Tuntemattomia UAV-koneita vieraili NATO:n harjoituksissa

Maalikäyttöön tarkoitettu RPV eli
 Remotely Piloted Vehicle eli lennokki.
Kuva I

Tuntemattomia UAV (Unmanned Aerial Vehicle) tai UCAV (Unmanned Combat Aerial Vehicle) tyyppisiä lentolaitteita on vieraillut NATO:n harjoituksissa Itämerellä, ja tietenkin monia kiinnostaa se, että lensivätkö ne ehkä ilman transponderia, jolloin on olemassa pieni riski siitä, että tuollainen laite törmää toiseen koneeseen. Mutta ongelmia sitten on siinä, että kuka nuo laitteet on lähettänyt, ja tietenkin syylliseksi epäillään jotain NATO-maata. Toki Venäjäkin tutkii kaiken aikaa tällaisia välineitä, ja niiden käyttöä taistelussa.

Kyseisiä ylilentoja tehdään joskus siksi, että tutkitaan sitä, että havaitsevatko omat valvontalaitteet kuten tutkat sekä infrapunakaukoputket noita välineitä, ja että ovatko omat sotilaat sitten tehtäviensä tasalla, kun he aloittavat vastatoimet, eli kokeillaan että onko esimerkiksi liipasinsormi liian herkällä. Toisaalta noissa harjoituksissa on mahdollisuus hankkia luotettavia arvioita uusien lentokonetyyppien sekä sovellusten STEALTH sekä muiden ominaisuuksien toimivuudesta "todellisessa tilanteessa". Vakoilu on nimittäin likaisten miesten likaista peliä, jossa tietoa hankitaan sillä tavoin, kuin se sillä kertaa on parasta. Samoin vakoiluun kuuluu se, että usein se mitä ei näytetä on paljon tärkeämpää kuin mitä näytetään. Näet nykyaikaiset RPV- sekä UAV-laitteet ovat todella vaarallisia väärissä käsissä.

RPV tarkoittaa nimittäin lennokkia, joka on jatkuvasti datayhteyden päässä tukiasemastaan, ja ne eivät kykenä autonomiseen toimintaan. UAV taas on lähinnä tiedustelutyössä käytetty robotti, joka lentää usein Inertian avulla tietyn reitin läpi, ja kuvaa kameroillaan joko tiettyjä kohteita tai taltioi koko operaation.UCAV taas on robottihävittäjä tai hävittäjäpommittaja. Tämän välineen toteuttaminen vaatii tietenkin korkeatasoista ohjelmointia koskevaa asiantuntemusta, koska noiden välineiden toimiessa taistelutehtävissä niiden pitää voida tunnistaa kohteensa, erottaa se aseettomista henkilöistä tai välineistä sekä sitten suorittaa isku niin, että tuo väline selviää kohteesta aseen laukaisuetäisyydelle ilman että se tuhotaan liian aikaisin.

Mutta on olemassa asetyyppi, mitä varsin vähän mainitaan noissa robottiaseita käsittelevissä kirjoissa, ja se on nimeltään "Mikro UCAV", eli vaikka esimerkiksi kohdelennokki ei suoraan voi muuttua UCAV-laitteeksi, niin niitä voidaan hiukan "virittää". Tämä viritys perustuu siihen, että oikeastaan esimerkiksi täsmäohjuksen tai täsmäpommin tapauksessa kohdetieto on tuossa pommissa. Ja jos pommi tai ohjus kytketään pienikokoisen RPV-lennokin suunnistuslaitteistoon, niin se voi sitten lentää tuon aseen autonomisesti laukaisuasemaan.

Eli tuolloin puhutaan siitä, että esimerkiksi GPS-hakeutuva  AGM-65 "Maverick"-ohjus kiinnitetään esimerkiksi Kormoran-maalilennokkiin, ja sitten tuo kohdelennokki lentää kyseisen ohjuksen laukaisuasemaan kohteestaan, ja kun ohjus saapuu laukaisuasemaan, niin sitten se suuntautuu kohteeseensa ja laukaistaan. Samoin olen kuullut puhuttavan siitä, että Dungway-alueella oli suunniteltu Hellfire-ohjukseen kiinnitettävää hyvin yksinkertaista siipeä, joka olisi vienyt Hellfiret sopivan etäisyyden päähän esimerkiksi vihollisen päämajasta, ja sitten tuo ohjus olisi laukaistu. Kyseinen siipi olisi erittäin helppo toteuttaa 3D-tulostimilla.

 Ideoinnin mukaan tuo väline olisi toiminut siten, että siihen olisi kiinnitetty sähkö- tai polttomoottori, jolla tuo väline olisi saatu lentämään jonkin matkaa, ja ohjauksen olisi hoitanut Hellfiren GPS-:n sekä image-tunnistimen avulla toimiva suuntauslaitteisto, ja tuollaisia muunnettuja RPV-laitteita voidaan lähettää ilmaan periaatteessa mistä hyvänsä, eli ne voidaan laukaista katapulteilla tai raketeilla rampeilta, lähettää ilmaan kiitoradoilta tai pudottaa helikopterista tai kuumailmapallosta. Ja ne voivat olla erittäin tappavia, jos nämä välineet pääsevät iskuetäisyyden päähän kohteestaan.