Uskonto, valta ja raha ovat monimutkainen yhdistelmä

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Uskonto sekä sen suhde valtaan ovat aina kiehtoneet minua, ja ei vähiten siksi, että tähän asiaan meillä länsimaisilla ihmisillä on ikään kuin kaksinaismoralistinen tai kaksijakoinen asenne. Eli kaikki mitä kirjoitetaan tai sanotaan pitäisi olla jotenkin tieteellisesti todistettua, ja kuitenkin itse olen sitä mieltä, että kukaan ihminen tai ainakaan kukaan sellainen, jonka voisin tavata itse kykenisi todistettavasti väittää tavanneensa Jumalan. Vai voisiko joku oikeasti sittenkin olla kohdannut tämän mahtavan mutta samalla mystisen hahmon esimerkiksi lenkkipolulla? Ja miten tämä hahmo olisi todistanut olevansa tuo Raamatussa mainittu kaikkivaltias?


Jos puhutaan vaikka siitä, että joku olisi kohdannut Jumalan tuolla lenkkipolulla, niin silloin tietenkin pitää asiaan suhtautua siten, että yrittäisimme saada selville sen, että valehteleeko tuo henkilö, ja siihen voidaan käyttää esimerkiksi valheenpaljastinta. Sitten voisimme tiedustella, että mitä tuo henkilö itse asiassa on nähnyt, eli onko hän kohdannut jonkun hologrammin, tai ilmaan heijastetun diakuvan, tai onko tuolle henkilölle ehkä annettu jotain huumeita? Kun tällaista asiaa, että joku olisi oman kertomuksensa mukaan  tavannut Jumalan, ja sitten esimerkiksi kertoisi tästä vakavalla naamalla poliisille, niin silloin saattaa tällaisten tarinoiden takana olla esimerkiksi huumepiireissä velkaantuminen.


Tuolloin saattaa ihmisen vallata sellainen ylimaallinen tunne siitä, että hän olisi vähintään keskustellut herran enkelien kanssa, koska kun ihminen velkaantuu, niin silloin seurauksena on noissa piireissä erittäin ikävä asia, koska nuo huumekauppiaat eivät mitään kovin anteeksi antavia ole. Sama koskee tietenkin myös salakuljettajaa, jos hän on kadottanut huumelastin. Tuolloin saattaa mielessä käydä sellainen asia, että mitä jos vaikka lähtisi mielisairaalassa käymään, ja miettimään tulevaisuutta aivan uudelta kannalta. Mutta sitten tietenkin voidaan miettiä sitä, että moni muukin saattaa haluta tuollaiseen laitokseen siksi, että he tietävät jostain asiasta liikaa. Ja kun otetaan sellainen asia huomioon, että jos joku olisi vaikka keskiajalla nähnyt papin lainaavan rahaa juutalaiselta, niin silloin olisi kannattanut ryhtyä hulluksi, koska tuollaisista asioista seurasi usein hyvin ikäviä tapahtumia.


Sama koskee tietenkin kaikkia ihmisiä, joilla on jotain salattavaa. Ja kun ajatellaan tätä papin ottamaa lainaa nykyajan näkökulmasta, niin silloin sitä voisi verrata tilanteeseen, missä esimerkiksi jonkun huumekauppiaan pomo tapailee vaikkapa jotain tuomaria tai poliisiylijohtajaa jossain hämärällä parkkipaikalla tai hänet kuvataan  linnan juhlista itsenäisyyspäivänä. Kyseisessä tapauksessa saattaa joku alainen saada kammottavia psykoosin oireita, ja lähteä kertomaan hilpeitä juttuja kohtaamisesta vaikkapa arkkienkelien kanssa.


Mutta tässä sitten vähän eksyin aiheesta, joten palataan siihen, miten uskontoa käytetään vallan välineenä. Ennen kuin kirkosta tuli valtion osa, niin tuo järjestö toimi ilmiantoa varten tehtynä koneistona, jonka tehtäviin kuului kuninkaan vastaisten salaliittojen sekä valtion vastaisen toiminnan paljastaminen. Tuolloin valtion henkilöitymä oli kuningas, jonka asema perustui jumalalliseen varjelukseen. Kuningas oli oikeastaan yksi papeista, ja hänelle kerrottiin kaikki mahdolliset salaisuudet. Ja mikäli kuninkaan kuolema oli mainittu keskusteluissa, niin silloin seurauksena oli syyte jumalanpilkasta sekä kuolemantuomio. Esimerkiksi Henrik VIII jakoi tällaisia tuomioita melko kevein perustein, ja hänen kohdallaan riitti se, että joku ilmiantoi tällaisen keskustelun, ja tuolloin sai vielä ilmiantaja mennä mestauslavalle, koska hän oli maininnut kuninkaan kuoleman.


Mutta Henrik VIII saattoi olla erään aineenvaihduntasairauden uhri, joten hänen despoottinen käytöksensä saattoi johtua sairaudesta, joka muutti hänen käytöksensä hyvin arvaamattomaksi. Ja runsas alkoholin käyttö vain pahensi tuota tilannetta. Kyseinen mies on loistava esimerkki siitä, että miksi valtionpäämiehen olisi hyvä toimittaa aika ajoin lääkärintodistus terveydentilastaan. Syy siihen, miksi Henrik VIII:tä muuten pidetään uskomattoman kovana hallitsijana johtuu siitä, että hän mestasi kolme kuudesta vaimostaan, eikä siksi, että hän hallitsi maataan melko kovalla otteella.


Syy miksi muuten monet suuret maailman uskonnot ovat niin kamalan patriarkaalisia johtuu siitä, että miehet ovat fyysisesti naista vahvempia. Tuolloin noiden uskontojen perustajat ovat ajatelleet, että jos he saisivat miehet kääntymään oman aatteensa kannalle, niin silloin tietenkin myös naiset seuraavat perässä. Siksi esimerkiksi Koraani korostaa miehen asemaa perheen sekä kaikkien muiden asioiden päällikkönä. Tuo seikka lienee peräisin joko Itä-Roomasta tai alkukirkosta, jossa mies ja nainen kohotetaan perheen kuninkaallisiksi, kun he menevät naimisiin.


En tiedä olivatko ensimmäiset, joille tämä seremonia tehtiin oikeasti olleet Justianus sekä Theodora, jotka olivat Bysantin hallitsijoita 483-565 jKr. Se miten paljon noita Bysantin seremonioita on kopioitu Koraaniin tai muihin vastaaviin kirjoihin on jäänyt historian hämärään. Ja kun profeetta Muhammed perusti uuden uskonnon, niin tietenkin hän jotain tapoja otti sen ajan Arabiassa vaikuttaneesta Itä-Rooman tai Bysantin keisarikunnasta, koska hän ei aivan kaikkea voinut itse keksiä.


Se että alkoholi on muslimilta kielletty viittaa siihen, että Muhammed on saattanut olla alkoholistin poika, ja se selittäisi sitten hänen kielteisen suhtautumisensa tuohon meille tavalliseen nautintoaineeseen. Ja koska Muhammed oli taitava sotilas, niin se tuo mieleen sen, että olisiko Bysantti sitten hänet kouluttanut tuohon tehtävään, Joten olisiko tuon miehen tausta ollut Bysantissa?

Mutta tämä asia on tietenkin yhdentekevä, ja nykyään Islam on erittäin suuri valtatekijä maailmalla, koska juuri arabeilla on todella paljon rahaa, jonka he voivat sijoittaa eri kohteisiin. Joten tällainen asia tietenkin tekee suhteet islamilaiseen maailmaan mutkikkaiksi. Öljysheikkien rahat kelpaavat kyllä kaikkialla, ja siksi Islamia ei voi enää suorastaan tuomita, koska se saattaisi viedä nuo rahat johonkin muuhun kohteeseen kuin esimerkiksi New Yorkilaisen tai Berliiniläisen pilvenpiirtäjän työmaalle. Ja tietenkin kaikki muu paikat kuin se, mikä juuri sen nimenomaisen New Yorkissa tai Berliinissä pilvenpiirtäjää rakentavan yhtiön työmaa on, ovat poissa tuon yhtiön kassasta.

Keisarinnan bysantti sekä konstantinopolin kukistuminen ja niiden vaikutus kirjallisuuteen.

Yllä on legendaarinen taulu "Keisarinna Theodora seurueineen". Kuva on otettu Internetistä, ja tuo kuva on varsin monissa paikoissa, eli siitä on tehty monia kopioita. Kuvassa on hauska pieni yksityiskohta, eli keisarinna tai keisari antaa ikään kuin maljan jollekin hovimiehelle, eli olisiko hänellä jano vai symboloiko tuo ele sitten ehkä sitä, että hän haluaa antaa pois painolastiaan. Se vähän riippuu siitä, että onko tuohon mosaiikkista tehtyyn tauluun luotu hahmo, joka seisoo malja kädessään kuvattu keisari Jutianus, vai onko hän sitten keisarinna Teodora. Takana oleva valkopukuinen hovimies sitten avaa verhoa, minkä takaa paljastuu juomapiste tai vihkimalja, eli tuo mosaiikkiteos on melko hyvin sommiteltu.

 Keisarinnan asema Bysantissa oli kehittynyt varsinaisesta Rooman valtakunnasta siten, että alkuun häntä ei virallisesti ollut olemassakaan. Mutta myöhemmin hänen osakseen tuli sisäpolitiikan hoitaminen sekä muut ikävät asiat, ja siitä ajasta lähtien on ollut tapana, että esivallan vastustajia rangaistaan ankarasti. Mutta myöhemmin hänen osakseen tuli sisäpolitiikan hoitaminen sekä muut ikävät asiat, ja siitä ajasta lähtien on ollut tapana, että esivallan vastustajia rangaistaan ankarasti, ja tuota taa perusteltiin sillä, että tuo määräys oli tullut keisarinnalta. Tuon naisen tehtävä oli myös pehmentää keisarin erittäin kovaa mainetta, eli hänellä ei koskaan ollut virallista asemaa tuossa valtiossa, mutta kuitenkin hän oli keisarin puolisona ikään kuin talouden pidosta vastaava henkilö, ja siksi hänellä oli muitakin tehtäviä myös kansaa kohtaan. Keisarin ja keisarinnan suhteeseen liittyi "Janus-ajattelu".

Tuota termiä voidaan käyttää sellaisesta asiasta, että kun keisari hymyili, niin hnen vaimonsa oli ikään kuin irvistettävä .Eli valtion ollessa uhattuna piti kansan olla yhtenäinen, joten tuolloin sisäpolitiikassa oli tietenkin salliva kausi. Ja kun suhteet ulkovaltoihin olivat kunnossa, niin silloin seurasi kurinpalautus. Mutta keisarinnan hymyillessä kohdistui rankaisu tietenkin harvempiin, mutta se oli kovempaa. Tämä tarkoitti sitä, että keisarin ollessa sodassa suoritettiin niin sanottuja varoitusmestauksia, joiden tarkoitus oli herättää pelkoa. Samoin valtakunnan ollessa uhattuna oli keisarin halventaminen tietenkin erityisen rangaistavaa, ja rangaistukset olivat tietenkin erittäin julmia, joista yksi tietenkin oli ristiinnaulitseminen. Kuitenkin keisarinnan tehtävänä oli saada keisari kuuntelemaan muiden neuvoja, jotta hän ei tekisi sitä "viimeistä virhettä", joka saattaisi valtion lopulliseen kurjuuteen.

Eli koska keisarinnalla ei ollut virallista asemaa, niin hänelle saatettiin hiukan sanoa vastaan ilman pelkoa mestatuksi tulemisesta, ja jokainen kuolemanrangaistus piti tietenkin käyttää keisarilla ainakin muodollisesti. Justianuksen asema Bysantissa oli hyvin erikoinen, eli hän oli pappiskuningas, joka samalla johti tuota "idän kirkkoa" tuolloin kaukaisena aikana. Kyseistä asiaa on joskus pidetty Roomassa pyhäinhäväistyksenä, koska tuolloin 1200-luvulla ortodoksinen kirkko sulki ikään kuin pääsyn pyhälle haudalle Jerusalemissa, ja tuo sitten haittasi tietenkin ristiretkeilijöiden toimintaa. Eli tuolloin paavi ei voinut toimittaa ristiritareille vahvistuksia ilman, että hän joutui neuvottelemaan asioista bysantin sekä ortodoksisen kirkon kanssa, joten tuo asia, että hänen ja "Pyhän maan" välissä oli bysantti, oli varmasti paavista hyvin kiusallista. Itärooman kohtalona oli menettää alue toisensa jälkeen vähän aasian muslimeille sekä mongoleille, jotka sitten myöhemmin valtasivat Bysantin viimeisen tukikohdan eli Konstantinopolin vuonna 1450, jolloin bysantin valtakunta virallisesti lakkasi olemasta.

Kuitenkaan ei tuon salaisten verivalojen sekä tarunhohtoisen juonittelun tyyssija on antanut aiheita moniin hyvnkin moderneihin teoksiin, joissa pohditaan sellaista asiaa, että mitä jos Bysantti jatkaisi edelleen olemassaoloaan ikään kuin "maanalaisena" valtakuntana, mikä kätkeytyy Istanbulin kaupungin nuhjuiseen ulkokuoreen, ja tietenkin myös Atlantis on aina välillä yhdistetty tuohon valtakuntaan, joka tuhoutui vuonna 1450, kun sulttaani Mehmet II valloitti Konstantinopolin, ja muutti sen nimen Istanbuliksi. Itsekin olen joskus miettinyt mahdollisuutta, että tuolloin muslimien valloitettua tuon kaupungin, niin sen arkisto ja muita tärkeitä asioita olisi voinut kadota sulttaanin silmien alta, ja ehkä tuolloin johonkin lähti sitten karavaani, joka vei mukanaan tuon mahtavan kaupungin asiakirjoja sekä ehkä sen johtavat virkamiehet sitten pakenivat Kreikkaan.

Kaikesta mahtavuudestaan huolimatta Mehmet II oli arabiaa äidinkielenään puhuva henkilö, joka ei tietenkään voinut päästää sotilaitaan kaupunkiin riehumaan mielin määrin, koska  nuo miehet eivät varmaan olisi edes osanneet etsiä mitään kaupunginarkiston kaltaista paikkaa, eikä ollut mitenkään sopivaa, että kukaan asiaton henkilö olisi katsonut noita arkistoja. Ja vaikka sotilaat olisivat niitä vilkaisseet, niin silti he eivät noista kreikaksi kirjoitetuista papereista mitään olisi ymmärtäneet. Eli ne piti ensin kääntää arabiaksi, jotta kukaan muslimeista olisi osannut niitä lukea. Ja tuolloin tietenkin tärkeimmät paperit piti olivat naamioitu erityisellä koodikirjoituksella, missä kirjainten järjestystä oli muutettu tiettyjen kaavojen mukaan, ja samoin monia muitakin koodeja käytettiin noiden paikallisten ylimysten välisessä viestinnässä.

Esimerkiksi kirjanpitoon tuleva luku "315" saattoi tarkoittaa sitä, että virkamies otti käteensä mapin numero "315", joka sitten piti sisällään hänen käskynsä. oki bysantin asiapapereita oli salattu koodaamalla. Ja tuolloin sulttaanin mieleen tuli pelko siitä, että häntä saatettiin trollata tekaistuilla asiakirjoilla, joissa saatettiin väittää hänen esimerkiksi olleen juovuksissa jossain tapaamisessa, ja tuolloin saattoi myös sulttaanin pää pudota, koska hän oli kuitenkin vastuussa toimistaan imaameilleen, jotka olivat kieltäneet alkoholin. Ja jos hän jäisi kiinni "Sharian" rikkomisesta, niin tulos olisi ollut kuolemantuomio.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Pappia ei eroteta yleensä kovin kevein perustein

Uspenskin katedraali Helsingissä
Kuva I

Mitro Repo on saanut potkut papin työstä, ja syynä on ilmeisesti ollut sopimaton käytös. Kuten tiedämme, niin yksikään kirkonmies maailmassa ei saa potkuja kovin heppoisin perustein, joten ilmeisesti erotus liittyy Repon jotenkin liian läheiseen kanssakäymiseen seurakuntalaisten kanssa, eli ilmeisesti jonkinlaisesta lähentelystä oli kysymys, ja joidenkin ihmisten mielestä pappien ei ole soveliasta osallistua päivänpolitiikkaan eli esimerkiksi asettua ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Joten vielä nykyäänkin eräistä uskonnollisista näkemyksistä pidetään tiukasti kiinni, ja joidenkin ihmisten mielestä pappien pitää ikään kuin pysyä tavallisten ihmisten "yläpuolella",

Heidän ei ole edelleenkään soveliasta käydä oluella tai ainakaan mitään toimintaelokuvia katsomassa, jos eivät halua tulikivenkatkuisia terveisiä sähköpostiinsa. Tämä asia pitää jokaisen papin tajuta, että vaikka jotkut meistä ovat noiden asioiden kanssa hyvin vapaamielisiä, ja itse ymmärrän aivan hyvin, että pappikin on "vain ihminen", joka haluaa joskus huvitella, niin joitain ihmisiä häiritsee esimerkiksi jos pappi ostaa olutta. Ja tietenkin voidaan keskustella siitä, että onko papin soveliasta halailla seurakunnan naisia julkisesti.

Eli itse en toki ole tämän pastorin toimintaan perehtynyt, mutta kun olen hänestä lukenut, niin kuulemma kyseessä on melkoinen persoonallisuus. Kuten tiedämme, niin moni yksittäinen teko voi lopulta täyttää maljan, kuten on tapana sanoa, jolloin kirkkoherran oli pakko hänet erottaa. Voin kuitenkin sanoa, että en usko että Mitro Repo kuitenkaan unohduksiin jää, ja onhan hänellä teologin koulutus, joten akateemisesti sivistyneenä henkilönä, voi hänellä olla kuitenkin töitä tarjolla muistakin piireistä kuin sieltä perinteisestä pastorin työmaalta, eli toivon mukaan näemme häntä jatkossakin televisiossa tai muualla mediassa.

Ihan mukavan oloinen mies hän kuitenkin tuntuu olevan, joten en hänelle sen takia mitään pahaa toivoisi. En muuten itse tiedä sitä, miten ortodoksinen seurakunta suhtautuu papin poliittiseen vaikuttamiseen, mutta joidenkin tietojen mukaan siellä ollaan näistä asioista hiukan tiukempia kuin luterilaisen kirkon piirissä, jossa edelleenkin on jonkinlaista militanttiutta eli kiivaita mielipiteitä havaittu juuri alkoholin ja huvitusten suhteen, mutta kuitenkin luterilaiset ovat ilmeisesti kuitenkin hyväksyvämpiä näiden asioiden suhteen kuin ortodoksit, jotka eivät vielä ole edes naispappeutta hyväksyneet. Kuitenkin ortodokseilla on maassamme tietty asema valtion kirkkona, ja se tietenkin elävöittää maatamme. Ja se että joku korottaa äänensä tällaisista asioista keskusteltaessa voidaan jo tulkita militanttiudeksi, eli ainakaan kukaan ei toista tällaisen asian takia onneksi ole 2000 luvulla vahingoittanut.