Merkantilismista avoimeen innovaatioon

1. Sisämarkkinoihin perustuva kauppa ei toimi

Merkantilistinen kauppapolitiikka perustuu siihen, että tuo valtio valmistaa kaiken itse. Eli se ei käy ollenkaan ulkomaankauppaa. Tuo malli saattoi olla hyvin järkevä tapa hoitaa asioita 1800-luvun alussa, mutta kun tuotteiden tekninen taso kohosi, niin silloin tietenkin täytyi tuotteita alkaa tuoda ulkomailta. Tätä ei tehty siksi, että valtio halusi luopua määräävästä asemastaan talouden ohjaajana, mutta voidakseen tuottaa uusia höyrykäyttöisiä sota-aluksia tai muita tuotteita kuten uusia tykkejä sekä makasiinikivääreitä, niin silloin tietenkin noiden tuotteiden mallikappaleet piti hankkia ehkä salaa. Kuten varmaan huomaatte, niin sotatekniikka oli ensimmäisiä asioita, joissa tarvittiin tehokasta sekä luovaa innovaatiota, ja tuon ikävän tekniikan kautta on jatkuvan innovaation periaate siirtynyt  myös muihin tuotteisiin.

Sitten insinöörit voisivat luoda uudet versiot noista välineistä, mitä ei 1800-luvulla myyty missään nimessä ulkomaille. Silloiset insinöörit sekä komentajat päättelivät, että mikään valtio ei anna parasta asealan osaamistaan ulkomaille, ja tuolloin monet nykyään tunnetut sekä vanhentuneet alan tuotteet ovat olleet ennen vientikiellossa. Tuolloin oli vallalla sellainen näkemys, että parhaat sotateollisuuden tuotteet pidettiin tuottajavaltion omassa käytössä, ja jos niitä myytiin, niin silloin tarjoilla oli ns. "export-malleja", joissa oli heikompi tulivoima kuin valtion omaan käyttöön varaamissa sarjoissa oli. 1800-luvulla tavalliset ihmiset eivät juuri tekniikkaa tarvinneet, ja vasta höyryveturi toi tarpeen koneinsinöörien palkkaamiseen muualle kuin asevoimiin tai kauppalaivastoon. Sitä ennen ainoat  maalla työskentelevät insinöörit olivat rakennusmestarit, jotka valvoivat rakennusten valmistamista. En tiedä oliko tuolloin edes koneinsinöörien ammattikuntaa olemassa.

2. Avoin insinöörityö  sekä avoin innovaatio on kannattavaa yhtiöiden kannalta

Merkantilismi tietenkin takasi sen, että valto kauppa oli hyvin hallinnassa, mutta samalla huomattiin, että oli tavattoman kallista valmistaa kaikki tuotteet itse. Oli paljon järkevämpää ostaa joitain tuotteita ulkomailta, vaikka merkantilismi kuitenkin toimi, koska tuolloin esimerkiksi puuta oli helppoa tuottaa lähimetsästä. Mutta koska valtion piti pysyä kehityksessä mukana, niin tarvittiin paljon suurempi innovaatiorajapinta, kuin mitä merkantilismi pystyy tarjoamaan. Suppeassa suunnittelu- sekä toteutusympäristössä jäävät usein nuo virheet huomaamatta, mikä lisää vilpin mahdollisuutta, sekä tarvetta tuoda jatkuvasti uusia versioita esimerkiksi jostain moottoreista.

Nykypäivän multilateraalinen kauppa työvoiman sekä valuutan ja tuotteiden vapaine liikkumisineen tekee mahdolliseksi myös ns. "vapaan innovaation". Tuote ei siis ole aineellista, vaan se voi olla esimerkiksi SOAP Service Orientated Application and Product-ratkaisu. Sinä yhtiön tuotto perustuu aineettomaan tuotteeeseen tuotteeseen, kuten mikrotukipalveluihin, jossa yhtiö saa pääosan tuloistaan palvelun kautta. Siinä myös suunnittelun sekä tuotekehityksen osaamista ei rajoiteta mitenkään. Eli nykypäivän teollisuus on hektinen työpaikka, missä verkottuneiden suunnitteluratkaisujen esittelyyn ei tarvitse kysyä lupaa. Tuotteistaminen oli se sitten fyysisen kappaleen tai tietokoneohjemiston valmistamista  on jatkuvaa toimintaa. Se perustuu siihen, että yrityksen tuotteita kehitetään jatkuvasti siten, kuin asiakas haluaa. Jos yhtiö jää paikalleen polkemaan, niin se sitten lopulta kuolee asiakkaiden puutteeseen.

charelesfort.blogspot.fi