Taiteen keräilijöiden ammattikunta

1. Taiteen keräilijöiden ammattikunta

Taiteen keräilijöiden ammattikunta on hiukan erikoinen ryhmä taiteen ystävien piireissä, koska heidän ammattinsa vaatii tietenkin paljon pääomaa. Se että keräilijät ovat usein henkilöitä, jotka työskentelevät museoiden sekä erilaisten instituuttien palveluksessa, ja hankkivat kokoelmiin arvokkaita taideteoksia ei kuitenkaan poista tuon lähes ammattimaista keräilytyötä tekevien ihmisten ympärillä olevaa hiukan salaperäistä ilmapiiriä.

1.1 Keräilyyn vaaditaan suuria summia rahaa

 Näet kaikki keräilijät eivät toimi museoiden laskuun, ja heillä pitää olla korkea ammattitaito, jotta nämä henkilöt voivat erottaa aidon taideteoksen väärennöksistä, ja silti kyse on hyvin salaperäisestä ammattikunnasta, jonka työtavat sekä heidän käyttämänsä rahasummat kyllä panevat miettimään sitä, että onko noilla ihmisillä oikeasti kaikki aivan kohdallaan, koska jos joku taulu maksaa miljoonia, niin kyse ei varmasti ole mistään normaalista taulusta, jonka joku laittaisi oikeasti seinälleen. Mutta toki taiteen keräily vaatii suuria summia rahaa, koska taulujen hankinta huutokaupoista on kallista, sekä myös niiden vaatimat turvajärjestelyt ovat erittäin mittavat.

 Toki taideteokset voivat olla erittäin haluttuja sijoituskohteita, mutta itse en niiden rahallista arvoa ymmärrä. Kun puhutaan siitä, että joku yksittäinen taulu on miljoonien arvoinen sijoituskohde, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä sitä, että onko mahdollisesti kyseessä joku muu kuin taiteellisesti arvokas työ, kun joku ensin matkustaa taulun perässä jonnekin Lontooseen, ja pulittaa teoksesta miljoonia euroja. Samoin itseäni hiukan ihmetyttää se, että miksi joku esimerkiksi haluaa varastaa Mona Lisan Pariisin Louvresta, kun hän ei tuota taulua kuitenkaan koskaan pystyisi myymään.

2 Kun Mona Lisan varastettiin vuonna 1911

Kuitenkin Vicenzzo Perugga-niminen mies onnistui tuossa teossa vuonna 1911, ja tuolloin pelättiin jo Leonardo Da Vincin upean työn tuhoutuneen, mutta se löytyi oltuaan kateissa kaksi vuotta. Perugga jäi sitten kiinni teostaan yrittäessään myydä tuota maalausta eräälle toiselle museolle. Tuo yritys oli kuitenkin tuhoon tuomittu, koska  museot tekivät jo silloin yhteistyötä varastettujen taulujen takaisin saamiseksi. Ja olisihan Peruggan pitänyt tietää, että museo tekisi hänestä rikosilmoituksen, eikä laillinen museo koskaan olisi laittanut tuota taulua seinälle, näet maailman kuuluisin taulu ei varmasti olisi laillisesti siirtynyt sen omistukseen.

2.1 Kopioitiinko Mona Lisa sen ollessa kadoksissa vuosina 1911-13

Joten joidenkin ihmisten mielestä ehkä oli käynyt niin, että tuo taulu oli kopioitu jotain käyttöä varten. Sitten se ehkä oli palautettu Peruggalle, joka sitten tyhmyyttään lähti kauppaamaan tuota maalausta tuolle toiselle museolle. Miten Perugga edes olisi voinut selittää tuon taulun olevan hallussaan, vaikka hän sitten olisi kuitenkin sen pitänyt? Olisiko hän ehkä laittanut sen oman makuuhuoneensa seinälle? Mutta jos tuo mies oli toiminut jonkun toimeksiannosta, niin olisiko tuo taulu viety johonkin "underground-ateljeehen", missä joku taideväärentäjä olisi sen kopioinut? Ja jos Mona Lisa väärennettiin, niin mitä tuolle väärennökselle sitten on tapahtunut, eli onko se jonkun mafiapomon seinällä vai poltettu takassa joskus kauan sitten.

Tuollainen taideväärennös on melko vaikeaa tehdä uskottavasti, ja se vaatii todella taitavaa taiteilijaa, joka osaa jäljentää taulun jokaisen yksityiskohdan. Eli tuon liigan on löydettävä maisemamaalari tai muotokuvan tekijä, joka suostuu sitten taulun kopiomaan. Tuon taulun väärentäminen ei ole mitenkään helppoa, eli pelkkä hyvä piirustustaito ei riitä, vaan taiteilijan on osattava valmistaa fotorealistinen kuva kohteestaan, ja myös oltava halukas rikkomaan lakia. Samoin hänen omasta tahdostaan riippuu se, että meneekö tuo maalaus läpi tarkastuksesta. Myös tuon väärentäjän pitää sitten olla sellainen taiteilija, että hänellä on aikaa sekä tilat toteuttaa asiakkaansa tahto, eli hänellä ei saisi olla muita töitä kuin tuo taulun tekeminen, koska väärentäminen on työlästä eikä sitä voi tehdä minkään muun työn ohessa, koska paljastuminen viranomaisille on erittäin ikävää noiden ihmisten kannalta.

Samoin aika mikä väärennöksen tekoon kuluu on erittäin suuri verrattuna tavalliseen tauluun, ja tuon valitun miehen tai naisen pitää olla henkilö, jolla on jotain näyttöä osaamisestaan, vaikka 3D-tulostimet tietenkin auttavat asiaa. Eli taideteos voidaan skannata laserilla, ja tuo taulu tulostaa tuolla erikoisprintterillä, jossa käytetään erikoisvärisekoituksia, mutta tuo toiminta tietenkin on kallista, koska tuo tulostusnauha pitää modifoida sellaiseksi, että se printtaa muovin asemasta noita tauluissa käytettäviä värejä. Eli tuon laitteen käyttö tauluväärennöksen tekoon on hiukan vaikeaa, koska tuo laite ei voi käyttää suoraan taulumaaleja tulostukseen.

Eli pelkkä kuvan kopioiminen  ei riitä, vaan taiteilijan on haluttava tuottaa myös tuota pintaa. Ja taidemaailmassa kiellettyä on tuottaa 1:1 kopioita kohteena olevasta taulusta, ja samoin signeerauksen väärentäminen on rikollista toimintaa. Eli miksi joku nyt sitten haluaa esimerkiksi Mona Lisan seinälleen, niin paljon että hän haluaa riskeerata maineensa sekä saada tukun syytteitä esimerkiksi väärennöksestä tai petoksesta. Tai uhrata halumaansa tauluun miljoonia euroja, joten kyllä noissa tauluissa sitten jotain ihmeellistä on.