Vaarallisen fantasian tunnistaminen

Kun tässä taas on huomattu se, että elämme vaarallisessa maailmassa, niin täytyy muistaa, että kaikki maailman koulukiusatut eivätkä syrjäytyneet ryntää McDonaldsiin ampumaan ihmisiä. Suurin osa maailman ihmisistä ei edes ajattele tekevänsä tällaisia tekoja, tai jos kyseisiä ajatuksia alkaa ilmaantua päähän, niin he ymmärtävät hakea apua. Mutta psyykkisen sairauden ja mielenterveyden välillä on se ero, että terve ihminen ymmärtää, milloin hänen pitää hakea apua, mutta sairas ei tätä tajua. Ongelma on siinä, että kukaan ei yleensä kerro sitä, että millä tavoin sairaan ihmisen erottaa terveestä, ja siksi monissa tapauksissa on täysin syytön joutunut kärsimään, koska hän on joutunut nimetyksi väkivaltaiseksi ihmiseksi.

Puhuttaessa väkivallasta, niin ongelmia tulee siinä, että ihminen on väkivaltainen laji, ja miljoonat ihmiset harrastavat esimerkiksi itsepuolustuslajeja kuitenkaan tekemättä yhtään sen enempää väkivallantekoja, kuin mitä muutkaan ihmiset tekevät. Mutta kun puhutaan vaarallisesta toiminnasta sekä ajatusmallista, jossa ihminen muuttuu väkivaltaiseksi, niin silloin tietenkin tulee ongelmia siitä, että mistä tuntee henkilön, joka on vaarallinen itselleen sekä ympäristölleen? Ennen ohjeistettiin niin, että jos henkilö puhui itsemurhasta, niin hän ei sitä tee. Asia ei kuitenkaan ole välttämättä aivan näin, koska se että henkilö puhuu tällaisista asioista tarkoittaa sitä, että hän ikään kuin ottaa askeleen kohti tekoa.

Eli ensin on ajatus sitten puhe, sekä tekovälineen hankinta ja lopuksi teko. Kouluampumiset ovat tietenkin nostaneet esiin sellaisen kiusaamisen muodon, missä luokkatoverit uhkailevat sillä, että he kertovat opettajalle toisen olevan jotenkin sairas, ja samoin joissakin piireissä on tullut eteen sellainen tilanne, että jotkut ikään kuin kannustavat jotain hiukan eristäytyvää opiskelijaa katkaisemaan koulunkäynnin. Samoin sitä on ehdotettu ratkaisuksi tällaisten veritekojen estämiseksi, mikä kyllä panee hiukan miettimään noiden ihmisten käsityksiä turvallisuudesta. Jos henkilö erotetaan koulusta psyykkisten ongelmien takia, niin se tietenkin lisää vain hänen pahaa oloaan.

Vaarallisen fantasian tuntomerkki on esimerkiksi se, että henkilö osoittaa samaistuvansa väkivaltaisiin hahmoihin, kuten joihinkin toimintaelokuvan sankareihin, joita hän jäljittelee pukeutumisellaan sekä pukeutumisellaan. Samoin tunnetun väkivaltarikollisen kuvan käyttö esimerkiksi paidassa tai sosiaalisen median profiilissa kertoo samaistumisesta tuohon hahmoon. Myös aseiden kanssa poseeraaminen sekä ulkomaalaisiin tai oman ryhmän ulkopuolisiin henkilöihin suunnattu väkivaltainen kirjoittelu, ja väkivaltaisten järjestöjen tunnusten käyttö kertovat siitä, että henkilö samaistuu väkivaltaiseen hahmoon, mikä on ensimmäinen askel kohti väkivaltaa. Ja tietenkin jatkuva väkivaltavideoiden tuijottaminen aiheuttaa tilanteen, missä henkilön kanssa pitää keskustella vakavasti hänen ajatusmaailmasta. Tuo keskustelu pitää aina jättää kuitenkin ammattilaiselle, joka osaa tehdä psyykkisiä arvioita henkilöstä.

Termi "paha olo" tarkoittaa sitä, että henkilöltä ikään kuin nostetaan tie lopullisesti pystyyn elämässään, jolloin hänellä ei enää mitään menetettävää olisi. Kuitenkin ongelma on siinä, että esimerkiksi aseenkantoa pidetään myös Euroopassa jotenkin ihmisten perusoikeutena, vaikka hän puhuisi veritekojen tekemisestä. Kun puhutaan siitä, että ihmisiä laitetaan listoille, missä heidän oikeuttaan, ja mahdollisuuksiaan kantaa sekä hankkia aseita ja patruunoita rajoitetaan, niin silloin tietenkin puhutaan erityisistä rekisterimerkinnöistä, joilla estetään henkilöä saamasta esimerkiksi sarja-automaattiaseita haltuunsa laillista tietä. Toki tällaisia tapauksia kuin mitä Münchenissä tapahtui ei voitaisi estää täysin.

Mutta kun puhutaan "kuumakalleista", jotka kiihkoilevat Facebookissa jonkun aatteen perään, niin silloin voidaan estää heitä saamasta ainakaan laillisia patruunoita haltuunsa. Voidaan syystä todeta, että ampuma-aseen avulla tehty rikos on paljon helpommin tehtävissä, jos henkilö omistaa aseen jo valmiiksi, tai hän saa siihen laillisia patruunoita. Samoin jos henkilö kiihkoilee sekä uhkailee muita sosiaalisessa mediassa, niin hänellä on kyllä silloin korostetusti riski tehdä tällaisia tekoja. Ja vaikka poliisi ei joka kerta löydäkään aseita, kun joku "onnellinen" on kirjoittanut sosiaaliseen mediaan, että hänellä on aikomus tehdä joku kouluampumisen kaltainen teko, niin ainakin joissakin tapauksissa on aseita löytynyt. Ja kun puhutaan ennaltaehkäisystä, niin silloin ei kukaan tiedä, montako ihmistä pelastuisi, jos joltain kiihkoilijalta viedään ampuma-aseluvat sekä aseet pois,  jotta hän ei ainakaan laillisella ampuma-aseella murhia tee.

pseudotiedetta.blogspot.fi