Sojuz-alusten tekniikasta sekä avaruuslentojen teorioista

Sojuz-alus
Kuva I

Kun Neuvostoliitto laukaisi Sojuz-1 aluksen, niin sen toimintavarmuus ei varmasti ollut sillä tasolla, mitä olisi avaruusalukselta odottanut. Kun aluksen suunnittelijat olivat lopettaneet työnsä, niin siitä löytyi 236 suunnittelua koskevaa virhettä, jotka sitten korjattiin melko nopeasti. Eli sen lämpökilpeä paksunnettiin, minkä takia päälaskuvarjoa jouduttiin suurentamaan, mutta laskuvarjokotelo jäi saman kokoiseksi, joten sitä piti survoa puunuijalla tuohon lokeroon. Sojuz-aluksen valmistelussa ollut kiirehtiminen johtui siitä, että sen piti lähteä lentoon Leninin syntymäpäiväksi.

Aluksen lentäjänä toimi kosmonautti Vladimir Komarov, josta tuli ensimmäinen kaksi kertaa avaruudessa käynyt ihminen. Kun Sojuz 1 oli kiertoradalla, niin ilmeni lisää ongelmia, eli aluksen sähkön tuotannosta vastaavat aurinkopaneelit eivät toimineet, jolloin tehtävä piti keskeyttää, ja kapseli palauttaa maahan. Kuten tiedämme, niin päälaskuvarjo ei auennut, ja lentäjä Vladimir Komarov murskaantui maahan.

Syynä tähän onnettomuuteen pidetään yleisesti sitä, että päälaskuvarjon naru sotkeutui vetovarjon naruihin, mutta sitä ei tänä päivänäkään ole selvitetty, miten tuo kapseli oli yksinkertaisesti päästetty lentämään, ja sitäkään ei olla selvitetty, että miksi esimerkiksi miksi kapselissa oli vain yksi laskuvarjo, ja tärkeä kysymys sitten oli siinä, että miksi tuossa kapselissa ei ollut heittoistuinta, vaikka sellainen oli ollut kaikissa muissa aluksissa. Tai vaikka varsinaisesti tuotantoon tarkoitetussa Sojuz-kapselissa ei olisi ollut katapultti-istuimia, niin olisi luullut, että prototyyppiin olisi tuollainen pelastautumismahdollisuus laitettu, koska noissa kehitysmalleissa on usein erilaisia "lastentauteja", ja toki Sojuz oli sitä ennen kiertänyt Maapalloa miehittämättömänä, joten sen olisi pitänyt toimia moitteettomasti, ilman mitään sen kummempia vikoja, mutta sitten sen lämpökilpeä alettiin vahvistaa, mikä johti suuremman varjon tarpeeseen sekä tuhoisaan onnettomuuteen.

Sojuz-TMA
Kuva II

Vaikka Sojuz-alusta sekä Neuvostoliiton avaruusohjelman johtoa arvostellaan tuon asian takia, niin silti voidaan sanoa Sojuzin olevan paljon paremmin suunniteltu kuin Apollon tai jopa avaruussukkulan. Varsinkin ulkoisten aurinkopaneelien käyttö pidensi tehtävä-aikaa, ja antaa samalla miehistölle pelivaraa, jos joku odottamaton sääilmiö tai vastaava estää aluksen laskeutumisen. Samoin aurinkopaneelien avulla tapahtuva sähköntuotanto ei kuluta avaruusaluksen polttoainetta samalla tavoin kuin polttokennojen käyttö, ja siksi ihmettelen sitä, miksi esimerkiksi avaruussukkuloiden luukuissa ei ole näitä kevyitä piistä valmistettuja paneeleja, joiden avulla sen tehtävä-aikaa olisi voitu jatkaa.

Samalla voidaan kysyä sitä, miksi Apollo-kapselissa ei ollut noita paneeleita, jotka ovat paljon turvallisempia kuin polttokennot, joissa poltetaan vetyä sekä happea. Sojuz poikkeaa rakenteeltaan muuten länsimaisista avauusaluksista siinä, että niiden miehistöt istuvat aluksen keskimmäisessä osassa, ja tuo pallomainen keulaosa on ainoastaan rahtia varten. Ratkaisun tarkoitus on tehdä aluksesta turvallinen, eli jos Sojuz kolhii keulaansa, niin silti se voi laskeutua turvallisesti. Kun puhutaan tuosta Sojuz-onnettomuudesta, niin voidaan kysyä sitä, miksi kapselissa ei ollut varalaskuvarjoa?

Sojuzista epäillään olevan myös eräänlainen hävittäjä-versio. Tarinan mukaan tuota Sojuzin hävittäjä-versiota kutsutaan nimellä Almaz, jossa on jonkinlainen tykki. Avaruudessa aseen laukaisun aiheuttama paine-ero on valtavan suuri verrattuna maapallon pinnalla olevaan paine-eroon, joten siellä ammus lähtee piipusta paljon suuremmalla nopeudella kuin maan pinnalla, ja siksi jo pieni ase aiheuttaa erittäin suuria vaurioita osuessaan kohteeseensa, ja tämän pienemmän ilmanpaineen takia vuoristossa ammuttu luoti voi lävistää luotiliiviä, vaikka se ei sitä meren pinnalla tekisikään.

Kiväärin luoti kantaa vuoristossa pidemmälle kuin meren pinnalla kahdesta syystä. Ensinnäkin pienemmästä ilmanpaineesta johtuen on patruunan laukaisun aiheuttama paine-ero suurempi kuin meren pinnalla, ja pienempi ilmanpaine aiheuttaa myös vähemmän kitkaa luodissa, joten korkealla ammuttaessa tuo asia pitää muistaa, koska ase tappaa siellä pidemmältä matkalta kuin meren pinnassa. Ja avaruudessa paine-ero on äärimmäisen suuri, joten jopa tavallinen konekivääri voi siellä tuhota minkä tahansa kohteen, varsinkin jos tuo tuhoväline lentää kohdettaan vasten, jolloin luodit ropisevat siihen yli 20 000 kilometrin tuntinopeudella.

NASA laskeutuu aivan kolmella varjolla, jotta tuollainen vaaratilanne missä varjo ei avaudu voidaan korjata. Samoin kun puhutaan Sojuz-kapselista, niin siitä on olemassa sekä miehitettyjä että miehittämättömiä malleja, joita on käytetty menestyksekäästi sekä miehistöjen viemiseen avaruusasemille, rahdin kuljettamiseen kiertoradalle että vakoiluun. Eli tuossa "sojuz-tyyppisessä" vakoilusatelliitissa on ilmalukon paikalle asennettu kaukoputki, ja muu elektroniikka sijaitsee siellä, missä miehistö normaalisti istuu. Nykyään Sojuz voi suorittaa koko tehtävän automaattisesti, johtuen tietotekniikan kehittymisestä, joten periaatteessa uusimmissa malleissa, missä käytetään tehokasta tietotekniikkaa, on miehistö oikeastaan pelkkä turistiryhmä, ja se eroaa Progress-rahtialuksesta vain siinä, että Progress:issa ei ole miehistön istuimia.

pseudotiedetta.blogspot.fi