Israel on kaikesta huolimatta vain valtio, eli ei Skorzeny varmaan ainoa SS-upseeri ollut, joka sen palvelukseen oli siirtynyt

Otto Skorzeny
(1908-1975)
Sotavankeudessa Maailmansodan jälkeen

Tekstin alla on artikkeli, mikä kaikkien ihmisten pitäisi lukea. Se kertoo siitä, että Israel on kaikesta huolimatta vain valtio, jonka toiminta on aivan samanlaista kuin kaikkien muidenkin maailman valtioiden. Alla oleva artikkeli kertoo siitä, kun entinen SS-upseeri ja Toisen Maailmansodan kuuluisin kommando SS-Obersturmbannführer eli eversti Otto Skorzeny (1908-1975) työskenteli sodan jälkeen Israelin tiedustelun eli Mossadin asiantuntijana, kun se iski Egyptin hyväksi työskentelevien raketti-tiedemiesten kimppuun, eli hän ilmeisesti kehitti nuo kuuluisat valokennolla laukaistavat  kirjepommit, jotka aiheuttivat erittäin suuria vahinkoja noiden vaikeasti korvattavien asiantuntijoiden parissa. Näet ilman noita miehiä eivät Nasserin raketit olisi onnistuneet edes lentämään, joten he olivat korvaamattomia, jos Egyptin raketti-projektin haluttiin onnistuvan täydellisesti.

https://www.warhistoryonline.com/instant-articles/nazi-officer-became-assassin-israel-2-m.html

Ilmeisesti hän myös koulutti Israelin erikoisjoukkoja, joiden tehtävänä on hivuttautua vihollisen tukikohtiin sekä salamurhata ja siepata sen tärkeitä henkilöitä. Skorzeny on kuuluisa erityisesti Gran Sassoon tekemästään hyökkäyksestä, missä SS-Sonderkommando-yksikkö laskeutui Gran Sasson linnan katolle liitokoneella, ja sitten vapautti Italian entisen diktaattorin Benito Mussolinin, joka sitten poistui paikalta Fieseler Storch-koneella, jonka jälkeen Skorzeny seurasi miehineen perässä. Tässä sitten vain mainitsin, että tuo hyökkäys oli sikäli erittäin merkityksellinen, koska siinä käytettyä taktiikkaa olisi voitu hyödyntää muissakin vastaavissa operaatioissa.

Eli ryhmä laskeutui DFS-liitokoneella kohteen katolle, ja sitten he syöksyivät köysillä ikkunoista sisään, ja onnistuivat yllättämään Brittiläisen vartioston. Jos vastaava olisi tapahtunut jossain esikunnassa, niin tuho olisi ollut täydellinen, eli silloin kenraali sekä hänen seuralaisensa olisivat joutuneet melko varmasti tulituksen kohteeksi, ja tulleet eliminoiduiksi. Gran Sasson isku oli sikäli myös merkittävä, että siinä käytettiin ensimmäisen kerran koekäytössä ollutta StG 43 rynnäkkökivääriä, jonka tuotantomalli Sturmgewehr eli StG-44 tuli laajempaan jakeluun Saksan armeijassa vuonna 1944.

Myöhemmin Skorzeny ideoi “Operaatio Greif”-nimisen operaation, missä amerikkalaisiin uniformuihin sonnustautuneet SS-miehet operoivat Ardennien vuoristossaSonderpanzerkamfkommando 150 nimisessä yksikössä, ja suurin osa niistä miehistä, jotka ujutettiin Yhdysvaltojen linjojen yli jäivät kiinni, ja heidät ammuttiin vihollisen asepukujen käytöstä. Itseasiassa  Janusz Piekalkiewiczin kirjan “Eurooppa Tulessa” mukaan vain kolme tämän yksikön jäsenistä oli hengissä Toisen Maailmansodan lopussa, mutta saattaa olla niin, että osa niistä henkilöistä, jotka ampuivat vihollisia käyttäen amerikkalaisia sotilasasuja eivät ole tuon yksikön jäsenyyttä kertoneet, koska nuo teot olisivat olleet murhia, näet vihollisen uniformun käyttäminen taistelussa on Geneven sopimuksen mukaan sotarikos.

Samoin hän suoritti Unkarin kruununprinssin kaappaamisen Budapestissa komentaessaan  SS-Divisioona “ Maria Thresaa”, ja sodan lopussa hän ilmeisesti toimi Adolf Hitlerin turvamiehenä, ja ehkä myös rintamakomentajana, mutta toki hän olisi ehkä voinut vastata esimerkiksi “sonderkommando nordin” kaltaisten sabotaasi-yksiköiden sekä “ihmissusi” eli “Werewolf”-osastojen valmennuksesta, eli nuo normaalit rintamalle suuntautuvar komennukset saattavat olla vain pelkkiä väärennettyjä merkintöjä, joilla tuon miehen mainetta haluttiin parantaa. Skorzeny oli siviiliammatiltaan insinööri, joten hän saattoi olla suunnittelemassa myös “Schutzer”-koneita, joita keskitysleireillä käytettiin kaasukammioden täyttämiseen hiilimonoksidilla, ja joiden avulla murhattiin miljoonia ihmisiä noissa hyvin brutaaleissa laitoksissa.

Murhaamista tapahtui monissa muissakin paikoissa kuin vain Birkenaun leirissä, ja mukana uhrien joukossa ovat myös Einsatzgruppen ampumat siviilit. Mutta tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että Sorzenya ei koskaan syytetty mistään rikoksesta ihmisyyttä vastaan, joten ainakaan häntä ei sitten kovin suureksi rikolliseksi nimetty, vaikka “Brandenburg” -divisioonan miehet harjoittelivat äänetöntä tappamista  keskitysleirivankeihin. Kuitenkin olen joskus miettinyt, että kuinka monta tällaista Skorzenyä itseasiassa on palvellut Israelin asevoimissa? Tietenkin nuo SS-joukkojen motivointiin käyttämät metodit varmaan kiinnostivat myös Israelin asevoimia, ja saattaa olla niin, että esimerkiksi myös biologiset sekä kemialliset aseet kiinnostivat tuota pientä valtiota, joka koki itsensä uhatuksi. Eikä varmaan esimerkiksi myöskään syfiliksen tartuttaminen arabien sekaan olisi ollut monenkaan mielestä kovin vastenmielinen ajatus, ja myös Jasser Arafatin kaltaisille miehille tehty lobotomia ei mikään ikävä asia olisi kuitenkaan ollut, joten tietenkin tuollaisia asioita varten saatettiin Israeliin tuoda muitakin osaajia kuin vain näitä Skorzenyjä.

Ja ainahan löytyy jotain Etelä-Afrikan kaltaisia maita, missä varmasti ei kukaan olisi itkenyt mustan väestön perään, joten siellä sitten olisi voinut joku SS-tohtori liidellä ympäri leikkaussalia, kun tuota kuuluisaa sydämensiirtoa tehtiin. Itse olen tuota leikkausta miettinyt, eli montakohan harjoitus- tai kokeellista leikkausta tuo Eteläafrikkalainen lääkäri olikaan tehnyt ennen tuota kuuluisaa leikkausta? Ja joidenkin mukaan joku tummahiuksinen espanjaa sekä englantia saksalaisittain korostaen puhuva lääkäri olisi avustanut tuossa leikkauksessa.

Eli  joidenkin varmistamattomien huhujen mukaan Auschwitzin paholaistohtori Josef Mengele olisi toiminut konsulttina maailman ensimmäisessä sydämensiirrossa, jonka tohtori  Christian Barnard (1922-2001) suoritti vuonna 1967. Potilas eli tuolloin 19 päivää, kunnes hylkimisreaktio tuhosi siirteen. Merkittävää on se, että tohtori Barnard kuoli astmakohtaukseen vuonna 2001, ja itse olen sitä mieltä, että tuo kohtaus saattaa olla järjestetty, jotta Barnard joka valvoi mm. Francon kuolinvuoteen äärellä ei kertoisi salaisuuksiaan muille.

Tuollaista sydämensiirtoa on tutkittu muuten esimerkiksi Natsi-Saksassa sekä Neuvostoliitossa myös siltä kannalta, että se on erittäin hyvä hallintakeino. Koska vieras kudos aiheuttaa välittömän hylkimisreaktion, tarvitsee potilas jatkuvaa immuunipuolustuksen lamaavaa lääkitystä tai hän menehtyy, joten sen takia esimerkiksi joitain fyysikoita sekä muita tiedemiehiä hallitaan tuollaisen siirteen avulla, joka aiheuttaa kuoleman, jos hän ei saa tarvittavaa lääkitystä.  

Tässä sama linkki uudestaan:

https://www.warhistoryonline.com/instant-articles/nazi-officer-became-assassin-israel-2-m.html

http://metsantarinoita.blogspot.fi/

Kiristikö KGB CIA:han "Operation Paperclipin" yhteydessä liittyneitä SS-miehiä sillä, mitä he ehkä tekivät keskitysleireillä?

On olemassa asioita, joiden kanssa pitää aina olla hiukan varovainen. Yksi niistä on sellainen ajattelutapa, että kaikki asiat ovat ikään kuin mustavalkoisia. Eli tällaiseen ajatteluun kuuluu sellainen asian, että ihminen ikään kuin ajattelee kaikista asioista samalla tavoin kuin muut, tai että joku asia on jokaiselle ihmiselle maailmassa hyväksi. Kun puhutaan rikoksesta tai vastaavasta asiasta, niin silloin tietenkin ihmisille tulee eteen ajatus, että “hovimestari on murhaaja”, mikä on oikeastaan dekkarien klassikko.

Kuitenkin itse olen sitä mieltä, että monissa rikoksissa hovimestari ei ole oikeasti mitenkään loistava tarjokas murhaajan paikalle,koska se ei häntä mitenkään palvele. Hovimestari on näet tuollaisen perheen palkollinen, joka tarkoittaa työsopimusta sekä muita asioita, jotka kuuluvat vain tuollaiselle palkolliselle henkilölle, eli jos hänen palkkaajansa haluavat, niin kyseinen hovimestari saa lähteä talosta saman tien. Eli kuten varmaan arvaatte, niin hovimestari ei tuosta talosta tai muusta omaisuudesta saisi yhtään mitään, joten murha tietenkin on tuossa tapauksessa hyödytön teko, joka vaarantaa myös hänen omat työnhakumahdollisuutensa. Hovimestari saattaa tuntea isäntäväen jokaisen asian, sekä myös tietää asioita, jotka eivät heille olisi eduksi.

Tämän takia palvelusväen esimiehen kanssa pitää tulla jonkin verran kuitenkin toimeen, koska esimerkiksi lapset eivät ehkä osaa varoa tuota henkilöä, joka saattaa olla ikään kuin “kalustoon kuuluva”, ja sitten kertoa hänen kuultensa asioista, joista ei ehkä ole aina hyvä puhua. Kuitenkin olen miettinyt tuota juonta melko paljon, ja saattaisi olla niin, että tuo hovimestari sitten kuitenkin olisi toiminut jonkun muun tahon pyynnöstä kuin omasta tahdostaan. Kun mietitään hovimestarin asemaa esimerkiksi kirjallisuudessa sekä hänen suhdettaan talon isäntäväkeen, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että olisiko isäntäväki ehkä vangittu tuohon taloon.

Tuollainen ajatus romaanin juonesta voisi olla sellainen, että pahikset kuten mafia tai joku ulkomainen tiedustelupalvelu voisivat ottaa jonkun perheen tilan haltuunsa uhkaamalla heitä aseella, ja sitten ottaa nuo maat “omistukseensa”, jolloin nuo onnettomat sitten vain toimisivat “kilpimiehenä” tuossa julmassa leikissä. Kun puhutaan tällaisista kirjailijoiden luomista  tapauksista, niin tietenkin mieleeni tulee heti Frederik Forsythin kirjoittaman “Odessan miesten” Eduard Roschmann ja hänen palvelijansa “Oscar”, joka sitten saattoi saada tehtävän, että hänen pitää sitten hoitaa tuo sotarikollinen pois päivältä, kun häntä ei enää tarvittu. Eli tällä tavoin voidaan luoda ajatus siitä, että oliko tuo Roschmannin yhtiö vain peiteyhtiö, joka kanavoi rakettitekniikkaa koskevaa tietoa esimerkiksi Neuvostoliiton sekä USA:n välillä toimivien asekauppiaiden kanssa.

Eli olisiko tuo kuvitteellinen mies sitten jäänyt kiinni teoistaan, mitä hän teki Riiassa vangituille juutalaisille Neuvostoliiton tiedustelulle, joka sitten olisi alkanut kiristää tuota miestä, jonka tuntomerkkinä on ratsupiiska sekä tapana lyödä vankeja kasvoihin. Kyseinen hahmo on saanut ilmeisesti vaikutteita todellisesta SS-kapteenista nimeltään Christian Wirth, joka toimi pahamaineisen SS- Obergruppenführer eli kenraali Odilo Globocnikin sihteerinä sekä adjutanttina hänen toimiessaan “Aktion Reinhardin” sekä kuolemanleirien  komentajana surmaten erittäin suuren määrän juutalaisia Hitlerin järjestämissä vainoissa. Wirth tunnettiin raakuudestaan, ja hän saattoi lyödä vartijoita tai vankeja kasvoihin ratsupiiskalla, jos nämä eivät noudattaneet SS:n antamia ohjeita. Tuosta hyvin epämiellyttävästä henkilöstä voitte lukea Holocaustista kertovista lähteistä, vaikka itse olen sitä mieltä, että kyseinen epäonnistunut poliisimies saattoi olla osittain pakotettu tuohon tehtävään, ja ehkä häntä oli uhattu sillä, että koko leirillinen vankeja poltetaan elävältä jos hän ei tee noita julmuuksia.

Mutta tietenkin asia on niin, että tuota kapteenia voidaan silti pitää pahuuden ruumiillistumana, eli hän oli kuitenkin melko innokas toteuttamaan saamiaan käskyjä, ja mikään pulmunen hän ei todellakaan ole ollut. Mutta häneen kohdistuva mustamaalaus saattaa johtua siitä, että kyseinen kapteeni oli varsin ikävää seuraa sodan jälkeen, koska hän työskenteli lähinnä noiden kansanmurhaa koskevien asioiden parissa, ja siksi saattaa olla niin, että tuo henkilö olisi ehkä voinut paljastaa erittäin monia muitakin tuossa operaatiossa työskennellyttä henkilöä, joista osa työskenteli sitten sodan jälkeen saksan talouselämässä tai länsimaiden ja ehkä myös neuvostoliiton tiedustelussa.

Ja siksi hänet ehkä sitten sodan lopulla surmattiin, jotta nuo “ei niin näkyvällä paikalla” olleet henkilöt sitten pääsisivät kuin koira veräjästä. Eli oli paljon upseereita, joiden tehtäviin kuului sodan aikana tuohon kammottavaan operaatioon kuuluva “back office”-työ. Eli he eivät seisoneet jokaisessa kuvassa ruumiskasojen keskellä poseeraamassa kameroille, ja siksi he saattoivat päästä kuin koira veräjästä. Noita henkilöitä olivat esimerkiksi paperityöntekijät, jotka pitivät vangeista debit-kredit-kirjanpitoa, millä pidettiin kirjaa siitä, että vangit eivät olleet karanneet, tai sitten lääkärit, jotka valikoivat kaasukammioon menevät henkilöt.

Mutta kun palataan Forsythin kirjaan, niin tuollainen sotarikollinen on erittäin hyvä kiristyksen kohde esimerkiksi tiedustelupalvelulle, ja itse olen myös miettinyt, että painostiko KGB ehkä  CIA:han värvättyjä entisiä SS-miehiä noilla itärintaman sekä kuolemanleirien tapahtumilla, jotta se sitten saisi pumpattua tietoja noista NATO:n tiedusteluoperaatioista varsovan liiton maissa, ja jos tuo henkilö olisi tehnyt vastarintaa, niin KGB olisi silloin voinut vakuuttua siitä, että tuollainen henkilö olisi päätynyt hirteen Israelissa. Mutta pulassa olisi silloin ollut myös tuon henkilön värväämisestä vastuussa ollut upseeri, jonka olisi pitänyt ottaa selvää siitä, millaisen henkilön hän oli CIA:han ottanut. Itse uskon, että “Operation Paperclip” ei varmasti olisi ollut kaikille ihmisille mieleen, koska tuolloin olisi varmasti ollut hiukan kiusallista, että USA:n lentokoneita tai avaruusaluksia suunnittelivat samat miehet, jotka olivat olleet vastuussa V-aseiden kehityksestä, eikä sen yhteydessä varmaan saanut värvätä mitään keskitysleirien vartijoita.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Papit ovat aina olleet eurooppalaisen valtion antaman ideologisen koulutuksen ytimessä, ja siksi heidän palveluksiaan on aina haluttu myös "voiman pimeällä puolella"

Sammon ryöstö
Akseli Gallen-Kallela

Papit ovat aina olleet valtion ideologisen koulutuksen ytimessä sikäli, että vaikka valtio on erotettu kirkosta, ja kirkkoon kuuluminen ei ole meidän yhteiskunnassamme pakollista, niin kuitenkin me jossain määrin olemme edelleen riippuvaisia Raamatusta että kirkosta, että meidän länsimainen lainsäädäntömme perustuu pitkälti Raamattuun, eli kymmenen käskyä edelleen määrittelevät pitkälti sen, mikä on lainsäädännössämme sallittua ja mikä taas on kiellettyä. Kun puhutaan nykyisestä terrorismin vastaisesta sodasta, niin sitä pidetään varmasti joissain piireissä “pyhänä sotana” eli eräänlaisena “uutena ristiretkenä” muslimeja vastaan, jotka samalla tavoin “jihadisoivat” omaa toimintaansa meitä länsimaalaisia vastaan.

Kun puhutaan papeista, niin heihin ennen aina luotettiin, ja esimerkiksi Suomessa he olivat kyläyhteisön keskushenkilöitä, joten siksi esimerkiksi SS-valtakunnan johtajaa kiinnosti ajatus siitä, että esimerkiksi pappeja värvättiin WAFFEN-SS:ään. Jos heidät saataisiin sitten mukaan tuohon kansallissosialistiseen toimintaan, niin nämä henkilöt olisivat erittäin uskottavia propagandamiehiä tuon miehen käsissä.

Himmlerin ajatus lähti siitä, että hänen SS-joukkonsa värväisi pappeja palvelukseensa ja nämä yllyttäisivät suomalaisia pyhään sotaan Neuvostoliittoa sekä Juutalaisia vastaan, ja mikä toimintaympäristö tuollainen kirkko olisikin suomessa toimiville papin virkaa toimittavia propagandamiehiä ajatellen. Eli toiminta olisi perustunut siihen, että Ahnenerbe olisi toimittanut aineiston noille papeille, jotka sitten olisivat perustaneet saarnansa noihin Hitlerin miesten tuottamiin esineisiin, joista yksi olisi ollut väärennetty Sampo, jonka Himmler olisi tietenkin muuttanut hebrealaiseksi Liiton arkiksi.

Ja kun ajatellaan tätä asiaa uskonnollisuuden kannalta, niin vaikka esimerkiksi Heinrich Himmler oli virallisesti ateisti, ja hänen SS-joukkojensa sotilaita ei haudattu ristin alle, vaan heillä oli erityinen riimutunnus haudan merkkinä, niin hänen lähipiiriinsä tai neuvonantajiinsa kuului myös esimerkiksi suomalainen sotilaspappi Kalervo Kurkiala, joka palveli noissa joukoissa SS-obersturmbannführerin arvoisena. Hänen tuttavapiiriinsä kuului Himmlerin lisäksi myös pahamainen SS-lääkäri Josef Mengele sekä Dachaun ensimmäinen komendantti Hilmar Wäckerle. Tästä ilmeisesti henkilökohtaisesta ystäväpiiristä voidaan päätellä, että Kurkiala oli ehkä enemmänkin mentori tai ideologinen neuvoja, kuin varsinaisten taistelutoimien johtaminen. Toki hänen jääkärinä saamansa ansiot sekä korkea sotilasarvo everstinä sekä kovasanaisena miehenä saattoivat edesauttaa hänen uraansa Himmlerin organisaatiossa.

Tai saattoi olla niin, että hän sekä Himmler keskustelivat siitä, että miten myös suomalaisia saataisiin sitoutettua paremmin Adolf Hitlerin poliittiseen aatemaailmaan, ja samalla tietenkin kosiskeltiin vapaaehtoisia noihin Eisatzgruppeneihin, ja samalla keskusteltiin ilmeisesti siitä, kuinka Kalevalaa voitaisiin hyödyntää natsien propagandassa, ja ehkä ajatus oli se, että tuo Sampo tai “Kirjokansi” samaistettaisiin “Liiton arkkiin”, joka natsipropagandassa olsii muutettu niin, että Israelilaiset olisivat sen varastaneet Egyptistä. Ahnenbella sekä Hexenillä oli sellainen ajatus, että he väärentäisivät tuon Sammon löytymisen, ja sieltä sitten olisi löytynyt natsien tekaisemia papyrus- asiakirjoja, jotka olisivat osoittaneet, että nuo raamatun kuninkaat olivatkin germaaneja.

Toinenkin suomalainen pappi palveli SS-vapaaehtoisten riveissä, ja hänen nimensä oli Ensio Pihkala (1915-1941). Tuo Pihkala on ilmeisesti ainoa suomalainen SS-mies, joka on osallistunut oman kertomuksensa mukaan juutalaisten ampumiseen, mutta tieto on peräisin hänen päiväkirjastaan, joka on jäänyt editoimatta tuon papin kaaduttua taistelussa vuonna 1941. Mutta vaikka Kurkiala ei tätä asiaa koskaan myöntänyt eikä kirjoittanut siitä mitään päiväkirjaansa, niin saattaa olla niin, että hän on tietoinen tuosta juutalaisiin kohdistuneesta massamurhasta, mutta ei koskaan sitä ole laittanut mihinkään muistikirjaansa ylös, tai sitten hän on hävittänyt nuo asiaa koskevat merkinnät ehkä Himmlerin pyynnöstä.

Kalervo Kurkiala
1894-1966

Fasismi oli tietenkin noiden SS-joukkojen pääasiallinen motiivi surmata kommunisteja sekä muita valtavirrasta poikkeavia henkilöitä. Ja fasismin tärkein osa on vahvan johtajan sekä anti-intellektualismin ihannointi, mikä tietenkin johtuu siitä, että kukaan ei saa kyseenalaistaa johtajan auktoriteettia, koska se panee sitten epäilemään hänen ,motiivejaan. Ja toisin kuin parlamentarismin kautta toimivat äärijärjestöt, niin fasistit eivät kaihda väkivaltaa tai toisen ihmisen uhkaamista. Ja koulutettu sekä pohdiskeleva henkilö on vaikeaa saada meuhkaamaan kadulla kuin joku kouluttamaton ihminen, joka sitten haluaa hinnalla millä hyvänsä kuulua ryhmään. Ja nimen omaan sotilaspapit olivat fennofiilisen ajattelun ytimessä.

Siinä korostettiin suomalaisuuden paremmuutta slaavilaisiin kansoihin nähden, ja samalla vaikka puhutaan siitä, että AKS, mikä tarkoittaa  Akateeminen Karjala Seuraa olisi jotenkin pelkkä puhdasta suomalaista perimää ajava järjestö, joka toimi ateistisen ajattelun pohjalta, niin varmasti mukana oli myös uskonnolisia fanaatikkoja, joille sosialismi sekä ortodoksinen kirkko olivat jotenkin epäpuhdasta kristinuskoa, ja se sitten antoi heille mielessään ikään kuin oikeuden aloittaa ristiretki bolshevismia vastaan. Kun puhutaan siitä, miksi maassamme on jonkinlainen epäluulo esimerkiksi katolisia vastaan, niin se johtuu pohjimmiltaan katolisen kirkon käsityksestä itsestään. Kun luterilainen kirkko on virallisesti osa valtiota, niin katolinen kirkko on taas valtiosta erillään oleva koneisto. Tämä ero tietenkään ei ole syynä luterilaisten kyräilevään suhtautumiseen ortodokseja kohtaan.

Syy on siinä, että ortodoksinen kirkko samaistettiin tsaariin sekä sen katsottiin olevan suomalaisiin kohdistuvan sortovallan väline, jolla tsaari värväsi miehiä riveihinsä. Syy miksi tästä kirjoitan, on se että taas kerran ovat sellaiset tahot päässeet ääneen, joiden mielestä esimerkiksi ihmisiä saa uhkailla siksi, että heillä on eri uskonto kuin meillä, ja sitten on tietenkin erilaisia haukkoja, joiden mielestä uskonto on mukava tapa värvätä joukkoja esimerkiksi arabiassa käytävään “uuteen ristiretkeen” tai harmageddoniin, missä kristityt sotilaat surmaavat noita pahoja ISIS-terroristeja, joilla ei tietenkään mitään ihmisoikeuksia tarvitse olla.

hkimmo.blogspot.fi

SS rynnäkköprikaati RONA sekä sen yhteys "DEEP WATER" sekä "PAPERCLIP"-operaatioihin

SS.-Brigadenführer Bronislaw Kaminski
1899-1944
Kuva I

1. Alkuperäinen tehtävä oli soluttautua sotavankien joukkoon


Olen kirjoittanut tästä osastosta ennenkin, ja se kirjoitus koskee osaston toimintaa Ardennien offensiivissa, mikä oli Saksan viimeinen yritys kääntää taistelun kulku länsirintamalla. Mutta osaston toiminta alkoi oikeastaan jo ennen Hitlerin hyökkäystä länteen neljä vuotta ennen Ardennien taistelua. Se perustettiin RSHA:n toimesta soluttautumistehtäviä varten soluttautumaan vangiksi saatujen liittoutuneiden sotilaiden joukkoon onkimaan tietoja noiden sotavankien mahdollisista pakoyrityksistä sekä muusta vastaavasta toiminnasta, mikä saattoi vaarantaa valtakunnan turvallisuutta.

Alkuperäiseen osastoon ilmoittautuivat henkilöt, joiden englannin- tai ranskan kielen taito oli tarpeeksi sujuvaa, jotta nuo henkilöt voisivat esiintyä britteinä sekä ranskalaisina.  Myöhemmin sen yhden osaston johtoon astui mies nimeltään  SS-kenraalimajuri eli Brigadenführer Bronislaw Kaminski 1899-1944 (Kuva I), jonka SS-rynnäkköprikaati RONA tunnetaan kovuudestaan sekä julmuudestaan. Nuo RONA-miehet värvättiin eri vankiloiden kuolemanselleistä sekä NKVD:n kurileireiltä karanneista vangeista. RONA:n tehtäviin kuului pelon herättäminen vallattujen alueiden väestön keskuudessa, sekä avustaa GESTAPO:a  vangittujen neuvostosotilaiden kuulusteluissa. Kyseisen osaston todellinen tehtävä oli toimia niin sanottuna terrorikomennuskuntana, jonka jäsenet sitten voitiin tehtävän jälkeen ampua ilman oikeudenkäytejä, jotta nuo saksalaiset SS-upseerit saattoivat peittää rikostensa jäljet.

Se onnistui tehtävässään loistavasti, eli RONA:n jäsenet ampuivat järjestelmällisesti naisia sekä lapsia, että polttivat siviilien taloja ja ryöstivät omaisuutta. Eli Himmler oli tyytyväinen yksikön toimintaan, koska se korosti hänen mielestään itäisten kansojen alemmuutta saksalaisiin nähden, ja myöhemmin sen komentaja SS-Brigadenfürer Bronislaw Kaminski teloitettiin Varsovan kapinan yhteydessä ilmeisesti SS:n yrttiäessä vaientaa julmuutensa todistajia. Eli Kaminski saattoi olla Himmlerin tai Goebbelsin varaama syntipukki, jota oli ajateltu syyttää myöhemmissä puhdistuksissa Holocaustista, jotta saksalaiset välttyisivät syytteiltä, jotka koskisivat nimen omaan siviilien ampumista itärintamalla sekä keskitysleireillä. Kyseisen osaston nimi on muuttunut monta kertaa, mutta yleisimmin se tunnetaan "Sonderpanzerkampfkommando 150", osasto "GREIF" tai "OSTLAND" eli "Itäiset armeijat" toimintaryhmän-nimillä. Eli se toimi samalla nimellä, kuin Skorzenyn alainen GREIF-ryhmä Ardenneilla, ja RONA-miehiä oli myös perehdyttämässä saksalaisia ukrainan sekä venäjän kielioppiin, kun esimerkiksi ukrainalaisia haastateltiin heidän liittyessään SS:n ukrainalaiseen vapaehtoisdivisioonaan tai hakeutuessaan keskityleiripalveluun.

Myöhemmin tuo yksikkö alkoi myös kehittää tiettyjen "sonderkommandojen" komentajien kielitaitoa. Nämä erikoisosastojen komentajien alaiset olivat yleensä "OPERATION BARBAROSSAN" yhteydessä värvättyjä itäisten alueiden kansojen joukosta värvättyjä henkilöitä, joille noiden komentajien piti pystyä antamaan käskyjä. Samoin noiden erikoisosastojen komentajien sekä heidän saksalaisten SD-miesten piti pystyä raportoimaan noiden henkilöiden yrityksistä kapinoida. Eli RSHA epäili jo valmiiksi noiden toimintaryhmien olleen NKVD:n soluttamia.

2. Osaston toiminta Itärintamalla sekä keskitysleireillä oli epäilyttävää.

Syy miksi puhun tässä nimen omaan saksalaisten osastojen toiminnasta, johtuu siitä että noistakin toimista saa paremmin tietoa kuin liittoutuneiden vastaavasta toiminnasta, koska esimerkiksi GESTAPO:n arkistojen kopioita on monissa maissa, kun taas SOE:n arkistot tuollaisten toimien taholta tuhottiin 1950-luvulla, ja Neuvostoliiton arkistoihin ei ole ilmeisesti vielä pääsyä tai sitten se on tuhottu.

Mutta liittoutuneilla tiedetään olleen soluttautujia jopa Hitlerin päämajassa, tai niin ainakin kirjassa "Soluttautujat" väitetään, ja myös NKVD:llä oli Euroopassa laaja agenttiverkosto, jota se sitten ajatteli käyttää myös Toisen Maailmansodan jälkeen tiedon hankintaan, ja sama tietenkin koskee myös länsivaltoja, jotka halusivat luoda oman vakoojaverkostonsa itäblokin alueelle, ja myös suomalaisia oli silloin 1950-luvulla tuossa toiminnassa mukana. Tai ainakin näin Jukka Rislakin kirjoissa väitetään. Joten liittoutuneiden operaatioita on tietenkin tuon takia salattu, mutta neuvostoliittolaisten, suomalaisten sekä saksalaisten itsensä kirjoittamista kirjoista ilmenee paljon nimenomaan tuon osaston toiminnasta. Kirjoittajina ovat olleet Reinhard Gehlen sekä Leopold Trepper, joka johti aikoinaan NKVD:n vakoilurengasta nimeltään "ROTE KAPELLE" sekä Vladimir Sudoplatov.

Yleisin toimintatapa, millä tuo osasto sekä sen ukrainalaiset apurit tunkeutuivat sotavankien sekä pidätettyjen juutalaisten sekaan, oli se että he esittivät sotavankeja tai paikallisia pidätettyjä.  Kyseisten Gestapo-miesten tarkoitus oli etsiä henkilöitä, jotka ensinnäkin olivat saaneet tietää Holocaustista. Samoin he etsivät henkilöitä, joiden tarkoitus oli pitää yhteyttä vankeihin, mutta myös muita tarkoituksia oli tuolle toiminnalle ajateltu sekä Abwehrin että Waffen SS:n parissa.

Kyseiset agentit saivat käskyn järjestää näyteltyjä pakoja keskitysleireiltä. Eli he yrittivät näin paljastaa henkilöitä, jotka olivat kätkeneet juutalaisia sekä partisaaneja. Operaation onnistumisprosentista ei kukaan oikeastaan tiedä, koska nuo erikoismiehet naamioitiin keskitysleirivangeiksi tatuointeja myöten, ja joskus saattoi tapahtua niin, että heidät "desinfioitiin" muiden vankien mukana. Joskus tuo kaasukammioon joutuminen tapahtui vahingossa, kun heitä ei muistettu erottaa vankiryhmästä. Mutta toisinaan tuo surmaaminen tapahtui, jotta "AKTION REINHARD" eli juutalaisten joukkomurha voitiin salata myös niiltä SS:n jäseniltä, jotka eivät siitä olleet tietoisia.


3. Kielten osaaminen on tärkeää myös nykyaikaisissa vastasissitoimissa.

Nuo miehet palvelivat usein "Sondekommando " Ostlandin"" eli Kenraali Reinhard Gehlenin perustamissa partisaanien vastaiseen toimintaan erikoistuneissa toimintaryhmissä.  Tuohon osastoon otettiin jäseniksi sekä ukrainalaisia että venäläisiä, jotka oli puoliväkisin värvätty GPU:n vankileireiltä sekä erilaisten rangaistuslaitosten asukkien joukosta. Syy siihen miksi RSHA sitten halusi näitä henkilöitä palvelukseensa johtui siitä, että slaavilaisten kielten osaaminen oli erittäin huonoa kolmannessa valtakunnassa. Noiden osastojen toiminta on ollut monesti melko raakaa, ja niiden menestyminen ei ilmeisesti ollut kovin hyvää, joskin ukrainalaisten SS-miesten ei varmasti katsottu olleen tasa-arvoisia saksalaisten kanssa.


Tuo kielten osaaminen oli tärkeää, kun esimerkiksi propagandajulisteita tehtiin sekä partisaaneja etsittiin ja kuulusteltiin. Jos kuulustelija ei hallitse kuulusteltavan puhumaa kieltä, niin silloin hän ei voi hankkia mitään tietoja puhuttamalla tuota henkilöä. Kun kohdehenkilöä kuulustellaan, niin kuulustelijan on osattava kommunikoida hänen kanssaan sekä tunnettava kohteensa kulttuuri, jotta hän voi ennakoida mahdolliset itsemurhayritykset. Ilman tuota taitoa kuulustelusta ei ole mitään hyötyä. Kun ihmistä kuulustellaan, niin hänen puhettaan pitää silloin kääntää toiselle kielelle, muuten ei kuulustelija saa mitään tietoja puristettua kohteesta, joka ei osaa hänen kieltään.

Mutta kuten tiedämme, niin sama ongelma, mikä oli aikoinaan RSHA:lla Venäjän operaation suhteen, on myös nykyisellä NATO:lla taistelussa terroristeja vastaan. Eli jos noiden terroristien kieltä ei kukaan osaa, niin heidän jäljittämisensä salakuuntelunauhojen avulla on mahdotonta. Tuota salakuuntelua käytetään, kun vastapuolen toimintaa yritetään ennakoida. Ja terroristien toiminnasta tekee erilaisen se, että he käyttävät kommunikaatioonsa normaaleja GSM-puhelimia sekä sähköposteja. Tuon takia noiden henkilöiden jäljittäminen on hiukan hankalaa. Mutta itse kyllä pelkään, että tämä terrorismin vastainen sota antaa mahdollisuuden tuollaisten RONA-komennuskuntien perustamiseen, koska tuo sota antaa ihmisten mielestä luvan tehdä noilla alueilla mitä hyvänsä. Mutta vielä voidaan kysyä, että toimivatko jotkut RONA-miehistä mahdollisesti CIA:ssa 1950-luvulla, eli jatkoiko tuo osasto kommunismin vastaista toimintaansa vielä silloin kun noita henkilöitä oli etsintäkuulutettu sotarikoksista? Eli merkittiinkö sen jäseniä valheellisesti kuolleiksi, jotta he voisivat jatkaa suurta kommunismin vastaista taisteluaan, ja tiesikö CIA, millaisia miehiä se oli värväämässä operaatioiden "PAPERCLIP" sekä "DEEP WATER" yhteydessä.

charelesfort.blogspot.fi