Geeniterapiaa sekä hirviöitä ja nykypäivän alkemistien metodeja

Eläimet sekä niiden risteymät ovat erittäin tärkeitä tutkimuskohteita, koska niiden ansiosta voimme tutkia evoluutiota, sekä sitä että missä välissä ihminen eli  Homo Sapiens on eronnut muista kädellisistä. Kun puhutaan eläinten risteymistä, niin silloin tietenkin puhutaan potentiaalisesti vaarallisesta eläimestä, joka saattaa olla erittäin arvaamaton. Esimerkiksi koirasusi, eli koiran ja suden risteymä on ihmiselle vaarallinen,  koska se saattaa ensin vaikuttaa ystävälliseltä, mutta sitten muuttua väkivaltaiseksi. Mutta se mikä on todella vaarallista liittyy täysin eri eläinlajien yhdistämiseen esimerkiksi nanoteknologiaa käyttäen. kuitenkin esimerkiksi Pentagonin sekä Ison Britannian Porton Down kaltaisilla SERPO-laboratorioilla on mahdollisuudet toteuttaa tuollaisia ohjelmia, ja aika ajoin rannikoille ajautuu kauhistuttavia mutantoituneita olioita, joista käytetään nimeä MONTAUK-hirviöt (Kuva II).

Toki tuossa kuuluisassa kuvassa voi olla vesisika eli kabybara (Kuva III)  joka on nyljetty kuoleman jälkeen, mutta miksi se on jätetty rannalle lojumaan? Vesisika on yleinen jyrsijä nimen omaan Pantanaan kosteikolla, ja se on voinut olla jonkun lemmikki, mutta miksi se on nyljetty sekä jätetty rannalle lojumaan? Tuo teko on ympäristörikos, ja vaikka siitä ei ilmoitusta tehtäisikään, niin silti tuon teon tehnyt henkilö voi saada ikävää palautetta muilta rannan käyttäjiltä. 

Vaara tuossa kahden muuten toisilleen vieraiden lajienyhdistämisessä on se, että luodaan laji, jolla on yllättäviä ominaisuuksia. Voidaan ajatella, että joku tiedemiesryhmä yllättäen liittää kuningaskobran geenejä toiseen lajiin kuten ihmiseen luodakseen olennon, jonka veri neutraloi hermokaasuja. Kuningaskobran saaliseläimet ovat muut myrkkytarhakäärmeet, joiden myrkky vaikuttaa pääosin hermostoon, joten tuon verentuotantoa ohjaavan geenin avulla voidaan luoda laji, joka on täysin immuuni myrkkytarhakäärmeen myrkylle. Eli tuo geeni voidaan liittää vaikka nautoihin tai muihin kotieläimiin, jotta ne eivät enää sitten kuolisi kobrien tai mambojen pistoihin, mutta tuon geeniterapian avulla voidaan luoda myös ihminen, joka olisi immuuni hermomyrkyille. Mutta tuo sama geeninsiirto voi hutiloiden toteutettuna luoda lajikkeen, joka on todella tappavan vaarallinen ympäristölleen.

Kuva II

Eli jos vaikka linnun sekä myrkkykärmeen perimät yhdistetään niin, että toisen DNA vain liitetään toisen lajin munasolun tumaan, niin tuloksena voi olla oikeastaan lohikäärme, eli lintu jolla on käärmeen myrkkyrauhaset, ja tämä laji voisi olla yhtä mukava tuttavuus, kuin tarujen lohikäärmeet olivat. Kun puhutaan geenisiirroista sekä geeniterapiasta, niin samalla keskustellaan superihmisen luomisesta. Tätä asiaa kritisoidaan paljon monissa uskonnollisissa sekä yhteiskunnallisissa piireissä, ja heidän argumenttinaan on se, että luonnon kehitykseen ei saa kajota. Mutta noiden geenisiirtojen kannattajat taas argumentoivat kantaansa siten, että miksi kenenkään pitää kuolla käärmeen pistoon, kun niitä vastaan voidaan rokottaa. Siis tämä tietenkin on erittäin hyvä kysymys pohdittavaksi länsimaisessa vaalikeskustelussa, mutta tuohon keskusteluun ei varmasti ota osaa intialainen, jonka perheenjäsen on kuollut myrkkytarhakäärmeen pistoon.

Vesisika eli kabybara
Kuva III

Kuitenkin superlajikkeen kuten geenisiirron avulla tuotetun ihmisen luominen saattaa kiinnostaa esimerkiksi sotilaita kautta koko maailman. Eli jos puhutaan vaikka esimerkiksi lepakon siipien ihosolujen geenin siirtämisestä lepakosta ihmiseen, niin voidaan puhua siitä, että tuolla ihmisellä olisi silloin iho, joka korjaantuu lähes silmissä, ja jos lepakon luuston kehitystä ohjaava geeni siirretään samaan sikiöön, niin saadaan ihminen jolla myös luusto paranee hyvin nopeasti. Mutta vieläkin kiehtovampia mahdollisuuksia on olemassa, eli ihmiseen sirretään linnun luuston kehitystä ohjaava geeni, niin silloin syntyy hyvin kevyellä luustolla varustettu ihminen, joka olisi suhteessa lihaksistoonsa paljon kevyempi kuin normaali ihminen. Mikä sitten tekee hänestä erittäin nopean sekä hyvän hyppääjän. Tuo geeninsiirto voidaan tehdä tavallisen rokotuksen yhteydessä, eli ihminen ei edes välttämättä huomaa, että häneen siirretään geenimanipuloidun viruksen avulla toisen eliön geenejä. 

Tuolla tavoin voidaan kehittää oikeasti esimerkiksi geenidoping, jossa ihmiseen lisätään haluttuja ominaisuuksia. Ja kun puhutaan esimerkiksi supersotilaiden luomisesta geneettisen suunnittelun avulla, niin ihmiseen voidaan lisätä esimerkiksi niitä geenejä, jotka saavat koirat toimimaan laumassa. Eli nuo koiralle tyypilliset aivojen alueet tunnetaan, ja niiden kehitystä ohjaava geeni voidaan siirtää esimerkiksi ihmiseen. Vaara tulee siinä,  jos noissa kokeissa käytetään esimerkiksi kaloja, koska teoriassa tuo kyseinen geeni saa aikaan sen, että meille aivan tutut kalat alkavat sitten toimia laumassa, ja silloin voi normaali hauki muuttua pirajamaisesti saalistavaksi olennoksi, joka on meille täysin vieras. Eli tuon takia näitä kaikkia näitä ehkä kauhufimien innoittamia kokeita ei tarvitse ryhtyä oikeasti tekemään.

Mutta tulevaisuuden kauhukuvissa asevoimat voi tilata sellaisia ihmisiä, kuin mitä ne halauavat. Ja toki esimerkiksi salamurhaajan kannattaisi olla sellainen joka viihtyy- sekä suorittaa tehtävänsä itse yksinään. Ja silloin olisi tietenkin parempi, jos tuo salamurhaaja olisi kissamainen. Tämä tietenkin on pelkkää pohdintaa, mutta voidaan sanoa, että tulevaisuudessa esimerkiksi ihmisen genettistä perimää voidaan suunnitella paljon tarkemmin kuin nykyään, ja esimerkiksi ihmiseen voidaan siirtää kissojen aivoalueiden kehitystä ohjaavia geenejä, ja heidän älykkyysgeeninsä voidaan kahdentaa, jolloin voidaan teoriassa luoda todellisen elämän "agentti 47". Eli mikään ei estä sitä, että tuollaisia kokeita tehtäisiin jossain laboratorioissa kautta maailman. 

charelesfort.blogspot.fi