Mitä se narsisti oikeastaan sitten tekee päästäkseen ihmisten lähelle?

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Pedofiilit  ovat yksi narsistien alatyypeistä ja molemmat ovat varsin ikäviä tuttavuuksia. Jos tuollaisen ihmisen päästää lähipiiriin, niin silloin seurauksena saattaa olla hyvin ikävä tilanne, missä pahimmillaan koko perhe hajoaa. Narsistin tuntomerkki on siinä, että hän ostaa pääsyn tuon uhrinsa lähipiiriin esimerkiksi jollain esineellä. Toinen tapa on lainata hiukan rahaa tältä uhrilta, ja luvata tietenkin hyvä korko.


Kun sitten lainan takaisinmaksun aika tulee, niin silloin tietenkin siitä jää muutama kymppi maksamatta takaisin. Tai sitten tuo henkilö mennessään ravintolaan treffeillä unohtaa sen luottokortin kotiin, missä olisi rahaa jäljellä, ja sitten tietenkin seuraa litania siitä, kuinka petollinen nainen tai mies vie tuollaisen ihmisen kaikki rahat. Kun puhutaan petollisesta ihmisestä, niin silloin tietenkin yksi tuntomerkeistä on se, että hän kysyy toisen ihmisen tuloja.


Samoin jos petollinen ihminen työskentelee vaikka koulussa, niin silloin hän saattaa kysellä lapsilta näiden vanhempien ammatteja.Samoin pedofiilli sitten saattaa lähettää lasten mukana yllätys-kutsun johonkin juhliin, ilman että vanhemmat saavat tietää asiasta. Ja sitten tietenkin näitä kutsuille saapuneita  lapsia aletaan syyttää varastamisesta. Tempusta on useita variaatioita, mutta muistakaa että  tuollainen henkilö käyttää lapsia hyväksi kokonaisvaltaisesti. Hän saattaa sujauttaa niin sanottuja “onnellisuuspillereitä” uhrinsa drinkkiin, jotta tämä olisi vastaanottavaisempi hänen aikeilleen.


Yleensä tällainen ihminen ryhtyy säälittäväksi, jotta toinen ei osaisi häntä epäillä mistään.  Alla olevasta lehtijutusta voi jokainen päätellä, miksi tällainen ihminen pääsee lasten lähelle, sekä miksi häntä uskotaan. Pedofiilien sekä muiden lapsia hyväksi käyttävien rikollisten  ongelmana on sellainen asia, että he ovat erittäin luotettavan tuntuisia. Eikä heissä ole mitään näkyvää vikaa, ja jos lapsi esimerkiksi tuntuu pelkäävän tällaista henkilöä, niin silloin tuo pelko voidaan helposti leimata “vierastamiseksi”. Kun pedofiili tai joku narsisti saapuu perheeseen, niin silloin hän usein saattaa naamioida aikeensa niin sanottuun hyvän tekemiseen.


Tuollainen henkilö saattaa esimerkiksi ideoida lapselle viikonlopputöitä vaikkapa siivoojana, koska “kaikki muutkin tekevät niin, ja pitäähän lapsen saada taskurahaa omaan käyttöönsä”. Mutta todellisuudessa nuo rahat menevät tuon hyväksikäyttäjän omiin taskuihin. Pedofiili tai narsisti on aina omasta mielestään loistava persoonallisuus, ja tietenkin hän kertoo aina hienoja asioita siitä, millainen on täydellinen perhe tai täydellinen nuori. Se mistä tuollaisen persoonallisuuden oikeastaan tunnistaa kaikkein parhaiten, on se että hän haluaa muuttaa aina toisen ihmisen mieleisekseen. Kun tuollainen henkilö ilmaantuu sopivan uhrin lähelle, alkaa hän liehitellä “perheen päällystöä”.


Se tarkoittaa sitä, että hän kertoo suoraan perheen “päällikölle”, että tämän lapsissa on jotain vikaa, eikä tietenkään sellainen ole soveliasta, että lapset mekastavat, kun aikuisten asioista puhutaan. Samoin hänellä on aina kaikkeen hyvä ja loistava patenttiratkaisu. Tuota ratkaisua kutsutaan diapamiksi sekä unilääkkeeksi.


Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapset eivät mene nukkumaan ajoissa, niin tuollainen ihminen suoraan kertoo, että “hänen tapansa on silloin hakea lääkäri paikalle”, mikä tarkoittaa tietenkin unilääkkeitä. Kun puhutaan siitä, kuinka narsisti ikään kuin aina haluaa muuttaa toisen ihmisen mieleisekseen, niin silloin tietenkin samalla puhutaan toisen ihmisen ostamisesta. Narsistilla on aina taskussaan joku hieno lahja, jonka hän voi sitten sujauttaa toisen käteen tai taskuun. Eli hän saattaa käyttää korua, jonka hän laittaa uhrinsa takin taskuun. Ja mikäli tämä ei sitten saavu treffeille, niin silloin käy niin, että tällainen hurmuri alkaa syyttää tätä varastamisesta.


Jos narsisti pääsee lähipiiriin, niin silloin saattaa tilanne olla sellainen, että hän eristää toisen ihmisen täysin entisistä tuttavistaan, eli silloin eteen tulee tilanne, missä esimerkiksi aletaan viettää jouluja ulkomailla tai hiitokeskuksessa, yksi mahdollisuus on tietenkin sellainen, että kaikki lomat vietetään vain toisen tuttavien kanssa. Yleensä tuollaisen ihmisen kohdalla käy sitten niin, että kun tapaus kaikessa julmuudessaan paljastuu, niin siinä sitten perhe hajoaa lopullisesti, eli lapset eivät vain kykene antamaan anteeksi tällaista asiaa. Ja siinä sitten on edessä monia hyvin ikäviä keskusteluja näistä asioista esimerkiksi poliisin kanssa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/nuoria-tyttoja-hyvaksikayttaneelle-hirviolaakarille-taas-uusi-tuomio-vankilaa-kertynyt-jo-360-vuoden-edesta/6758214#gs.sgCW96A

Kuva 1

http://www.royalglassdesign.com/wp-content/uploads/2014/10/broken-window-chicago.jpg

Miksi presidentti valehtelee?

UH-1 Vietnamissa
(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Kun presidentti valehtelee lehdistölle, tekee hän rikoksen kansaa vastaan. Eli hän jakaa tietoja, jotka ovat joko hänen itsensä tai jonkun muun luomia vääristymiä. Jos lähdetään keskustelemaan esimerkiksi Vietnamin sodasta, tai siihen liittyvästä tiedotuksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen seikka, että myös USA:ssa oli toimittajia, joiden mielestä Vietnamin sota oli oikeutettu. Tässä kirjoituksessa sana “toimittaja” tarkoittaa henkilöä, joka istui jonkun lehtitalon toimistossa, ja sitten kirjoitti sellaisia uutisia, joissa asevoimat näyttivät hieman paremmilta, kuin mitä ne oikeastaan olivatkaan.


 Samoin kun puhutaan siitä, miten presidentti valehteli kansalle, niin tietenkin tieto jonka Valkoinen talo sai oli peräisin asevoimien tiedustelupalvelusta sekä CIA:lta, joista molemmat saattoivat väärentää raportteja. Kun viesti lähetettiin Saigonin esikunnasta, niin silloin tietenkin suoritettiin ensimmäinen sensurointi, koska jos joku USA:n asevoimien upseeri olisi jäänyt kiinni siviilien tappamisesta, niin tietenkin silloin seurauksena olisi saattanut olla jopa kuolemantuomio. Ja tuskin kukaan siellä halusi sitten kertoa kenellekään esimerkiksi ampuneensa lapsia konekivääreillä, joten tällaisista asioista varmasti ei myöskään presidentille kerrottu.


Kun taas toimittajia on haukuttu, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kyllä, että osassa noista lehtijutuista, joita tämä haukkuminen koskee, on kyllä ollut mielestäni kyse vähintään epätarkasta tiedotuksesta. Kun taas puhutaan esimerkiksi Washington Postin omistajan itsemurhasta, niin tuota tapausta on joskus kyllä epäilty “Phoenix”-operaattoreiden tekemäksi, eli tuon väitteen mukaan Gray murhattiin, koska joku halusi salata jotain, mikä liittyy esimerkiksi asevoimien erikoisjoukkojen tai CIA:n- CTT (Counter Terror Team) erikoisryhmien toimintaan.  Samalla tietenkin myös esimerkiksi itse olen ihmetellyt, että miksi Neuvostoliiton joukkojen toimintaa Afganistanissa arvioidaan eri tavalla, kuin USA:n joukkojen toimintaa arvioidaan Vietnamissa.


Samalla myös ihmettelen kovasti, että kun puhutaan esimerkiksi Syyrian operaatioista, joista pääosin vastaa Venäläinen osapuoli, niin silloin ikään kuin hyssytellään Venäjän asevoimien voimankäyttöä, ja ainoa asia josta kirjoitetaan ovat USA:n “Predator”-lennokit. Eipä niillä terroristeilla mitään mahdollisuutta kuitenkaan ole, kun Tupolev- pommikoneet kylvävät 10 000 metrin korkeudesta pommeja ISIS:in sekä muiden Al-Assadin vastustajien päälle. Ja ainoa pudonnut venäläinen kone on ilmeisesti SU-25, joka on Turkin ilmavoimien alas ampuma.  Joten se siitä “reilusta pelistä”, eikä kukaan maailman komentaja varmasti halua tehdä omia tappioita. Eikä sota ole peliä, vaan vakava asia, missä kuolee ihmisiä joka kerran.

Lähteet

https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/kommentti-steven-spielbergin-uusin-elokuva-on-pistavan-ajankohtainen-tapetilla-ovat-lehdistonvapaus-ja-naisen-asema/6754258#gs.XemjA3s

https://thumbs-prod.si-cdn.com/b9jBhU7bj5E2Vf8hrVp4-wRdmEg=/800x600/filters:no_upscale()/https://public-media.smithsonianmag.com/filer/Flash%20image.jpg

Mitä varten ihmiset antavat äänensä ihmiselle, joka haluaa kaapata maassa vallan?

Voimakeinojen käyttö on todella ikävä tapa tehdä politiikkaa, ja esimerkiksi Turkin presidentin henkivartijoiden käytös Washingtonissa ei ole mitenkään kovin hyvää mainosta tuolle valtiolle, vaikka sitä ehkä sielläpäin ymmärretään. Tällaiset tapaukset, missä esimerkiksi valtiovieraan turvamiehet käyttävät voimakeinoja toisen maan alueella ovat asioita, joista aina välillä käydään keskusteluja. Eli onko kansainvälisen oikeuden mukaan suotavaa, että esimerkiksi valtio-vieraan turvallisuusmiehet häiritsevät mielenosoituksia, joihin paikallinen poliisi ei puuttuisi.

Turkin kehitys on kulkenut ei-toivottuun suuntaan siitä lähtien, kun maassa yritettiin ainakin turkin presidentin mukaan sotilasvallankaappausta. Joidenkin ihmisten mukaan taas tuo vallankaappaus olisi lavastettu, ja sen tarkoitus olisi ollut vain nostaa presidentin suosiota, eli koko tätä vallankaappausta koskeva aineisto olisi tietenkin joidenkin lähinnä Erdogania arvostavien ihmisten mielestä valheellista sekä vääristeltyä tietoa, mutta kuitenkin tuollainen ajatus on hyvin pelottava. Ja tämän asian otin esiin vain siksi, että se juuri muistui sitten mieleeni. Eli kaikista asioista on olemassa salaliittoteorioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän todenmukaisia.

Mieleeni tuli näet sellainen skenaario tai “hassu kuvitelma”, että entä jos turvallisuuspoliisi olisi oikeasta käyttänyt esimerkiksi äänen muunninta, ja esimerkiksi palkannut näyttelijöitä puhumaan noille nauhoille, jotka ovat antaneet mahdollisuuden perustella kenraalien ja amiraalien erottamisia. Ja tuolloin he olisivat ehkä esittäneet filmaavansa elokuvia, jotta he saisivat sitten nuo näyttelijät eläytymään. Mutta itse uskon, että kyseessä oli tuolloin oikea yritys siirtää valta pois tuolta mieheltä.

Oli miten oli, niin kurdeille tai PKK:lle joka on joissakin maissa  julistettu terrori-organisaatioksi, on sama, että onko vallassa Erdogan vai sotilaat. Turkin hallituksen kanta on aina ollut sellainen, että  se ei neuvottele minkään terroristijärjestön kanssa, ja siksi asevoimien toiminta tuolla vuoristossa on aina ollut todella kovaotteista, ja kuitenkin Turkissa uskotaan, että USA tukee noita sissejä salaisesti.

Kuitenkin Turkin tapauksessa voin edelleen sanoa, että kun vaihtoehtoja on tasan kaksi, joista kumpikaan ei ehkä ole aivan sitä, mitä voitaisiin esimerkiksi suomessa vaikuttavalta poliittiselta liikkeeltä odottaa, niin tietenkin silloin kysytään aina, miksi pidin Erdogania parempana vaihtoehtona kuin sotilaita. Kuitenkin voidaan aina spekuloida sellaisella asialla, kuin että olisiko joku sitten kertonut valheita Turkin presidentille, mutta todellisuudessa nuo sotilaat saatiin kiinni samoilla välineillä, kuin mitä huumepoliisi käyttää kaikkialla maailmassa, ja siksi tuo vallankaappauksen kukistaminen oli oikeastaan ilmeisesti aika helppoa.

Syy siihen on se, että sotilaista koostuvat hallitukset ovat aina syyllistyneet räikeämmin tehtyihin  ihmisoikeusloukkauksiin kuin siviilit, jotka tietenkin ovat myös näissä asioissa kunnostautuneet kiitettävästi. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi Chilessä sekä Argentiinassa ovat tällaiset kenraalien johtamat hallitukset yksinkertaisesti “kadottaneet” kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka on joko tuhkattu jossain kaukaisessa saaressa tai sitten pudotettu mereen lentokoneista. Joten sen takia olen edelleen sitä mieltä, että tämä Turkin presidentti on tarjolla olevista vaihtoehdoista se parempi.

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Argentiinan sekä Chilen juntat säädättivät vallasta luopuessaan lakeja, joiden mukaan mitään, mitä tapahtui juntan aikana ei saisi syyttää oikeudessa, niin silloin kyllä voidaan puhua todellisesta lainsäädännöllisestä kauhu-kuvasta, jossa ihmisten oikeuksia polkeneiden miesten määräyksestä säädetään lakeja, joilla heidät itsensä armahdetaan. Samalla olen huomannut, että muutamat henkilöt ovat todella rävähtävästi lähteneet puolustamaan näitä avoimesti valtaa anastavia tahoja. Ja Turkissa oli muuten 1980-luvulla myös sotilasvallankaappaus, jossa säädettiin vastaavia lakeja.  

Se mitä muuta tuo Erdogan sitten on tehnyt maansa  hyväksi on aivan yhtä epädemokraattista kuin mitä nuo sotilaatkin ovat tehneet. Eli hän ikään kuin on siirtymässä länsimais-tyyppisestä presidentin virasta kohti sitä mallia, mitä harjoittaa muuan presidentti Lukashenko, joka aluksi pääsi valtaan demokraattisesti, mutta sitten hän muuttui sellaiseksi hahmoksi, jota ei koskaan saisi vastustaa. Tuollainen vallan anastaminen demokraattisin menetelmin on melko tuntematon käsite vallan käyttöä koskevassa  politiikassa, vaikka siitä on esimerkkejä myös oman maamme historiassa. Eli “kommunistilakeja” voidaan pitää yhtenä esimerkkinä tapauksesta, missä valtaa siirretään kohti oikeistoa tai vasemmistoa, riippuen siitä kenelle sitä ollaan siirtämässä.

Mutta kuuluisin diktaattori, joka on päässyt valtaan täysin demokraattisilla vaaleilla on tietenkin Adolf Hitler, joka tuolloin vuonna 1933 sai taakseen ehdottoman enemmistön Saksan parlamentissa, joka sitten sai aikaan sen, että natsit johtivat tuota valtiota vuoteen 1945 asti, ja tuolloin se, että Hitler pääsi valtaan oli oikeastaan demokratian väärinkäyttöä. Eli tuossa tapauksessa vetäviä puheita pitävä poliitikko sitten sai ihmiset taakseen lupaamalla uudistuksia, mutta sitten hän vaihtoi ikään kuin paitaa.

Tuo kammottava diktatuuri sai alkunsa siitä, että Hitler lupasi jakaa kansan omaisuutta hieman  tasaisemmin, sekä muutamia muita hyvin järkeviä etuja, mutta sitten hän pyörsi puheensa, ja ryhtyi järjestelmällisesti polkemaan sekä uskonnollis-etnisen vähemmistön sekä omien sekä puoleensa poliittisten arvostelijoiden kansalaisoikeuksia. Eli pelkkä lehtikirjoitus saattoi viedä henkilön keskitysleirille sekä kuolemaan. Se miksi joku sitten saa taakseen niin paljon ääniä, että hän voi ottaa parlamentin haltuunsa on kuitenkin monille ihmisille jäänyt epäselväksi. Eli miksi ihmiset äänestävät hyväksyvästi sellaisesta laista, joka jossain vaiheessa kääntyy kansaa vastaan?

Tuolloin yleensä kyseinen valtaa tavoitteleva taho on koettu jotenkin mieluisana vaihtoehtona, ja sitten hänelle on noita mahdollisesti lainsäädäntöä koskevia oikeuksia haluttu siirtää. Usein tuollaisten yhdelle henkilölle valtaa siirtävien lakien takana on juuri epäonnistunut sotilasvallankaappaus, jonka uhalla pelotellaan ihmisiä äänestämään tuollaisten erittäin voimakkaiden valtalakien puolesta.

Kuitenkaan ei monikaan joka noiden yksinvallan sallivien  lakien puolesta on äänestänyt, ei ole varmasti miettinyt sitä että vaikka ihminen kuinka ankkuroisi itsensä valtaan, niin ennemmin tai myöhemmin valtion johtaja sitten vaihtuu, jolloin seuraaja ei ehkä ole aivan sama mies, kuin mitä tuo edellinen henkilö sitten oli. Ja tuollainen laki mahdollistaa sen, että presidentti voi sitten siirtää valtaa itselleen, kuten moni diktaattori on aikojen kuluessa tehnyt. Tuolloin on huomattu, että hyvin moderni sekä suosittu mies muuttuu pelkäksi teknokraatiksi, joka käyttää valtakoneistoa armotta oman etunsa ajamiseen.

Tällainen mies oli Nicolae Ceausescu, joka Romanian johdossa ollessaan kieltäytyi hyökkäämästä Tsekkoslovakiaan. Syy miksi hän ei liittynyt muihin Varsovan liiton maihin ja lähtenyt tukahduttamaan “Prahan kevättä” johtui aivan muusta kuin hänen tarpeestaan tukea demokraattista kehitystä. Nimittäin tuo mies vain yksinkertaisesti pelkäsi kutsua reserviläisiä aseisiin, koska he saattoivat hyökätä hänen kimppuunsa. Ja koska tuo mies ei lähettänyt joukkoja Tsekkoslovakiaan jäi länsimailta huomaamatta se, mitä hänen komennossaan toiminut  salainen poliisi eli Securitaté teki ihmisille.  Ja nykyään voidaan sanoa, että ihmisoikeustilanne Romaniassa oli Ceausescun aikaan sama kuin mitä se nykyään on Pohjois-Koreassa, ja kukaan ei edes tiedä, montako ihmistä tuo kammottava valtiollinen poliisi surmasi tuolla kaukana “Draculan maassa”.

Kun puhutaan vallan käytöstä, niin yhden henkilön käyttämä valta on aina hiukan korruptoitunutta, ja hän saattaa olla erittäin altis vaikutuksille. Tuollainen vaikutus voisi olla se, että joku valehtelee johtajan joutuneen attentaatin uhriksi, jolloin jokainen normaali ihminen alkaa pelätä. Yleensä sellainen johtaja, joka ei halua jättää valtaansa on sitä jotenkin käyttänyt väärin. Hän saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että joku virka-asemassa tehty ylilyönti saattaa aiheuttaa tarpeen ripustautua vallankahvaan, kuten kävi esimerkiksi Josif Stalinille, jonka epäiltiin salailevan jopa perheenjäsenen murhaa.

Pelko ajaa ihmiset ylireagoimaan moniin tilanteisiin. Tuolloin saattaa unohtua sellainen asia, että esimerkiksi lait koskevat koko kansaa. Ja seuraukset saattavat olla todella vakavat. Tässä kirjoituksessa puhutaan nationalismista sekä sotilasvallan-kaappauksista, jotka usein kulkevat  käsi kädessä. Eli kun asevoimat kaappaavat vallan itselleen jossain maassa, niin silloin tietenkin tuota toimenpidettä pitää perustella ihmisille. Usein perusteluna ovat sellaiset asiat, että tuo juntta palauttaa valtion suuruuden tai jonkun muun asian.

Mutta kuitenkin suurin osa noista asioista on tietenkin pelkkää puhetta. Ja suurin osa noista valtaa havittelevista tahoista on avoimen populistisia, ja sitten tietenkin he kirjoittelevat vastaan, että jos joku vertaa heidän johtajiaan Hitleriin, niin hän tekee silloin virheen. Mutta kun verrataan esimerkiksi Hitleriä noihin siviili-presidentteihin, niin täytyy muistaa, että todellisuudessa Saksaa hallitsi hänen aikanaan sotilasjuntta, joka toki oli nimellisesti siviileistä koostuva, mutta todellisuudessa tuo puolue oli oikeastaan pelkkä yksityisarmeija, jossa vallitsi sotilaallinen kuri. Ja monet puolueen johtoon nousseista miehistä oli silloin upseereita, joskin tuo asia salattiin suurelta yleisöltä, jotta vuosisataisten sotilasperinteiden varjossa kasvaneet pojat eivät sitten toisi surua omalle perheelleen, kun Saksa sitten sattui tuon sodan häviämään.

Samoin tuolloin 1930-luvulla toki ymmärrettiin, että upseerin arvo voisi olla myös rasite ehdokkaalle, jonka pitäisi saada suuret massat äänestämään itseään. Joten ainakin osa natsiparlamentaarikoista vaihtoi nimensä ryhtyessään tuon puolueen ehdokkaiksi. Sodan jälkeen tästä asiasta ei tietenkään sopinut myöskään puhua, koska silloin olisi voinut jäädä kesätyöpaikka saamatta. Näet esimerkiksi Helmut Von Pnnwitz omisti kuuluisan tavaratalon Kurfsterdammilta, ja jos hänet sattui joku suututtamaan, niin silloin ei varmasti tullut kesätyöpaikkaa tuosta tavaratalosta. Ja siksi niistä asioista jotka koskettavat valtion turvallisuutta pidetään yleensä suu kiinni, koska ihmiset jotka näistä asioista puhuvat yleensä pelkäävät sitä, että heidät jätetään pois yhteisöistä tai näille henkilöille tulee muita vaikeuksia, jos he epäilevät jotain yleisesti tunnettua asiaa valheeksi.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/video-erdoganin-henkivartijat-pieksivat-mielenosoittajia-usa-ssa-potkivat-maassa-makaavia/6439556

https://sites.google.com/view/populisminvoittokulku/etusivu

http://populisminvoitto.webnode.fi

Yle-Gate osoitti, että lehdistön toiminnan vapaus ovat todella subjektiivinen asia, koska journalistin työpaikka on riippuvainen mediatalon johdon suopeudesta

“YLE-Gate” on asia, joka heijastaa jokaisen mediatalon ongelmaa maailmassa. Se on toki paikka, missä pitää puhua kaikki, mitä asiasta satutaan tietämään. Mutta ongelmana on se, että kaikki maailman mediatalot ovat jonkin toimijan omistamia. Kyseisestä asiasta seuraa sitten sellaisia asioita, mistä pitäisi tarkemmin keskustella. Mediatalojen käyttö poliittiseen painostukseen on todella yleistä, ja tietenkin toimittajia voidaan painostaa sanomalla, että jos heidän juttunsa ei satu talon johtoa kiinnostamaan, niin sitten kyseinen reportteri voi vaihtaa työpaikkaa.

Nimittäin media on mahtava ase sellaisten ihmisten käsissä, jotka osaavat käyttää sitä oikein. Kaikki mediassa kirjoitettu teksti ei ole totta, ja erityisen vahingollista harhautuksellisessa tarkoituksessa jaetusta valheellisesta tiedosta tulee sitten erityisen vaarallista, jos sitä jakaa muuten hyvämaineinen lehtimies. Silloin varmasti tuollaisella disinformaatiolla paljon enemmän  vaikutusta, jos kaikki muu mitä tuo kyseinen lehtimies on kirjoittanut on totta.

Tuolloin liikutaan vaarallisella alueella, koska jos tuollainen vastuuttomasti jaettu ehkä rasistinen vale-uutinen otetaan todesta, niin silloin saattaa seurata mellakoita. Se on monille ihmisille aivan sama, että missä tarkoituksessa juttu on kirjoitettu, eli onko kyseessä saunaillan jälkeen hyvässä tuiskeessa kirjoitettu valheellinen uutinen, vai sitten tarkoituksellisesti kirjoitettu propaganda-kirjoitus.

Aina löytyy ihmisiä, joille tällainen lehtijuttu sitten on ikään kuin yllyke ryhtyä “suoraan toimintaan” vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan. Tuollaisissa tapauksissa voidaan sitten jossain muualla maailmassa kertoa esimerkiksi sijoittajille, että maamme viranomaiset eivät kykene pitämään yllä järjestystä.

Vaikka tuollainen asia saattaa omassa maassamme aiheuttaa vain olankohautuksia, niin oletteko koskaan sitten muuten ajatelleet sitä, miltä tällaiset kirjoitukset merkitsevät sellaiselle ihmiselle, joka ei koskaan ole maassamme käynyt, tai joka vain aikoo sijoittaa varojaan johonkin teollisuuteen. Silloin hän voi jättää nuo rahat tililleen tai sijoittaa muihin kohteisiin, mikäli tuollainen henkilö sitten aikoo rahojaan johonkin laittaa. Ja maamme teollisuuden kannalta on aivan sama, antaako henkilö varojen olla omalla tilillään vai sijoittaako hän ne johonkin muualle.

Molemmissa vaihtoehdoissa sitten on sellainen aspekti, että tuolloin on oman maamme teollisuuden kannalta kassavirran tulos on pyöreä nolla. Joten sen takia tällainen kirjoittelu on hiukan ikävää maamme liike-elämän kannalta. Kun puhutaan mediasta sekä sen käytöstä tiedottamiseen sekä vallan välikappaleena, niin silloin täytyy muistaa sellainen asia, että ihmiset ovat tiedottamisen varassa. Harvalla ihmisellä on omaa vakoilusatelliittia, millä hän pääsisi itse katsomaan sitä, mitä jossain päin maailmaa oikeasti tapahtuu. Ja mikäli puhutaan median käytöstä valtiomiehiä vastaan, niin missään tapauksessa mikään päätös ei ole oikea, jos se perustuu väärään tietoon.

Eli valtion johto voi olla hyvin pätevää, mutta jos sille kerrotaan valheita, niin silloin seurauksena on varmasti täysin väärä päätös. Lehdistön sekä median tarkoitus on levittää tietoa, mikä on totta, mutta kuitenkin on olemassa tahoja, jotka haluavat lietsoa paniikkia. Ja siksi media on erittäin vaarallinen väline väärissä käsissä. Sanomalehtien lukeminen on vapaaehtoista toimintaa, ja siksi niillä pitää olla sisältöä, mikä myy lehteä ihmisille. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Pulitzerin palkinto on tehty kannustimeksi toimittajille, jotta he kirjoittavat vaikuttavia juttuja, ja uskaltavat paljastaa asioita, joita ei muuten paljasteta, niin aina löytyy toimittajia, joita ei tuollainen palkinto sitten kiinnostakaan.

Toimittajan työ on sikäli erikoista, että siinä pitää löytää juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä. Toisaalta toimittaja on aina työsuhteessa lehti- tai media-taloonsa, mikä sitten saattaa aiheuttaa painetta häntä itseään kohtaan. Eli lehtitalojen omistajat voivat painostaa toimittajia olemaan julkaisematta jotain yksityiskohtia joistakin asioista, joista pitäisi tiedottaa. Eli tuossa tapauksessa toimittajaa pyydetään vääristämään omaa juttuaan, esimerkiksi työpaikkaa tai ylennystä vastaan.

Mutta tietenkin myös esimerkiksi toimittajien jakamaa tietoa voidaan väärentää esimerkiksi hakkeroimalla heidän verkossa toimivia sovelluksiaan, ja sitten lähettää päätoimittajalle suoranaisia valheita tuon toimittajan nimissä. Ja sitten tietenkin joku voi pakottaa toimittajaa antamaan käyttäjätunnuksensa jollekin kolmannelle osapuolelle, joka sitten alkaa trollaamaan muita lehden kautta.

https://sites.google.com/view/ylegate/etusivu

Vallan käyttäminen sekä yksilön suhde valtaan on miellyttävää pohdittavaa, varsinkin silloin kun pitää miettiä tilannetta, missä henkilön yhteisöön tai yksilöön käyttämä valta on absoluuttista

Yksilön suhteen valtaan pitää olla sikäli kriittinen, että hänen on osattava erottaa tilanne, missä vallan käyttäjän yksilöllinen etu menee valtion edun edelle. Ja kun esimies käyttää valtaa, niin hänen on käsitettävä se, että alainen tottelee tuota esimiestä ehkä ilman kysymyksiä tai vastaväitteitä. Kun pohditaan tilannetta, missä siviilistä tehdään esimerkiksi asevoimien johtotehtävissä toimiva henkilö, niin hänen on tiedettävä se, että alaiset todella tottelevat kaikkea mitä hän sattuu sanomaan. Alainen on esimiehen välikappale, minkä avulla hän toteuttaa tahtoaan. Eli hän voi lähettää alaisen tekemään tehtäviä puolestaan vaikka toisella puolen maailmaa, jos hän niin sattuu haluamaan.

Kuitenkin voidaan toki sanoa, että myös alaisella on mahdollisuus sanoa esimiehelleen vastaan, tai olla tottelematta hänen moraalittomia käskyjään. Vallan käyttö on sikäli erikoinen asia, että siinä valtion johdon asenne yksilölliyyteen on erittäin tarkasti mietittävää. Ja ihminen jolla ei ole valtaa ei voi valtaa myöskää käyttää. Se sitten saa aikaan sellaisen asian, että ihmiselle täytyy aina kertoa, jos hän on toiseen henkilöön nähden esimiesasemassa, koska jos hän ei tuota asiaa tiedä, niin silloin saattaa käydä niin, että hän käskee muita tekemään jotain tyhmää. Tuo tilanne johtuu siitä, että toinen ei tiedä toisen tottelevan itseään, jolloin tuo esimies voi komentaa alaistaan eli välikappaletta tekemään asioita, joita hän sitten katuu tai jotka johtavat katastrofiin.

Näet jos valtion johto ei käsitä, että se komentaa sekä ohjaa massoja, niin silloin saattaa seurauksena olla tila, missä valtio menee ikään kuin jotenkin mielettömään tilaan. Kun ajatellaan esimerkiksi Anna Arendia sekä hänen opettajaansa Martin Heideggeria, niin itse käsittäisin Aredendin Heideggerin feminiinisenä sekä pehmeämpänä puolena, joka ajattelee asioista demokraattisesti sekä yksilön arvoja huomioivaa kantaa noudattaen. Kun mietitään Heideggerin suhdetta valtaan, niin hän oli natsipuolueen johtavana filosofina kovien arvojen kannattaja, jonka mielestä yksilö oli olemassa vain valtiota varten.

Arend taas kannatti hieman pehmeämpiä arvoja. Se miten Heideggerin käsitykset valtion suhteesta yksilöön kulminoituivat kaikkien sekä vasemmistolaisten että oikeistolaisten ääripään valtioiden asenteissa oli se, että kaikkien noiden aatteiden lähtökohtana on se, että yksilön pitää olla hyödyksi valtiolleen. Mitä henkilö teki työelämässä ollessaan oli se, mitä valtio sitten arvosti. Tuo sama arvo oli monissa sosialistisissa yhteiskunnissa se, mikä määräsi yksilön arvon yhteiskunnassa.

Kuitenkin yksilön tasa-arvo on monissa maissa sekä kulttuureissa yksinkertaisesti mikä toteutuu kovin harvoin. Tasa-arvo ei ole siis sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se on myös esimerkiksi sitä, että uusiakin työntekijöitä huomioidaan muissakin asioissa kuin vain työtehtäviä jaettaessa, eli mikään tuollainen palkkaus tai muu sen kaltainen asia ei yksinkertaisesti tuo mitään tasa-arvoa työelämään.

Tasa-arvo on myös sellainen asia, että toisia ihmisiä kuunnellaan aidosti sekä he saavat sitten tyydytystä työstään myös muun kuin palkan muodossa. Työn arvostaminen on asia, mistä aina silloin tällöin käydään keskusteluja. Jos toisen työtä ei arvosteta tai koko ammattikunta leimataan kyvyttömiksi “loosereiksi”, niin silloin käy niin, että tuota ammattikuntaa ei sitten enää kohta ole. Kun puhutaan työntekijöistä, jotka eivät koskaan muka tee mitään, niin tietenkin aina silloin tällöin tulee sellainen ajatus mieleen, että miksi he eivät lähde johonkin keskukseen, mistä heitä sitten voidaan tilata.

Ajatus varmaan on monille mieleen, mutta kuitenkin tuollainen asia vaikuttaa näihin ammattikuntiin hyvin negatiivisesti. Ja se saa sitten monet nuoret suuntautumaan pois tuolta alalta, mikä sitten tarkoittaa koko ammattikunnan poistumista työmarkkinoilta. Se mikä ajaa nuoria korkeakouluun on se, että sitä kautta he saavat sitä kautta ammatin, mitä muutkin arvostavat. Ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä se ikuinen kysymys, että kumpi vetoaa kapakassa enemmän vastakkaiseen sukupuoleen arkkitehti vai siivooja? Tällä voidaan kysyä suoraan, kumpi ammatti sitten vaikuttaa seksikkäämmältä vastakkaisen sukupuolen silmissä?

Toki saattaa olla niin, että tuo arkkitehtoninen koulutus sitten voi näyttää hieman paremmalta esimerkiksi seuranhakuilmoituksissa, vaikka toisaalta siivooja voi vaikuttaa mukavan käytännölliseltä. Ihmisen hyöty valtiolle mitataan sillä, mitä hän tekee valtion hyväksi. Tuolloin tietenkin tulee sitten jossain vaiheessa sellainen asia vastaan, että mitä jos henkilön tuoma lisäarvo onkin aineetonta. Eli hän voi tehdä esimerkiksi laivan piirustuksia ja myydä niitä muille, tai sitten kirjoittaa poliitikkojen puheita, joissa he kehuvat jotain laivojen tekijöitä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi on olemassa ihmisiä, jotka pitävät filosofeja jotenkin pehmeinä ihmisinä. He eivät ilmeisesti koskaan ole lukeneet Raamattua, missä esimerkiksi vanhassa testamentissa veri virtaa lähes koko ajan.

Eivätkä he myöskään ole pitäneet mitään kiirettä etsiessään esimerkiksi “Kommunistisen manifestin” kaltaisia teoksia kirjahyllyistä, koska tuon teoksen mukaan jokainen, joka ei kuulu “proletariaattiin” tulee kuolla, oli hän sitten päätöksiä tehnyt henkilö tai tämän  lapsi, vammainen tai vanhus. Syytä tähän kammottavaan kommunistien luokkavihana tunnettuun ilmiöön olisi pitänyt kuitenkin hiukan pohtia, ennen kuin lähdetään ampumaan ketään yhtään missään. Tuon “puhdistuksen” tarkoitus oli siis enemmänkin estää vallankumouksen kärkikaartin salaisuuksia paljastumasta. Ja uskoisin, että kukaan heistä ei mikään puhtoinen pulmunen ole koskaan ollut. Vai miksi tuo Uljanov-niminen mies sitten aikoinaan liittyi vallankumouksellisiin?

Toki saattoi olla niin, että Lenin joksi Uljanov sitten nimensä muutti joutui katsomaan veljensä hirttämistä, mutta uskoisin että asia saattoi olla myös jokin muu. Näet teloitus oli salainen aina, jos se tehtiin poliittisista syistä. Joten ehkä Lenin sitten valehteli tuon asian, ja sitten kun hän pääsi valtion johtoon vei jotain asiakirjoja poltettaviksi. Kuitenkin kun puhutaan proletariaattiin kuulumisesta, niin itse kyllä ihmettelen sitä tapaa, että esimerkiksi kun vammaistyöntekijä tai määräaikaisen työsuhteen tekijä-osapuoli lähtee töistä pois, niin hänen pitää ikään kuin kiittää työpaikastaan tarjoamalla jotain kakkuja.

Luuleeko joku ehkä sitten, että on mukavaa olla määräaikaisessa työsuhteessa? On tietenkin upeaa käydä työssä ja saada siitä palkkaa, mutta muuten se että ihminen ei kuulu työ-ympäristöönsä ei varmasti ole mitään kovin mukavaa. Ja tässä sitten se ikuinen kysymys, että miksi tarjota kahvia ja pullaa ihmisille, joita ei koskaan ole sattunut tuntemaan, ja joista kukaan ei koskaan edes halua tuohon henkilöön tutustua? Jos ihmiseen ei edes haluta solmia mitään suhteita, niin miksi hänen pitää sitten kaikesta kiittää?

Ihminen kasvaa kohtaamaan muut ihmiset samalla tavoin, kuin miten hänet itsensä on kohdattu, ja mikäli hänellä ei ole muita velvollisuuksia kuin totella muita, niin kuitenkin sen tehtävän voi sitten antaa niin, että hänkin sen ymmärtää. Ja tietenkään en usko, että kukaan ihminen, jota kohdellaan kuin ilmaa voi toista loukata. Kun toinen on toisen ihmisen esimies, niin luulisi hänen sitten olevan toista niin paljon moraalisesti sekä taidollisesti ylevämpi, että osaa sitten jättää toisen omaan arvoonsa. Esimiesaseman käyttö perustuu juuri siihen paljon puhuttuun Nitscheläiseen yli-ihmis-teoriaan, missä johtajiksi nostetaan moraaliltaan sekä muita ominaisuuksiltaan muiden yläpuolella olevat ihmiset.

Aina sitten voidaan kysyä, että mitä tuollainen yli-ihminen sitten välittää mitä hänen alapuolellaan olevat ihmiset hänestä mahtavat sanoa. Miksi hän heitä kuuntelee? Onhan hänellä laki puolellaan, joten mitä varten sitten tuollainen ihminen mesoo sitä vastaan, että hänestä joku kirjoittaa vähän pahasti. Siitä sitten vain komentamaan sosiaalista mediaa kiinni, jos ei alainen häntä miellytä. Eikä alainen ole sitä varten, että hänen aikansa menee sosiaalisessa mediassa. Jos alaisen työ ei miellytä, niin sitten tietenkin hänet voidaan aina vaihtaa.

Se tietenkin on totta, että kukaan normaali ihminen ei varmaan koskaan käsitä sitä, että alaiseen saa aina purkaa tunteita. Hänen pitää totella kaikkea, mitä esimies sattuu sanomaan, mutta yhden asian sitten voi jokainen itsekin huomata. Se on sellainen, että tuo esimies ei välttämättä ole sellainen, että alainen hänestä sattuu pitämään. Kun palataan armeijan mukaviin asioihin, eli paikkaan missä esimies on todella jotain, niin siellä on eräs harjoitus, jota kutsutaan “sulkeis-harjoitukseksi”. Tuossa harjoituksessa esimies komentaa alaisiaan käskyillä “taakse poistu” tai “eteen vie”, ja sitten alaiset tottelevat tuota miestä.

Kaikki armeijan käskyt annetaan samalla tavalla, eli ensin on komennon valmisteleva osa, ja sitä seuraa itse komento. Kun tuota harjoitusta käydään läpi, niin se vaikuttaa siviileistä hieman typerältä. Kuitenkin sillä on syvällinen merkitys, eli tarkoitus on saada miehet toimimaan yhtenä ryhmänä. Ja vaikka tuo komentelu on takuulla hiukan hupaisaa, niin en kuitenkaan väitä alaisen tuosta harjoituksesta pitävän. Samoin en usko että kukaan tuon harjoituksen jälkeen tulee esimiehelleen tarjoamaan mitään kakkuja, vaikka tämä olisi kuinka väittänyt tekevänsä pojista miehiä.

Maassamme muuten on mahdotonta tehdä armeijan kanssa mitään oikein, koska kukaan ei voi olla laskuvarjojääkäri tai tykkimies sekä siviilipalvelusmies samaan aikaan. Näet jos henkilö menee armeijan sijasta siviilipalvelukseen, niin hän on luuseri ja maanpetturi. Mutta jos hän menee laskuvarjojääkäreihin, niin silloin hän on sotahullu, ja tykistössä tuo mies sitten on murhaaja, joten jos hän vaikka sitten hakisi toimistoon, missä sitten voisi vaikka alikersantin natsat olkapäillä käydä komentelemassa sitten metsästä palaavia miehiä, jotta he osaisivat käyttäytyä oikein.

Tuolloin tuo mies voisi ehkä olla jonkun mielestä hiukan “vulgaari” tai pikkumainen. Mutta kuten tiedämme, niin näissä asioissa on vaikeaa miellyttää kaikkia, ja siksi näitä rivejä tässä kirjoitan. Ja nuo aselajit ovat siis tässä vain siksi, että ne muistuivat ensimmäiseksi mieleeni, ja mitään yhteneväisyyttä todellisessa elämässä tapahtuneisiin asioihin niillä ei ole. Eli kuten me tiedämme, niin kaikista asioista on varmaan jokaisella ihmisellä vähän erilainen näkemys. Ja ehkä tuo näkemys muodostuu ennakkoasenteista sekä siitä miten asioihin sattuu joku asennoitumaan.

Mutta ennakkoasenteet muodostuvat siitä, että jostain tehtävistä tai työympäristön erityispiirteistä on kerrottu jotain asioita. Se sitten muuttaa asennoitumista ensimmäiseen työpäivään sekä sitä kautta muihin työympäristön toimijoihin eli työtovereihin. Mikäli sitten tuo asenne on se, että henkilö ikään kuin odottaa saman tien lähtöpasseja, niin silloin varmasti se myös näkyy myös asenteissa työtovereita kohtaan. Ihminen suhtautuu työhönsä riippuu siitä, miten häntä on opastettu siihen suhtautumaan. Jos työnteko on henkilön elämässä ollut jonkinlainen etuoikeus, niin silloin hän suhtautuu siihen kuin etuoikeuteen.

Mikäli henkilö sitten on kokenut työssään kovin vähän myönteistä palautetta, niin se sitten se näkyy henkilön asennoitumisessa saamaansa palautetta kohtaan. Tuolloin hän ikään kuin ottaa sellaisen asenteen, että pitääkö hänen sitten mitään yrittääkään, koska ainoa saatavissa oleva palaute on surkeaa, ja kuitenkin hänet jossain vaiheessa sitten erotetaan, koska hän ei ole työnantajien mielestä sopiva tuohon työhön. Ja mitä varten hän sitten mitään edes viitsii yrittää, kun aina on tilanne se, että tuo henkilö on jotenkin aina jäänyt hopealle? Tuolloin on aina löytynyt ihminen, joka on häntä parempi valinta.

Tuollaisen ihmisen arvomaailma saattaa olla sellainen, että hänelle työnteko on ikään kuin yhteiskunnallisen osallistumisen edellytys, ja muutenkin monien ihmisten puheessa pääasiassa ovat työ sekä ystävät, joten tietenkin työ on se asia, mistä sitten ihmisten kanssa keskustellaan. Ja kun baaritiskillä tietenkin kysytään välillä sitä, mitä työtä toinen tekee, joten silloin ei varmaan ole seksikästä vastata olevansa pitkäaikaistyötön. Tai oikeastaan “pitkäaikaistyötön” kuulostaa varmaan upealta, jos sitä verrataan esimerkiksi “sosiaaliseen työkyvyttämyyteen”. Silloin voi olla hyvin vaikeaa solmia uusia ystävyyssuhteita, kun pitää varoa, että mitä sanoo muille.

Kun henkilö sitten on työkyvytön, niin hän ei silloin ole mahdollisuutta esimerkiksi hakea kursseille, ja joidenkin työpaikkojen saaminen liittyy tietenkin siihen, että henkilön pitää olla työtön työnhakija. Se varmasti sitten eristää ihmistä sosiaalisesti, vaikka tietenkään valtio ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa. Ja jos työttömien yhteisössä sattuu haluamaan jotain ihmissuhteita, niin niiden luominen ei mitään helppoa ole. Näet kilpailu työpaikoista on niin tiukkaa, että ketään ei sitten voi edes hyvällä omallatunnolla sanoa olevan sellainen henkilö, että häntä odotetaan edes tuohon paikkaan aamulla. Eli hän voi sitten lähteä aivan yllättäen kohti vihreämpiä laitumia. Kuitenkin jos tuttavien etäisyys toisistaan on erittäin pitkä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että heillä ei ole yhteisiä tuttavia, jolloin työstä on mukavaa alkaa keskustelu. Ja jos työtä ei ole, niin silloin ei keskustelusta tule mitään.

https://sites.google.com/view/vallankaytonoppiminen/etusivu

http://vallankayttaminen.webnode.fi

Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös taito riidellä, mutta aina pitää selvittää syy konfliktiin. (Kukaan ei yksin tappele, ja oikealla rikollisella on taito valehdella sujuvasti)

Sosiaaliset taidot ovat erittäin tärkeitä ihmisen elämässä, ja se että osaa asettua toisen asemaan on taidoista tärkein. Tuolloin ei eteen tule sitten turhia konflikteja, mutta tämän asian kuitenkin moni ihminen ymmärtää täysin väärin. Termi “toisen asemaan asettuminen” ei tarkoita samaa kuin alistuminen sekä jatkuva toisen ihmisen myötäily. Eli myös omaa tahto saa ihmisellä olla, ja jokainen ihminen maailmassa saa omaa järkeä käyttää. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi esimiesasema merkitsee lupaa tehdä alaiselle mitä sattuu huvittamaan, mikä ei tietenkään ole mitenkään mukavaa.

Jos esimies tiuskii alaisilleen ja huutaa heille naama punaisena sekä teettää jollekin yksittäiselle henkilölle vain ikäviä asioita kuten vessojen pesua, niin en kuitenkaan itse uskoisi toisen tästä pitävän, ja muutenkaan en usko että kukaan siitä pitää, että ensimmäisenä työpäivänä tuo tuleva pomo kertoo sitten sen työsuhteen päättymispäivän. Tuollainen toiminta ei ole mitenkään erityisen rakentava vaihtoehto, kun aletaan keskustella työmotivaatiosta. Samoin esimerkiksi riitely kuuluu tietenkin ihmisten välisiin suhteisiin. Eli sosiaaliset taidot mitataan vasta silloin kun eteen tulee konfliktitilanne, missä joku menettää oikeasti malttinsa.

Se että johtaja tuolloin katsoo työsuhteen päättyneeksi ei varmasti ole esimerkiksi kotona tapahtuvan perheriidan yhteydessä oikea ratkaisu, eikä tuollainen potkujen antaminen ehkä työelämässäkään ole se oikea vaihtoehto, koska yksipuolinen oman esimiesaseman korostaminen ei varmasti auta mitenkään tilannetta, jossa joku on esimerkiksi juuri kohdannut läheisen ihmisen menetyksen. Tietenkin johtaja voi lähettää ihmisen kotiin, mutta se saattaa aiheuttaa kuitenkin ristiriitoja, jotka purkautuvat esimerkiksi ravintolassa tapahtuvana välienselvittelynä, ja tietenkin työmailla oletetaan ihmisten olevan aikuisia, ja toki aikuistenkin välillä on joskus riitatilanteita. Ja kuten varmaan tiedämme, niin oikeasti konflikteissa ei ole välttämättä niin sanottua absoluuttisen oikeaa kantaa tai puolta, joka olisi selvästi oikeassa. Kun puhutaan noista työpaikkojen ikävistä tapahtumista, niin silloin se mitä näemme saattaa olla vain jäävuoren huippu pitkään jatkuneessa vihanpidossa.

Kun kaksi aikuista ihmistä käy toisiinsa kiinni, niin silloin he eivät ehkä aloita spontaanisti tappelua, vaan kyseessä saattaa olla jopa vuosia aikaisemmin alkanut vihanpito, jonka juuret saattavat johtaa jopa jonnekin ala-asteen pihalla tapahtuneeseen koulukiusaamiseen, tai muihin asioihin jotka eivät ole päätyneet työhönottajien tietoon. Eli kuten kaikki me tiedämme, niin jos aikuiset ihmiset käyvät toisiinsa kiinni, niin kyseessä on hyvin vakava asia, koska varsinkin meidän yhteiskunnassamme on pidetty kunniassa sitä, että ihmiset selvittävät asioitaan puhumalla sekä hillitsevät itsensä myös silloin, kun toinen on jotenkin ärsyttävä. Jos ihmiset sitten ovat aloittaneet vihanpidon jo vuosikymmeniä sitten, niin silloin kotiin lähettäminen saattaa laukaista väkivaltaisen reaktion, koska juuri tämä teko saattaa olla se viimeinen pisara, ja toinen osapuoli saattaa silloin pitää tuota kotiin lähettämistä pelkkänä toisen henkilön suosimisena. Ja kuten tiedämme, niin kukaan ei koskaan yksinään tappele.

Väkivaltatilanne pitää aina selvittää, ja jos joku sitten alkaa olla sellaisessa mielentilassa, että hän käy toiseen ihmiseen kiinni, niin silloin tietenkin pitää ryhtyä tutkimaan sitä, mikä tuollaisen käytöksen saa aikaan. Ja tuollainen tilanne tietenkin on sikäli mielenkiintoinen, että silloin pitää ryhtyä miettimään sitä, mitä tuollainen ihminen ei ole kirjoittanut CV:hensä. Kun puhutaan esimerkiksi CV:ssä olevista aukoista, niin tietenkin viranomaiset tietävät aina mitä henkilö on tehnyt, vaikka hän ei olisi esimerkiksi merkinnyt vankeustuomioita tai pitkäaikaista työttömyyttä noihin kaavakkeisiin. Mutta ongelmallista on sellainen kuviteltu tilanne, missä sitten henkilö merkitsee hakemukseen jotain epämääräistä ulkomailla oleskelusta, mutta mitään töitä ei siellä olla sitten tehty.

Tietenkään jokaista vironmatkaa ei koskaan mihinkään CV:he ole kirjoitettu. Mutta jos ulkomaille suuntautuvien matkojen kesto on ollut vuosia, niin silloin kyllä hiukan ihmetyttää se, että mitä tuolloin on oikeastaan tullut tehtyä. CV tietenkin on erittäin hyvä tapa tiedustella sitä, millainen työntekijä on muualla ollut, mutta tietenkin voidaan sanoa, että oikealla rikollisella on varmasti suhteita, joilla hän saa sitten työkokemuksen näyttämään asialliselta. Jos ajatellaan sitä, että joku kirjoittaa CV:hensä esimerkiksi omaavansa kokemusta metallitöistä, niin se voi tarkoittaa esimerkiksi työtä jossain autohajottamolla tai sitten esimerkiksi kassakaappien auki leikkaamista polttoleikkurilla.

Toisaalta se voi tarkoittaa myös replica-aseiden muuttamista toimiviksi tai sitten laittomien aseiden valmistamista 3D-printterien avulla. Tuollainen metalliesineitä valmistava 3D-printteri pystyy valmistamaan minkä hyvänsä aseen suoraan CAD-kuvasta, joten niiden avulla voidaan tuottaa melkein mitä hyvänsä konetuliaseita, mitä voidaan kuvitella. Ja tuollainen tekniikka on todella vaarallista väärissä käsissä. Tämän takia esimerkiksi työkokemukseen merkittyjen työpaikkojen omistajien sekä vastuuhenkilöiden taustat pitää aina tutkia, jos halutaan tehdä todellisia turvaselvityksiä. Kuka vain voi väittää olevansa vaikka moottoripyörien korjaaja, mutta tehdä todellisuudessa rikoksia.

Ja uskoisin, että kukaan rikollinen ei lähetä työtodistusta työpaikasta, tai esittele suosittelijaa, jota ei ole olemassakaan. Eli noilla ihmisillä on aina kaikki näennäisesti kunnossa, mutta kun puhutaan tuosta “korjaamosta”, niin se saattaa olla hyvinkin erikoinen yhtiö, mikä tarkoittaa sitä, että nuo yhtiöt ovat ehkä sellaisia, että niissä ei käy koskaan ketään asiakkaita tai työväki seisoo pihalla koko päivän tekemättä yhtään mitään, jolloin tietenkin mieleen tulee se, mistä tuollainen toimitiloja tarvitseva yhtiö kuten autokorjaamo sitten saa rahaa toimintaansa? Tuollainen metalliverstas on erittäin hyvä peiteyhtiö esimerkiksi juuri asekauppiaille, koska tuolla tavoin he voivat perustella esimerkiksi sorvien sekä muiden metallityökalujen hankkimisen, ja nuo aseet voidaan kuljettaa paikalle esimerkiksi metalliromun seassa.

pimeakronikka.blogspot.fi

Muistia ja sen vääristelyä

Kuva I

Ihmisten muisti on siitä ihmeellinen, että hän pystyy palauttamaan mitä hyvänsä mieleensä, jos aivot vain saavat oikean ärsykkeen.  Eli tietty kuva tai ääni saa aivojen hermosolut palauttamaan yhteyksiä noihin kauan sitten unohtuneisiin muistiblokkeihin. Monet ihmiset näkevät jatkuvasti unia esimerkiksi valkeista purjelaivoista, ja sitten he kertovat niistä esimerkiksi perheelleen, joka saattaa hätääntyneenä ottaa yhteyttä esimerkiksi psykiatriin. Kun tuota jatkuvasti mieleen ilmaantuvaa kuvaa aletaan sitten tutkia, niin tulee ilmi sellaisia asioita, että tuo henkilö on ollut aivan pienenä lapsena tilassa, missä on valkokankaalta näytetty elokuvia, joissa on valkoinen laiva.

Kun ihminen on aivan lapsi, niin hänen mielensä ei erota valkokangasta todellisuudesta, koska tuossa havaintoavaruudessa valkokankaan tapahtumat ovat ainoa liikkuva objekti, ja seinät taas ovat liikkumattomia. Ihmisen RAS  eli Reticular Analysing System on rakennettu siten, että silmä keskittyy nimen omaan kohteeseen jossa on toimintaa eli liikettä, koska siitä tuleva uhka on paljon todennäköisempi kuin liikkumattomasta kohteesta tuleva uhka. Kun puhutaan esimerkiksi muistojen väärentämisestä, niin silloin voidaan tietenkin luoda tila, jossa valkokankaalle näytetään esimerkiksi kaupunkikuvia vääristä kaupungeista, ja tietenkin myös esimerkiksi tuulenvire  saadaan aikaan taavallisella tuulettimella.

Mutta kysymys kuuluu sitten, että miksi joku haluaa väärentää toisen henkilön muistikuvia? Kyseinen ohjelma on kulkenut Pentagonissa ilmeisesti nimellä PRESERVE DESTINY tai PRESeRVE MOTHER , ja sen tarkoitus on ollut valmentaa ihmistä taistelukentälle, mutta tuon virtuaalitodellisuuteen liittyvän koulutusohjelman väärinkäyttö voi olla aivan mahdollista.  En usko että vajaa vuoden ikäinen lapsi kiinnostaa ketään niin paljon, että hän näyttää tuolle henkilölle elokuvia valkokankaalta, jotta kyseinen lapsi saadaan myöhemmin kertomaan tarinoita jostain avaruuslomasta. Tuo avaruusloma olisi muuten ihan helppoa tehdä siten, että henkilölle näytetään virtuaalitodellisuuden avulla esimerkiksi "Tähtien Sota"-elokuvia. Jos hän ei tajua pitävänsä VR-instrumenttia kasvoillaan, voi tuo temppu mennä häneen täydestä.

Tietenkin muistikuvia voidaan vääristellä, jotta henkilö saadaan vaikuttamaan valehtelijalta, ja näin sitten voidaan esimerkiksi jonkun ihmisen poliittinen ura tuhota. Käytettävä tekniikka on varsin yksinkertaista, eli  tarvitaan vain hiukan huumausainetta, jolla henkilön tietoisuuden tasoa lasketaan, ja sitten sopivaa filmiä, mitä hänelle näytetään virtuaalitodellisuuslaitteiden vällityksellä, ja tällä tavoin voidaan esimerkiksi aivan tavalliselle suomalaiselle  varusmiehelle uskotella, että hän on ollut vaikka jossain kommando-operaatiossa mukana.

Ja jos hän sitten menee  tekemään jotain "paljastuksia", niin tietenkin kyseinen henkilö valehtelee.  Tuolla tavoin voidaan jonkun ihmisen poliittinen ura tuhota täysin. Tarvitaan vain esimerkiksi kommandomiesten tai taistelulentäjien kypäriin kiinnitettyistä action-kameroista otetut taltioinnit, ja sitten tuo henkilö saadaan kertomaan satuja erilaisista "salaisista lentokoulutuksista" tai "osallistumisesta pimeisiin operaatioihin". Ja tällöin varmasti henkilön vanhemmat tai omaiset ottaisivat yhteyttä psykiatreihin, joiden tehtävänä on sitten saattaa kyseinen henkilö psykiatriseen sairaalaan, jotta hänet saadaan hoidon piiriin.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Valehtelija tarvitsee työrauhan

Teksti löytyy täältä: charelesfort.blogspot.fi

Koulukiusaamiseen puuttuminen sekä kiusaamisen paljastaminen saattavat rauhoittaa menoa.

Miksi kukaan ei ole tätä keksinyt aikaisemmin, vaan kaikki ovat olleet asiasta aivan hiljaa? Miksi koulukiusaajien tekoja ei julkisteta Internetissä,? Mikä syy siihen on, että kaiken rankaisemisen pitää aina tapahtua jotenkin takahuoneessa? Jos kiusaajaksi epäillyllä ei mitään salattavaa muka ole, niin miksi noita kiusaamisesta kertovia kuvia ei sitten julkisteta joka kerta, kun puhutaan netti- tai muusta kiusaamisesta? Mikäli toinen osapuoli on jotenkin pikkumainen, niin totta kai se pitää sitten myös muille näyttää. Eli jos jonkun mielestä on pikkujuttu, kun toisen hiuksiin pistetään purkkaa, tai häntä muuten alennetaan, niin toi tuon voi sitten myös muille kuin omille kavereille sitten näyttää. Eihän koulukiusaajan käytöksessä mitään salattavaa ole, kun hän viiden kaverinsa kanssa laittoi toisen juomaan virtsaa tai ehkä myöhemmin tulee sitten glygoli mukaan.

Siinä oikein itsekin vähän ihmettelen, että mistä joku on saanut päähänsä tarjota toiselle ihmiselle jotain jäänestoaineita tai puuspriitä juotavana alkoholina? Eli onko ollut tarkoitus vain surmata esimerkiksi kilpailija tai saada joku pois vaikkapa rakennustyömaalta, jotta saadaan omia miehiä sisään. Tämä on muuten se syy, miksi pimeitä pulloja ei saa mennä ostamaan tai ainakaan niistä ei saisi mennä juomaan mitään. Näet tuota myrkkyviinaa käytetään usein siihen, että saadaan työporukasta raivattua tilaa. joten onko mahdollisesti niin, että myös koulukiusaaja yrittää tehdä omaan kouluunsa tilaa jollekin kaverille, tai savustaa ikäviä henkilöitä pois luokasta.

Ja onko silloin oikeastaan kysymys siitä, että nämä henkilöt tietävät kiusaajasta jotain kiusallisia asioita, kuten sen, että hän ei edellisessä asuinpaikassaan olekaan niin kovin kova poika kuin mitä väittää olevansa, jolloin tietenkin tuolla "kuninkaalla" on tarve saada nuo henkilöt pois koulusta tai työpaikalta, jotta hänen kiusallinen menneisyytensä ei paljastu. Eli onko tuo henkilö mahdollisesti esimerkiksi kavaltanut MC-kerhoon kuuluvat kaverinsa poliisille rahasta tai aliupseerin arvosta? Toki en tiedä saako noita asioita Suomessa, jos sattuu kavereidensa asioita poliisille kertomaan, ja kuinka paljon tällaista "vasikkaa" on ylipäätään tapana uskoa oikeudessa tai poliisiasemalla?

Kun puhutaan esimerkiksi alkoholistien piireistä, missä kaljavelkoja peritään pesäpallomailalla, niin vaikka henkilö keittää esimerkiksi pontikkaa, ja väittää tuotteen olevan vaaratonta, niin voin kertoa sen, että alkoholistin maailma ei mitenkään poikkea narkomaanin maailmasta, vaan tuollaisen usein työkyvyttömän henkilön on aina pakko saada ainettaan myytyä, koska sillä hän kuittaa sitten omia velkojaan. Ja tuolloin tulee joskus kiusaus laittaa tuohon "korpikuusen kyyneleeseen" esimerkiksi heroiinia tai muuta addiktoivaa tavaraa joukkoon, jotta tuo täysin työkyvytön ihminen saisi ainetta myytyä, koska hänen pitää maksaa esimerkiksi asuntonsa.

Toki kyllä ymmärrän sen, että toinen ihminen juo tuosta pullosta, jos siinä ympärillä seisoo viiden kaverin joukko pesäpallomailojen kanssa. Samoin itse kyllä mietin, että  mikähän idea siinä on, että joku pudottelee myrkytettyjä makkaroita ihmisten postiluukuista, eikä tällä nerolla ole sen vertaa tolkkua, että tuo makkara saattaa päätyä esimerkiksi pikkulasten suuhun, ja aiheuttaa silloin kuoleman. Tiedättekö muuten että tuossa tapauksessa poliisin tutkintanimike tapauksessa on murha, mistä seuraa vähintään 12 vuotta vankeutta, ja muutenkin myrkytysmurhaa pidetään yksinkertaisesti yleensä melko raskaana rikoksena jopa tuossa surullisen kuuluisassa Kakolan vankilassa.


http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/aiti-noyryytti-poikaansa-somessa-minun-kodissani-ei-kiusaaja-asu/5787338