Kun puhutaan keisarin asemasta antiikin Roomassa sekä myöhemmin Bysantin valtakunnassa, niin tietenkin tuota hänen asemaansa pitää katsoa tuon ajan naisen asemaa vasten. Tuolloin kristinusko alkoi levittäytyä eurooppaan, ja se oli jo Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan valtionuskontona, ja tuolloin esimerkiksi oli vallalla sellainen käsitys, että mies on perheen ehdoton päällikkö, ja tuon takia naisen asema ei tuona aikana ollut mikään kovin kehuttava. Itse epäilen että tuo sanoma Raamattuun on kirjoitettu joidenkin bysanttilaisten toimesta, jotka ovat halunneet korottaa keisarin asemaa yhteiskunnassa, koska kaikki mitä muissa perheissä tehtiin oli suoraan siirrettävissä keisarillisiin perhesiin.
Ja tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että nainen tekisi valtiollisia päätöksiä, joten tietenkin Raamattu oli helppo väline, jolla naisen suu saatiin tukittua yhteiskunnassa, koska tuolloin "seurakunta" sekä "yhteiskunta" olivat yhtä koska kirkko sekä valtio olivat sama asia, ja kun Paavali käski naisen vaieta seurakunnassa, niin bysantin valtakoneisto siirsi tuon komennon suoraan myös muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Toki oli olemassa "mahtinaisia", joista kuuluisin oli tietenkin Bysantin kuuluisa Keisarinna Theodora, joka väitteiden mukaan oli kurtisaani sekä karhunkesyttäjän tytär. Kuitenkin hän käytti valtaa lähinnä miehensä Justianuksen kautta, eikä silloin itse pitänyt mitään julkisia puheita tai ollut muutenkaan sopimaton keisarin rinnalle, missä hänen velvollisuutensa oli syöksyä nuolen tielle, jos hänen miestään uhattiin.
Karhunkesyttäjä tarkoittaa yleensä ehkä turvallisuusmiestä tai jotain muuta vastaavaa. Kuitenkin itse olen aina ollut sitä mieltä, että tuo tarina keisari Justianuksen rakastumisesta ilotyttöön saattaa olla oikeasti täysin sepitteellistä. Eli toki oli olemassa keisarinna nimeltään Theodora, mutta uskon että tuo tarina hänen tavallisista sukujuuristaan ei ehkä ole aivan totta. Näet tietenkin keisari oli mies, jota kannatti vietellä, joten toki hänen kanssaan halusi viettää yön myös moni ylhäisaateliin kuuluva nainen.
Saattaa olla niin, että Theodora esitettiin kansalle tuollaisena vähän säälittävänä hahmona, jotta keisari Justianus muuttuisi kansan edessä inhimillisemmäksi olennoksi, jonka surmaaminen saisi aikaan hiukan kyyneleitä kansan silmissä. Kun puhutaan keisarinnan taustasta, niin yleensä historioitsijat kertoivat noita ihmisiä trollattiin, jotta heidän tuttavansa ymmärtäisivät heidät unohtaa. Eikä keisarinnan perheen ollut mitenkään järkevää pitää heihin mitään yhteyttä, koska tuolloin nämä ihmiset olisivat voineet saada keisarin virkaan kuuluvia asioita selville. Samoin keisarinnan kuoltua tehtiin hänestä hiukan moraalisesti epäilyttävä, jotta keisarin omat kädet pysyisivät puhtaina. Eli paljon sellaista ikävää, mitä ei olisi voitu perustella kansalle muulla kuin keisarin omalla egoilulla tai itsekkyydellä.
Toisin sanoen keisarinna toimi myös keisarin omana kilpenä, eli otti itseensä esimerkiksi mielenosoitusten väkivaltaisia murskaamisia yms. Kun puhutaan keisarinnan asemasta keisariin nähden, niin keisari oli tietenkin perheen päällikkö. Ja hän tietenkin oli se, jolla on ollut viimeinen sana kaikkiin asioihin. Keisarinnan velvollisuus oli tietenkin suojella kruunua, ja raamatun näkemys siitä, että mies on perheen päällikkö tukee tuota asetelmaa. Eikä Bysantissa tietenkään naisen asema ollut muutenkaan mitenkään kehuttava. Saattaa olla niin, että keisarinna ei noita titteleitä eläessään ole saanut. Jos keisarinna tai keisari olisivat luopuneet purppurasta, mikä oli keisarin sekä hänen lähipiirinsä yksinoikeudella käyttämä vaate, niin silloin tuo pariskunta olisi päässyt hengestään. Näet keisarillisia salaisuuksia ei toki ollut hyvä levitellä pitkin katuja.
Keisarilla oli paljon asioita, joista hän ei varmasti halunnut koskaan puhua julkisesti, ja yksi niistä oli se, että hän esimerkiksi oli naittanut perheenjäsenensä il-kaanille, joka oli alhaisempi kuin tuo bysantin yksinoikeutettu hallitsija, ja siitä olisi voitu vetää sellainen johtopäätös, että hän olisi ollut mongolien vasalli, koska il-kaani vastasi toimistaan Pekingin suukaanille. Ja toki keisarin perheenjäsenen oli mentävä naimisiin hänen vertaistensa kanssa, ja tuolloin olisi ehkä eteen tullut sellainen asia, että Bysantista olisi alettu puhua "Bysantin kaanikuntana", mikä oli tietenkin pahin loukkaus, minkä hän saattoi kuulla. Ja kristityn naittaminen jollekin pakanalle oli varmasti vastoin kaikkia tuon ajan periaatteita.
Comments
Post a Comment