Tekoälyllä varustetttu avaruusluotain matkustaa tulevaisuudessa toisiin tähtiin

Robottien aisteina toimivat erilaiset sensorit kuten kamerat, kaikuluotaimet sekä erilaiset tutkat. Tämän lisäksi robotilla voi olla käsissään pietsosähköiset kiteet, jotka toimivat tarkkuusvaakoina. Nämä sensorit muodostavat keinotekoisen tuntoaistimuksen. Tämä robotti ohjaa kehoaan erityisen tietokoneohjatun hydrauliikan avulla, joka mahdollistaa sen erittäin tarkan toiminnan.

Jos robotti tai sen tarttumakoura muistuttaa ihmisen vastaavaa ruumiinosaa, niin silloin tätä robottia voidaan ohjata kauko-ohjauksella datahanskojen ja VR-laitteiden avulla. Mutta tämä vaatii tietenkin jatkuvan radiolinkkiyhteyden tukikohdan ja robotin välillä. Mutta tuo robotti voi olla myös autonominen laite. Jos puhutaan vaikka uusista avaruusluotaimista, joita ehkä tulevaisuudessa lähetetään Asteroideille tai Kuiperin kehälle etsimään elämän alkuperää, niin sen on oltava hyvin autonominen.

 Eli tuon luotaimen pitää itsenäisesti päättää, mitä kappaleita se kerää omaan laboratorioonsa, ja tutkii niitä siellä. Tuon luotaimen pitää sitten päättää, mitkä näytteet se lähettää Maata kiertävälle avaruusasemalle lisätutkimuksia varten. Tuon paluukapselin matka tulee kestämään vuosia. Tuota luotaunta ohjaa kehittynyt tekoäly, ja tuon TAU eli Thousand Astronomical Unit-luotaimen pohjalta tullaan kehittämään vielä kunnianhimoisrmpia avaruusluotaimia, joilla lennetään toisiin tähtiin.

 Nämä tähtienväliset luotaimet tulevat olemaan kilometrien pituisia, ja ne myös tutkivat kohtaamiaan planeettoja ehkä nano-UAV-laitteiden avulla, joita se sitten kylvää mahdollisten planeettojen kaasukehiin. Ja myös Kuiper-luotaimella voi olla nanohelikoptereita pudotettavaksi Neptunuksen ja Uranuksen kaltaisten jättiläisplaneettojen kaasukehiin sekä niiden paksulla kaasukehällä varustettujen kuiden atmosfääriin kuvaamaan niiden pintaa ja ottamaan kaasunäytteitä.

Niihin on erilaisissa skenaarioissa kiinnitetty esimerkiksi tulitikkuaskin kokoisia kaasudetektoreja, jotka keräävät tietoa tuota taivaankappaletta ympäröivästä kaasumassasta. Kun tuo avaruusluotain lentää planeettajärjestelmän läpi, niin se sitten kylvää näitä pienellä atomiparistolla varustettuja nanoluotaimia kohtaamilleen planeetoille. Ja samalla tuo Dreadalus-luotain jättää aurinkokuntaan risteilyluotaimen, joka kerää nanoluotainten lähettämän datan, ja välittää sen takaisin Maapallolle.

Nämä kauas tulevaisuuteen suunnitellut robottiluotaimet on varustettu ehkä Von Neumann automatiikalla, eli ne osaavat itsenäisesti korjata vaurionsa sekä valmistaa myös kopioita itsestään ja omista alijärjestelmistään. Ja niiden toiminta sekä tehtävien menestyksekäs hoitaminen vaatii tietokonetta, jonka älykkyys vastaa ehkä jopa ihmistä. Mutta ennen kuin luomme tällaisen luotaimen, pitää meidän miettiä sitäkin mahdollisuutta, että mitä jos tuo alus joutuukin alienien hyökkäyksen kohteeksi. Tuo mahdollisuus on äärimmäisen pieni, mutta sitäkin pitää miettiä, että puolustautuisiko tuo laite, jos sitä vastaan käytetään voimaa.

Eli varustetaanko se ehkä myös aktiivisella tojuntajärjestelmällä, kuten Laser-aseilla, joita se voisi käyttää meteoriitteja vastaan. Mutta sallitaanko luotaimelle tulenkäyttö myös keinotekoista kohdetta vastaan?  Eli vaarannetaanko ehkä tuhat vuotta kestänyt tehtävä lähettämällä matkaan alus, jolla ei ole käytössään tulivoimaa? Ja olisimmeko mahdollisesti valmiita maailmojen sotaan toista sivilisaatiota vastaan siksi, että yksi luotain avaa tulen sen jotain alusta vastaan?

 Joten meidä  pitää tietenkin miettiä noiden luotainten tekoälyn luonnetta, ja sitä että millaista sen toiminnan tulisi olla, jos luotain kohtaa mahdollisen vieraan älyn yhteydenottoyrityksen? Eli yrittääkö luotain vastata suoraan tälle alienille, vai väistääkö se planeettakuntaa lähettäen varoituksen Maahan? Ja tuhoaako se itsensä sen jälkeen, jotta sen rakentanut laji ei paljastuisi. Ja että ihminen ehtii varautua teknisesti mahdolliseen suoraan yhteydenottoon, sekä mahdollisuuden analysoida tuota kuvitteellista sivilisaatiota tarkemmin.