Mitä jos eläisimme oikeasti virtuaalitodellisuudessa?

Oletteko muuten ajatelleet, että mitä jos me oikeasti eläisimme virtuaalitodellisuudessa? Tuollainen ajatus on ollut ilmeisesti esimerkiksi elokuvan "Matrix"-ohjaajilla sekä käsikijoittajilla, kun he ovat luoneet ajatuksen siitä, kuinka ihmiset tulevaisuudessa liitettäisiin yhteen valtavaksi supertietokoneeksi, ja silloin heidän tyynnyttelemisekseen olisi kehitetty valtavan laaja virtuaalitodellisuus, joka sitten tietenkin on heidän päivittäisten toimiensa tapahtumapaikka, ja todellisuudessa heidän kehonsa olisivat jossain säiliössä, missä elossapitojärjestelmä ruokkii heitä, ja he olisivat sitten kiinnitettyinä tietokoneeseen pään läpi asetetulla levyllä, ja jos järjestelmä sitten joskus huomaa, että tämä henkilö kapinoi, niin silloin tietenkin hänen ruumiinsa tapetaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että mitä jos oikeasti olisimme tietokoneen luomassa bittien maailmassa maailmassa. Tuollainen kysymys on aina välillä putkahtanut esiin mm. fantasiakirjallisuudessa.

 Kun itse mietin tuota matriisia sekä sitä, että mitä me tai meidän tajuntamme olisi, niin oletteko koskaan ajatelleet niin vapaasti kuin vain voitte? Siis tässä sitten on ajatusmalli, mikä varmasti asettaa ihmiset ikään kuin seinää vasten, ja he sitten varmasti pitävät tätä asiaa täytenä hölynpölynä tai vähintään arkaluonteisena asiana. Näet eräänä päivänä kävellessäni ulkona ryhdyin miettimään sellaista asiaa, että mitä jos me olisimme jossain avaruusaluksessa matkalla tähtiin, ja koska meidät olisi tuolloin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nukutettu sekä vaivutettu syvään hypotermiaan, jonka aikana tietenkin tietokone ohjaisi ajatuksiamme, ja pumppaisi meidät täyteen tietoja kohdeplaneetastamme.

Kuitenkin voisi olla järkevämpi ajatus pakastaa meidät kloonattuina alkioina tuohon alukseen, ja kun miehistö sitten menee nukkumaan, niin totta kai he sitten vanhenevat, ellei heidän ruumiitaan pakasteta lähelle absoluuttista nollapistettä. Kuitenkin noiden ihmisten muistot voidaan ottaa talteen tuon kuvitteellisen aluksen tietokoneen kovalevylle. Kun nuo muistot ovat tallessa, niin noiden astronauttien ruumiit voidaan päästää vanhenemaan normaalisti. Jos tuo alus jossain matkan vaiheessa tutkii jotain muita kohteita kuin kohdeplaneettaansa, niin siinä sitten voidaan käyttää robotteja. Tai sitten lähitähden planeetoille leskeutuisi alkuperäinen miehistö, ja sitten alus jatkaisi matkaansa kohti muita tähtiä tai ehkä jopa toisiin galakseihin. Tai tietenkin noissa kylmätakeissa voi olla ongelmia, jolloin joku astronautti kuolee.

 Kun he sitten ovat toisessa aurinkokunnassa, niin tietenkin ystävän menetys voisi aiheuttaa tilanteen, missä keskinäiset syytökset esimerkiksi termostaatin säätövirheestä voisi aiheuttaa tuon matkan epäonnistumisen. Ja silloin tietenkin pitäisi tämä kuollut miehistön jäsen sitten korvata samanlaisella henkilöllä, jotta kukaan ei huomaisi tuon yhden toverin puuttumista. Jolloin alus tietenkin voisi kasvattaa uuden henkilön kloonaamalla kyseisen astronautin. Näet jos tuonne tähtiin halutaan lähettää jotain astronautteja, niin heidät varmaan valitaan jo lapsina tai ennen syntymäänsä, jotta voidaan olla varmoja täydellisen ryhmähengen muodostumisesta. Jos tuolla satojen tai tuhansien vuosien pituisen matkan päässä sitten joku saisi koti-ikävä kohtauksen tai muuten ajattelisi muuta kuin tehtävää, niin silloin tuo avaruusmatka voisi vaarantua.

Sen tähden nuo astronautit sitten valittaisiin sellaisten ihmisten joukosta, joilla ei ole ystäviä, joita he sitten jäisivät kaipaamaan. Tuon takia noiden henkilöiden valinta voisi kohdistua klooneista muodostettuun ryhmään, jotta heidän siteensä Maahan olisi äärimmäisen ohut. Koska jos he sitten lähtisivät yksisuuntaiselle matkalle kohti tähtiä, niin silloin tietenkin kävisi niin, että joku jäisi kaipaamaan jotain ihmistä. Ja siksi nuo interstellaariset astronautit olisi kätevää valita jo ennen syntymäänsä, jotta voidaan huolehtia siitä, että hänellä ei olisi liikaa sidosryhmiä tulevaa tehtävää ajatellen. Ja ehkä nuo tulevat tähtialuksen miehistön jäsenet sitten kasvatetaan lastenkodeissa, joissa he ovat mahdollisimman vähän tekemisissä ulkomaailman kanssa. Tuolloin voitaisiin käyttää jonkun astronautin DNA:ta kloonin rakentamiseen. Tuolla tavalla saataisiin varmasti sitten oikeanlainen henkilö koulutukseen. Ja ehkä noille ihmisille olisi ehkä tekaistu sellaisia elämäntarinoita, kuin että heidän vanhempansa olisivat kuolleet esimerkiksi auto-onnettomuudessa tai muissa tapaturmissa juuri heidän syntymänsä jälkeen, Näin heille voidaan  selittää, että miksi kukaan ei heitä käy katsomassa, jotta tuo tehtävä ei vaarannu.

https://youtu.be/dJzd2ptnLyM

pimeakronikka.blogspot.fi

Virtuaalisten toimitilojen käyttö varmasti tulee muuttamaan opiskelun luonnetta lähiaikoina

Olette varmaan kaikki kuulleet sellaisista virtuaalisista toimintaympäristöistä kuten 2nd. life sekä siitä polveutuvista lukuisista peliympäristöistä tai uskon kyllä että suurin osa ihmisistä on itse tällaisia ympäristöjä käyttänyt pelatessaan tietokoneella tai muuten kokeilleensa erilaisia "uusia juttuja". Kun noita peliympäristöjä ajatellaan tarkasti, niin niitä voidaan hyödyntää erittäin monipuolisiin ratkaisuihin, joista yksi tietenkin ovat erilaiset opetus, sekä muut kokoustilanteet.

Noiden pelien sisään tai niiden pohjalta voidaan rakentaa esimerkiksi kokonainen virtuaalinen ammattioppilaitos tai muu kouluympäristö, jossa luennot tapahtuvat perinteisesti luokkahuoneessa, joka kuitenkin sijaitsee virtuaalisessa rakennuksessa tietokoneen muistissa. Tuo opetus tietenkin voi olla interaktiivista, eli opiskelijat klikkaavat käyttöliittymässä olevia ikoneja, kun he haluavat viitata kysyäkseen tai vastatakseen erilaisiin kysymyksiin. Mutta kuten tiedämme, niin tämä ratkaisu virtuaalisesta koulunkäynnistä voisi mullistaa koko opetuksen. Sen ansioista ryhmäkokoja ei tilan takia tarvitse rajoittaa, mikä mahdollistaa suuremman skaalan opetuksen järjestämisen.

Tuo virtuaalinen ympäristö voi merkitä sitä, että sen avulla voidaan esimerkiksi tenttien korjaaminen helpottua niin, että intensiivinen kieliopin tarkistus tehdään vain sellaisiin töihin, joissa on punaista viivaa, vaikka tietenkin jokainen tehtävä pitää katsella tuonkin asian osalta läpi, ja tietenkin arvostelu tehdään aina ihmisen toimesta. Eli tietokone on vain apuväline tuossa toimenpiteessä, ja sen toiminta tietenkin tukee tarkastajien toimia. Ja esimerkiksi kauppaoppilaitosten tehtävät voidaan tehdä täysin noissa virtuaalitiloissa, ja koko koulu käydä virtuaalisesti. Jos opetusta järjestetään 24/7, niin luennot voi pitää tietenkin interaktiivinen tekoälyä hyödyntävä tietokoneohjelma, joka osaa vastata aihetta koskeviin kysymyksiin.

Tuolloin luennot voidaan pitää niin, että nuo opiskelijat menevät heidän opintoihinsa kuuluville luennoille, kun heille sattuu sopimaan, eli he voivat käydä niillä vaikka keskellä yötä . Tässä  mallissa oikeiden opettajien aika voisi rajoittua esimerkiksi opetusryhmien virtuaaliseen tai paikan päällä tapahtuvaan  lähiohjaukseen, eli ne jotka tarvitsisivat  apua myös saisivat sitä. Eli kyse olisi opettajan ajan kohdentamisesta oikein. Mutta toisaalta on myös oppilaita, jotka eivät uskalla kysyä apua, jos he eivät selviä tehtävistään. Ja tuo voi sitten olla vähän kaksipiippuinen asia, koska kouluissa edellytetään tiettyjen asioiden hallintaa, että opiskelija ne läpäisee hyväksytysti. Ja jotkut tietenkin pitävät sitä, että opettaja viettää aikaa paljon jonkun ryhmän kanssa epäoikeudemukaisena mallina muita opiskelijoita kohtaan.

Ja tuolloin opettaja voisi kohdentaa ajankäyttöään niihin opiskelijoihin, joilla on vaikeuksia tehtävien suorittamisessa.  Virtuaaliset sekä interaktiiviset työtilat voivat myös mullistaa esimerkiksi liiketoiminnan lähiaikoina, koska kokoukset voidaan pitää täysin ilman matkakuluja, ja tuon takia esimerkiksi toisella puolen maapalloa olevan osakkaan kanssa voidaan pitää päivittäin yhteyttä. Tuo malli olisi tietenkin toivottavaa, koska se säästää sekä henkilön aikaa sekä luontoa, koska hänen ei tarvitse tuolloin tietenkään matkustaa lentokoneella mihinkään.

Ja sain tässä erään hassun ajatuksen joka ehkä kuulostaa hiukan erikoiselta, ja perustuu erääseen lyhytelokuvaan, jonka tässä katselin. Eli nuo johtajat voisivat käyttää tapaamisissa myös robotteja, joiden avulla he voisivat keskustella keskenään niin, että heidän todelliset henkilöllisyytensä voitaisiin salata. Nuo robotit voisivat toimia aivoaalloilla, joita sen keskusyksikölle välitetään internetin kautta, ja niiden välittämä kuva voisi olla sellainen, että siinä ihminen tuntee olevansa aivan kuten oikeassakin kokouksessa.

Eli tuo johtaja voisi robotin avulla pitää myös fyysisiä kokouksia joissa paikallinen työväki istuu kokoushuoneessa, ja johtaja kommunikoi robotin välityksellä heidän kanssaan. Tuosta virtuaalisten ympäristöjen hyödyntämisestä varmasti kirjoitan lähiaikoina lisää, koska kyseessä on mahtava ympäristö, missä voidaan simuloida taisteluita, henkilöiden evakoitumista rakennuksista sekä siltä, mitä valmis rakennus tulisi sisältä näyttämään.

Aiheeseen liittyvä elokuva löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=XCrnEbxOR60

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi