Talismaani on esine, mikä tuo onnea. Se on siis oikeastaan ehkä osoitus siitä, että henkilöä suojelee jokin taho, joka ei kuitenkaan halua asiasta mainita kenellekään. Ja kun puhutaan tuollaisesta suojelusta, niin silloin tietenkin pitää henkilöllä olla hallussaan esine kuten kaulakoru, mikä osoittaa sen, että hän kuuluu “kerhoon”.
Aivan pienille lapsille ei kuitenkaan varmasti kerrottu koskaan sitä, että heidän isänsä tai äitinsä oli esimerkiksi kuninkaan hovin työntekijä, joten sen takia heille annettiin esineitä kuten amuletti, josta sitten nuo kuninkaan miehet näkivät, että tuon henkilön isä oli esimerkiksi hovimarsalkka. Kuitenkin jos tuon kaulakorun tai sormuksen merkityksen sai joku asiaton tietoonsa, niin hän saattoi silloin muuttua hyvin vaaralliseksi. Näet tietenkin kuningas sekä hänen “kenttä-herransa” (field lords) olivat joskus tehneet asioita, joita jotkut halusivat heille kostaa. Ja jos tuollaisia asioita eli noiden miesten henkilöllisyyksiä sitten muutenkin leviteltiin, niin jollain henkilöllä ehkä saattoi sitten nousta houkutus liian suureksi, jotta hän saattoi esimerkiksi ryhtyä suunnittelemaan tuon hovimarsalkan murhaa.
Yksinkertaisesti kaikkein pelottavin vaihtoehto olisi ollut sellainen asia, että tuo hovimarsalkka majoitetaan asuntoon, minkä alle oli laitettu ruutitynnyri, jolloin hänestä ei sitten mitään erityistä jäisi jäljelle. Tai sitten hänet voitiin myös majoittaa tervattuun taloon, minkä nurkan alla käytettiin soihtua. Mutta tietenkin on asioita, jotka tuollaisille hovimarsalkoille opetettiin jo hyvin nuorina. Yksi niistä oli se, että koskaan ei tuossa maailmassa voinut kukaan luottaa yhtään kehenkään.
Taiteilija Hardyn näkemys asteroidiasemasta |
Tietenkin tällaiset Stephen Kingin romaaneista tunnetut “Randall Flaggin” kaltaiset miehet hoitivat kuninkaitakin pois päivältä esimerkiksi laittamalla alumiinia tai magnesiumia heidän taloihinsa sekä linnoihin, jolloin nuo linnat paloivat lasiksi, ja kaikki niiden sisällä olleet ihmiset kuolivat. Ritarilinnat tehtiin kivestä, jotta niitä ei voisi polttaa, mutta jos joku sitten sai ujutettua ruutia niiden kellareihin, niin silloin tietenkin saatettiin myös ritareista päästä eroon. Ja vaikka tuollaiset ritarilinnat olivat kiveä, niin niiden lattiat oli tehty puusta, joten linnojen kellareihin oli usein varastoitu ruutia, joka räjähtäessään sitten paiskasi nuo välitasot ylöspäin, ja linnan seinät tietenkin jäivät pystyyn, jotta rakennuskustannukset eivät niin kovin suuriksi kohoaisi, kun tuota rakennusta lähdettiin korjaamaan räjäytyksen jälkeen.
Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin linna oli tuolloin tärkeämpi kuin siinä asuvat ihmiset, ja koska Draculan tiedetään kutsuneen kerjäläisiä linnaansa ja polttaneen heidät sitten, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa tarinassa enemmän surraan tuota linnaa kuin noita ihmisiä. Kuitenkin talismaaneihin eli onnenkoruihin liittyy edelleen paljon mystiikkaa, josta sitten erilaiset kirjailijat ja muut vastaavat taiteilijat ammentavat kirjoihinsa juonia sekä muita aiheita.
Kuitenkin esimerkiksi Stephen Kingin sekä Peter Straubin kirja “Talismaani” antaa minulle sellaisia ajatuksia, että olisiko niin, että esimerkiksi erikoisjoukkojen käytössä olisi laitteita, joiden avulla ne paikallistaisivat tuollaisen onnenkorun. Tuollainen koru voisi aivan hyvin olla sellainen, että sen sisään olisi upotettu mikropiiri, jonka avulla nuo miehet sitten paikantavat kohteensa, ja ehkä tuossa koruissa olisi sellainen laite, että se mittaa henkilön biometristä toimintaa, ja sen ansiosta nuo miehet sitten löytävät hänet. Kun mietitään oikein hurjia asioita, jotka liittyvät juuri mustiin aukkoihin sekä singulariteettiin eli sähkömagneettisiin mustiin aukkoihin, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuo koru olisi ehkä sellainen laite, mikä olisi BlueTooth-implantin avulla yhteydessä henkilön aivoihin. Ja sitten kun hän ikään kuin rukoilee, niin silloin tietenkin hän voisi samalla käyttää äänen taajuuteen reagoivaa elektronista lukkoa.
Sen jälkeen nuo “rukouksen” vastaanottajat vain luovat hänen eteensä singulaarin, jota kautta tuo henkilö sitten pääsee loikkaamaan toiselle planeetalle. Tässä vaiheessa sitten voidaan sanoa, että etäisyydet tuollaisella planeetalla voisivat olla aivan toiset, jos kyseessä olisi jokin Maata pienempi taivaankappale, joka ehkä kuitenkin voisi olla aivan asumiskelpoinen. Ja kun mietitään sitä, millainen tuollaisen kääpiöplaneetan painovoiman pitäisi olla, jos sen päällä halutaan kävellä ilman paine- tai avaruuspukuja. Tuollaisen kappaleen painovoimaa voidaan tietenkin kasvattaa samalla tavoin, kuin esimerkiksi singulariteetti muodostetaan, eli kappaleeseen vain pumpataan energiaa, jolloin sen painovoima kasvaa. Ja silloin voidaan periaatteessa tehdä sellainen asteroidi, jonka päällä “Pikku Prinssi” voisi kävellä ilman avaruuspukua.
Eli tuossa kuvitteellisessa skenaariossa samaa tekniikkaa, kuin millä luodaan musta aukko käytetään myös tavallisen asteroidin painovoiman lisäämiseen, jolloin Pikku Prinssin maailma muuttuisi todeksi. Kyseinen operaatio voidaan tietenkin toteuttaa siten, että jollekin kääpiöplaneetalle tai asteroidille lähetetään yksinkertaisesti ydinreaktori, jolla sitten siihen pumpataan sähkövirtaa, jolloin asteroidin paino sitten saadaan kasvamaan, mutta kukaan ei sitten tiedä oikeasti, että kauanko tuota voimalaa pitää käyttää, jos asteroidin painovoimakenttää halutaan kasvattaa niin voimakkaaksi, että sille voidaan luoda samanlainen kaasukehä kuin mitä planeetta Maalla on.
http://pikkuprinssi.webnode.fi
Comments
Post a Comment