The tactics of nuclear weapons

B-2 "Spirit"
(Picture I)

Kimmo Huosionmaa

There are two possible tactics or routes when the nuclear weapons are developed. Another tactic is to create high-yield missiles, what would attack against targets, what are in the enemy area. If the state chooses this route, it would have very good strike capacity, but the problem with those missiles is, that they could not return to the ground. And when the strike has begun, the missiles would not call back. But this is the past. Today missiles can shoot to the low trajectory, and if the strike would be unnecessary, those rockets can be returned to earth.  Here I must say, that also slid fuel rockets can be used many times, and only thing, what need to do, is to change the fuel cassette inside the rocket stage.


The rocket can shoot to orbiter from silo or mobile station like submarines, and when it should return to Earth, the warhead could return like Apollo capsule in the military base, and then it can be loaded to another rocket. Or they can be the load to miniature space shuttle like X-37B, and then this system can return those warheads in any runway in the world. Those miniature shuttles can also use as the hypersonic cruise missiles, but they have also scientific purposes. Modern cruise missiles can also be released from aircraft and they can refuel in the air.

They might seem like X-47B, what is equipped with nuclear or bunker-busting conventional warhead. Those missiles could also return to their base, and land like airplanes to carriers or fixed bases. They can also shoot with rockets, and when the mission is over, other parts of the rockets, like used stages of can be landed in the sea by using parachutes and the NAVY can pick them up. If the fuel would be in the separate tube, those stages could reload immediately.  There is one thing, what makes nuclear missiles more addictive for the eastern block than the nuclear bomber or submarine. That is the missiles can be kept in surveillance of security forces all the time, and that grows the political trusting in those weapons.


The tactics with those Intercontinental Ballistic Missiles is that they would be used to terminate enemy troops in long distance at the enemy territory. And this is why those missiles have high-yield nuclear warheads. The targets of those missiles are airfields and missile silos and command bunkers, and that's why those warheads are planned to destroy large area targets, and deep dug targets. That is the problem with fixed base systems, the location of those structures is well known, and that's why there is created mobile systems, what are easy to drive out of the nuclear base.


Some of those systems are meant to destroy rebellious nuclear bases in the situation, where nuclear troops are going to take control in the country. The mobile missile-systems what are mounted in trucks and warships are the reason to create nuclear bombers, what mission is to search and destroy those mobile systems. Those bombers mission is to penetrate deep inside enemy airspace and search those missiles. They are actually offensive weapons, what uses multipurpose nuclear and conventional weapons, what mission is to destroy nuclear missiles in the silos, and mobile systems like trucks and submarines. The problem with this kind of weapon systems is that they are heading to targets, what have defended with heavy anti-aircraft systems and fighter shield.


That's why those bombers need STEALTH-technology. The destroying missile-silos can be made with conventional laser- or GPS-guided bunker-busting weapon, but the target can also be destroyed by the similar nuclear bomb, what penetrates the ground and then seismic waves would terminate the base. The mobile missile systems are very vulnerable if they are located, and even normal anti-tank weapons and cluster bombs can destroy those missiles. But before that, the missiles must be located and the strike against them must begin.

Sources:

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_X-37

https://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_Grumman_X-47B



Picture I

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ec/B-
2_Spirit_%28cropped%29.jpg/1200px-B-2_Spirit_%28cropped%29.jpg


https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Why are X-37B and “Global Hawk” drones built?

X-37B
(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

X-37B represents new kind of thinking about military devices. Its mission is to fix the problems of intercontinental ballistic missiles. The main problem of those extremely powerful weapons is actually that when they would be launched, the strike cannot be delayed, even if the opponent wants to talk. This is the problem with all nuclear devices. When the strike has begun, nothing could stop those weapons.


Sometimes I have asked, why the cruise missiles would not have wheels, that they could be returned to the base if the strike would be unnecessary. Wheels under the belly of cruise missile would allow using this weapon by any road in the world. This makes those weapons extremely dangerous, because those weapons don’t need any launchers, and they could deliver from any truck in the world.


They can also store in any warehouse in the world. Cruise missiles are actually one type of drones, and that equipment can be connected together. Same drones can be used as the normal duties of strike and reconnaissance. But in the global crises, they can also equip with nuclear warheads. That kind of drones can also use DEW (Directed Energy Weapons) to shut down enemy satellites or destroying airplanes. Those microwave and laser weapons are similar, what is used in metal industry. They would get their power from the solar panels, or if the drone flies lower it can use windmill turbogenerators to create necessary electric power.  Those weapons simply cut off the satellites solar panels or wings from other aircraft or they might melt the body of the aircraft.

RQ-4 "Global Hawk"
(Picture II)

Space drones like X-37B might be also working as a cruise missile. I have sometimes earlier wrote about this thing, but that equipment can be launched to the orbital, and it can wait in there the order to begin the attack. But when we are thinking about extreme high altitude flying drones like “Global Hawk, could those drones attack any target on the world by using GPS-guided bombs. Those weapons are very sharp, even they would drop from 20 kilometers above the target. They also might carry laser weapons, what can use against the targets, what are below this vehicle. The laser itself is laying inside the drone, and the ray would be pointed to the target by using turning mirror.


This kind of drones can carry smart weapons in internal bomb bays. But they also can equip with nuclear weapons. Nuclear bombs can also use GPS-guidance for precision targeting. Modern warfare is quite different than ever before. Drones and manned bombers can operate together, and also B-52 size bombers can be hybrid. They might have the capacity to operate as UCAV- drones or manned bombers. And they can drop the more dangerous equipment, what human ever could imagine.



In those bombs might have the robots, what might look like snakes, rats or mice. The artificial mice are actually the devices, what mission is to slip in the ammunition and fuel warehouses and they might be equipped with explosives. But those mice can also have the microwave- or laser devices, what they can use for warming grenades. Those electromagnetic weapons allow for avoiding the explosive detectors.


That makes those DEW (Directed Energy Weapons) so dangerous. If somebody would slip the microwave device with battery inside some airplane,  the results could be devastating. That magnetron might warm the structure of the airplane to very high temperature. And the problem is that this device is unseen by the bomb detectors. Also, the firepower of those weapons could not be limited, what makes possible the scenario, that some operator forgets that weapon in use, and that could cause the very dangerous situation if the microwave would be targeted to civil aircraft or other infrastructure.

Sources:

https://en.wikipedia.org/wiki/Northrop_Grumman_RQ-4_Global_Hawk

Picture 1

https://img.newatlas.com/x-37b-lands.jpg?auto=format%2Ccompress&ch=Width%2CDPR&crop=entropy&fit=crop&h=347&q=60&w=616&s=020c3dbd714e3805e49ab685f92b68d2

Picture 2

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/9d/Global_Hawk_1.jpg/1200px-Global_Hawk_1.jpg

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/why-are-x-37b-and-global-hawk-drones.html

Oletteko muuten ajatelleet, että avaruushävittäjä voisi muistuttaa oikeasti "Bachen Ba-349 "NATTER:ia""?

Ba-349 "NATTER"

Kun puhutaan natsien Toisen Maailmansodan aikana tekemistä aseista, niin voidaan sanoa, että kaikkia niitä oli joko liian vähän tai ne olivat liian monimutkaisia rakentaa.Osa niistä tietenkin hylättiin jo paperilla, ja monet näistä lentokoneen muotoisista V-aseista voidaan toteuttaa vasta 2000-luvun tekniikalla, ja niissä pitää käyttää kehittynyttä tietokonejärjestelmää, joka korjaa niiden asennon useita kertoja sekunnissa.  Mutta on yksi lentokone, joka ehkä olisi nykyään melko käytännöllinen väline, kun puhutaan taistelualuksista, joilla tuhotaan vihollisen satelliitteja. Se on Bachen Ba-349 "NATTER" eli "stiletti". Kyseessä oli miehitetty ohjus, joka voitiin laukaista ilmaan kuin raketti, ja se olisi tuhonnut B-17 tai Lancaster-pommittajan sen nokkaan asennetuilla raketeilla. Kun tuo miehitetty IT-ohjus olisi käyttänyt polttoaineensa loppuun, niin sitten se olisi palautettu maahan laskuvarjolla, jonka jälkeen sen raketti olisi voitu panostaa uudelleen.

Tuosta rakettikoneesta oltiin kehittämässä myös rynnäkkömallia, jossa esimerkiksi pommittaja olisi hinannut sen kohteen lähelle, ja sitten NATTER-lentäjä olisi rynnäköinyt tuota maakohdetta vastaan. Kyseisen koneen koelennot lopetettiin koelentäjän menehdyttyä onnettomuudesta, mikä johtui väärin suunnitellusta istuimesta, josta puuttui niskatuki. Se sitten aiheutti lentäjän niskan murtumisen sekä kuoleman. Kuten olen aina sanonut, niin vaikka v-aseet osoittautuivat pettymyksiksi Toisen Maailmansodan lopulla, niin nykyaikainen tekniikka tekee niistä toimivia, ja nämä välineet antavat inspiraatiota nykyaikaisille lentokoneen suunnittelijoille, jotka ehkä voivat muutella noita välineitä uuteen käyttöön. Kun puhutaan pienikokoisesta NATTER-rakettikoneesta, niin tuo sama konsepti, mitä saksalaiset käyttivät Toisen Maailmansodan lopulla huonolla menestyksellä voisi toimia modernissa sodankäynnissä satelliittien tuhoamisessa.

Eli kyseessä olisi tarunhohtoinen OT(a)V eli Orbital Task Vehicle, joka tarkoittaa tappajasatelliittia.Siinä pienikokoinen avaruusalus lähetetään kiertoradalle, ja se tuhoaa vastustajan satelliitteja esimerkiksi ampumalla rakettiammusten sarjan niitä kohti. Kyseinen väline voisi olla taas se sama vanha tuttu X-37B, jonka nokkakartion alle on asennettu tällainen rakettiammusten kotelo, jolla tuo pieni sukkula sitten voisi ampua vihollisen satelliitteja taivaalta. Ensimmäiset kokeilut tuolla laitteella tehtiin tarinan mukaan joskus 1990-luvun alussa, jolloin pohdittiin mahdollisuutta asentaa sukkulaan parasiittialus, millä sitten voitiin hinata satelliitteja sen luokse. Tuo alus olisi lähetetty avaruuteen sukkulan lastitilassa, ja sen piti sitten tuoda satelliitti sukkulan luokse ja palata takaisin maahan itsenäisesti. Mutta sen operaatioista ei NASA koskaan ole kertonut. X-37B:n väitetään omaavan tuon tehtävän.

Lasekoekone YAL-1

Eli kuten huomaatte, niin pienellä sekä halvalla sukkulalla voi olla useita erilaisia rooleja, ja se voi tietenkin toimia niin, että ensin tuo rakettikone laukaistaan avaruuteen yhdessä palautuskapselin kanssa. Sen jälkeen X-37B lentää kohdesateliitin luokse, ja hinaa sen tuon roskatynnyriä muistutavan palautuskapselin lähelle, ja siirtää sen tuohon säiliöön, ja sitten palaa maahan. Tuo säiliö palautetaan maahan laskuvarjon avulla, ja X-37B voidaan laskea mihin tahansa lentotukikohtaan tai lentotukialukselle, josta se voidaan toimittaa huomaamattomasti rahtikoneella tai rekan takakontissa takaisin NASA:n haltuun. X-37B edustaa uutta ajattelutapaa avaruusohjelmassa, eli sen ideana on luoda runko, jonka sisään voidaan asentaa missä tahansa tehtävässä tarvittava laitteisto.

Toisin sanoen kyseessä on Multi Tasking Lifting Body eli monitoimirunko, joka perustuu siihen, että kaikkia välineitä ei aina tarvitse suunnitella ja valmistaa eri tehtäviin, vaan sama runko soveltuu sekä avaruustutkimukseen, tiedusteluun että asekäyttöön. Tällä tarkoitan sitä, että X-37B on pelkkä alusta, johon kiinnitetään tehtävän edellyttämä laitteisto, kuten sälekaihtimen tapaan kokoon taitettava aurinkopaneeli ja vaadittava laboratorio tai teleskooppi sekä teleskooppivarrella varustettu hiilikuituinen manipulaattori, jolla se voi tarttua kiinni muihin aluksiin.

 Kun puhutaan tuon välineen aseistuksesta, niin silloin voidaan ajatella, että siihen voidaan kiinnittää aurinkovoimaa käyttävä laser, joka on asennettu myös YAL-1 laserkoekoneeseen. Eli kuten tiedätte, niin tuo NATTER:in keulan rakettikasetti vain korvataan tässä tapauksessa laserilla, joka varmasti ei sokaise ketään. Nuo tehokkaat laseraseet yksinkertaisesti siirtävät kohteeseen niin paljon energiaa, että lämpölaajeneminen räjäyttää sen kappaleiksi, ja muistakaa että Maapallon kiertoradalla auringon valo on paljon kirkkaampaa kuin Maan pinnalla, joten siellä tällainen väline sitten saattaisi toimia myös elektromagneettisella aseella varustettuna.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

X-37B:n vaikutus kansainväliseen ydinasepolitiikkaan eli onko kyseessä oikeasti superristeilyohjus, jolla USA voi iskeä muutamassa minuutissa mihin maailmankolkkaan hyvänsä.

Boeing X-37B lennon jäkeen

X-37B:llä saattaa olla suurempi vaikutus kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, kuin mitä aluksi on kuviteltu, koska tuo pieni sekä huokea robottisukkula tarjoaa mahdollisuuden rakentaa jotain, mitä kukaan ydinaseiden komentaja ei varmasti ole koskaan ottanut huomioon, luodessaan taktiikoita, millä noita aseita voidaan käyttää taistelussa. Näet tuo pienoissukkula voi toimia tulevaisuudessa maailman edistyneimmän eli maahan palautettavan FOBS-aseen Fractional Orbital Bombardment System) mallina, tai oikeastaan sen alustana. Eli kyseessä olisi super-risteilyohjus, joka voidaan palauttaa maahan huollettavaksi, jos sitä ei tarvitse käyttää, mikä tekee siitä maailman mullistavimman koskaan tehdyn taisteluvälineen, Tämä viittaa mahdollisuuteen että kyseinen väline ehkä on valmistettu HCM eli Hypersonic Cruise Missile-ohjelmaa varten.

Siinä kyseessä on oikeastaan sellainen väline, että jo olemassa oleva X-37B-sukkula varustetaan esimerkiksi samalla taistelukärjellä kuin Tomahawk-ohjuksessa on käytössä, ja sitten tuo sukkula lähetetään kiertoradalle, mistä se voi suorittaa samoja operaatioita kuin FOBS-satelliitti, mutta X-37B:llä on paljon enemmän kapasiteettia kuin noilla perinteisillä FOBS- eli kiertoradalle sijoitetuilla pommitusjärjestelmillä voi koskaan olla. Näet se mahdollistaa sen, että tuo FOBS-ase voidaan palauttaa maahan huomaamattomasti, kun kriisi on ohi.

X-37B OTV (Orbital Test Vehicle)

Eli jos tuota asetta ei tarvitse käyttää, niin silloin se palautetaan maahan, mutta jos käyttötarvetta tulee eteen, niin silloin tuo superohjus voi vain syöksyä kohteeseen, ja tuhota sen erittäin tarkasti. Tuo ase ei vaadi oikeastaan mitään muuta, kuin sen että kyseinen sukkula varustetaan DSMAC-suunnituslaitteella, joka voi verrata esimerkiksi tiedustelusatelliittien ottamia tutkakuvia sen muistissa oleviin kuviin, ja kun kuvat ovat päällekäin, niin sitten tuo sukkula syöksyy kohteeseen, ja tuo ase voidaan toteuttaa niin, että siinä käytetään yksinkertaisesti vain olemassa olevaa X-37B:tä, jonka lastitilaan asennetaan tuo surullisen kuuluisa W-80 vetypommi, jonka teho on noin megatonnin, mutta tuota ohjusta voidaan käyttää myös konventionaaliseen iskuun, eli se laitetaan syöksymään ilmakehään valtavalla nopeudella, ja varustaa konventionaalisella aseella, jonka avulla voidaan tuhota esimerkiksi pistemäisiä, ja hyvin tehokkaasti puolustettuja kohteita.

Tuollainen sukkula voidaan laukaista maasta huomiota herättämättä esimerkiksi Atlas-raketin kärjessä,ja koska tuo ase olisi lentokoneen muotoinen, niin silloin sen iskukulma olisi vapaa, ja jos kyseinen alus sitten osoittautuisi tarpeettomaksi, niin silloin sen palauttaminen olisi huomaamatonta, mikä tietenkin olisi poliittisille päättäjille mieleen, koska näin ei ihmisille tarvitse kertoa, että jossain kriisissä olisi jo laukaistu ydinaseita maata kiertävälle radalle. Maata kiertävältä radalta niillä voidaan uhata vihollista joka pudottamalla tuo räjähde esimerkiksi sen komentokeskukseen tai sitten kyseinen vetypommi voidaan räjäyttää Maapallon kiertoradalla, missä sen avulla voidaan tuhota kokonainen vihollisen satelliittiryhmä. Tuon takia nämä pienet halvat sukkulat, jotka voidaan palauttaa maahan, voivat järkyttää voiman tasapainoa todella pahasti.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

Vetypommien leviäminen sekä tulevaisuuden turvallisuuspolitiikka ja uuden tekniikan vaikutus ydinsulkusopimukseen

Maailman ensimmäinen vetypommi
IVY MIKE 1952
Kuva I

Vetypommit eli tarkemmin sanottuna pääasiassa fuusioreaktiosta energiansa saavat ydinaseet ovat erittäin ikäviä välineitä. Ne perustuvat Edward Tellerin sekä Stanislaw Ulamin kehittämään "sloikan" tai "THE ALARM CLOCK":in nimellä kulkevan laitteen. Tuo laite sai nimensä siitä, että se muistutti piirroskuvissa hiukan hälytyskelloa. THE ALARM CLOCK on oikeastaan ratkaisuna pelottavan yksinkertainen, siinä pienitehoinen fissiopommi jota kutsutaan nimellä "sytytystulppa" (the spark plug)  räjäytetään litium-kapselin sisällä tai sen vieressä, jolloin tuon pommin kehittämä lämpö saa aikaan sen, että litium-atomit alkavat sulautua yhteen kuten vedylle tapahtuu Auringon ytimessä, ja tuolla hetkellä vapautuu valtavasti energiaa. Kun Teller ja Ulam kehittivät tuon välineen OPERATION SUPER:in yhteydessä, niin USA varasi silloin kaksi ydinkoealuetta eteläiseltä

Tyyneltämereltä, ja nämä alueet tunnetaan nimellä "flora" ja "fauna". Flora-alueet varattiin ydinraketti sekä muuhun rauhanomaiseen ydinlaitekehittelyyn.

Fauna-alueella tai Bikini-atollin koe alueella, missä myös surullisen kuuluisa Enewetokin atolli sijaitsee testattiin erittäin voimakkaita vetypommeja kuten CASTLE BRAVO ja monia muita testejä tehtiin tuolla etäisellä atollilla, jossa kohdealueella tuhottiin mm. laivoja sekä lentokoneita, kun testattiin sitä, miten laivaston alusten tulisi sijoittua ydinhyökkäyksen yhteydessä, ja miten tuo ydinpommi pitäisi asettaa räjähtämään, jotta sen teho olisi mahdollisimman suuri. Tuolloin päädyttiin siihen, että noin 30 metrin syvyydellä räjähtävä Nagasakin pommia vastaava ydinpommi varmasti aiheuttaisi erittäin suurta tuhoa laivasto-osaston keskuudessa. Samalla testattiin sitä, että mikä olisi sopiva turvaetäisyys räjähdyksestä, jos joku hävittäjä käyttäisi ydinaseita esimerkiksi sukellusveneitä vastaan. DOMINICK SWORDFISH-testissä käytetyn ASROC-aseen ideana oli se, että laivasto voisi samalla ohjuksella tuhota sukellusveneitä, pinta-aluksia sekä maalla olevia taktisia kohteita.

Noista kokeista jäi sitten jälkeen erittäin suuria määriä radioaktiivista jätettä, jonka päätyminen 

vääriin käsiin voi aiheuttaa erittäin suuria riskejä suurelle joukolle ihmisiä.  Syy miksi sukellusveneet koettiin tuolloin kohteiksi, jotka kannatti  tuhota ydinaseilla vaikka ne kulkisivat yksin johtui siitä, että jos SLBM-sukellusvene saadaan tuhottua, niin silloin vihollinen menettää ainakin yhden ohjusveneen ennen kuin ne ehtivät laukaista. SLBM- eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävien veneiden ongelmana on se, että ohjusten laukaisussa niiden lämpöjälki on erittäin vahva, ja tuolloin sukellusvenettä voidaan tulittaa esimerkiksi ASROC tai lentokoneesta ammuttavalla SRAM (Short Range Attack missile) eli 15 kt. veden alla räjähtävällä ydintaistelukärjellä varustetulla rynnäkköohjuksella. 

Eli vaikka sukellusvene ehtisi laukaista yhden ohjuksistaan, niin tuolloin loppujen laukaisu saadaan estettyä, jos vene tuhotaan nopeasti. Tässä tilanteessa voisi taktisesti olla oikein laukaista ydinaseita ohjussukellusveneitä vastaan, jotta niitä saadaan ammuttua pois. Ja esimerkiksi taistelusatelliitti eli FOBS-ase voidaan varustaa syvyyspommeilla eli niiden taistelukärjet voidaan ohjelmoida siten, että ne uppoavat mereen ennen räjähtämistä. Samoin pitää muistaa se että FOBS-satelliitteissa voi olla myös konventionaalinen hyökkäysoptio, eli kyseessä on kiertoradalla lentävä pommittaja. 

Uskotaan että esimerkiksi X-37B on tällaisen välineen kokeilua, ja samoin Venäjä on kokeillut vastaavaa sukkulaa nimeltään "Polyus", joka ehkä tähtää siihen, että tulevaisuudessa täsmäaseita pudotetaan myös kiertoradalta, ja tuolloin tarvitaan vain lämpökilpi, joka kiinnitetään täsmäpommin kärkeen, jotta se ei pala ilmakehässä.  Ja jos konflikti syttyy ja muuttuu sodaksi, niin nämä ohjussukellusveneet ovat tietenkin laivaston pääasiallisia maaleja, jotta vihollisen iskuvoimaa saadaan supistettua. Ja tietenkin tuo iskuvoimansupistaminen voidaan tehdä esimerkiksi tuhoamalla viestintäsatelliitteja, joiden kautta noille SLBM- veneille läheteään laukaisukäskyt. 

Ydinaseiden sijoittaminen sukellusveneeseen on oikeastaan kompromissi, koska jos tuo vene havaitaan ja sitä tulitetaan, niin silloin sen päivät ovat luetut, jos yksikin torpedo osuu siihen. Ja varsinkin Suomenlahti on melko matala paikka, ja vene ei siellä oikein pääse väistelemään, jolloin jopa perinteisten tynnyristä valmistettujen syvyyspommien matto voi päättää sen päivät. Ja kun nuo tynnyrisyvyyspommit asetetaan räjähtämään eri syvyyksillä, niin ne ovat edelleen tehokkaita sukellusveneentappajia, eikä taistelusukeltaja-operaatiokaan onnistu, jos laivasto pudottaa syvyyspommeja mereen havaittuaan uimareita tukikohdan läheisyydessä. Pinta-alusten ongelma on siinä, että ne voidaan teoriassa kaapata helpommin kuin sukellusvene, mutta kun puhutaan sukellusveneiden torjunnasta, niin jos alueella partio pelkkiä pinta-aluksia, niin silloin veden alle suunnattu tulenkäyttö voi olla rohkeampaa kuin jos siellä olisi omia sukellusveneitä, mitä pitää varoa. 

Käytöstä poistettu FB-111 pommittaja
sisäisen asekuiluun asetetulla
AGM 69 SRAM ohjuksella varustettuna

Kun puhutaan ydinaseiden tulevaisuudesta, niin tietenkin myös pienitehoisempia vetypommeja tullaan rakentamaan lisää, koska vetypommin rakentaminen on halvempaa kuin vastaavan tehoisen fissiopommin valmistaminen. Samoin ollaan kokeilemassa synteettisten eli esimerkiksi hiukkaskiihdyttimellä valmistettujen alkuaineiden käyttöä fissiopommeissa. Mutta kuten tiedämme, niin nykyään varutelun  pääpaino on siirtymässä elektromagneettisiin aseisiin, eli kehitteillä on mm. suuritehoisia lasereita, jotka saavat energiansa laser-elementin ympärillä räjäytettävästä atomipommista tai sitten niissä käytetään aurinkoenergiaa tuottamaan megawattiluokan laserin vaativan tehon.

Myös muita vastaavia välineitä kehitellään jatkuvasti, jotta kalliita uraanikaivoksia ei tarvitse enää kaivaa maahan, ja muutenkin massatuhoaseet ovat erittäin epäsuosittuja sekä poliitikkojen että sotilaiden silmissä. Näet jos ydinpommi joutuu vääriin käsiin, niin silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita, vaikka terroristi ei sitä saisikaan räjähtämään. Eli hän voi rajäyttää dynamiittipötkön, jonka ympärillä on plutoniumpussi, ja tällöin voi useiden ihmisten henki vaarantua. Laser-tekniikan avulla voidaan luoda vetypommeja, joissa ei tarvita fissio-osaa, ja sen takia tällainen "ultrapuhdas" ydinase (super clean nuclear weapon) on äärimmäisen vaarallinen, koska sen voi joku maa varmistaa ilman, että tätä valmistusta havaitaan esimerkiksi rikastamoista tai kaivannaisista. Ja sen tähden noista asioista pitää voida keskustella.

Eikä esimerkiksi ydinpommi vaadi välttämättä mitään pommittajia, vaan normaalin kuljetuskoneen takarampilta voidaan pudottaa mitä hyvänsä vetypommeja ulos. Ja käytetäänhän MOAB (Massive Operational Anti Bunker)-pommeja C-130 tai C-5 Galaxy-lentokoneista. Nuo pommit ovat näet liian isoja asennettavaksi B-52 pommittajan pommikuiluun, joten ne pudotetaan kohteeseen kuljetuskoneesta. Ydinaseiden merkitys on sinällään vähentynyt myös suurikokoisten FAE-pommien takia. Ja FAE-aseiden valmistaminen on tietenkin helpompaa kuin ydinaseiden kehittäminen, koska tuolloin tarvitaan vain propaanipullo sekä napalmia, jolla tuo ase saadaan räjähtämään.

Nykyaikainen tietotekniikka on tietenkin myös vähentänyt ydinaseiden merkitystä, koska esimerkiksi konventionaalisiin ohjuksiin voidaan ohjelmoida sellainen lentomoduuli, että ne iskevät jonossa samaan paikkaan, ja se tietenkin vähentää tarvetta käyttää suuritehoisia ydinpommeja. Tekniikka on sama kuin tikalla sen hakatessa puuta. Vaikka yksi tuollainen pienitehoinen pommi ei ehkä vaurioita komentobunkkereita, niin jos noita pommeja osuu samaan paikkaan useita kertoja, niin silloin varmasti tulee komentobunkkerin katto jossain kohtaan vastaan.  Eli se tietenkin lisää pommien turvallisuutta, koska jos tuollainen pommi varastetaan, niin terroristi ei sillä sitten saa aikaan samaa tuhoa kuin isotehoisilla ydinpommeilla, ja samalla tekee mahdolliseksi rakentaa pienikokoisia mutta pitkälle lentäviä risteilyohjuksia, jotka muodostavat tehokkaan sekä helposti siirrettävän iskuvoiman, jota voidaan käyttää erittäin nopealla varoitusajalla. 

Polyus-video: https://www.youtube.com/watch?v=uWMgOd_gKIw

Polyus Wikipedian mukaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Polyus_(spacecraft)

Mainitut ydinkokeet nimellään: http://nuclearweaponarchive.org/

hkimmo.blogspot.fi