Filosofisia mietelmiä ikuisuuskysymysistä

Kun mietitään olemassaolomme perimmäistä tarkoitusta sekä sitä, että mitä me itseasissa olemme, niin törmäämme erittäin pitkiin päätelmiin, joiden kanssa joukko ihmisiä tekee kokopäiväistä työtä lähes jatkuvasti, ja siinä sitten noita pohdintoja on esitetty laidasta laitaan. Eräs näkemys on se, että Jumala loi ihmisen ja se riittää kaikille selitykseksi, miksi me olemme olemassa. Mutta sitten joku nostaa käden ylös kysyen, että "tietääkö setä pastori, että miksi Jumala meidät loi?". Eli  jos meidän tarkoituksemme olisi olla jotenkin laupiaita toisillemme, niin se ei kyllä aivan varmasti ainakaan uutisissa näy.

Siinä vähän aikaa mietittyään jopa kaikkein kreatonistisinkin eli luomisoppiin uskova pastori sitten sanoo varmasti, että tuota kysymystä on joku muukin pohtinut. Tarkalleen ottaen tuota kysymystä ovat pohtineet esimerkiksi jokainen paavi, sekä lähes kaikki ihmiset koko kirkon olemassaolon ajan, ja siitä sitten on tehty pari hupaisaa päätelmää, kuten sellainen, että tuo taivaan isä on oikeastaan melko itsekeskeinen hahmo, kun meidät itseään palvelemaan loi. Toki lähes kaikki ihmiset uskovat tai tietävät nykyään, että ihminen kehittyi liskoista, älykkyyttä suosivan luonnonvalinnan kautta nykyihmiseksi.

Tällöin joku keksii sitten sanoa, että mitä jos Jumala olisikin humanoidi, joka sitten geneettisen manipulaation avulla kehitti nykyihmisen omaksi biorobotikseen, jonka avulla hän voisi suorittaa tehtäviä maan pinnalla, ja noiden vanhanajan pappien otsabandanoiden tai korujen esikuvana voisi ajatella olevan action-kamera, jonka avulla tuo avaruusolio antaa heille toimintaohjeita. Kuten rakkaat lukijani huomasitte, niin maailmassa on vapaus ajatella itse, eikä ole mitenkään rangaistavaa herättää keskustelua myös siitä, millainen henkilö tuo Raamatun Jumala oikeastaan on. Eli mikään anteeksiantavuuden perikuva hän ei kuitenkaan ole, koska kuten Vanhan testamentin Sodoman ja Gomorran tapauksessa hän lähetti nanokoneet tuhoamaan nuo kaupungit ja esimerkiksi muutti Lootin vaimon suolapatsaaksi, kun hän sattui vilkaisemaan taakseen väärällä hetkellä.

Mutta kuten olen usein kirjoittanut, niin tämä teksti ei ole mikään tieteellisesti pätevä tutkielma, vaan omaa "überfilosofista" pohdintaani aiheesta, josta voidaan tehdä erittäin laaja-alaisia väitöskirjoja tai Hollywood-elokuvia, ja sana "überfilosofi" ei ole muuten oma keksintöni, vaan se esiintyy muistaakseni Nassim Nicholas Talebin tai Ludwig Wittgensteinin teksteissä, eikä siis kyseessä ole mikään oma luomukseni. Kyseisen sanan keksijä käytti sitä pohtiessaan oman lempifilosofinsa Karl Popperin ajatuksia ihmisen suhteesta johonkin muuhun asiaan, jota nyt en jaksa muistaa. Mutta kun keskustellaan olevaisuudesta, niin viimeisiä suuria päätelmiä on se, että me saatamme olla esimerkiksi tietokoneohjelmia, ja kotipaikkanamme on humanoidin tietokoneen keskusmuisti. Se ehkä kuulostaa vähän ihmeelliseltä, mutta kuitenkin jos olisimme tietokoneohjelmia, niin silloin emme tuota asiaa tajuaisi. Näitä suuria pohdintoja olevaisuudesta voimme sitten jatkaa jopa seuraavalle tuhannelle kirjoitukselle, ja kuten me tiedämme, niin sitä miksi olemme olemassa ei ehkä koskaan saada selville.

charelesfort.blogspot.fi