OPERATION CHROME DOME eli B-52 robotin kokeilua 1950-luvulla

B-52 H Stratofortress
Kuva I

OPERATION CHROME DOME oli SAC:n operaatio, missä B52-pommikoneet lensivät melko monimutkaisia reittejä Grönlannin rannikolla. Tuon operaation tarkoitu oli virallisesti testata B-52 pommittajien kykyä pitkäaikaiseen operointiin, ja tuossa operaatiossa pommittajat olivat ilmassa 20 tuntia yhteen menoon, jolloin niiden moottorien sekä erityisesti miehistön kykyä kestää tuollaista operointia testattiin erittäin tarkasti. SAC:n johdon ajatuksena oli lähettää noille pommikoneille viestejä, joissa simuloitiin oikeaa sotatilannetta, ja B-52 pommikoneet suorittivat simuloituja pommituksia esimerkiksi Neuvostoliiton kuvitteellisia laivasto-osastoja vastaan.

Operaatiossa joukko noita huippupommittajia lähti sekunnilleen kuuden tunnin välein suorittamaan kyseistä tehtävää, mikä tietenkin stressasi kyseisiä henkilöitä todella paljon. CHROME DOME oli näet ensisijaisesti stressin sieto testi, jossa pommikoneiden miehistöjen osaamista sekä luotettavuutta koeteltiin erittäin vaativissa olosuhteissa. Mutta CHROME DOME oli myös paljon muuta kuin pelkkä miehistöjen psykologinen testaus, eli siinä testattiin ensimmäisen kerran maailmassa robottilentokonetta. Eli ideana oli se, että nuo B-52-pommittajat suorittaisivat tuollaisen ylipitkän partiointi- sekä iskusimulaation, johon liittyisi tietyn erittäin monimutkaisen lentoreitin noudattaminen.

Samalla SAC:n johdon ideana oli havainnoida sitä, että huomaisiko kukaan maassa olevasta henkilökunnasta, että mukana lentäisi myös radiolla sekä inertialla lentävä QB-52 robotti. Siis tuolloin 1950-luvun lopulla ei vielä oltu täysin selvillä siitä, miten tuollaista superlennokkia hallitaan. Eli kyseinen lennokki lensi tehtävänsä inertian avulla, ja suoritti silloin ajastetun pommin pudotuksen. Tulos lienee ollut melko surkea, ottaen huomioon tuon aikaisen teknologisen kehityksen tason. Mutta nykyään tilanne on toinen, ja uskoisin että B-52-pommittajista on olemassa robottiversio, joka pystyy toimimaan kuin Predator-lennokki.

Toki B-52-pommittajan runko on paljon suurempi kuin Predatorin, joten siihen voidaan asentaa suuremmat tietokoneet, jotka mahdollistavat kehittyneemmän tekoälyn käytön tuossa välineessä, mikä takaa sen autonomisen toiminnan myös voimakkaan elektronisen häirinnän kohdistuessa sen viestilaitteistoon, jolloin sen ohjaaminen maa-asemalta ei onnistu. Robottilentokone voi oikeastaan partioida jopa vuosia kerrallaan. Kuvan yksi (Kuva I) B-52 ei osallistunut operaatioon, ja oikeastaan pitäisi sanoa, että robottikoneen tunnus USAF:ssä on oranssi konepelti sekä Q-tunnus lentokoneen tyyppimerkinnän edessä, joten B-52 robotin tunnus olisi siis QB-52.

Näet B-52:n moottoriratkaisu mahdollistaa sen, että niiden lämpötilaa voidaan hallita paljon paremmin kuin nelimoottorisen koneen. Se perustuu siihen, että oa noista moottoreista voidaan kytkeä vuorotellen  pois päältä lennon ajaksi, ja se sitten tietenkin auttaa suihkumoottorien lämmön hallinnassa. Eli tuolloin B-52 voi lentää jopa kuukausia yhteen menoon, jos sen miehistön psyykkinen kestävyys vain antaa periksi, ja tietenkin polttoaineen saanti täytyy varmistaa. Mutta robottilentokoneelta tuollainen jopa kuukausien mittainen yhtäjaksoinen partiointi onnistuu, jos moottorien lämpötila saadaan pidettyä kurissa, ja kone saa tarpeellisen polttoainetäydennyksen riittävän usein.