Miksi kaikkea ei aina tarvitse kertoa toisille?

Olisiko hauskaa kertoa vastustajille etukäteen että he ovat saaneet suoraan kuolemantuomion? Se varmasti näyttäisi jossain suuren luokan propagandajulkaisussa hyvältä, mutta muuten kyseessä on taktisesti hiukan ikävä toimenpide. Näet tuollainen toiminta varmasti miellytti vastapuolen johtoa, ja kun entisajan linjataisteluissa sitten vastaan tuli vihollinen, joka ilmoitti suureen ääneen että palkkasoturit mestataan taistelun jälkeen, niin siinä varmasti sitten tavoiteltiin kansansuosiota. Eli kuten tiedämme, niin turha tiedon levittäminen varmasti sai aikaan myös hiukan masennusta omissa joukoissa, koska itse ainakin uskoisin, että pelko kuolemantuomiosta sai nuo henkilöt taistelemaan loppuun asti.

Mutta kun sitten taistelukentälle lähdettiin, niin vastapuolen johtaja varmisti sen, että hänen palkkasoturiensa merkki myös oli näiden suurten oikeudenjakajien tiedossa. Ja sitten kun nämä armeijat kohtasivat kentällä, niin suoraan kuninkaallisen muodon edessä lepatti se hyvin ikävä pääkallolippu, joka tarkoitti sitä, että kyseisen muodostelman edustajat olivat vastapuolen mestauslistalla. Joten motivaatio taisteluun oli varmasti silloin taattu. Siksi kaikkia asioita ei tarvitse koskaan kertoa vastapuolelle myöskään normaalissa elämässä, ja jos sattui käymään niin, että joku koulukiusaaja ei ehkä kaikkea uhreistaan tiedä, niin hänen vääriä kuvitelmiaan ei tarvitse lähteä korjaamaan.

Eli jos koulukiusaaja luulee uhrinsa asuvan vaikka jossain laitoksessa, niin sitä todellista osoitetta ei hänelle tarvitse kertoa. Kuten varmasti kaikki ymmärtävät, niin sama asia mikä koskee sotilaita koskee myös yhtiöitä. Eli liike-elämä on sotaa, missä kilpailijoita raivataan tieltä melko ikävillä tavoilla. Ei ole vain yksi kerta, kun historiassa on käynyt niin, että toinen yhtiö on maksanut liikeneuvotteluja varten kaupunkiin saapuneille johtajille hiukan "seuraa", eli ilotyttöjä urkkimaan toisen yhtiön varallisuutta koskevia tietoja, jotta oma puoli saisi tuotteesta parhaan mahdollisen hinnan.

Jos toinen yhtiö tai sen johto on maksuvaikeuksissa, niin silloin tuo kilpailija voi kiristää sellaisen sopimuksen, mikä on toiselle epäedullinen. Tämän takia pitää aina muistaa se, että kaikkien ihmisten aikeet eivät ehkä ole aivan niin viattomia, kuin miltä näyttää. Jos toinen osapuoli on pakkotilanteessa tehdessään sopimusta, niin silloin saattaa seurauksena olla se, että tämän yhtiön edustaja toimii vastoin yhtiön eli sen osakkeenomistajien etua. Tämän takia esimerkiksi yhtiön heikko taloudellinen asema ei välttämättä kuulu jokaiseen neuvottelupöytään. Eli jos yhtiöltä tilataan tuotteita, niin sen edustajien ei tarvitse kuitenkaan ruveta sanomaan, että "meidän on pakko tehdä tämä kauppa".

Tuollainen tieto voi kuulua osakekauppoihin, mutta tuotteen toimittamiseen ne eivät vaikuta mitenkään. Ja kun puhutaan yhtiön tilinpätöksestä, niin ennen julkaisupäivää tuota asiakirjaa ei tarvitse näyttää, eli jos tuo neuvoteltava toimitus nyt sitten korjaa saldoja parempaan suuntaan, niin silloin ei tarvitse tuota uhannutta konkurssia ehkä mainita ollenkaan. Ja sitten taas saa yhtiön johto suitsutusta osaamisestaan, vaikka kauppa olisi ollut vähällä kaatua syliin. Eli mitään mistä muut eivät tiedä ei ole tapahtunut, joten siksi tiedon jakamista kannattaa aina vähän miettiä.