Tsaarin lupaus itsehallinnosta antoi maallemme potkun kohti itsenäisyyttä

Kimmo Huosionmaa

Suomen ensimmäinen riuhtaisu kohti itsenäisyyttä tapahtui vuonna 1809, kun Venäjän keisarikunta otti maamme Ruotsin yhteydestä itselleen. Tuolloin Tsaari lupasi maallemme laajan autonomian, mutta jo tuolloin oli osalla ihmisistä sellainen ajatus, että tämä edistyksen aika ei varmaan tule kuitenkaan jatkumaan samanlaisena, ja tietenkin tiedossa oli se, että Aleksanteri ensimmäisen seuraaja tai joku seuraajista tulee olemaan hieman toisenlainen, kuin tämä edistyksellinen sekä avarakatseinen ihminen oli. Eli tuon autonomian pelättiin olevan pelkkä välivaihe, kun Venäjä aikoi liittää Suomea omaan itseensä. Kaikki tiesivät, että Tsaarin henkilökohtainen lupaus ei sitoisi hänen seuraajiaan, ja vallan perijälle saattoi kuka vain kuiskia mitä huvitti, ja joidenkin mielestä ei ollut sopivaa, että Tsaaria puhuteltiin muulla kuin venäjän kielellä, “kun kenenkään muunkaan hallitsijan ei sitä tarvinnut tehdä”. Tällä tarkoitettiin sitä, että kaikkien oletettiin tuolloin puhuvan sitä kieltä, mitä hallitsija puhui, ja oikeastaan ongelmia tämän asian kanssa tuli nimenomaan Venäjällä, mikä on valtavan suuri valtio, ja missä on valtavasti erilaisia kansoja.


Tuolloin tietenkin on sellainen asia mahdollista toteuttaa, että vähemmistöä syytetään jostain asiasta, ja heitä kohtaan kohdistetaan vihaa sekä halveksuntaa. Näet tietenkin suurten valtiomiesten tyyliin kuuluu se, että enemmistön puolella on hyvä olla. Ja tuosta syystä Tsaari antoi aikoinaan kielimanifestiksi kutsutun määräyksen, koska hän varmasti halusi noin kahden miljoonan suomea puhuvan ihmisen olevan hänen ystäviään, koska noin sitten varmistettiin se, että hänellä oli se kahden miljoonan miehen armeija, joten sen takia hän saattoi ikään kuin hylätä nuo ruotsia puhuvat henkilöt.  Ja varmaan miljoona miestä olisi voittanut taistelussa nuo noin 30 000 miestä, vaikka heillä ei olisi aivan sitä huippuluokan komentajaa ollutkaan.


Maamme asema lähellä Venäjän  pääkaupunkia Pietaria sai aikaan kylmiä väreitä ihmisten sieluissa. Venäjällä oli kolme tietä, joita se saattoi kulkea, kun se halusi laajeta pitkin Itämerta. Ensimmäinen oli se, että Venäjä perustaisi maahamme valtion, mikä ei toki ollut aivan uusi ajatus. Jo Katariina Suuri oli aikoinaan esittänyt ajatuksia siitä, että Venäjän ja Ruotsin väliin perustettaisiin tuo puskurivaltio pitämään nämä maat erossa toisistaan. Toinen vaihtoehto oli se, että Venäjä sulauttaa tämän alueen itseensä, ja sitten tietenkin korvaisi sen väestön toisilla kansoilla, jotka olivat Tsaarille uskollisia. Kolmas tie oli se, että Venäjä tyhjentäisi Suomen alueen, ja muodostaisi siitä Pietarin suojaksi vyöhykkeen, missä olisi lähinnä Venäläistä sotaväkeä. Noita vaihtoehtoja tietenkin pohdittiin Pietarissa erittäin tarkasti.


Tietenkin kun Tsaari antoi kielimanifestin, mikä teki Suomesta virastokielen, niin silloin alettiin maamme aatelistossa pelätä puhdistusta, eli tuo fennomaaninen suuntaus, missä ruotsalaisperäiset sukunimet vaihdettiin suomalaisiin johtui pelosta, että Tsaari määräisi miehensä surmaamaan maamme ruotsinkielisen vähemmistön, jolla oli suhteita Ruotsiin. Kun Stalin aikoinaan alkoi tuhoamaan vähemmistökansojen perinteitä sekä samalla sulauttamaan näitä ihmisiä Venäläisiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida, että tuollaisia sulauttamisohjelmia oli tietenkin jo Tsaarin aikana, ja Stalinin vainojen syynä oli tietenkin se, että vähemmistökansojen kulttuuriperintö haluttiin pyyhkiä pois, ja tuo tarkoitti tietenkin sitä, että noiden kansojen kulttuurin vaalijoita teloitettiin armotta, ja heidän lapsiaan vietiin pois lastenkoteihin kasvatettaviksi. Stalin ymmärsi sellaisen asian, että kansa jolla ei ole omaa kulttuuria ei ole ylpeyttä, mutta mistä hän sitten tuon mallin oli hakenut?


Kas siinä vasta oli hyvä kysymys. Kun Ruotsalaiset aikoinaan miehittivät Suomen ristiretkien aikaan, niin he pyyhkivät uskonnon nimessä pois kaikki alkuperäiset suomalaiset tavat, ja sen takia esimerkiksi maamme historiasta ennen ruotsalaisten tuloa tiedetään oikeastaan melko vähän. Ja tietenkin kaikki sellaiset asiat, jotka eivät imarrelleet esimerkiksi Birger-jaarlia tai Maunu Ladonlukkoa poistettiin historiasta. Ja siksi meillä ehkä on noista muinaisista suomalaisista hiukan sellainen kuva, että he olivat jotain metsäläisiä, joilla ei mitään omaa kulttuuria edes ollut. Ja tietenkin kaikki historian kirjoitus oli sellaista, että siinä imarreltiin noita Ruotsin kuninkaita, sekä tätä Suomen alueen valloitusta perusteltiin varmaan sillä, että maassamme oli tarve levittää kristinuskoa.


Ruotsalaiset tietenkin hävittivät kaikki mahdolliset esineet, jotka eivät sopineet heidän käsitykseensä omaan asiansa  jaloudesta. Syy tähän suomen valloitukseen oli kuitenkin se, että Ruotsi halusi turva-alueen Novgorodin uhkaa vastaan, jota tuolloin pidettiin kerettiläisenä valtiona. Ruotsi aikoinaan oli sellainen valtio, että se mielellään soti muita vastaan, ja tuon maan talouden pito perustui oikeastaan sotaan, koska kuninkaan piti tietenkin maksaa omien sotilaiden palkat, joten siksi hän lähti sitten melko helposti sotaan. Tuon jälkeen tietysti olisi valtion talouden kannalta ollut mukavaa, jos tuo armeija olisi ollut kuollut, koska silloin ei noiden sotilaiden palkkaa tarvinnut maksaa. Kun Ruotsin politiikkaa ajatellaan siltä kannalta, että se ei enää vuoden 1809 jälkeen lähtenyt sotaan, niin syynä ei varmaan ollut haluttomuus liittää maamme takaisin Ruotsiin.


Syynä oli se, että sotaa olisi käyty ikään kuin Ruotsin omalla maalla, ja jos suomessa olisi tullut tappio, niin silloin tietenkin sotaa olisi käyty ehkä jopa Ruotsin Kuninkaanlinnan pihalla, mikä ei varmaan olisi ollut kenellekään mieleen. Nimittäin on hyvin ikävä asia, jos torvien soiton ja fanfaarien sijasta tuollaisessa paikassa sitten tulisivat kaikumaan muskettien laukaukset. Eli kuten joskus on tapana sanoa, niin tietenkin tuollaisen sotapäällikön, mitä Ruotsin kuningas tuolloin oli, kultainen sääntö oli ”älä tuo töitä kotiin”.


Se mikä kuva noista sodista annettiin ihmisille saattoi olla varsin toinen, kuin se mitä Ruotsi todella teki tuolla kaukana. Ruotsin kansalle kerrottiin, että Ruotsi kävi pyhää sotaa vääräuskoisia katolisia sekä ortodokseja vastaan, ja tietenkin tuolloin noiden molempien uskontokuntien kirkko-aarteet piti siirtää Ruotsin kuninkaan holviin, missä niillä rahoitettiin uusia sotia. Kunnes sitten kävi niin, että Ruotsi hävisi Venäjälle tuon sodan melko helposti, ja se sitten varmasti sai aikaan painetta politiikan muutosta kohtaan, ja tuolloin Ruotsin kuningas vaihdettiin uuteen Bernadotte-nimiseen mieheen, joka vei tuon valtion kohti modernia mallia, missä aseet eivät enää puhu niin helposti kuin ennen. Tuo malli kaatoi myös yksinvaltiaan monarkian, ja sen takia Ruotsi on muuttunut rauhan rakentajaksi euroopan suurimmasta taistelijasta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mitä Tsaari pelkäsi vuonna 1809, kun hän otti käyttöön tittelin Venäjän Tsaari ja Suomen Suuriruhtinas?

Porvoota kesäisenä päivänä 

Porvoon kaupungin tai oikeastaan sen vanhan kaupungin ongelmana on Vanhan Raatihuoneen edessä olevat mukulakivet, joten kävijöitä kannattaa tästä asiasta ennalta muistuttaa. Kun Porvoon kaupungin historiaa käydään läpi, niin silloin pitää tietenkin muistaa se, että Porvoon valtiopäivät vuonna 1809 olivat historialliset, mikä tarkoittaa sitä, että Tsaari oli tuon lainsäädäntöelimen kutsunut koolle, jotta hän voisi teettää haluamiaan muutoksia melko helposti  Pohjan sodassa valloittamansa alueen eli Suomen perustuslakiin.

Kuten kaikki varmaan arvaavat, niin vaikka nuo perustuslailliset muutokset pantiin toimeen näennäisesti paikallisten viranomaisten toimesta, niin todellisuudessa Tsaari yksin saneli kaiken, mitä tuolloin päätettiin. Kuitenkin Tsaarin toiminta Suomessa on hyvin erikoista, joten joidenkin ihmisten mielestä hän ehkä pelkäsi jotain, koska ei kuitenkaan maatamme pahemmin raiskannut.

Eli hän sitten poikkesi vallitsevasta tavasta, eli ei suorastaan liittänyt Suomea Venäjään, vaan asetti maallemme autonomian, ja otti käyttöön tavallisuudesta poikkeavan tittelin “Suomen suuriruhtinas”, eikä suinkaan vaatinut maamme väestöä käyttämään itsestään titteliä “Tsaari”, joka oli venäläisen virkakunnan mukainen puhuttelu. Muutenkin hän oli maamme virkamiehiä kohtaan huomattavan löysäkätinen.

Yleensä jos Tsaaria vastustettiin, niin hän sitten kyllä asemansa tällaiselle ihmiselle osoitti, eikä hän sallinut koskaan virkakuntaan kuuluvan vastustaa itseään. Mutta kuitenkin Suomalaisia virkamiehiä hän kuitenkin sieti, mikä on oikeastaan melko huvittavaa. Tsaarin saamien tietojen laadusta voidaan sanoa, että hänen kohdallaan kaikki oli suurta katuteatteria, missä esimerkiksi tien varsille tuotiin upseerien sekä virkamiesten perheitä heiluttamaan käsiään, jotta tuo Venäjän mahtavin mies käsittäisi kuinka suosittu hän oikeastaan olisi.

Ja jos joku lainsäätäjistä olisi rohjennut häntä vastustaa, niin silloin olisi seurauksena ollut teloitus tai mestaus, kuten tuosta toimenpiteestä oli tapana puhua. Todellisuus oli se, että Tsaari oli voittanut sodan, ja hänen sanansa oli maassa laki vuoteen 1917 Joulukuuhun asti, kunnes maamme julistautui itsenäiseksi. Kuitenkin tuolloin vuonna 1809 maamme erosi Ruotsista, mikä johti sitten tielle kohti itsenäisyyttä.  Kun Uudenmaan maaherra Gustav Fredrik Stjernval vuonna 1810 ehdotti pääkaupungin siirtämistä Turusta Helsinkiin, ei hän varmaan tuota ehdotusta itse tehnyt, vaan käsky tai kehotus tuohon ehdotukseen tuli todennäköisesti Tsaarilta, joka kuitenkin halusi näin osoittaa Suomen virkamiesten tekevän itsenäisesti päätöksiä.

Kun Tsaari sitten myöhemmin siirsi lopullisesti pääkaupungin yliopiston Turusta Helsinkiin vuosien 1810 ja 1827 välillä ja yliopiston siirron hän suoritti käyttäen hyväksi Turun paloa vuonna 1827, jolloin  Turun akatemia siirtyi palaneesta kaupungista toiseen. Kyseistä paloa epäillään Tsaarin käskystä sytytetyksi, ja sen tarkoitus lienee ollut nopeuttaa virkakunnan siirtymistä kohti uutta pääkaupunkia, jonne oli rakennettu heitä varten uusia toimitiloja, jotka oli suunnitellut aikansa paras arkkitehti Carl Friedrich Engel. Tuolloin akatemialle tarjottiin uusia tiloja Helsingissä. Tästä asiasta  esitettiin hyvin tärkeä kysymys, joka liittyy Tsaarin toimintaan Suomessa.

Nimittäin kyse oli siitä, että mitä tuo Venäjän mahtavin mies oikeastaan pelkäsi, kun hän viivytteli pääkaupungin siirtoa niin kauan? Ja miksi hän ei kuitenkaan siirrättänyt yliopiston papereita sekä professoreja suoraan Pietariin, jos hän niin heitä halusi komentaa?   Eli miksi hän ei vaatinut tuon vuonna 1810 annetun käskyn välitöntä noudattamista, vaan siirrätti nuo virastot pikkuhiljaa kohti Vantaanjoen suistoa, kun niiden toimitilat valmistuivat.

Pääkaupungin hallinto-osien siirto tapahtui vuonna 1810 tulleen käskyn jälkeen, mutta akatemia siirtyi Helsinkiin vasta  Aleksanteri I:n vuonna 1825 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Mutta tuolloin herää kysymys siitä, miksi Porvoo ei Tsaarille kelvannut pääkaupunkina ollenkaan? Vaikka nykyaikaiset ihmiset näkevät Helsingin metropolina, niin miksi Tsaari päätti rakentaa uuden pääkaupungin hallintorakennukset Helsinkiin eikä Porvooseen? Engel tietenkin olisi Ehrenströmin kanssa varmasti kyennyt matkustamaan myös Porvooseen, ja sinne varmaan olisi ollut vähintään yhtä helppoa tehdä nuo hallintorakennukset kuin Helsinkiin, joka tuolloin oli 4000 hengen kaupunki.

Ja olisihan Porvoo kuitenkin ollut lähempänä Pietaria kuin Helsinki, joka tuolloin sijaitsi nykyisen Senaatintorin kohdalla, ja taloja piti kuitenkin purkaa, kun  hallintorakennukset rakennettiin, kun uutta keskustaa alettiin muotoilla Engelin toimesta. Joten jos halutaan puhua Helsingistä vertauskuvallisesti, niin tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä oli “synteettinen versio” pääkaupungista, eli vaikka kyseessä oli periaatteessa kirkonkylä, niin kuitenkin uusi pääkaupunki rakennettiin metsään.

Kun puhutaan siitä, mikä asema Tsaarilla oli Venäjällä sekä Suomessa, niin jostain syystä hän muuttui tässä maassa hyvin varovaiseksi, eli hän antoi maallemme laajan autonomian sekä käytti itsestään nimitystä “Suomen suuriruhtinas”, joten tätä asiaa kun tarkastellaan yhdessä pääkaupungin siirtämisen kanssa, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että pelkäsikö tuon mies, jota kutsumme nimellä Aleksanteri I oikeasti jotain käydessään tässä maassa, jonka hän kuitenkin valloitti. Se mitä Tsaari pelkäsi on jäänyt hiukan hämärään, koska hänen ei missään vaiheessa itse tarvinnut käydä missään, vaan tuo mies saattoi lähettää jonkun alipäälliköistään suorittamaan hänen antamiaan tehtäviä. Vai oliko jo tuolloin Tsaarin mielessä luoda puskurivaltio Ruotsin ja Venäjän välille, sen tietää vain Aleksanteri I.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/