Korean kriisi syvenee taas kerran, ja kun Pohjois-Korea omistaa pitkän kantaman ydinaseita, niin se ei helpota neuvotteluja tuon maan johdon kanssa
 |
| Pohjois-Korean ohjuskoe |
Kimmo Huosionmaa
Pohjois-Korealla tiedetään olevan mannertenvälisiä ohjuksia, joiden kantama on yli 5500 kilometriä, joten nuo aseet tarjoavat Kim Jong Unille mahdollisuuden uhkailla myös Suomea ydinaseilla, ja ongelma sitten on siinä, että kukaan ei tiedä kuinka monta tällaista asetta tällä maalla on hallussaan, koska me olemme kaiken aikaan olettaneet tuon Pohjois-Korea-nimisen valtion johtajien ajattelevan kuten kaikki muut ihmiset maailmassa. Ja jos juche-periaatetta ajatellaan, niin se tarkoittaa vain Pohjois.Korean riippumattomuutta lähinnä sotatarvikkeita koskevassa tuotannossa, muut tavarat sekä ruuan tuo valtio voi sitten ryöstää tai pyytää muualta.
Mutta jos se on tuottanut verraten suuren määrän noita välineitä, ennen kuin se tekee ydinaseita tai ohjuksia koskevia kokeita, niin sillä saattaa olla todella suuri iskuvoima takanaan. Eli jos sen johto on toiminut näin, niin silloin valtion johto on ajatellut, jotta kokeen epäonnistuessa se vain sitten purkaa nuo välineet pois, ja täytyy muistaa sellainen asia, että tuossa maassa ei ole mitään ongelmia budjettien tai kustannusten kanssa. Kuvassa kaksi (Kuva II) on Pohjois-Korean ydinaseiden tunnistuskuvat ja kuvassa kolme (Kuva III) on kaavio tuon maan ydinaseiden kantamasta, ja sen kehitteillä olevien Taepodong 2 ja KN-14 sekä KN-08-ohjusten kantama yltää helposti Suomeen asti.
 |
| Pohjois-Korean merkittävimmät ohjukset kaaviossa mihin on kuvattu ihminen selventämään mittakaavaa (Kuva II) |
Mikäli Kim jong Un jotain sattuu haluamaan, niin se toteutetaan aikaa ja vaivaa säästämättä, ja esimerkiksi työvoimasta ei tuolla valtiolla ole pulaa, kun se vain laittaa vankileirien vangit töihin. Ja kun ajatellaan sitten asiaa tietoturvan kannalta, niin pari pistoolin luotia varmasti sitten vaientaa ikävät todistajat nopeasti ja tehokkaasti, ellei tuo mies sitten halua käyttää jotain kaasuasetta tai basillejaan noiden poliittisten vankien surmaamiseen. Kun ajatellaan sitä asiaa, että Pohjois-Korea on ydinaseita omistava valtio, joka sitten varmasti on laitettu kaikkialla rosvovaltioiden listoille, niin yksi asia on varma. Ainakaan tuon valtion voittaminen sotilaallisesti ei ole yhtään helpompaa kuin aikana, jolloin sillä ei ollut ydinaseita hallinnassaan.
Ja kun nyt sitten puhutaan pakotteiden tehostamisesta, niin silloin tietenkin on muistettava, että tämä hehkeä Junche-paratiisi on olemassa vain Kimien sukua tai tarkalleen ottaen valtion päämiestä Kim Jong Unia varten, ja siltä kannalta katsoen voidaan sanoa, että kaikki pakotteet, mitä tuohon valtioon kohdennetaan ovat vain tavallisten ihmisten ongelma. Eli jos Pohjois-Korealla on riippumattomuus sotatarvikkeiden osalta, niin silloin eivät tavalliset pakotteet tehoa, koska tuolloin valtio kykenee tuottamaan aseita ja ammuksia, joita sitten joku toinen pakotelistalla oleva maa saattaa ostaa. Ja ainahan voidaan vähön neuvotella, jos vaikka YK lähettäisi ruokaa tuohon maahan, ja valitettavasti uskon tuon ruuaan päätyvän armeijan ja Kimin lähipiirin pöytään. Samalla tavalliset ihmiset sitten saavat kärsiä vähän lisää johtajansa toimista.
Pohjois-Korean valtionjohto ei takuulla siellä välitä yhtään mitään siitä, miten sen alamaiset voivat, ja muutenkin tuo Kimien dynastia sitten on täysin eri planeetalla kuin tavalliset Pohjoiskorealaiset. Kun tuota valtiota sitten houkutellaan neuvottelupöytään erilaisten porkkanoiden avulla, niin tällaisesta toiminnasta sitten vain valtion johtaja Kim Jong Un saa vain vettä myllyynsä. Tuon miehen ainoa toimintatapa tässä kriisissä sitten on sellainen, että kun hän sitten saa jotain haluamaansa, niin välittömästi avustuksia tuovien kuljetusten saapumisen jälkeen lentävät ohjukset jälleen Japanin ylitse. Pohjois-Korean johto on näet ottanut asiakseen käyttäytyä kuin joku gangsterien joukko, ja jos joku asia ei sitä miellytä, niin silloin saavat sitten naapurimaat muistutuksen tuon valtion omistamista ydinaseista joko ydinkokeen tai Japanin ilmatilan kautta ammuttavien ohjusten muodossa, ja sitten taas kansainvälinen yhteisö osoittaa neuvotteluja koskevaa halukkuutta tuota maata kohtaan, joka aina sitten unohtaa kaikki tekemänsä sopimukset, kun se on saanut kaiken mitä se sattuu haluamaan.
 |
| Taulukko Pohjois-Korean ydinaseiden kantamasta (Kuva III) |
Tietenkään kukaan ei sotaa koskaan halua, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että kun tuo valtio on tottunut pelaamaan aikaa neuvotteluissa, jotta se saa haluamansa välineet kehitettyä sekä niiden todettua niiden iskukyvyn, niin voidaan aivan hyvin sanoa, että se mikä tulos neuvotteluilla on tässä tapauksessa ollut on plus miinus nolla. Eli tuo valtio käy neuvotteluja silloin kun se haluaa voittaa aikaa, ja sitten kun välineet ovat valmiina lentävät sopimukset sitten suoraan roskakoriin.
Tuon valtion ydinohjelman kanssa tehtiin aikoinaan erittäin pahoja virheitä, kun tuota maan rakentamaa ydinreaktoria ei purettu pois, vaan se jätettiin valvontakamerat ovelle seisomaan reaktori ladattuna, jolloin Pohjois-Korean hallitus saattoi vain kaivattaa tunnelit tuohon laitokseen, ja sitä kautta alkaa valmistaa plutoniumia, jo laitoksen ollessa virallisesti suljettuna. Ja tuolloin sitten on sillä saattanut olla ydinpommeja pidempään, kuin mitä länsi on edes arvellut. Se tämän hyvin suljetun maan ydinaseita koskevassa toiminnassa sitten pelottaa, että jos Kim Jong Un tai joku asevoimien johtajista on luonut sellaisen massatuhoaseita koskevan droktiinin, että noita aseita tehdään valmiiksi paljon ennen kuin niitä lähdetään kokeilemaan, niin silloin kyse on siitä, että tuolla maalla voi olla hallussaan suuriakin määriä vetypommeja. Ja kun tuota asetta ajatellaan, niin tämä Junche-aatetta harjoittava valtio voi muuttaa myös esimerkiksi matkustajakoneen ristelyohjukseksi.
Eli joku vanha Tupolev sitten vain kuormataan litiumilla sekä muutamalla fissiopommilla, minkä jälkeen se suunnataan esimerkiksi USA:n rannikolle. Tuollaisen ohjuksen kykenee lähes jokainen maailman maa rakentamaan, ja jos tuolla maalla on hallussaan fissiopommeja, niin se kyllä sitten hyvin nopeasti kykenee hankkimaan myös tehokkaampia fuusioräjähteitä, joita voidaan käyttää esimerkiksi muuttamalla joku matkustaja- tai rahtikone risteilyohjaukseksi, jolla voidaan iskeä hyvin tehokkaasti ja varoittamatta.
Samoin jos tuolla maalla on hallussaan raketteja, joilla se kykenee nostamaan satelliitteja Maata kiertävälle radalle, niin silloin se voi nostaa sinne myös vetypommeja, joilla sitten suurin osa Maata kiertävistä satelliiteista saadaan pois toiminnasta. Tuolloin esimerkiksi USA:n kyky johtaa operaatioita vaarantuu ainakin siksi aikaa, kunnes uudet satelliitit saadaan taas lähetettyä Maata kiertävälle radalle. Ja toivotaan että Pentagonilla on käytössään varasatellitteja tiedustelua sekä kommunikaatiota varten tällaisen tilanteen varalta, että joku laukaisee maan ilmakehän ulkopuolella ydinaseen, jonka lähettämä elektromagneettinen pulssi vahingoittaa hyvin monia satelliitteja.
Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ydinaseita hallussaan pitävä Pohjois-Korea ei ole varmaan yhtään niin helppo neuvottelukumppani kuin jos sillä ei niitä olisi. Tuo ase antaa tälle pienelle valtiolle tai sen johdolle selkänojaa, ja samoin se voi uhkailla naapureitaan todella ikävällä tavalla. Mutta jos tuo valtio sitten onnistuu rakentamaan ICBM (InterContinental Ballistic Missile)-ohjuksen eli mannertenvälisen ohjuksen, kuten tuon laitteen kansanomainen nimi kuuluu, niin silloin se voi uhata myös Suomea ja muuta pohjolaa noilla aseillaan. Ja siksi tällaiset kriisit ovat alkaneet koskettaa myös meitä, jotka olemme kaukana tuosta kriisistä, joka varmasti pelottaa ihmisiä kaikkialla maailmassa, koska tuo valtio on osoittanut halukkuutta aitoon sotaan jo ennenkin.
Comments
Post a Comment