Hyönteisten sekä robottien yhtäläisyyksistä

Hyönteiset ovat oikeastaan robottitutkijoille korvaamaton aarreaitta. Ne ovat hyvin pieniä, ja niiden aivotoiminta on hyvin vaatimatonta, joten näiden pienten olioiden avulla voidaan jäljentää robottien tarvitsemia tietokoneohjelmia sekä niiden ohjelmoimiseen tarvittavia menetelmiä.  Myös robottien mahdollinen spontaani oppiminen on toteutettavissa hyönteisiä tarkkailemalla. Jos olette nähneet esimerkiksi kärpäsen yrittävän päästä ikkunan läpi, jos se vahingossa tullut sisään.

 Silloin voitte huomata, kuinka tuo pieni olento kokeilee jokaista kohtaa lasissa löytääkseen aukon, mistä se tuli sisään. Tätä samaa käyttäytymistä voidaan simuloida esimerkiksi nanorobotilla, joka ohjelmoitaisiin kokeilemaan jokainen kohta seinässä järjestelmällisesti, jos se ei pääse ulos. Tietenkin tässä pienessä robotissa voisi olla navigointijärjestelmä, joka äänittää sen lennon, jotta se osaisi lentää taas takaisin. Mutta jos se joutuisi outoon tilaan, missä GPS ei toimi, niin silloin nanohyönteinen voisi käyttäytyä kuin kärpänen, ja kokeilla jokaisen kohdan huoneen pinnoilta läpi, jotta se löytäisi ulos.

Se jakaisi huonen ruutuihin, ja jotta ruutuja ei kokeiltaisiin kahta kertaa, niin nanorobotin sisäinen navigointijärjestelmän tehtävä on siirtää robottia sen verran, että se ei tee turhia liikkeitä. Ja jos kehitämme tätä kuviteltua robottia hiukan lisää, niin siinä voisi olla esimerkiksi kuvantunnistuslaitteisto eli DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation)-laite, jolla se löytää sitten haluamansa kohdan seinästä.

Toki nanohyönteisen oma tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän ehkä riitä, mutta jos se kommunikoisi palvelimen kanssa, ja olisi ehkä ohuilla sähköjohdoilla tai etälatausjärjestelmällä kiinni sähköverkossa, niin juttu voisi onnistua. Eli etälataus tarkoittaa suuritehoisten radioaaltojen käyttöä tämän robotin voimanlaitteen sähkömoottorin pyörittämiseen.


Eli tuo sähkömoottori on kytketty radioantenniin, jonka kautta sille syötetään virtaa niin, että radioaallot indusoivat sähkömoottorin tarvitseman virran tuohon robottiin. Tämä radioaalto olisi hyvin voimakas, jotta se saisi aikaan tarvittavan virran. Ja itsessään nanohyönteisessä olisi vain tarvittavat sensorit sekä WLAN-yhteys serveriin, missä tarvittava tietojenkäsittely tapahtuu.

Näin voidaan komppensoida tuon nanohyönteisen pientä kokoa. Mutta tietenkin on mahdollista, että hyönteisen hermosoluja istutetaan näiden robottien mikropiireihin. Tämä voisi johtaa siihen, että luodaan teräskärpänen, jota voidaan käyttää esimerkiksi tarkkailuoperaatioihin. Hyönteisten lihaksistoa voidaan hyldyntää myös näiden nanohyönteisten rakentamisessa.

Ja tulevaisuuden tiedustelu- tai salamurharobotti voi olla ulkoisesti esimerkiksi Sudenkorennon näköinen, ja sillä voi olla varusteenaan kameroiden lisäksi esimerkiksi risiiniä tai biologisesti viljellyistä soluista tuotettua hämähäkin myrkkyä. Nämä pienoisrobotit voidaan varustaa minikokoisilla tetrimaljoilla, jossa olevia myrkyntuottosoluja ruokitaan ravintoliuoksella.

Tällainen laite voi olla esimerkiksi FSB:n ALFA-Joukkojen tai DELTA-FORCEN käytössä jo tällä hetkellä. Ja nämä uudet biologisesti viljellyistä soluista tuotetut myrkyt ovat sellaisia, että niistä ei jää kiinni. Eli kysessä on esimerkiksi hämähäkkien sekä matelijoiden myrkkyrauhasen soluista tuotetut myrkyt, jotka voivat mahdollistaa salamurhat, mistä ei jää kiinni. Eli esimerkiksi Pyramidikyyn myrkkyä voidaan lypsää käärmeestä, ja antaa sitten injektioneulalla kohteelle.