Syrjintä sekä asenneongelmat eivät ole vain vammaisten työpaikkoja koskeva ongelma, vaan tuota syrjimistä tapahtuu myös heidän kotonaan

Syrjintä eikä myöskään työn väheksyminen ole ainoa ongelma, minkä vammainen työelämässä tai elämässään kohtaa. Monia vammaisia rasittaa myös sellainen asia, että heitä ikään kuin pidetään jotenkin lapsen tasolla olevina ihmisinä, joiden kanssa ei kuitenkaan kukaan halua olla missään tekemisissä. Joillakin ihmisillä on nykyäänkin sellainen asenne vammaisia kohtaan, että näiden omaa tahtoa ei jostain syystä tarvitse kysyä missään asiassa, vaan kaikki asiat käydään läpi näiden ihmisten virkaholhoojien sekä vanhempien kanssa, vaikka he olisivat täysi-ikäisiä, ja oikeastaan aivan normaaleja ihmisiä.

Mutta joidenkin lääkäreiden tai hoitajien mielestä on helpompaa, jos asioista sovitaan ilman että vammainen henkilö on edes paikalla, koska se sitten kohottaa ikään kuin henkilökunnan arvovaltaa tuota ihmistä kohtaan, ja sitten esimerkiksi lomat pidetään aina niin kuin hänen omaisensa sattuvat haluamaan. Ja tietenkin monissa kodeissa on tapana ollut se, että vammaisia tai laitoksessa asuvia sukulaisia ei kutsuta koskaan muiden kanssa esimerkiksi ravintolaan istumaan iltaa, koska he eivät ole edustavaa seuraa. Eli tuo sitten on kyllä melkoista syrjintää, joka ei varmasti tunnu mukavalta ainakaan syrjinnän kohteesta.

Kun puhutaan vammaisista ihmisistä, niin noitakin henkilöitä on monenlaisia. On olemassa selvästi ulkonäöltään vammaisia henkilöitä, joiden poikkeavaa käytöstä ikään kuin ymmärretään, ja sitten on esimerkiksi tourette- tai ADHD-potilaita, joiden ulkonäkö tai älykkyys ei muuten poikkea mitenkään normaalista ihmisestä, mutta heidän käytöksensä saattaa olla erittäin silmiinpistävää, joten nuo henkilöt kärsivät vammastaan todella paljon.

Mutta ongelma on sitten siinä, että meidän yhteiskunnassamme on ikään kuin tapana syynätä ihmisen käytöstä tai ongelmia, ikään kuin kaikki asiat mitä teemme tai pystymme tekemään riippuu siitä, mitä esimerkiksi joku lääkäri sattuu sillä kertaa näkemään ihmisen papereissa. Tämä armeijasta peräisin oleva käsitys työelämästä sekä työhaastatelusta on jotenkin pesiytynyt työelämään sekä sen työntekijöiden valintaa suorittaviin henkilöihin, että jotenkin alkaa itseäni kyllä hirvittää se, miten tässä maassa asioita hoidetaan. Eli ensin tietenkin pitää jokaisesta ihmisestä kertoa, että kuinka huono tai sopimaton hän on tehtäviinsä, ja sitten hakijoiden joukosta valitaan joku maksullisilla kursseilla koulutettu henkilö, jolle ei sitten palkkaa tarvitse töistään maksaa.

Tämän takia itse kyllä kysäisisin sellaista, että miksi työministeriö ei sitten käske noita työnanajia mainitsemaan työpaikkailmoituksessaan, että he haluavat tuollaisen ammattikouluja käymättömän henkilön, joka sitten on koulutettu jossain täsmäkursseilla esimerkiksi maalaamaan seiniä. Tuolloin sitten voidaan suoraan valinnoista karsia ne henkilöt, joille pitää palkkaa työstä maksaa. Toki hyvästä kannattaa maksaa, on niitä vanhan kansan viisauksia. Mutta kun keskustellaan siitä, mikä on vammaisten asema työelämässä. Eli kaikki vammaiset eivät ole sellaisia, joiden työtä voidaan katsoa aivan ilman taka-ajatuksia. Toisin sanoen myös vammaisten parissa on keskinäistä epätasa-arvoa ja kiusaamista.

Ja tuo saattaa ilmetä siinä, että tuollaisessa asuntolassa saattaa esimerkiksi olla joku "pomo", jonka mukaan kaikki päätökset tehdään. Tai sitten voi käydä niin, että joku vammainen ikään kuin terrorisoi työyhteisössä kaikkia muita niin, että hän sitten toimii nimellisesti oman ryhmänsä tukihenkilönä, mutta yksikään työtehtävä ei häntä sitten koske, vaan hän toimii ryhmän esimiehenä, jolle ei mikään kelpaa. Ja yleensä tuo työryhmä on pelkästään vammaisista työntekijöistä koostuva, eli kyseessä on oikeasti erittäi vakavasta syrjinnästä, johon pitäisi kyllä sitten puuttua välittömästi.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuore-kysely-paljastaa-vammaisten-arkea-leimaavat-edelleen-syrjinta-ja-asenneongelmat/6208600

metsantarinoita.blogspot.fi

Kiusaaminen on rumaa, kohdistui se sitten opettajiin tai oppilaisiin, mutta jos aikuisen päälle käydään luokassa, niin mitä sitten nuoret keskenään tekevät?

Netissä tapahtuva kiusaaminen on näköjään myös opettajien ongelma, ja sen haluan myös sanoa, että tietenkin opettajilla on oikeus olla koskemattomia työpaikoillaan, ja luokassa oleskelun pitäisi tuon ajan olla tehokkaasti käytettävissä nimen omaan opetukseen. Mutta kuten tiedämme, niin totta kai se häiritsee opettajia, että heidän takapuoltaan kuvataan tai että heistä tehdään jotain vääristyneitä hahmoja Internetissä. Mutta kuitenkin haluaisin sen verran tässä sanoa, että otettaisiinko noita asioita ollenkaan puheeksi, silloin jos opettajille ei tuota olisi tehty?

Jos kiusaaminen kohdistuisi vain nuorisoon tai pysyisi oppilaiden keskeisenä ilmiönä, niin olisiko olemassa mitään "kiva koulu"-nimisiä ohjelmia, joissa kiusaamiseen puututaan sekä siitä tehdään hyvin vastenmielinen ilmiö? Kuitenkin voidaan sanoa taas sellainen tähän yhteiskuntaan juurtunut ikävä asia, että vasta kun aikuiset kohtasivat erilaisia meemejä, niin silloin tietenkin alettiin tuohon henkiseen väkivaltaan puuttua tehokkaammin. Ennen kuin sosiaalinen media toi koulukiusaamisen kaikkien tietoon, niin tuota ilmiötä ei ilmeisesti edes ollut olemassa.

Mutta kuitenkin voisi tuohon sosiaaliseen mediaan hiukan puuttua silläkin tavoin, että nuo vanhemmat katsoisivat mitä, sinne Facebookiin oikeastaan ladataan, ja samalla voitaisiin keskustella vakavasti siitä, että tuollainen koulukiusaaminen on vakava asia, joka voi sitten aiheuttaa myöhemmin seuraamuksia. Pahinta mitä voidaan tehdä näissä tapauksissa on se, että kukaan ei välittäisi kiusaamisesta ollenkaan. Eli tämä sosiaalisessa mediassa tapahtuva takapuolen kuvien lähettely ei varmasti ole mitenkään sellainen asia, joka johtuu vain nuoresta itsestään. Tällä haluan sanoa, että sellainen kiusaaminen, mikä näkyy Facebook-seinillä tai muissa paikoissa osoittaa sitä, että kodissa ei nuoren käytöksestä välitetä ollenkaan. Eli vanhemmat eivät seuraa sitä, mitä hän tekee Internetissä, tai muuten reagoi tuollaiseen hyvin ikävään toimintaan, joka saastuttaa koko kouluyhteisön ilmapiirin.

 Mutta kuten olemme huomanneet, niin kiusaamisessa on sellainen ikävä aspekti, että vain kaikkein törkeimmät tapaukset tulevat ilmi, ja itse kauhulla ajattelen sitä, että mitä nuo nuoret sitten keskenään tekevät? Jos aikuiselle tehdään sellaista, mitä nähdään sosiaalisessa mediassa, niin silloin kyllä voidaan ajatella niin, että nuoret eivät varmaan keskenään ole mitenkään helläkätisempiä. Eli se että aikuiselle käydään haistattelemaan julkisesti tai häntä kiusataan koko luokan voimin on melko harvinaista. Joten jos koulussa tilanne on mennyt siihen, että opettajien päälle käydään avoimesti, niin voin hyvin kuvitella sen, että mitä tuolla nuorten kesken sitten tehdään. Mutta hyvä että tämäkin asia on tullut nyt tietoon, ja opettaja on vienyt asian oikeuteen.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi