Eläkkeelle siirtyminen ei ratkaise työttömien valtiolle aiheuttamia kustannuksia, koska se siirtää vain ongelman seuraavalle luukulle, eikä tuolloin henkilöllä ole tarvetta edes hakea töitä

Kun puhutaan siitä, että pitkäaikaistyöttömien ongelmiin tulisi ratkaisu eläkkeelle siirtymisen kautta, niin tuo ratkaisu ei ole mitenkään valtion talouden kannalta kovin järkevä vaihtoehto. Näet jos henkilö on eläkkeellä, niin hänellä ei silloin ole mitään tarvetta työllistyä, jolloin sitten hän ei myöskään koskaan ehkä silloin edes periaatteessa ole mitenkään enää tulossa  työmarkkinoille, ja noiden eläkeratkaisujen ongelmana on sellainen asia, että silloin henkilö jää yhteiskunnan eli veronmaksajien elätettäväksi lopun elämänsä ajaksi, eikä tuolloin hänen milloinkaan sitten tarvitse edes harkita työelämään lähtemistä tai työnhakua. Kun tässä on jostain syytä ikään kuin mainostettu tuota vaihtoehtoa loistava ratkaisuna työttömyyden purkamiseen, niin silloin on unohdettu sellainen asia, että nuo eläkeläiset eivät sitten enää koskaan lähde ehkä työtä hakemaan, ja tuolloin he eivät koskaan enää veroja maksele.

Eikä tuolloin valtio sitten saa heistä mitään rahoja takaisin, vaikka nämä maksavat aivan saman verran kuin työttömyyskortistossa olevat henkilöt. Tämän ratkaisun tarkoitus on ilmeisesti vain ollut kaunistella työttömyystilastoja, sekä jotenki on jäänyt sellainen mielikuva, että jostain syystä noita pitkäaikaistyöttömiä ei sitten enää haluta takaisin työelämään ollenkaan.


Jos ajatellaan sitä, kuinka makeasti esimerkiksi monien yhtiöiden johto sitten on tässä maassa elänyt, niin jostain syystä se oravainen on niin makeasti nukkunut sammalvuoteessaan, että ollaan unohdettu se, että tällä kertaa ongelmat eivät ratkea sillä, että työttömiä siirretään toiseen kortistoon. Toki se saattaa sitten vähentää työttömien määrää maassamme.

Kuitenkin se että puhutaan yksinkertaisesti vain työttömien määrän vähentämisestä kertoo siitä, kuinka tilastoja kaunistelemalla pyritään halpoihin ratkaisuihin, jotka tulevat veronmaksajille erittäin kalliiksi, ja tästä juuri eläkeratkaisuissa on kyse. Se että yksi tilasto kertoo, että työttömien määrä on maassamme vähentynyt vaikkapa noin 21 000 henkeä ei ole mitenkään vertailukelpoinen.  Jos asiaa ajatellaan valtion talouden kannalta, niin silloin tietenkin pitäisi kertoa se, mihin nuo työttömät ovat menneet, eli ovatko he työllistyneet, kuolleet tai muuten poistuneet työmarkkinoilta pitää olla tiedossa, jos tilastoja aiotaan hyödyntää mitenkään päätöksenteossa.

 Jos ihminen vain siirretään sitten tuonne kuntoutuskeskuksiin jonkun lääkärinlausunnon takia, niin silloin kyllä seurauksena on paljon suurempi kuluerä valtiolle, kuin jos henkilö olisi hakemassa työtä, ja ollut velvollinen sitten pitämään työkykyään yllä. Samoin mielestäni kaiken maailman työvalmentajat eivät kuitenkaan ole sellainen henkilökunta, joka ainakaan itse tuo mitään tuloja valtion kassaan. Jos työvalmentajan luona käydään tekemässä vain työhakemuksia jotain siivoojan työtä varten, niin toki se varmaan on jonkun valtion työläisen mielestä upeaa. Mutta itse kyllä olen vähän ihmeissäni siitä, että kuinka monta siivoojan työpaikkaa Suomessa oikeastaan on?

Eli onko jokaiselle työttömälle maassamme sitten avoinna siivoojan pesti, vai miksi tuo ihana työ sitten aina välillä estetään ratkaisuna työvoimapulaan. Mutta kun asiaa tarkoin ajatellaan, niin tuo siivousfirmakin joutuu antamaan työläisilleen joitakin tunteja töitä, jotta työläinen saa siitä palkkaa, tai varmaan olisi hienoa, jos tuo työläinen olisi työnantajalle ilmainen, ja valtio maksaisi hänen palkkansa, mutta tuo ei varmaan ole sellainen normaali käsitys terveestä liiketoiminnasta ainakaan yksityisellä sektorilla.

Tässä jo monesti tyrmätyssä mallissa työläisen palkkakustannukset sysätään valtiolle, ja sitten liikevoitto jää kokonaisuudessaan yhtiön omistajien taskuun, mikä varmasti ei edistä ainakaan valtion menojen supistamista. Itse kyllä mietin sitä, että eikö noilla työhönvalmentajilla ole mitään tulosvastuuvelvollisuutta omaa työnantajaansa kohtaan, koska jos hän ei sitten ketään saa töihin, niin silloin tietenkään hän ei tee toivottavaa tulosta eli tässä tapauksessa auta työttömiä työllistymään, jolloin hän itse saa sitten aiheetonta palkkaa veronmaksajien rahoista. Työvoimaviranomaisten ongelmana on se, että nuo henkilöt sekä erilaiset konsulttiyhtiöt, jotka valmentavat työttömiä työnhakijoita saavat rahaa työttömyydestä, ja tässä sitten on vähän niin kuin pukki kaalimaan vartijana, eli jos työttömiä ei ole, niin ei ole myöskään näitä kaiken maailman konsultteja, jotka auttavat työttömiä esimerkiksi CV:n laadinnassa sekä hakemusten kirjoittamisessa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Huijari sekä muuten epärehellinen henkilö on avoin ja herttainen ihminen, joka herättää aina luottamusta muissa ihmisissä

Työnantajat ovat lähes aina käyttäneet hyväkseen oikeuttaan haastatella hakijoita etukäteen, jotta he voivat sitten valita joukosta mieleisensä. Ja tässä vaiheessa tietenkin pitää hiukan miettiä sellaista, että onko tuo asia oikeasti niin upea kuin miltä se ensi silmäyksellä sattuu näyttämään? Tällä tarkoitan sitä, että työhaastattelusta selviää aina läpi avoimen tuntuinen sekä miellyttävä henkilö, joka on ikään kuin työhönottajan tyyppinen. Todellisuudessa menestyneet huijarit ovat aina sellaisia ulospäin suuntautuneen tuntuisia sekä miellyttäviä ihmisiä, koska jos he eivät tätä olisi, niin huijaus ei koskaan onnistuisi.

Hyvä esimerkki hyvin menestyneestä huijarista on muuan herra Auervaara, joka ei oikeastaan edes ollut hyvän näköinen, ja siksi häntä ei kukaan edes ikinä osannut epäillä siitä, että hän huijaisi naisten rahat itselleen. Jos ihminen on käytökseltään miellyttävän oloinen, sekä osaa peittää osaamattomuutensa hyvin, niin silloin hän tietenkin tekee ulospäin hyvän vaikutuksen muihin ihmisiin. Ja tuolloin saattaa huijari ikään kuin uida ihmisen elämään, ja viedä lähes kaiken, mitä tuolla henkilöllä on.

Samoin käy usein työhaastatteluissa, jos työnantaja sitten menee siihen lankaan, että hän ei osaa epäillä ihmisen huijaavan hänen edustajiaan. Monet työhönottajat ovat ikään kuin sokeita sille, että joku esittää olevansa jotain, mitä hän ei koskaan edes ole ajatellut olevansa. Nuo hiukan naiivit työhönottajat tietenkin luottavat siihen, että joku heille annettu puhelinnumero todella on jonkun toisen yhtiön johtajan puhelin, ja silloin tietenkin se tuo mieleen sellaisen asian, että kukaan ei sitten uskalla heille valehdella yhtään mitään, kun he sitten soittavat tarkastuspuhelun. Nuo ihmiset eivät ajattele ollenkaan sellaista mahdollisuutta, että tuon työpaikan keskuksen hoitaja on mukana juonessa, ja sitten saattaa käydä niin, että kun tuo työhönottaja soittaa puhelun, ja kysyy “johtaja Virtasta”, niin keskus saattaa ohjata puhelun aivan toiselle henkilölle.

Aina kun puheluita soitellaan, niin pitää muistaa sellainen asia, että linjan toisessa päässä on kilpailevan yhtiön edustaja, jolla ei ole mitään velvollisuutta lähteä toisten yhtiöiden liiketoimintaa tukemaan. Ja mitä vähemmän toimijoita noilla markkinoilla, missä yhtiö tomii on, niin sitä korkeampaa hintaa se voi pyytää palveluistaan.  Eli kannattaa aina sitten ottaa samalla selvää, että onko tuossa yhtiössä oikeasti ketään johtajaa, jonka nimi on “Virtanen”. Tai jos oikein loistavasti toimitaan, niin silloin saattaa käydä niin, että tuossa kohdeorganisaatiossa on oikeasti joku “johtaja Virtanen”, ja sitten keskus antaa soittoajan, jotta kiireinen johtaja voi vastata puhelimeen kokousten välillä. Toki tuolloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että tuolloin saattaa olla “johtaja Virtasen” ruokatunti, ja silloin saattaa avustaja soluttautua “virtasen” työhuoneeseen tai jos kyseessä on mikrotuessa työskentelevä apulainen, niin hän voi sitten ohjata nuo “virtaselle” tulevat puhelut toisaalle.

Eli kuten juuri huomasitte, niin tarkastuspuhelut eivät kerro ihmisestä kaikkea, ja silloin tietenkin pitää muistaa se, että tuo elegantti johtaja on voinut vaihtaa työpaikkaa, ja joko hän ei ole jättänyt yhteystietojaan edelliseen yhtiöön, koska näillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa Virtasen henkilökohtaisia asioita, tai sitten hän on suoraan antanut suosituksiin käytettäväksi oman puhelinnumeronsa, mutta sitten saattaa käydä niin, että tuossa numerossa vastaa joku “rantojen mies”, joka ei edes koskaan ole nähnyt tuota työpaikkaa saatikka asemaa, missä hänen väitetään  olleen.

Jokainen ihminen osaa työhaastattelutilanteessa olla sellainen vakuuttava, rento ja asiallinen. Samoin käyntikortteja osaa lähes jokainen ihminen tehdä itse, jos vain osaa käyttää kuvankäsittely- tai piirto-ohjelmia, joilla voi sitten taiteilla hienoja käyntikortteja ihan itse, jos vain henkilö sattuu omaamaan taiteellisia lahjoja. Eli jo peruskoululaisilla on sellaisia käyntikortteja, joita he saattavat pilanpäiten jaella toisilleen. Ja jos henkilö hakee esimerkiksi neljän viikon kesätyötä, niin hän voi oikeasti siirtää tehtäviään työsuhteen loppumisen ylitse, jolloin osaamattomuutta ei ehkä edes osata huomata.

Mutta työhaastattelussa voi käydä niin, että siellä ei ehkä esimerkiksi alkoholinkäyttöä osata huomata. Se että henkilöllä sattuu juuri haastattelupäivänä olemaan huono päivä, ei ole ehkä sellainen asia, että sen takia pitäisi ihminen hylätä työpaikasta. Työhaastattelu antaa ihmisestä usein pelkästään pinnallisen sekä hyvin pikaisen kuvan, ja silloin saattaa tapahtua helposti niin, että työhön otetaan henkilö, joka sitten saattaa olla todella paha pettymys. Ja se että hän ei ehkä osaa työtään on vain pieni osa kokonaisuutta, jos ajatellaan sellaista asiaa, että henkilö sitten on myös käytökseltään sopimaton tehtäväänsä. Eli hän voi olla liian lepsu alaisiaan kohtaan, ja silloin voi käydä niin, että häntä sitten pompotellaan kuin palloa, ja esimerkiksi jokainen alaisen tekemä pyyntö toteutetaan, jolloin työpaikan työt sitten saattavat jäädä tekemättä. Tai jos hän palvelee vaikkapa kaupan kassana, niin silloin voi käydä niin, että hän ei halua tai uskalla tarkistaa ikää kaikilta alkoholin ja tupakan ostajilta, jotka vaikuttavat alaikäisiltä.

Toisaalta sitten siivouspalvelussa työskennellessään hän saattaa sitten tehdä myös kaikkien muiden yhtiöiden alueita, ja silloin sitten seuraa tietenkin vaikeuksia, koska muiden yhtiöiden ei pitäisi toisten alueita käydä tekemässä, koska heille maksetaan siitä työstä, eikä kukaan saa tehdä työelämässä ilmaiseksi työtä, koska näin estetään sellainen, että iso yhtiö tekee ensin kaikki paikat ilmaiseksi. Isojen yhtiöiden infrastruktuuri kestä tuollaisen toiminnan, ja sitä voidaan käyttää hyväksi, siten, että kilpailijat saatetaan tuon toiminnan avulla vararikkoon. Ja  kun kilpailijat on ajettu pois markkinoilta, niin sitten se voi nostaa hintoja aivan mielettömästi. Tuo voi tietenkin tapahtua sillä tavoin, että kilpaileva yhtiö lähettää työhaastatteluun oman “agenttinsa”, joka voi olla alkoholiongelmainen mies tai nainen, joka sitten “stailataan” tehtävään sopivaksi. Ja sitten tulos voi olla pelkkää itkua, kun tuota ehkä määräaikaista työntekijää lähdetään erottamaan.

Eli koskaan ei saa tuudittautua siihen, että toinen ihminen on rehellinen, ja kertoo kiltisti kaiken, mikä on työtehtävien kannalta oleellista, ja usein on sellainen asia, mitä henkilö ei halua kertoa piilotettu muka nolojen tapahtumien taakse. Eli se että henkilö kertoo esimerkiksi kaataneensa vahingossa  siivousveden parketille varmasti on noloa, mutta tuollaista retorista taitoa käyttävät monet ihmiset luodakseen itsestään vilpittömän kuvan. Tuo kuitenkin saattaa peittää sen, että henkilö on varastellut kohteista tai sitten hän on ehkä tehnyt jotain muuta rikollista. Ja kaikkein vakavin asia sitten on se, että henkilö on varastellut esimerkiksi kovalevyjä tai USB-tikkuja, joissa on vaikkapa CAD-piirustuksia. jotka koskevat arvokohteita. Noiden piirrosten avulla voivat rikolliset sitten tukeutua tuohon taloon, ja varastaa esimerkiksi arvotaidetta tai aseita.   

pimeakronikka.blogspot.fi