Kannibalismi saattoi olla osasyy neandertalinihmisen tuhoon, mutta edes heille se ei ollut ainakaan aluksi jokapäiväistä toimintaa
Kannibalismia on esiintynyt monissa nykyihmistenkin kulttuureissa, kuten esimerkiksi Indonesian tai ainakin itäisen Tyynenmeren saariston alkuasukkaiden sekä Etelä-Amerikan intiaanien kuten atsteekkien sekä ilmeisesti myös mayojen kulttuureihin on kuulunut rituaalinomainen ihmissyönti, jossa soturi on syönyt surmaamansa vihollisen, jotta tuon vihollisen henki tai taistelutaidot siirtyisivät häneen. Tuosta tavasta ei kuitenkaan ole tullut mitään jokapäiväistä huvia näille kansoille, ja esimerkiksi Indonesiassa ihmissyönti on ollut vain päälliköiden oikeus.
Samoin joskus oikeudenkäyntien yhteydessä on noiden kansojen perinteisiin kuulunut rituaalinomainen kannibalismi, eli kun henkilö oli surmannut jonkun perheenjäsenen, niin teloittajana toimi tuon vääryyttä kokeneen perheen edustaja, ja sitten ruumis on syöty ikään kuin halveksivana eleenä tuon vääryyttä kokeneen perheen toimesta. Myöskään esimerkiksi neandertalin ihmisille ei toki ihmissyönti ollut kovin yleistä, mutta tietenkin heidän tapansa käsitellä ruumiita oli hyvin erilainen kuin meillä.
Eli nuo luolamiehet elivät hyvin ankarissa oloissa, ja saattaa olla niin, että tuo luuydinten syöminen on liittynyt ravinnontarpeeseen. Nuo ankarat olot siis liittyvät jääkauteen, jolloin luonnosta ei löytynyt ravintoa tarpeeksi. Tuolloin tietenkin nuo kuolleet heimon jäsenet käytettiin hyödyksi, mutta tietenkin on arveltu sellaista, että tuo ihmissyönti koski vain päälliköitä, joiden hengen haluttiin siirtyvän muihin heimon jäseniin. Eli se olisi voinut olla kunnioittava ele noilta hänen alamaisiltaan, jotka sitten halusivat muuttua tuon miehen kaltaiseksi, jota he olivat seuranneet koko matkan.
Sen tähden tuon henkilön luuydin otettiin talteen ja syötiin, jotta heimon jäseniin siirtyisi tuon miehen sielun, jonka monien alkuasukkaiden myyttien mukaan asuu ihmisen veressä. Tai noin he varmaan itse olivat tuon tavan perustelleet itselleen. Toki kun ihmisen ruumis kuolee, niin se muuttuu esineeksi, jota voidaan hyödyntää, ja ehkä nuo jääkauden neandertalit tarvitsivat noita luita esimerkiksi keihäisiin ja nuolenkärkiin, koska jos ei piikiveä ollut saatavilla, niin silloin oli tyytyminen muihin kiviin tai luunpaloihin, joista hiottiin keihään ja nuolenkärkiä sekä erityisesti kalastuksessa käytettäviä koukkuja sekä neuloja, millä tehtiin vaatteita saaliseläinten eli erityisesti susien sekä peurojen nahoista. Tuolloin jääkauden keskellä varmasti olot olivat kurjat, eli silloin ei kukaan valittanut siitä, jos sosiaalivirasto jätti tuet maksamatta ennen juhlapäivää. Vaan ihminen eli täysin luonnon armoilla, ja silloin oli tietenkin oltava välineitä, joilla esimerkiksi peuroja tai mitä eläimiä nyt sitten sattuikaan tuolla lumisilla tasangoilla kulkemaan, saatiin kaadettua. Ja koska ravinnon saanti oli erittäin hankalaa, niin tietenkin jotkut alkuihmiset turvautuivat ryöstelyyn, jolloin saatettiin myös omia surmata.
Eli ihminen oli ihmiselle susi, kuten on ollut tapana sanoa. Neandertalin ihmiset olivat hyvin paljon meidän kaltaisiamme, joten tietenkin joskus saattoi noissa yhteisöissä käydä niin, että tunteet kuumenivat, ja sitten piikivestä valmistetut kirveet tai ryhmynuijat heiluivat. Samoin eivät kaikki neandertalit varmaan olleet täysin terveitä, jolloin sitten joku saattoi keksiä mielestään loistavan ajatuksen, millä hän ratkaisee heimonsa ruokaongelmat. Tuon ihmisen toiseksi lähimmän esi-isän suunnaton menestys perustui siihen, että he olivat sosiaalisia ja pitivät toisistaan huolta. Mutta sitten tuli jääkausi, ja Cro-Magnon-ihminen alkoi valloittaa sen alueita, ja tämän uuden ihmisen etu neandertaliin nähden oli rakennustaito sekä myöhemmin kirjoitustaito eli kyky välittää monimutkaisia abstraktioita sukupolvelta toiselle, ilman että kertojan täytyi muistaa kaikki asiat ulkoa.
Kirjoitustaidolla tarkoitetaan tietenkin tässä tapauksessa kuvakirjoitusta, josta vasta myöhemmin kehittyi foneettinen aakkosiin eli helposti omaksuttavissa oleviiin merkkeihin perustuva kirjoitustapa. Kuitenkin neandertalit varmasti olivat maailman valtiaita, kunnes he katosivat maan pinnalta, ja yksi syy tähän saattoi olla kannibalismi, joka sitten sai aikaan sen, että noiden kuolleiden ihmisten sairastamia tauteja siirtyi muihin, ja tietenkin oli varmasti johtajia, jotka teurastivat omia alamaisiaan helpon lihan toivossa.
Se sitten aiheutti eripuraa yhteisöissä, ja johti niiden sisäisen valtataistelun kautta sekasortoon ja koko yhteisön tuhoon, kun kaikki miehet olivat surmanneet toisensa. Tämä tietenkin on vain ajattelua, eikä siitä mitään todisteita ole. Kuitenkin voi olla niin, että neandertalin ihmisen hävitti maailmasta monien tekijöiden yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi väkivalta, ravinnon puute sekä taudit, jotka aiheuttivat neandertalin ihmisten kannan vähenemiseen sekä geneettisen degeneroitumisen kautta tuon lajin kuoleman. Mutta syy siihen miksi kannibalismia niin harvoin esiintyy eläinmaailmassa, on se, että jos eläin syö omia lajitovereitaan, niin siihen siirtyy helposti niitä tauteja, jotka ovat tehneet tuosta omaan lajiin kuuluneesta saaliista heikomman. Ja tietenkin esimerkiksi leijona joskus surmaa pentujaan, mutta ei se niitä syö.
Samoin joskus oikeudenkäyntien yhteydessä on noiden kansojen perinteisiin kuulunut rituaalinomainen kannibalismi, eli kun henkilö oli surmannut jonkun perheenjäsenen, niin teloittajana toimi tuon vääryyttä kokeneen perheen edustaja, ja sitten ruumis on syöty ikään kuin halveksivana eleenä tuon vääryyttä kokeneen perheen toimesta. Myöskään esimerkiksi neandertalin ihmisille ei toki ihmissyönti ollut kovin yleistä, mutta tietenkin heidän tapansa käsitellä ruumiita oli hyvin erilainen kuin meillä.
Eli nuo luolamiehet elivät hyvin ankarissa oloissa, ja saattaa olla niin, että tuo luuydinten syöminen on liittynyt ravinnontarpeeseen. Nuo ankarat olot siis liittyvät jääkauteen, jolloin luonnosta ei löytynyt ravintoa tarpeeksi. Tuolloin tietenkin nuo kuolleet heimon jäsenet käytettiin hyödyksi, mutta tietenkin on arveltu sellaista, että tuo ihmissyönti koski vain päälliköitä, joiden hengen haluttiin siirtyvän muihin heimon jäseniin. Eli se olisi voinut olla kunnioittava ele noilta hänen alamaisiltaan, jotka sitten halusivat muuttua tuon miehen kaltaiseksi, jota he olivat seuranneet koko matkan.
Sen tähden tuon henkilön luuydin otettiin talteen ja syötiin, jotta heimon jäseniin siirtyisi tuon miehen sielun, jonka monien alkuasukkaiden myyttien mukaan asuu ihmisen veressä. Tai noin he varmaan itse olivat tuon tavan perustelleet itselleen. Toki kun ihmisen ruumis kuolee, niin se muuttuu esineeksi, jota voidaan hyödyntää, ja ehkä nuo jääkauden neandertalit tarvitsivat noita luita esimerkiksi keihäisiin ja nuolenkärkiin, koska jos ei piikiveä ollut saatavilla, niin silloin oli tyytyminen muihin kiviin tai luunpaloihin, joista hiottiin keihään ja nuolenkärkiä sekä erityisesti kalastuksessa käytettäviä koukkuja sekä neuloja, millä tehtiin vaatteita saaliseläinten eli erityisesti susien sekä peurojen nahoista. Tuolloin jääkauden keskellä varmasti olot olivat kurjat, eli silloin ei kukaan valittanut siitä, jos sosiaalivirasto jätti tuet maksamatta ennen juhlapäivää. Vaan ihminen eli täysin luonnon armoilla, ja silloin oli tietenkin oltava välineitä, joilla esimerkiksi peuroja tai mitä eläimiä nyt sitten sattuikaan tuolla lumisilla tasangoilla kulkemaan, saatiin kaadettua. Ja koska ravinnon saanti oli erittäin hankalaa, niin tietenkin jotkut alkuihmiset turvautuivat ryöstelyyn, jolloin saatettiin myös omia surmata.
Eli ihminen oli ihmiselle susi, kuten on ollut tapana sanoa. Neandertalin ihmiset olivat hyvin paljon meidän kaltaisiamme, joten tietenkin joskus saattoi noissa yhteisöissä käydä niin, että tunteet kuumenivat, ja sitten piikivestä valmistetut kirveet tai ryhmynuijat heiluivat. Samoin eivät kaikki neandertalit varmaan olleet täysin terveitä, jolloin sitten joku saattoi keksiä mielestään loistavan ajatuksen, millä hän ratkaisee heimonsa ruokaongelmat. Tuon ihmisen toiseksi lähimmän esi-isän suunnaton menestys perustui siihen, että he olivat sosiaalisia ja pitivät toisistaan huolta. Mutta sitten tuli jääkausi, ja Cro-Magnon-ihminen alkoi valloittaa sen alueita, ja tämän uuden ihmisen etu neandertaliin nähden oli rakennustaito sekä myöhemmin kirjoitustaito eli kyky välittää monimutkaisia abstraktioita sukupolvelta toiselle, ilman että kertojan täytyi muistaa kaikki asiat ulkoa.
Kirjoitustaidolla tarkoitetaan tietenkin tässä tapauksessa kuvakirjoitusta, josta vasta myöhemmin kehittyi foneettinen aakkosiin eli helposti omaksuttavissa oleviiin merkkeihin perustuva kirjoitustapa. Kuitenkin neandertalit varmasti olivat maailman valtiaita, kunnes he katosivat maan pinnalta, ja yksi syy tähän saattoi olla kannibalismi, joka sitten sai aikaan sen, että noiden kuolleiden ihmisten sairastamia tauteja siirtyi muihin, ja tietenkin oli varmasti johtajia, jotka teurastivat omia alamaisiaan helpon lihan toivossa.
Se sitten aiheutti eripuraa yhteisöissä, ja johti niiden sisäisen valtataistelun kautta sekasortoon ja koko yhteisön tuhoon, kun kaikki miehet olivat surmanneet toisensa. Tämä tietenkin on vain ajattelua, eikä siitä mitään todisteita ole. Kuitenkin voi olla niin, että neandertalin ihmisen hävitti maailmasta monien tekijöiden yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi väkivalta, ravinnon puute sekä taudit, jotka aiheuttivat neandertalin ihmisten kannan vähenemiseen sekä geneettisen degeneroitumisen kautta tuon lajin kuoleman. Mutta syy siihen miksi kannibalismia niin harvoin esiintyy eläinmaailmassa, on se, että jos eläin syö omia lajitovereitaan, niin siihen siirtyy helposti niitä tauteja, jotka ovat tehneet tuosta omaan lajiin kuuluneesta saaliista heikomman. Ja tietenkin esimerkiksi leijona joskus surmaa pentujaan, mutta ei se niitä syö.
Comments
Post a Comment