Lentäminen laivojen rakentaminen sekä nanoteknologia ja ionimoottori

(Kuva 1)

Nanoteknologia voi muuttaa lentämisen kokonaan aivan lähitulevaisuudessa. Lentokoneen pintaan sekä siipiin uurrettujen erittäin pienten urien avulla voidaan ilmanvastusta pienentää sekä ilman virtausta siiven pinnalla parantaa, mutta ongelmia on syntynyt siinä, että tuohon materiaaliin syntyy epäjatkuvuuskohta, jossa siipi saattaa katketa, jos siihen kohdistuu painetta. Nanotekniikan avulla siipeen voidaan kuitenkin tehdä uria, jotka eivät vahingoita itse siipimateriaalia. Urat voidaan tehdä näet siiven pintaan ruiskutettuun latex-maaliin yksinkertaisesti uurtamalla tuota maalia, tai siiven pinta voidaan peittää liimattavalla polymeerikalvolla, jollaista käytetään esimerkiksi koulukirjojen päällystämiseen. 

Ja tuohon materiaaliin jyrsitään nuo urat eräänlaisella kammalla. Mutta itse lentokoneen moottoriteknologiakin voi mullistua tuollaisten nanourien takia. Lentokoneen siiven etureuna voidaan tehdä sellaiseksi, että se ionisoi kaasun, minkä läpi lentokone lentää. Ja kun noissa nanourissa on magneettirata eli "Gauss-kiihdytin", niin silloin lentokone voisi lentää ilman läpi ohjaamalla tuota ionisoitua kaasua siiven pintojen ohi, mutta tämä tekniikka voisi toimia myös sileällä siivellä, siten että siiven etureunaan asennetaan nanoputkia, joiden läpi johdetaan ilmaa, mikä ionisoidaan, jotta lentokoneen magneetit voivat siirtää tuota kaasua pintojen yli. Ja näin voidaan toteuttaa esimerkiksi munan muotoinen avaruusalus, jonka pinnan yli ohjattava ionisoitu kaasu antaa tuolle lentolaitteelle nostovoiman, mikä nostaisi sen äänettömästi kohti taivasta. Eli olisiko tuollainen alus sitten ollut osasyynä noiden "munan muotoisia UFO:ja" , koskeviin havaintoihin (Kuva 1). Mutta omasta mielestäni tuo valokuvassa oleva väline on enemmänkin Mylarista tehty ilmalaiva, jollaisia on saatettu valmistaa Stealth-ohjelmaa varten.

(Kuva 2)

Tuon lentolaitteen ei tarvitse silloin olla mikään kovin iso, jos se varustetaan tarpeeksi tehokkaalla sähkövoiman tuotantoyksiköllä. Eli tuon laitteen lento perustuu sen pinnan yli pumpattavaan ionisuihkuun, millä tuo alus voi kohota vaikka avaruuteen asti. Ja aluksen hallinta on hyvin helppoa, jos sen ionikanaviin johdetun sähkövirran tehoa säädellään,  niin sillä tavoin voidaan aluksen nousunopeutta säädellä niin, että se voi nousta joko kävelyvauhtia tai yliäänen nopeudella taivaalle, tai laskeutua äänettömästi jonkun ihmisen pihamaalle.

Mutta aerodynamiikka ja hydrodynamiikka ovat oikeastaan melkein sama asia, ja jo vuosia sitten on veneiden pintaan asennettu polymeerikalvoja, joiden urat ovat vähentäneet niiden vastusta. Mutta tuon ulkoisen ionimoottorin avulla voidaan tehdä sukellusvene, jota viedään eteenpäin pumppaamalla vettä sen magnetisoidun ulkopinnan avulla, niin että ehkä sikaria muistuttava sukellusvene etenee nopeasti sekä äänettömästi veden alla, ja se voidaan tehdä sellaiseksi, että kyseinen alus liikkuu molempiin suuntiin yhtä nopeasti, mikä helpottaa sen operointia. Ja tuo MDD eli Magneto Hydro Dynamic Drive-ajo voidaan myös toteuttaa aluksen rungon pituudelta vedettyjen kiihdytinputkien avulla, eli alukse runkoon asennetaan hiukkaskiihdyttimet. Toki varmasti laivastot ovat ainakin mielessään testanneet hybridilentokonetta, joka voisi tarpeen tullen sukeltaa, ja ainakin Neuvostoliitolla oli 1930-luvulla projekti, jossa se kehitteli sukeltavaa SB-2 pommikonetta (Kuva 3). Itse olen kuullut, että tuo laivasto testasi tuohon aikaan myös suljetun syklin diesel-moottoreita, joissa pakokaasu kierrätetään aktiivihiilisuodattimien läpi, joka pidentää niiden käyttöaikaa veden alla toimittaessa ja tuo järjestelmä voisi toimia myös MDD:n voimanlatteena.

(Kuva 3)

Tuo tekniikka on sikäli helpompi hallita, että sukellusveneessä on atomireaktori tarpeellisen sähkövirran aikaansaamiseksi, niin että sähkömagneeteille saadaan tarpeellinen sähkövirta, jotta ne voivat siirtää ionisoituneessa tilassa olevaa vettä aluksen rungon ohi. Ja tietenkin näin voidaan tehdä myös äänettömästi liikkuva pinta-alus, joka voi toimia vaikka sukellusveneentorjuntatehtävissä, ja paras ratkaisu rungon muodoksi tietenkin olisi katamaraani, jossa magneetit siirtävät vettä runkojen välitse, niin että alus ei tarvitse mitään potkureita liikkuakseen eteenpäin. Se voisi muistuttaa Sea Shadow-koealusta (Kuva 12 ja peruutus hoidetaan sitten kääntämällä magneettien navat toisin päin, ja näin voidaan tehdä myös pinnassa kulkeva sota-alus, mikä voi liikkua yhtä nopeasti molempiin suuntiin, eli idea on sama kuin jossain Suomenlinnan lautassa, joka voi kulkea edestakaisin reitillään kääntymättä aina ympäri. Tuo katamaraani vain olisi nopeampi sekä vaarallisempi.