Tuotekehityksen vapaudesta

Kun puhutaan tuotekehityksen vapaudesta, niin vain täysin vapaassa ympäristössä toimiva tuoteistaja voi olla rento sekä tehdä työtään ilolla. Tuotteistaja eli tuotesuunnittelija, joka luo uutta ei voi toimia minkään kauhean hermopaineen alla. Jos työpaikan välitön keskusteluyhteys kadotetaan yhteiskunnallisen tai yhtiön sisäisen toiminnan seurauksena, niin silloin ei tuotekehitys toimi, ja yhtiölle voi seurata erittäin suuria tappioita tun takia. Eli tuotekehityksen tulee yhtiössä palvella markkinoiden tarvetta, ja jos tuote ei ole edes suunnittelupöydällä ollessaan mitenkään mielenkiintoinen, niin että kukaan edes suunnitteluryhmässä ei näe sitä mitenkään kelvollisena kauppatavarana, jota kukaan ei edes halua ostaa, niin silloin projekti pitää uskaltaa laittaa sivuun. 

Ja sillä hetkellä keskittyä jo olemassa oleviin tuotteisiin. Mutta jos yhtiö ei kehitä tuotettaan, niin silloin seurauksena on se, että oman yhtiön tuotteet jäävät pahasti jälkeen muista markkinoilla olevista tuotteista. Mutta jos kukaan ei tätä voi sanoa johtajille, niin tuloksena voi olla koko yhtiön kaatuminen mielenkiinnottomuuteen sekä vanhentuneisiin tuotteisiin. Ja kun puhutaan sananvapaudesta, niin tuolloin yhtiön jonkun jäsenen pitää voida saattaa tuo väärä päätös johdon tietoon ilman, että hänen pitää pelätä potkuja 

Syy miksi tiedon pitää kulkea myös alhaalta ylöspäin johtuu siitä, että joku saattaa oikeasti olla pätemätön työnjohtaja, tai oikeastaan kyseessä ei välttämättä ole varsinaisesti epäpätevä henkilö, vaan ehkä henkilö, jolla ei ole kokemusta tuotteesta, minkä markkinointia tai kehitystä hän johtaa. Kun tuotetta kehitetään, niin silloin pitää tuotteistajalla olla mahdollisuus toteuttaa itseään, ja ainoastaan omasta vapaasta tahdostaan työskentelevä insinööri pystyy sekä haluaa tuoda työhön koko osaamisensa. Esimerkiksi yhteiskunnan taholta tuleva painostus voi olla kohtalokasta tuotteiden suunnittelun kannalta, eli jos nuo tuotekehitysinsinöörit pelkäävät esimerkiksi pidätystä tai mellkaoita, niin ei heidän työstään tule yhtään mitään. 

Toki itse en ketään menisi nimittelemään työpaikkakaljottelijaksi, koska tuo voi merkitä kyllä hiukan viileää vastaanottoa Pekingissä, koska tuollainen henkilö voi olla siitä ikävä, että hän laittaa kyseisen toimittajan nimiin sellaisen yhteiskuntafilosofesen blogin, missä tuollainen henkilö saattaa yllättäen ryhtyä joksikin sananvapauden airueeksi, ja siitä nuo pekingin viranomaiset kuulemma pitävät hyvin paljon. Ja kuten sanotaan, niin "live and let die", eli tuskin kukaan noista ihmisistä tuota kirjoittelijaa olisi mitenkään muistellut, vaikka tämä asuisi sen jälkeen veneen alla. Ja itse sillä kyllä lohduttaudun, että minä itse tuskin olsin minkään yhtiön laskuun matkustanut Pekingiin. Joten tässä sitten sanoin sen, että uuden luominen alkaa vapaudesta sekä omasta tahdosta. Ja esimerkiksi jos tulkki sitten ei halua tehdä työtään, niin ei kukaan muukaan sitä puhetta osaa kääntää. Eli mikään pakko ei kenenkään ole tehdä työtä, mutta potkujen ollessa kyseessä ei tuota tekijästä riippuvaa työtä kukaan muu ehkä suoraan tule tekemään. 

Lisää aiheesta löytyy myös täältä: Http://kimmonsivu.blogspot.fi.