Elokuva-arvostelu suomalaisen elokuvan oudosta linnusta: Jäähyväiset presidentille

Jäähyväiset presidentille on maamme olosuhteissa poikkeuksellinen elokuva, joka kertoo erään henkilön suunnitelmasta murhata maamme presidentti Kekkonen. Tuo henkilö esitetään tietenkin yksinäisenä mielenterveydellisistä ongelmista kärsivänä hahmona, joka kuitenkin viittaa puheessaan johonkin "Arjalaiseen velijeskuntaan". Kyseisen roolihahmon uskottavuus kärsii yhdessä kohtauksessa, koska hänen kaltaisensa ihmiset eivät yleensä anna minkään "pukumiehen" hyppiä silmilleen, ja siksi elokuvan baarikohtaus on vähän epäuskottava. Eli tuo kaljuksi ajeltu mies ei varmaan olisi antanut itseään nöyryyttää tuossa tilanteessa. Samoin mielestäni epäuskottavaa olisi se, että hänen kaltaisensa henkilö saisi kantaa asetta tai omistaa niitä tuossa Kekkosen Suomessa, missä ampuma-aseet olisivat tabu. Tuo kirja on kirjoitettu hyvin kansainväliseen tyyliin Pentti Kirstilän toimesta, ja se ilmestyi vuonna 1979. Elokuvan ohjaajana toimi Matti Kassila, ja se ilmestyi valkokankaalle vuonna 1987, ja elokuvassa kuvataan tuota murhasuunnitelmaa murhaajan näkökulmasta, ja pääosan esittäjä oli nimeltään Hannu Lauri, ja poliisia esitti Antti Litja. 

Kun mietitään kohtausta, missä hän ampuu valkopuseroisen naisen, niin itse kyllä hiukan ihmetellen katson tuon miehen toimintaa. Kun elokuvan lopulla häntä tulee poliisi tapaamaan, niin silloin kyseinen mies sanoo, että hän ei ole ollut ampumapaikalla, vaikka tietää poliisin tarkastavan sakkolaput, joista yhden hän oli saanut tuon ampumapaikan läheisyydessä. Kun mietitään sitä, millainen juoni olisi ollut uskottavampi, niin joku muu olisi kirjoittanut tarinan niin, että tuo onneton olisi tainnutettu jollain kemikaalilla, ja sitten hänen autoaan olisi lainattu miehen tietämättä. Tuollaisia psykootikkoja on nimittäin helppoa käyttää hyväksi. 

Eli hänen huumeannokseensa olisi laitettu jotain voimakkaampaa, ja sitten tappaja olisi ottanut auton käyttöönsä. Tuolla tavoin olisi voinut syntyä monivivahteisempi sekä hiukan jännittävämpi elokuva, kuin mitä tuo kotimaisen elokuvan edelläkävijä oli. Eli tuossa elokuvassa puhuu sekä vaihtopiipulla varustettu haulikkorihla että pari käsiasetta. Tuo rihlapiippujen laittaminen kyseiseen haulikkoon saadaan elokuvassa vaikuttamaan hiukan erikoiselta, eli kohtaus vaikuttaa siltä, että ase olisi jätetty tuon ampujan kellariin, joten vaikka tuo henkilö toimi elokuvassa yksin, niin tuosta elokuvasta olisi saatu toimivampi, jos siinä olisi ollut kunnon salaliitto tuon puliksi ajellun koviksen takana. Kyseisen elokuvan lopussa tuo psykopaatti siten ampuu Kekkosta, mutta osuu hänen kädessään olevaan olutpulloon. 

Ja tuo tietenkin saa aikaan sellaisen reaktion, että osuuko luoti todellisuudessa presidenttiiin, ja varsinkin elokuvan loppu, missä tuo laukaus esitetään hyvin taidokkaasti panee miettimään, että onko tulossa jokin vuosia myöhemmin ilmestyneen "JFK-avoin tapaus"-elokuvan  tyylinen jatko-osa. Elokuvan lopussa pohditaan sitä, että voiko olutpullo räjähtää, ja keskustelu filmiin lopussa antaa kuvan peittelystä, eli koko elokuvan ajan vihjaillaan siitä, että joku muukin voi olla mukana tuossa elokuvan keinoin esitetyssä karmivassa tarinassa

 Tuo elokuva oli aikoinaan erittäin poikkeuksellinen, ja se on varmasti nykyään yhä ajankohtainen sekä karmiva tarina siitä, mihin hulluus voi ihmisen ajaa. Elokuva loppuu mielestäni hiukan kesken, ja on ajoittain todella teennäinen, mutta varmasti kyseessä on suomen filmiteollisuuden helmiä, ja itse toivoisin lisää vastaavia elokuvia myös suomalaisilta tuottajilta valkokankaalle, koska itse satun olemaan noiden elokuvien fani, ja tietenkin tuossa elokuvassa olisi saanut olla hiukan rohkeampi ote tuon juonen käsittelyä kohtaan.

Elokuvan loppukohtaus YouTubesta https://www.youtube.com/watch?v=GZ5Z3zsfB28

Wikipediasivu:https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4hyv%C3%A4iset_presidentille_(elokuva)

espoonmetsa.blogspot.fi