Kuva 1
Rankaisutoimet ja virallinen kapinallisten tuomitseminen
Kimmo Huosionmaa
Kun maamme ajautui sisällissotaan vuonna 1917, niin kyseinen sota oli tietenkin hyvin verinen, koska tuolloin Suomeen laskeutui viha, joka jatkui vielä pitkään sodan jälkeen. Tuo viha johtui siitä, että maassamme oikeutta jakoi sodan jälkeen voittaja eli valkoisten puoli, joka varmasti vihasi vastapuolta. Kun tuosta sisällissodasta puhutaan, niin aina kiistellään siitä, että kumpi osapuoli nuo teloitukset tai murhat sitten oikein aloitti, mutta kuten tiedämme, niin tuosta terrorista on aina ollut vaikea puhua. Samoin 1917-1918 tapahtumat on yleisesti nimetty “vapaussodaksi”, vaikka oikeampi nimi olisi ollut sisällissota.
Molemmilla osapuolilla tuossa sodassa oli sama kaava, kun teloituksia tai murhia suoritettiin. Käskyt noihin ampumisiin antoi aina esikunta, ja sen sisällä toimiva tiedusteluosasto sitten kutsui paikalle “lentävän komennuskunnan”, joka ilmeisesti liikkui ratsain. Tuo osasto sitten teki kalman tekojaan jossain siellä, missä muut eivät olleet näkemässä. Molemmilla puolilla tiedusteluosaston tehtävänä oli hankkia tietoja siitä, kehen noita “varoituksia” piti lähteä kohdentamaan. Eli punaisten puolella kyseessä oli pahamaineinen tiedusteluosasto 36, ja valkoisten vastaavan elimen nimi oli “Keskus”. Nuo laitokset oli järjestetty saman kaavan mukaan, ja ne molemmat tukeutuivat mielellään vakoojiin, joita käytettiin vastapuolen yhteyshenkilöiden osittamisessa.
Kun puhutaan sitten esimerkiksi sodan jälkeisistä “oikeudenkäynneistä”, joissa esimerkiksi puhelinkeskuksesta löydettyjä paperilappuja käytettiin todisteina siitä, että joku olisi ollut sellainen henkilö, joka sitten olisi osoittanut vihollisen “lentäville” ammuttavia, niin joskus olen kyllä miettinyt, että olisiko tuo “Tiedusteluosasto 36” oikeastaan väärentänyt osan noista lapuista, niin että niiden ansiosta myös valkoisten ystäviä olisi joutunut teloitettaviksi esimerkiksi pahamaineisella Tammisaaren vankileirillä. Kun puhutaan noista terrori-komennuskunnista, niin silloin tietenkin mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko joku noista miehistä sitten toiminut molemmilla puolilla pyövelinä? Eli noista asioista ei aikoinaan koskaan puhuttu suoraan, vaan uskoisin, että noiden ryhmien jäsenten henkilöllisyyden suojaamiseksi alettiin maassamme muuttaa tuon sodan luonnetta sellaiseen suuntaan, että siinä alettiin korostaa valkoisten olevan ainoa oikea puoli.
Ja ei kai kukaan kotonaan halunnut sanoa olleensa “lentävä”. Ehkä tuo “Valkoinen totuus” sitten suojeli sellaisia ihmisiä joiden pääasiallinen toiminta tuossa kansalaissodassa oli ammuskella molemmilla puolilla aseettomia henkilöitä, ja jotka eivät edes rintamaa olleet nähneet. Tuo sota oli hyvi traumaattinen kokemus koko väestölle, koska siinä saattoivat veljekset sotia toisiaan vastaan. Terrorin tarkoitus oli sekä pelottaa vastapuolta, mutta samalla myös sulkea omien suut, jotta he eivät puhuisi sitten mistään sellaisesta, mitä ei saisi mainita. Kun tuollainen sota on ohi, niin se ei tarkoita että traumat olisivat jääneet taakse. Molemmilla puolilla oli varmasti henkilöitä, jotka olivat joutuneet perheenjäsenten tai läheisinä ystävinä pitämiensä henkilöiden pettämiksi, tai sitten jopa oma veli on ampunut jonkun.
Tällainen tietenkin lisää varmasti kaunoja, ja en usko että mikään asia sai silloin aikaan sitä, että tällaista toimintaa voi kukaan antaa anteeksi. Kun ystävä pettää, niin se on todella rankka asia, mutta jos oma perheenjäsen vie sitten partion esimerkiksi siskon tai veljen luokse, niin se sitten on varmasti hyvin rankka kokemus. Ja varmasti osan noista henkilöistä oli sen jälkeen vaikeaa katsoa peiliin. Jos motiivi oman perheenjäsenen tai ystävän surmaamiseen on se, että joku poika saisi periä yksin jonkun talon, niin silloin uskoisin että hän ei olisi tuosta asiasta kuitenkaan halunnut keskustella kenenkään kanssa. Enkä ole aivan varma, että nuo paljo puhutut ystävät olisivat sitten saapuneet tuollaisen pyövelin kotiin kahville. Kun puhutaan siitä, että maamme sivistyneistö otuki valkoisia, niin joidenkin kirjailijoiden kuten Ilmari Kiannon osoittama lähes paatoksellinen viha punaisia kohtaan saattaa johtua siitä, että hän pelkäsi jotain asiaa.
Kun taas puhutaan esimerkiksi Maiju Lassilan eli Algot Untolan tuesta punaisille, niin hänen motiivinaan saattoi olla pelko joutua ammutuksi, ja sitten eräänä päivänä hänet ammuttiin Santahaminan sillalla Helsingissä. Tuon ampumisen syynä saattoi olla sellainen asia, että tämän kirjailijan pelättiin propagoivan, sekä saastuttavan valkoisten taistelijoiden mielen punaisilla aatteilla. Joten tämä sitten saattoi olla syy siihen, että hänet ammuttiin 21.5.1918. Tai ehkä tuohon ampumiseen oli syynä, joku asia mikä olisi ollut kiusallinen joillekin valkoisen puolen kirjailijoille, Eli olisiko joku näistä kirjailijoista teettänyt tekstinsä Untolalla. Vai miksi hänet ammuttiin Hevossalmen sillalla, kun häntä oltiin viemässä kohti Suomenlinnan rangaistussiirtolaa.
Matka oli tietenkin käynyt kohti teloitus-paalua, mutta miksi hänet ammuttiin liian aikaisin? Ja tietenkin hiukan huomiota voisi kiinnittää siihen, että miksi hänen ampujaksi nimettiin kaksi johtavaa viranomaista Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos ((1)Wikipedia, Maiju Lassila). Heidän nimensä varmasti hiljensi monet tutkijat, ja tietenkin laivalla oli myös Lassilan kustantaja, ja muutama kirjailija, joten varmasti kaikkien suut olivat tuolloin kiinni siitä, miksi tuo “pieni mies, jolla oli iso takki” ei saapunut teloitettavaksi Suomenlinnaan.
Lähteet:
Tampereen yliopiston Suomen Historian dosentti Marko Tikan luento Helsingin työväenopiston Juhlasalissa 29.1.2018
1 https://fi.wikipedia.org/wiki/Algot_Untola
https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2018/01/29/rankaisutoimet-ja-virallinen-kapinallisten-tuomitseminen/
https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2018/01/29/rankaisutoimet-ja-virallinen-kapinallisten-tuomitseminen/
Comments
Post a Comment