Radikaaleista suunnittelua koskevista ratkaisuista ei voi tulla mitään, ellei niitä kokeilla. Ja ne mahdollistavat täysin uuden tavan tehdä tuotteita valtavien toimintaryhmien avulla

Radikaalit suunnitteluratkaisut eivät voi toimia, jos niitä ei uskalleta koskaan kokeilla. Yksi radikaaleimpia koskaan tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi käyttöjärjestelmien toteuttamiseen on “avoimen lähdekoodin” käyttöönotto ohjelmoinnissa. Ideana on ollut se, että ohjelmoijat voivat avoimen lähdekoodin tuotteilla sekä harjoitella taitojaan, että käyttää noita ehkä ilmaiseksi ladattavia ympäristöjä omien tuotteidensa valmistamiseen, eli tuo tuote voi olla vaikkapa tietokonepeli tai robottien ohjausohjelmisto.

“Avoimeen lähdekoodin” perustuvat ohjelmointympäristöt ovat jo nyt selaimella käytettäviä, mikä tietenkin laajentaa käyttöalustojen määrää, eli periaatteessa vaikka älypuhelimella voi tehdä koodia, jos joku näin haluaa tehdä. Nuo verkon yli toimivat ohjelmointialustat mahdollistavat sen, että yhä suurempi joukko ohjelmoijia voidaan ottaa mukaan projekteihin, ja se taas tarkoittaa sitä, että voidaan luoda valtavia peliympäristöjä, joihin voi ohjelmoija sekä taiteilijoita tulla mukaan esimerkiksi sillä, että he saavat “premium” jäsenyyksiä erilaisiin webissä oleviin peleihin tai muihin yhteisöihin. Tuota kutsutaan radikaaliksi sitouttamiseksi, eli jos maksettava korvaus olisi kovin pieni, niin silloin tuo korvaus voidaan antaa esimerkiksi juuri “premium-jäsenyyden” muodossa.

Tällaiseen peliin, joka voi olla oikeastaan erittäin laaja kokonaisuus, jossa pelaaja voi pelata useita eri välineitä, ja jos kyseessä on sotapeli, niin silloin tietenkin käytössä saattaa olla myös strategiamoodi. Tuollaiset verkossa ilmaiseksi pelattavat tietokonepelit voivat kuitenkin olla vation sponsoroimia, ja niillä saatetaan etsiä esimerkiksi henkilöitä, joita holhotaan aiheetta. Eli esimerkiksi joku rikollinen saattaa yrittää paeta oikeutta ryhtymällä holhottavaksi, jolloin hän välttää ehkä vankilan, koska ymmärtämättömiä ihmisiä ei koskaan rangaista. Samoin noissa tietokonepeleissä saattaa olla mahdollista luoda omia välineitä, jolloin tietenkin sitä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun etsitään kyvykkäitä henkilöitä esimerkiksi auto- tai lentokonetehtaiden palvelukseen, ja toki esimerkiksi polkupyörien suunnittelijat tarvitsevat myös innovatiivista otetta.

Tietenkin kenraalit sekä myös amiraalit tarvitsevat opponentteja omiin simulaatioihinsa sekä tietenkin ideoita heidän omiin taktisiin sekä strategisiin toimintapoihin , jotka voivat käsittää valtion haltuunoton tai sitten ydinlaitosten tai valtioiden avainhenkilöiden turvaamista.  Eikä innovaatio ole pahaksi myöskään huonekalujen ergonomiaa mietittäessä. Avoin innovaatio lisää tietenkin ihmisten määrää projekteissa, ja se luo sitten tilanteen, missä useat silmäparit seuraavat tuotoksen syntymistä, ja tämän takia esimerkiksi “avoimen lähdekoodin” ohjelmistoissa on hyvin harvoin mitään huomautettavaa, jos ajatellaan että niihin olisi ohjelmoijien taholta tehty ns. “takaportteja” , joiden kautta hakkerit sitten voivat päästä järjestelmään sisään. Kuitenkin saattaa olla niin, että Linuxissa on tuollaisia takaportteja, jotka on asennettu niihin esimerkiksi ohjelmistopaketin jakelijan toimesta. Avoin innovaatio antaa mahdollisuuden kehittää tuotteita sekä toimintatapoja  suuremmalla otospohjalla kuin suljettu lähdekoodi- tai innovaatio koskaan olisivat voineet mahdollistaa.

Toisin sanoen mikään absoluuttinen turva ei kuitenkaan “avoin lähdekoodi” koskaan ole, Tuolla tarkoitan sitä, että esimerkiksi NSA tai FSB saattaisivat sijoittaa noihin jakelupaketteihin omia koodejaan, joilla saattaa olla hyvinkin suuri merkitys tietoturvan kannalta. Kun puhutaan jakelupaketteihin asennetuista hajautetuista haittaohjelmista, joiden lähdekoodi on jaettu useisiin tiedostoihin, niin saattaa olla niin, että noita ohjelmistoja ei huomata, koska tuo ehkä itsessään hyvinkin laaja ohjelma lisää kuitenkin tiedostojen pituutta vain muutamien kilotavujen verran, Tuollainen ohjemisto voi käyttää tekoälyä, jolloin se välittää valvojille ainoastaan esimerkiksi sosiaalisen median sekä muun turvallisuuspalvelua kiinnostavan tiedon, jolloin tuota valvonnasta vastaavaa organisaatiota ei kuormiteta turhaan.

Eli tiedon hankinnan  kannalta tärkeää ei suinkaan ole se, että kaikkea käyttäjän tekemää työtä monitoroidaan intensiivisesti, vaan sitä osaa mikä kiinnostaa viranomaisia valvotaan. Tuo sitten tietenkin vähentää järjestelmän kuormitusta, mikä vapauttaa esimerkiksi kielenkääntäjiä siihen todelliseen käännöstyöhön. Tiedon seulominen sekä merkityksettömän informaation suodattaminen mahdollistaa erittäin laajan verkkovalvonnan, mikä koskee puhelimia sekä muita viestintämuotoja. Kuitenkin televalvonta on vain yksi osa tiedustelua, ja osa tuosta hankitusta tiedosta vaatii esimerkiksi pykologisten profiloijien ja muiden tutkijoiden tarkastelua, jotta sitä voidaan hyödyntää täysipainoisesti, ja sen avulla voidaan sitten suunnitella uusia strategisia skenaarioita. 

espoonmetsa.blogspot.fi