Tutkijan tehtävä on tutkia erilaisia asioita, eikä määrätä ennalta tutkimuksen lopputulosta

Kun tutkija tekee työtään, niin hänen pitää muistaa se, että kyseisen tutkijan omat asenteet sekä arvot eivät saa vaikuttaa tutkimuksen lopputulokseen. Eli kun hän asettaa tutkimusongelman, ja tekee sitten tutkimusta koskevan ohjeistuksen, niin tutkija ei saa missään tapauksessa määrätä sitä, mikä tutkimuksen lopputulos on.  Hänen tehtävänsä on kerätä niin autenttista sekä kiistämätöntä tietoa kohteestaan kuin vain on mahdollista, niin että tutkimuksen tulos on annettavissa eteenpäin ilman pelkoa siitä, että tutkija saisi syytteen urkinnasta. Jos puhutaan mediaa koskevasta tutkimuksesta, niin tietenkin tietty väljyys tutkimustuloksen dokumentoinnissa pitää sallia, koska kukaan tutkimukseen osallistuvista vapaaehtoisista ei varmasti anna lupaa kerätä esimerkiksi kotisivujen IP-osoitteita automaattisesta. Eikä tutkija todellakaan ole mikään Gestapon mies, joka pelottelee kaikki ihmiset hiljaisiksi uhkaamalla heitä oikeusjutuilla, jos tutkimustulos ei häntä satu miellyttämään.

Eli noissa tutkimuksissa varmasti sitten kerätään vain netin käyttömääriä, eikä suinkaan täsmällisiä IP-tai muita tietoja kerättäisi ollenkaan. Eli tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä voisi olla käytössään lomakkeita, joiden avulla hän ilmoittaa mitä hän noin ylipäätään tekee, eli näkikö hän jonkun mainoksen tai vastaavan mediassa, ja mitä mediavälinettä hän käytti nähdessään tuon mainoksen.  Täsmällinen  kotisivujen kerääminen on viranomaisten yksinoikeus, ja jos tuota toimintaa harjoitetaan yksityisen toimijan taholla, niin tuloksena on syyte urkinnasta, ja missään nimessä ei mitään netin käyttöä koskevaa tietoa saa kerätä ilman henkilön lupaa, eli tässä tarkastelen tutkimusta yksityisen toimijan näkökulmasta.  Ja jos noille koehenkilöille luvataan joku palkkio, niin se tietenkin luvataan aina tutkimukseen osallistumisesta eikä suinkaan siitä, että nuo koehenkilöt saavat Kanarian matkan, jos he haukkuvat jotain kotisivuja.

 Tutkimukseen osallistumisesta sekä tutkijan moraalista voidaan aina välillä keskustella hyvinkin pitkään. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi joku perhe osallistuu vaikkapa television sekä muun median käyttöä koskevaan tutkimukseen, niin tutkijan pitää kertoa heille, että palkkio on luvassa nimen omaan tutkimukseen osallistumisesta eikä suinkaan siitä, että nämä henkilöt katsovat jotain tiettyä mediaa. Yleensä tuon kaltaisessa tutkimuksessa on yritetty väittää, että koehenkilöille on ennalta annettu lista siitä, mitä mediaa heidän oletetaan katsovan, mikä tietenkin on tutkimuksellisuuden  kannalta täysin väärin., koska se vääristää otosta.

Tutkimuksen tarkoitus on kerätä oikeaa sekä manipuloimatonta tietoa kohteistaan, jotta esimerkiksi mainostajat tietäisivät, kenelle he suuntaavat mitäkin mainontaansa. Eli se millainen mainos on kyseessä ei ole yhdentekevää mainostajan kannalta, koska mainostaja maksaa media-ajasta sekä myös mediasta osteusta tilasta, joten markkinointiosasto varmasti sitten haluaa saada katetta rahoilleen. Mainostajan työnä on tuottaa ihmisiä kiinnostavaa markinointimediaa, jonka tavoitteena on hankkia hänen asiakkaidensa tuotteille ostajia, joiden avulla he muuttavat kassavirtansa positiiviseksi, eli mainostajan ajattelutapa on se, että hän tuottaa mediaa, mitä asiakkaiden kohderyhmä katsoo.

 Eikä hän tuota  mediaa minkä esittämisen aikana ihmiset lähtevät käymään jääkaapilla, joten tietenkin hänen tarkoituksensa on tuoda asiakkailleen asiakkaita, ja sitä kautta sitten myös kasvattaa omaa asiakaskuntaansa. Kun tutkija tekee työtään, niin tässä tapauksessa tehtävän anto ilmeisesti koskisi sitä, että hänen pitää selvittää, mitä mediaa ihmiset ylipäätään seuraavat. Ja tuossa tehtävässä tutkimuksellisuus on erittäin tärkeää, koska hänen asiakkaansa haluaa selvittää mediasisältönsä sopivuutta kohderyhmille, joille noita tavaroita tai palveluita kaupataan. Eli ideana on se, että nuo tutkimukseen osallistuvat tahot sekä henkilöt saavat korvauksen siitä, että he täyttävät noita papereita sekä nettikaavakkeita, tai antavat seurata omaa nettiliikennettään.

Toisin sanoen heidän pitää kaikissa tilanteissa toimia normaalisti, ja siksi varsinaisia kotisivuja ei saisi ottaa ylös, eli tällä tarkoitan, että jos esimerkiksi observoinnin kohteilta otetaan nettiliikennettä ylös, niin se saisi tuolloin pitää sisällään vain datan käyttövälineen sekä käytetyn bittimäärän, ja tiedon siitä, että käyttääkö koko perhe samaan aikaan TV:n kanssa yhtä tai useampaa kannettavaa tietokonetta tai muuta medialaitetta, jolloin heille kannattaa suunnata Internet-mainontaa eikä suinkaan televisio kiinnosta heitä ollenkaan. TV:n ongelma on siinä, että sen antama tieto on yksisuuntaista, kun taas Internet mahdollistaa interaktiivisen tiedon jakamisen, ja esimerkiksi suoraakin lähetystä voidaan seurata siten, että kaikki voivat kelata kuitenkin jo kuvattua materiaalia takaisin kesken suoratoiston.

Eli siksi Internet voi tuoda aivan uusia kokemuksia myös perinteisiin olympialaisiin tai miksei myös uutisnauhaa voisi kelata edestakaisin.  Mutta median tutkimisen kannalta olisi hyvä, että tuo tutkija ei kauhean tungetteleva olisi, koska nimen omaan yksilöllinen media kuten Internet aiheuttaa sen, että siellä saattaa kulkea dataa, joka voi vahingoittaa toista henkilöä. Ja siksi nimenomaan näissä yksilöllisissä sovelluksissa kuten YouTubessa, Facebookissa sekä muissa elokuvakanavilla esitetyn materiaalin avulla voidaan henkilön seksuaalinen suuntautuminen sekä muu arvo- ja ajatusmaailma selvittää erittäin hyvin. Ja juuri nämä ovat niitä asioita, mitä ihmiset eivät mielellään toisille kerro, koska se on toisista erittäin  kiusallista, jos he joutuvat tunnustamaan, etteivät ole sellaisia tavallisia ihmisiä, vaan yksilöitä, joilla on myös omia mielipiteitä sekä taipumuksia, joille he eivät voi yhtään mitään, vaikka tietenkin mainostajien mielestä olisi hienompaa, että kaikki me ihmiset olisimme täsmälleen samaa mieltä kaikista asioista.

charelesfort.blogspot.fi