Eläinkokeiden perustelemisesta luvan myöntäjille sekä kokeissa käytettävien tilojen turvallisuuden takaaminen ovat avainkysymys biotekniikan alalla

Biovaaran tunnus
(Kuva 1)

Tieteen näkökulmasta katsottuna eläinkokeiden järjestelyissä on noudatettava sellaista yleistä moraalista periaatetta, että eläintä ei saa tarpeettomasti altistaa kivuliaille toimenpiteille, eli niille ei saa aiheuttaa turhaa kipua tai kärsimystä. Joten eläin on surmattava ennen toimenpidettä, tai se on asianmukaisesti nukutettava, ja myös turhia eläinkokeita tulisi välttää, ja kun puhutaan tarpeellisista eläinkokeista, niin missään nimessä kosmetiikkaan liittyvät kokeet eivät ole tarpeellisia. Eli niiden tulisi palvella vain aidosti tieteellistä tai valtion turvallisuutta sivuavaa tutkimusta. Tällaisia tutkimuksia ovat lääketeollisuuden asialliset lääkkeiden kehittämiseksi tekemät testit, ja osa noista testeistä palvelee samalla myös asevoimien tarpeita, kun kehitetään esimerkiksi voimakkaita paikallispuudutteita sekä psyykenlääkkeitä, jotka eivät huumaa käyttäjiään. Tai lääkkeitä jotka parantavat ihmisten sekä eläinten oppimiskykyä. Ja tätä jälkimmäistä tutkimusta hyödynnetään myös eräissä tutkimuskeskuksissa, joiden henkilökunta valitaan kuulemma erittäin tarkalla seulalla takaamaan heidän työkykynsä.

Jos esimerkiksi tehdään kudoskokeita, joissa testataan syöpää tai kemikaalien ärsyttävyyttä, niin ne pitäisi aina tehdä soluviljemillä. Ja kun testataan esimerkiksi jotain kemikaaleja kuten käärmeen myrkkyjä, niin silloin pitää tietenkin minimoida noiden koe-eläinten geneettinen poikkeaminen toisistaan, ja tuolloin tulee käyttää kloonattua E-18 Hiirikantaa. Samoin laitos sekä koealueet on merkittävä niin, että kaikki tietävät siellä olevan meneillään biologinen testaus, joten alueelle on laitettava näkyvät biovaaran kyltit (Kuva 1), ja mikäli siellä on meneillään epidemiologiaan tai immunologiaan liittyviä kokeita, joissa koe-eläimiin on tartutettu jotain viruksia tai niiden immuunipuolustusta on monipuloitu, niin henkilökunnan on käytettävä asiallista suojavarustusta. Ja aina pitää muistaa, että jo yhden bakteerin tai viruksen saastuttaman henkilön tai eläimen pääsy pois alueelta voi aiheuttaa voimakkaan epidemian. Tämä on yksi syy siihen, miksi biologiset aseet on kielletty. Ja nuo laboratoriot on varustettava ilmalukolla, sekä niissä on oltava alipaine, jotta organismit eivät pääse milloinkaan pois noista tiloista. Samoin tiloissa on oltava UV-pesu, ja jokainen pinta pitää voida polttaa tehokkaalla puhalluslampulla, jotta mitään viruksia ei pääse niistä pois.

Joskus koe-eläimiä ei voida nukuttaa kokeissa, mutta tuolloin puhutaan esimerkiksi hermokaasututkimuksesta, jossa kaasua suihkutetaan noiden eläinten häkkeihin. Joissakin laboratorioissa esimerkiksi Hiiriä tai muita jyrsijöitä käytetään indikaattorieläiminä, jotta voidaan huomioida sellainen tilanne, missä kaasua pääsee noihin tiloihin, tai testataan esimerkiksi hermokaasujen vastakemikaalien vaikutuksia. Tämän lisäksi erilaisia biologisia komponentteja testataan eläimillä, ja esimerkiksi PORTON DOWN-laitos (Kuva 2)käyttää eläimiä testatakseen maailman vaarallisimpia organismeja, mutta tuollainen koe-eläinten käyttö tuo eteen ongelmia, koska esimerkiksi EBOLA-viruksella saastutettu rotta voi paeta laboratoriosta.

PORTON DOWN kyltti
(Kuva 2)

Tämän vuoksi koe-eläimiä pitäisi korvata keinotekoisilla kudoksilla, ja esimerkiksi verta voidaan valmistaa luuydinviljelmien avulla, ja sama tietenkin koskee muitakin elimiä. Eli kuten olen tässä kirjoittanut, niin eläinkokeiden järjestelyt pitää tehdä sillä tavoin, että eläimiä käytetään mahdollisimman vähän missään tutkimuksessa, vaan ne on tehtävä uusimpia biotekniikan menetelmiä eli soluviljelmiä käyttämällä. Samoin jokainen  tehtävä eläinkoe tulee voida perustella tieteellisestä näkökulmasta siten, että niissä käytettyjä eläimiä ei koskaan vahingoiteta turhaan, ja noille koe-eläimille tarjotaan sitten asialliset eläkepäivät. Kaikkein vaarallisimpia ovat juuri asetutkimuksen yhteydessä tehtävät eläinkokeet, joissa yritetään parantaa eläinten oppimiskykyä sekä laajentaa niiden tehtäväkenttää muuntelemalla näiden eliöiden hermostoa.

Noissa testeissä esimerkiksi Koiraeläimille tai Isoille kissoille syötetään Altzheimer-lääkkeitä, jotta eläimistä tulisi älykkäämpiä sekä tehokkaammin opetettavia, ja noiden eläinten kohdalla on myös hyvin vaarallisia lajeja, kuten Leopardeja sekä Puumia, jotka voivat tappaa ihmisen muutenkin. Ja vaikka esimerkiksi Hailla tehtävät Altzheimer-lääkekokeet voidaan suorittaa keskellä aavikkoa olevissa laboratorioissa, niin maaeläimillä suoritettuina nuo kokeet ovat erittäin mielenkiintoisia mutta myös hyvin vaarallisia. Ja hyönteisillä on tehty kokeita, joissa niiden hermostoon on siirretty lajitoverin soluja, ja tämä on sikäli helppoa, että tuollainen siirre ei vaikuta geneettiseen perimään, ja myös testimateriaalia on helppoa saada, koksa kaikki saman pesän hyönteiset ovat tarkkoja kopioita toisistaan, mikä helpottaa sopivan siirteen löytymistä

.Toki on sydämetöntä sanoa elävää olentoa "testimateriaaliksi", mutta noilla hyönteiskokeilla testataan sitä, mikä on hermosolujen määrän vaikutus olennon älykkyyteen, ja koska hyönteisillä on verraten vähän hermosoluja, voi yhdenkin solun lisääminen vaikuttaa tuon eliön älykkyyteen. Ja olen jostain lukenut, että Hiirille olisi siirretty noita hyöteisten hermosoluja injektiolla alkiovaiheessa, mutta tuo saattaa olla pelkkää salaliittoteoriaa. Eläinkokeiden ympärillä käydään jatkuvasti erilaisia keskusteluja, ja itse olen sitä mieltä, että eläinten korvaaminen tetrimaljoissa kehitetyillä soluviljemillä tulisi olla täysin selvä asia. Samoin soluviljelmillä voidaan viljellä keinotekoista lihaskudosta, jota ehkä tulevaisuudessa käytetään ravintona.