Filosofeista ylin: Aristoteles: mies joka hävisi aseiden voimalle eikä filosofisessa väittelyssä (Oikeustapaus missä kirjoitettu teksti paljasti sen, kenelle hän oli vaarallinen)

Filosofeista kunnioitetuin sekä ylhäisin on tietenkin Aristoteles, joka on ikään kuin Sokrateen sekä Platonin synnyttämä hahmo, eräänlainen filosofinen yliminä, joka on uskaltanut irtaantua nomaalien filosofien sekä opettajiensa Platonin sekä Sokrateen asettamista rajoista. Sokrates opetti Aristotelestä postuumisti Platonin muistiin merkitsemien ajatusten kautta, ja ehkä Aristoteles sitten myöhemmin myös esitti hiukan töitään kuuluisan Sokrateen nimiin laitettuina. Mutta Aristoteles on enemmän kuin nämä hänen edeltäjänsä. Suuri lähes astraalinen hahmo, joka ei ole sidottu mihinkään kahden edeltäjänsä tapaan ajatella.

Eli kun verrataan Sokratesta sekä Platonia Aristoteleeseen, niin ensin pitää ottaa eteen Platonin asettama tapa lähestyä asiaa. Platoninen ajattelutapa on sellainen, että hän kuitenkin on valtionsa edustaja, ja jostain syystä Platonin nimestä tulee sana "platta" eli virkamerkki, joka oli varmasti tuolla valtiofilosofien suurella esi-isällä jatkuvasti kädessään, ja ehkä hän pelkäsi kokevansa sokrateen kohtalon. Joidenkin ihmisten mielestä tuo hahmo on oikeastaan koko ajan se sama henkilö, eli ensin on Sokrates, joka on kaiken aikaa ikään kuin honottamassa kaikkea vastaan, sitten on platon, eli tuima valtion puolustaja ja lopulta on kypsä vanhempi mies, joka kuitenkin muisti myös myöntää olevansa heikompi toisia. Eli kun hän lähti maanpakoon Ateenasta, niin hän  tunnusti Ateenan lain olevan yläpuolellaan, mutta samalla hän ilmoittaa ikään kuin, että hänet voitettiin aseiden eikä filosofisen väittelyn voimalla.

Platonin malli toimia oli se, että kaikessa valtio oli edellä muita, ja  kaikessa piti muistaa se, että kaikessa toiminnassa ylinnä oli Ateenan johdon näkemys, ja sitä vastaan ei sopinut puhua tai Ateenan tapaa tehdä päätöksiä ei sopinut  kyseenalaistaa, koska Platonin mielestä kenenkään ei tarvinnut puheidensa takia ottaa myrkkymaljaa huulilleen. Sokrates taas oli puhtaasti periaatteen mies, joka kyllä oli hyvin älykäs sekä tarkka huomioitsija, mutta hänen vikansa on se, että tuo Ateenan suuri filosofi ei jättänyt itse mitään kirjoitettua aineistoa jälkeensä, ja hänen "kohtuus kaikessa"-periaatteensa sai hänet riitaantumaan Ateenan johdon kanssa, mikä sitten sai aikaan sen, että suuri filosofi joutui sitten juomaan myrkkymaljan. Toki tuosta maljasta sen verran, että tuo hänen ylimielinen käytöksensä konvertin edessä sekä ilmeinen halu ikään kuin pilkata noita miehiä saattoi hänet perikatoon.

Sokrateen heikkous: kirjoitettujen tekstien puute sekä ylimielisyys

En tiedä oliko Sokrates kovin varakas, mutta hänen käytöksensä tuossa tilaisuudessa oli hyvin aggressiivista, ja jotkut ottivat tuon asian, että hän ehdotti pientä sakkoa tuosta syytteestä, mikä sitten  koitui hänen kuolemakseen uhmaksi tai halveksunnaksi, ja koska suuri filosofi ei esittänyt kirjallista tuotosta omista töistään, niin se asetti hänet erittäin suureen vaaraan, koska kukaan ei voinut silloin sanoa, mitä Sokrates oli opettanut. Joten ehkä nuo vastaväittäjät sitten alkoivat hyökätä Sokratesta vastaan sanomalla, että tuo mies ei ole tehnyt koskaan mitään.

Ja tietenkin puuttuvat dokumentit hänen ajatuksistaan tukivat noita syyttäjiä, jotka hyökkäsivät hänen ylimielisyyttään vastaan. Se että oraakkeli oli sanonut Sokrateen olevan älykkäin mies päällä maan ei vakuuttanut tuota kollegioa, joka tuomitsi hänet kuolemaan. mutta Sokrateen suurin virhe oli se, että hän ei puolustanut itseään. Hän antoi oppilaansa Platonin tehdä puolustuspuheen, ja se tietenkin lisäsi sitten tuulta syyttäjien purjeisiin. Jos hän olisi puolustanut itseään sekä esittänyt suurta lahjakkuutta tuon tuomioistuimen edessä, niin hänet olisi varmasti päästetty varoituksella, olihan suuren filosofin sanoja totuttu kuuntelemaan hartaasti. Mutta nuori Platon saapui puolustamaan mestariaan, jonka ansiot toki tunnettiin mutta vain kuulopuheiden perusteella. Se että Sokrateelta ei ollut jäänyt yhtään kirjoitusta, johon Platon olisi voinut viitata tekivät Sokrateesta jotain kamalaa. Se teki hänestä valehtelijan, joka piilesleli oppilaidensa takana,eli oliko tuo mies sitten se suuri Sokrates jonka  puhetta oli totuttu kuuntelemaan, vai oliko nuo ppuheet kirjoittanut joku muu.

Platonin heikkous: itsensä kohottaminen

Joku joka ei niistä ollut saanut mitään palkkioita. Eli Sokrateen väitettiin palgioineen oppilaidensa töitä, ja seurauksena oli tietenkin myrkkymaljan nauttiminen tai maanpako. Aristoteleen tapa hoitaa asioitaan oli käytännöllisempi. Eli lopulta hän valitsi maanpaon, koska tuon miehen kuolema ei ketään olisi hyödyttänyt. Tai ainakaan hän ei siitä itse olisi mitään hyötynyt, mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles on hyvin astraalinen hahmo. Ja ehkä hän on jonkun muun filosofin taitelijanimi,joka on saattanut olla oikeasti ihmisten silmissä jotain muuta kuin suuri filosofi. Eli hänen näkemyksensä mukaan ihmisen piti myös osata perääntyä sellaisessa tilanteessa, missä hänen vaihtoehtoinaan on joko myrkkymaljan juominen tai maanpako. Samoin Platonin valtiomallissa on yksi heikkous, jonka takia tuolle miehelle naurettiin hiukan päin naamaa.

 Platonin valtion malli

1. Filosofit johtivat valtiota
2. Sotilaat taistelivat valtion puolesta
3. Helootit eli työläiset olivat alinna valtiossa.

Tuossa valtiomallissa Platon kohottaa itsensä kaikkein ylimmäksi päättäjäksi koko valtakunnassa,ja tietenkin sotilaat olivat jostain syystä kakkospaikalla tuossa Platonin suorastaan puhki kuluneessa valtion järjestyksessä. Tuo sotilaiden asettaminen valtion toiseksi ylimmälle tasolle saattaa johtua siitä, että Platon pelkäsi heitä henkensä puolesta. Näet sen ajan sotilaat eivät olleet aivan yhtä mukavia kuin nykypäivän varusmiehet, vaan he saattoivat olla hyvin aggressiivisia sekä uhkaavia, eikä heihin päteneet samat lait kuin muihin ihmisiin. Ja ehkä platon kirjoitti tuon ryhmän kakkosportaalle, koska hänellä sattui olemaan miekka kurkullaan. Mutta tietenkään valtio ei pyörinyt ilman helootteja, joita tarvittiin esimerkiksi viljelmiää sekä muuhun ruuan hankintaan. Se oliko miekkojen sekä keihäiden valmistaminen sotilaiden työtä, vai valmistivatko sotilaat nuo sodassa äärettömän tärkeät välineet itse on jäänyt itseltäni huomiotta.

Aristoteles korjaa nuo heikkoudet, ja kirjoitettu teksti paljasti sen
kenelle tuo mies oli vaarallinen, kun hänelle lähdettiin
ajamaan kuolemantuomiota.

Aristoteles korjaa edeltäjiensä filosofiset heikkoudet sillä, että ei kaikessa tarvitse aina olla eri mieltä noiden valtion johtajien kanssa. Mutta ei filosofia itseään sinne johtajan paikalle tarvitse asettaa, vaan olisi mukavaa joskus puhua asioista aivan olemattomalla eli astraaliseslla tasolla. Eli väittelyssä voidaan käyttää argumentteja tai hahmoja, joita ei kukaan edes unelmissaan ole koskaan asettanut oikeasti itselleen. Kun puhutaan esimerkiksi valtion johtamisesta, niin toki Aristoteles varmasti sanoisi tuon filosofien paikalle jotain muuta, kuin esimerkiksi sen, että hän laittaa itsensä ikään kuin muiden yläpuolelle.

Hän voisi vastata, että "se valtion johtaja voisi olla esimerkiksi Aristoteles, jos te kansalaiset katsotte minut tuohon virkaan kelpaavaksi".  Se minkä tekstin syyttäjä kaivoi tuolta Aristoteleen julkaisuista oli se, mikä johti syytteeseen. Ja tuo syyte sitten tietenkin kirjoitettiin Ateenan lain mukaan, ja kun Aristoteles sitten lähti maanpakoon, niin tuo syyttäjän virhe paljasti sen, että Aristoteles oli jollekin vaarallinen. Eli Sokrateen tapauksesta oppia ottaneena kyseinen filosofi piti hyvin tarkkaa kirjaa puheistaan, jotta hän voisi teksteistään tarkastaa sen, mitä oli tullut sanottua, mikäli joku sitten hyökkää häntä vastaan.

Eli hän ei korottelisi itseään muiden yläpuolelle, mutta samalla tietenkin tuo mies varmasti kuulisi tuomionsa. Toisin kuin Sokrates ei Aristoteles luottaisi koskaan siihen, että mikään jumala päästäisi hänet pälkähästä, jos hän sattuisi joutumaan suuren kollegion eteen. Eikä mikään tietenkään estä häntä pakenmasta kaupungista, ja koska hän oli saanut tuon tuomion, niin silloin oli paras unohtaa tavarat Ateenan sekä lähteä pois tuosta paikasta. Tuolloin Aristoteles olisi asettanut lain itsensä yläpuolelle menettämättä kasvojaan ollenkaan. Aristoteles olisi silloin varmasti saanut anteeksi myös muilta filosofeilta vetoamalla lakiin sekä asetukseen. Eli kun tuo mies ehkä lähti pois Ateenasta lopullisesti, niin toki hänen ei tarvinnut koskaan perua puheitaan, ja koska syyttäjä hänen kirjoituksistaan osoitti valtiopetoksen eli jumalanpilkan, niin suurella Aristoteleksellä oli sitten paljon myytävää, koska tuo seikka, mitä syyttäjä osoitti saattoi paljastaa sen, kenelle tuo teksi oli vaarallista, jolloin nuo muut valtiot voisivat hyödyntää tuota tietoa politiikassaan.