Tiedottamisen linjasta eli miksi täällä lietsotaan vihaa ja pelkoa?

Punainen uhka idästä on usein pelastanut
maamme päättäjät pukasta
Kuva I

Kun mistään tiedottamista onnettomuuksista sekä väkivallasta, niin voidaan miettiä sitä, mikä vaikutus sillä on, että joku asia tapahtuu valtion rajan toisella puolella, ja että tuo tapaus sattuu ikään kuin luonnonvoimien takia, kun taas toinen tapaus sattuu maamme rajojen sisällä, ja siinä käytetään tarkoituksellisen väkivaltaa, niin totta kai tuo tarkoituksellinen väkivalta ikään kuin myy paremmin. Eli tästä järkyttävästä poliisimiehen surmasta kirjoitetaan yhtä suurilla otsikoilla sekä palstatilalla, kuin naapurimaissa tapahtunutta suuronnettomuutta.

Mutta kuitenkin pitää huomioida sitä, että esimerkiksi Afrikassa tapahtunutta kumpaakaan uutista vastaavaa tapausta ei edes olisi huomioitu mediassa mitenkään. Toki on hyvin surullista, että tällaista voi tapahtua missään päin maailmaa hyvänsä, mutta esimerkiksi USA:n kohdalla voidaan puhua hyvin ikävästä ilmiöistä. Näet siitä että USA:n poliisiin kohdennetaan täysin vastakkaista julkisuutta, eli heidät kuvataan aina ampumassa jotain pikkulapsia.tai aseettomia mustia. Samaan aikaan maamme vähemmistöihin kuitenkin suunnataan vihaa, esimerkiksi julistamalla maailmalle, kuinka mustat miehet raiskaavat naisia, ja venäläiset pommittivat siviilejä talvi- ja jatkosodassa. Eli miksi meidän lehtemme ovat alkaneet antaa  vihakirjoittajille palstatilaa?

Tämä kyllä varmasti on sellainen asia, että siitä voidaan hyvinkin keskustella hiukan pidempäänkin, koska esimerkiksi myös Venäjän poliisi on hyvinkin virkavaltainen monissa asioissa. Jos puhutaan turhasta voiman käytöstä, niin muistakaa että Venäjällä ei noista asioista tiedoteta mitenkään, ja muutenkaan OMON-joukkojen voimankäyttö jossain tapauksissa ei olisi sopivaa toimintaa länsimaisille poliisivoimille. Mutta kun puhutaan tiedottamisesta yleensä, niin maamme lehdistö kovin helposti lähtee ikään kuin myötäilemään Venäjää.

Ja kun tuo vanha taistolainen kanta nostaa päätään, niin silloin alkaa lööpeissä ilmaantua erilaisia "jenkkiuutisia", joita seuraa erittäin kovasanaista Venäjää puolustavaa tekstiä,  jossa ihannoidaan hyökkäyksistä, ja samalla myös unohdetaan kokonaan se, että myös Venäjä pommittaa Syyriaa. "Jenkkiuutista" sitten seuraa tuutin täydeltä kertomuksia siitä, kuinka surkea maa se oikeastaan on.  Mutta samalla kuitenkaan ei Venäjän lainsäädännöstä sekä presidentin valtaoikeuksista mainita mitään. Samoin venäläisiä syyllistetään asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen heidän syntymäänsä, eli sama asia on sekä SS:n että partisaanien kanssa. Ne jotka eivät tuolloin olleet vielä syntyneet eivät tuosta julmasta sodasta  eli siviilien tappamisesta vastuuta voi kantaa. Eli nuo asiat olisi voitu ottaa joskus koiviston tai Kekkosen aikaan puheeksi, jolloin päätekijät eli osastojen päälliköt olisi saatu vastuuseen, nyt on sitten vähän myöhäistä, kun nuo henkilöt ovat sitten kuolleet vanhuuteen tai makaavat Altzheimerin taudissa paareilla oikeudessa.

Nanuchka luokan korvetti
Kuva II

Mutta kun puhutaan meidän maamme lehdistön viljelemästä kuvasta, missä "venäjä murskaa NATO:n Baltiassa olevat joukot tunnissa", niin silloin kyllä on jossain vikaa. On eri asia puhua maamme ulkopolitiikasta, ääriryhmistä ja terroristeista, kun suoraan nimetä Venäjää seuraavan suursodan voittajaksi. Näitä uutisia kyllä voidaan seurata todella huolestuneena, koska tässä maamme lehdistö ikään kuin lietsoo paniikkia, ja luo uhkakuvia siitä, että Venäjä on hyökkäämässä länteen, mutta samalla unohdetaan, että myös suomalaisia joukkoja voidaan ampua noilla kauhistuttavilla aseilla. NATO-keskustelu on tietenkin ihan hyvä asia, mutta itse olen huomannut, että maassamme sanoilla "NATO-kriittisyys" sekä "EU-kriittisyys" tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että noihin laitoksiin tai instituutioihin suhtaudutaan aina ehdottoman kielteisesti.

Kun puhutaan tunteiden tai järjen avulla tehdyistä päätöksisistä, niin tietenkin pitää muistaa se, että ulkopolitiikkaa pitää johtaa järjellä eikä tunteella, ja aina välillä pitää ihmisiltä kysyä sitä, että onko EU tai NATO-kanta heille mieleinen, vai täytyykö meidän välillä tarkastaa suhdettamme kumpaankin järjestöön, liittoon tai instituutioon, miksi näitä valtioliittoja halutaankaan sanoa. Siinä pitää pohtia sitä, että onko meille viisasta ottaa oma raha käyttöön, ja jos eroamme EU:sta, niin millaisella aikataululla se tapahtuisi. Vai riittääkö että otamme oman rahan käyttöön ja aloitamme rajatarkastukset uudelleen, mihin tietenkin meillä on oikeus.

Mutta itseäni kuitenkin ihmetyttää se, että miksi Venäjän asevoimaa ikään kuin käytetään pelotteena,  ja onhan esimerkiksi Nanunchka-luokan korvetissa (Kuva II) käytössään ydinkärjillä varutettuja ohjuksia, ja noita aluksia on runsaasti juuri itämeren laivastolla. Eli noissa taktisissa aseissa ei mitään uutta kuitenkaan ole itämeren voimatasapainoa ajatellen. Vanhoissa malleissa ydinisku itämerellä tapahtuu joko laivaston taktisella ohjuksella tai maasta ammuttavilla taktisilla aseilla, joten nuo nopeasti liikuteltavat aseet ovat aina olleet tärkeä osa itämeren voimatasapainoa. Mutta paras tapa saada ihmiset johtajan taakse on tarjota heille ulkoinen uhkakuva, jota vastaan valtion pitää puolustautua. Eli silloin voidaan kutsua reserviläisiä aseisiin ja vaientaa soraäänet yhteiskunnasta, perustellen noita toimia kuten lehdistön aineiston takavarikkoja, kotisivujen sulkemisia  sekä poliittisten vastustajien pidätyksiä  ulkoisen uhan torjumisella.

pseudotiedetta.blogspot.fi