Kuinka luodaan valheellisia muistoja? Ja miksi niitä luodaan?

Kimmo Huosionmaa

Kun puhutaan teosta, niin samalla pitää selvittää motiivi siihen. Joissakin elokuvissa on sellaisia kohtauksia, missä henkilö tuodaan huoneeseen, ja kukaan ei häneen kiinnitä mitään huomiota. Ihmisten  välinpitämättömyys huoneeseen tulevaa henkilöä kohtaan joissakin elokuvien kohtauksissa voi kertoa siitä, että tuo kohtaus näytellään valkokankaan edessä. Ja ehkä tuohon kohtaukseen on lisätty materiaalia jostain toisesta elokuvasta.

Sama kuulemma koskee eräitä “abduktioita” eli “UFO-sieppauksia”, joissa ihminen ikään kuin liukuu ulos huoneestaan. Jos abduktio on totta, niin silloin sen tekijät ovat syyllistyneet rikokseen, jonka nimi on murto sekä vapaudenriisto sekä kotirauhan rikkominen. Näihin outoihin tapauksiin kuuluu se, että henkilö tuodaan huoneeseen, missä kukaan ei kiinnitä häneen mitään huomiota. Tuollainen tunne saattaa kuitenkin johtua siitä, että hänen sänkynsä ympärille vedetään nostoliinat, ja sitten tuo henkilö yksinkertaisesti nostetaan ylös. Hänet voidaan viedä yksinkertaisesti pakettiautoon tai sitten tuo koko juttu voidaan tehdä niin, että sänky nostetaan vinssillä tai tunkilla ylös lattiasta, jolloin tulee siepattavalle varmasti tunne siitä, että hän lähtee leijumaan.

Tai sitten voi käydä niin, että hänet siepataan ilmalaivaan, joka imaisee kohteen ikään kuin pölynimurilla kohti taivaalla odottavaa STEALTH-tekniikkaa hyödyntävää ilmalaivaa, joka saattaa olla oikeasti lautasen muotoinen. Eli kyseessä olisi ilmaa kevyempi lentolaite, jossa on ehkä suihkumoottorit, ja sitten tietenkin alas laskettava putki, jonka kautta tuo laite sitten kiskaisee ihmisen kohti taivasta alipaineen avulla. Noihin uskomattomiin tarinoihin liittyy sellainen kysymys, että miten ihminen voisi olla jossain huoneessa, ja kukaan ei kiinnitä häneen mitään huomiota?

Kun puhutaan noista hyvin oudoista tarinoista, niin silloin tulee mieleen sellainen asia, että koko tila mihin ihminen viedään tuon tapauksen yhteydessä saattaa olla oikeasti aivan toinen, kuin mitä sieppaaja sitten tuolle uhrilleen esittää. Kun oletetaan sellainen tilanne todeksi, että ihminen viedään omasta sängystään keskellä yötä johonkin huoneeseen, niin silloin hän ei varmaan kaiken maailman kysymyksiä halua esittää, eikä myöskään havainnoida mitään muuta, kuin sitä mitä hänen käsketään havainnoida. Eli tuo huone tai tila mihin henkilö tuon “sieppauksen” aikana viedään saattaa olla aivan muuta kuin, se mitä hänen sitten halutaan uskovan.

Kyseinen tila voidaan luoda esimerkiksi diatykeillä sekä seinät voidaan peittää esimerkiksi maalilla siloitetulla kankaalla, jolloin voisi olla niin, että tuo henkilö ei ehkä ole koskaan poistunut kotoaan. Kolmas vaihtoehto on se, että henkilö viedään huoneeseen, josta näkee vain yhteen suuntaan. Tämä huone voi olla muuntajakoppi, tai sitten joku muu vastaava tila, johon luodaan projektoreilla kuva siitä, mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Jos ei käytetä VR-laseja, niin silloin voidaan ihmisen silmille laittaa vaikka sellaiset silmälasit, jotka eivät hänelle sovi, jolloin huoneen pinnasta tulee hiukan suttuinen. Tai sitten tuo tila on olemassa vain virtuaalitodellisuudessa, joka on luotu CAD-ohjelmilla.

Samoin huoneessa tapahtuva toiminta voidaan luoda esimerkiksi valvontakameran kuvan avulla. Tuolloin ihminen voi kuvitella olevansa vaikka SAC:n Offuttin tukikohdassa, vaikka hän on oikeasti esimerkiksi omassa sängyssään, ja tuolloin voidaan tajunnan tasoa alentaa esimerkiksi typpioksiduulilla eli ilokaasulla sekä LSD:llä.  Kyseisen tekniikan käyttö on sikäli hyvin erikoista, eli siinä ihmiselle luodaan keinotekoisia muistoja, joiden avulla hänestä voidaan tehdä naurunalainen, tai sitten voidaan tuolle henkilölle tehdä esimerkiksi jotain kokeita.