 |
| SS-25 "SICKLE" (Sirppi) Kuva I |
Venäjän presidentti Vladimir Putin on sanonut Krimin kysymyksen olevan loppuun käsitelty, ja että NATO:n ohjuskilpi on sen kohdelistalla, jos sota syttyy. Samoin Venäjän ohjusten kohdelistalla on varmasti moni muukin kohde, kuten suomen ilmavoimien varalaskupaikat, kaikki Itämeren satamat sekä NORAD:in päämaja Cheyne vuorilla että myös tutkasemat. Joten siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, että potentiaalisia sotilaskohteita otetaan kohdelistoille, ja toki jos sota sitten syttyy, niin venäjän asevoimat pyrkii tuhoamaan mahdolliset sitä uhkaavat kohteet mahdollisimman nopeasti sekä tehokkaasti. Siis termillä "uhka" tarkoitetaan asiaa tai esinettä, jolla voidaan tehdä omien joukkojen toiminta vaikeammaksi. Kuten me kaikki tiedämme, niin esimerkiksi Suomen varalaskupaikat ovat varmasti Venäjän sekä USA:n asevoimien tiedossa, joten en usko että ne niin kamalan salaisia asioita ovat, koska nuo maanteiden levennykset varmasti näkyvät myös satelliittikuvissa.
 |
| Kuva II |
Kun puhutaan esimerkiksi ydinaseiden kohdentamisesta, niin uskoisin että myös NATO kohdentaa omia aseitaan samalla tavoin kuin Venäjä, eli sen kohteita ovat Murmansk, Arkangeli sekä kaikki muut Venäjän satamat sekä lentokentät ja sotilaalliset kohteet. Kun puhutaan tästä meidän maamme lehdistön viljelemästä uhkakuvasta, missä SS-25 (Kuva I) ja SS-26 (Kuva II) ohjukset tuhoavat Baltiassa olevat NATO-joukot sekunnissa, niin en kyllä sitten tiedä, mitä putin tuollaisen operaation jälkeen Baltialla enää tekee? Mutta saman asian nuo Venäjän ohjukset voivat tehdä myös Tukholmalle tai meidän Upinniemellemme. Asetyyppinä taktinen ohjus ei mikään aivan uusi väline ole, ja siksi ihmettelen, miksi noista nopeasti liikuteltavista taktisista aseista vasta nyt puhutaan, kun esimerkiksi Venäjällä tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla on ollut ydinkärjellä varustettuja taktisia sekä IRBM että SRBM-(Intermediate sekä Short Range Ballistic Missile) aseita käytössään jo 1950-luvulta lähtien, ja nykyään nuo aseet on varustettu hyvin pienillä kärjillä, kun niitä verrataan esimerkiksi Kuuban kriisin aikaan käytössä olleisiin aseisiin.
Tuolloin ydinaseissa oli paljon voimakkaammat kärjet kuin nykyään, koska niiden tarkkus ei tuolloin ollut riittävä täsmällisen tuhon aikaansaamiseen. Eli jo Kuuban kriisin aikaan 1960-luvulla oli molemmilla supervalloilla kehitettynä mobiiliasemista laukaistavia ohjuksia, ja vielä 1980-luvun lopulla pelättiin, että Neuvostoliitto olisi tuonut Kuubaan salaa erittäin nopeasti liikuteltavia SS-20-ohjuksia, joiden tarkkuus sekä reaktiokyky olivat tuolloin maailman huippuluokkaa. Samoin NATO:lla on käytössään USA:n taktisia Lance-ohjuksia, mutta myös Ranskalaiset taktiset Pluton-ohjukset (Kuva III) ovat suuressa roolissa NATO:n ydinasedroktiinissa. Mutta nykyiseen sotilaalliseen ajattelutapaan kuuluu myös se, että strategiset aseet voivat suorittaa taktisia tehtäviä, Nopeasti liikuteltaviin taktisiin järjestelmiin liittyy nimittäin varkausriski, eli terroristit voivat yrittää varastaa kyseisiä aseita, joten suurin osa näistä taktisista ohjuksista on nykyään varustettu konventionaalisilla taistelukärjillä, jotta niiden poliittinen luotettavuus olisi taattu.
Nuo konventionaaliset kärjet pitävät sisällään joko rypälepommeja tai bunkkereita murskaavia hidastesytytttimellä varustettuja tehokkaita maahan uppoavia taistelukärkiä. Mutta varsinaiset ydinkärjet säilytetään erillään raketeista, ja niitä käsittelevät ainoastaan erityisellä luotettavuus-statuksella varustetut henkilöt. Mutta kun puhtaan strategisten aseiden taktisista tehtävissä, niin esimerkiksi pienitehoisilla eli noin 12-15 kt. taistelukärjillä varustetut Trident tai SS-N-20 "SEAHAWK"- ohjukset voivat tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja. Megatonniluokan taistelukärkiä käytetään lähinnä vihollisen teollisuutta vastaan, koska tuollainen ase tuhoaa sitten myös omat joukot, jos niitä käytetään liian lähellä rintamalinjaa.
Korkeasti mobilisoitujen taktisten aseiden tuhoaminen on melko helppoa, jos ne saadaan paikallistettua, eli periaatteessa sinko tai jopa käsiaseiden tulitus voi tuollaisen taktisen aseen tuhota. Eli jos ohjusta ammutaan suutehoisilla kivääreillä tai konekivääreillä , niin sen polttoaine voi räjähtää, tai kuoreen tulee reikiä, mitkä estävät laukaisun. Eli jos tuo ase paikallistetaan, niin se on melko helppo tuhota esimerkiksi taisteluhelikopterien tekemällä nopealla hyökkäyksellä, mutta tuolloin saattaa plutoniumia singota maastoon, jos panssarintorjunta-aseen aiheuttama räjähdys vahingoittaa taistelukärkeä.
 |
| Ranskalainen "Pluton"-ohjus Kuva III |
psudotiedetta.blogspot.fi
Comments
Post a Comment