Pidä ystävät kaukana ja vihollinen lähellä

E-3 AWACS NATO-tunnuksilla
Kuva I

Kun Suomi valitsee puoltaan sekä etsii rooliaan kansainvälisellä kentällä, niin maamme hallituksen on hyvä muistaa se, että ystävä kannattaa ottaa sellaisesta maasta, mikä ei sitten tule tänne vaatimaan puolta Suomea. Eli rakentaako Suomi NATO:n vai puhtaasti USA:n varaan on kysymys, mihin voimme vain olettaa saavamme vastauksia. Yksi suuri asia kuitenkin pitää huomioida, ja se on että jos liitymme NATO:oon, niin silloin on käytössä vain NATO-kortti, mutta jos taas jäämme ulkopuolelle, niin se sulkee NATO-option pois ainakin vähäksi aikaa. Mutta kuten tiedämme, niin reaalipolitiikka on melko nopeaa, jos päätös on pakko muuttaa jälkeenpäin.

Kun valitsemme ystävämme, niin toki meidän pitää muistaa se, että kyseinen "ystävä" ei saisi kadota viereltämme, kun sitä eniten kaipaamme. Maamme on nykyään valittava puolensa kansainvälisissä kriiseissä, jotka eivät ikävä kyllä ole mitään mustavalkoisia asioita, joissa voidaan löytää selvä syyllinen jokaiseen asiaan, mitä tuolla maailmalla tapahtuu. Joten meidän on kyllä jotenkin varmistettava oma puolemme siten, että saamme tarpeelliset välineet maamme puolustamiseen myös silloin, kun se tulee tarpeeseen.

Emme voi kuitenkaan rakentaa puolustusta muiden valtioiden varaan, vaan otettava huomioon sekin mahdollisuus, että muut maat kiristäisivät Suomea kriisitilanteessa epäämällä aseavun. Siksi meidän olisi tutkittava kaikkia mahdollisuuksia puolustuksemme uskottavuuden säilyttämiseen myös tilanteessa, jossa Venäjä tai joku muu maa alkaa uhkailla tällä alueella olevia valtioita. Eli meidän olisi siksi myös itse valmistettava noita hävittäjien ohjuksia sekä muita huippuaseita oman maamme alueella, jotta niiden saatavuus voidaan taata myös kriisitilanteessa. Kun puhutaan NATO:a koskevasta kansanäänestyksestä, niin silloin tietenkin asiaan suhtaudutaan tunteella.

Pelätään sitä, että maamme sotilaat joutuvat taisteluihin ulkomaille, sekä maamme maineen kärsimistä. Mutta kuten tiedämme, niin aina pitää kysyä sitten se kysymys, että mitä jos NATO ei meitä autakaan? Eli mitä jos puolustusliitto päättää, että esimerkiksi sen peruskirjan kolmannen pykälän mukaisia tukitoimia ei pannakaan toimeen Venäjän hyökätessä? Eli tuossa kauhuskenaariossa NATO ei sitten pulustakaan jäsenmaataan peläten Venäjän ydinaseita. Meidänkin lehdistössämme on ollut mainintoja siiitä, että esimerkiksi Saksasta löytyisi halua luopua NATO:n peruskirjan kolmannesta pykälästä, koska se tarkoittaisi sitä, että Bundeswehr joutuisi  Puolan sekä Venäjän kriisissä vedetyksi mukaan taisteluihin. Eli aina pitää muistaa se, että maailmanpolitiikka voi muuttua erittäin nopeasti. Ja tosi paikassa tuo ystävyys sitten vasta punnitaan, ja kaikki me hartaasti toivomme että tuota tosipaikkaa ei oikeasti tule meidän elinaikanamme.

pseudotiedetta.blogspot.fi