Tarve miellyttää auktoriteetteja voi olla tuhoisa asia

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On eräs asia, joka työhaastattelussa pitää kummankin osapuolen ymmärtää. Nimittäin ihmisillä on tarve miellyttää tuossa tilanteessa vastapuolta, ja jos vastapuoli on haastateltavan esimies, niin silloin tietenkin tätä henkilöä yritetään miellyttää korostetusti, koska hän tulevaisuudessa on oma esimies.Tuolloin saattaa käydä niin, että miellyttämisen tarve saa aikaan vääristyneen kuvan tuosta haastateltavasta. Mutta myös tarve miellyttää auktoriteetteja saa aikaan joskus sellaisia ajatuksia, että haastateltava alkaa haukkua jotain työntekijää, joka on hänen näköpiirissään. Tuossa tapauksessa pitää muistaa se, että koskaan ei saa työpaikasta sanoa mitään negatiivista tai ainakaan muita ihmisiä ei pidä haukkua takanapäin.


Nimittäin nuo asiat saattavat saada aikaan nolon tilanteen, koska jos tuo haukuttu henkilö on jonkun pöydän takana istuvan tuttava tai oma perheenjäsen, niin se ei varmaan kovin mukavalta tunnu. Joissakin yhtiöissä käytetään sellaista tekniikkaa, missä henkilö tapaa ensin kuluneisiin vaatteisiin pukeutuneen henkilön, joka kyselee joitakin kysymyksiä, ja sen jälkeen parempiin vaatteisiin pukeutuva haastattelija kyselee samoja asioita. Ja tuolloin verrataan sitä, millaisia eroja noissa vastauksissa on.


Samoin sitä miten käytös noiden kahden hahmon välillä muuttuu, kun toinen esiintyy avoimesti haastattelijan ominaisuudessa, ja toinen taas on ikään kuin sattumalta seuraan tullut työmies. Myös työnjohdollisia kykyjä testataan siten, että ensin paikalle tulee tavallinen mutta osaava työläinen, ja sitten jossain vaiheessa samaan paikkaan tulee sitten esimerkiksi pääjohtajan jälkeläinen, minkä jälkeen seurataan tuon henkilön käytöksen muuttumista. Sekä sitä miten työtehtävien arviointi muuttuu sen mukaan kuka alainen on. Ja tuo asia saa ehkä aikaan joskus esimerkiksi hyvin ikäviä asioita, kun toisen työ ei mene mitenkään läpi, kun taas toinen saa kaikki virheet anteeksi.


Työhaastattelua ajatellen on asia, jota ei saa itsestä koskaa paljastaa. Nimittäin se jos haastateltava esittää, että hänen on aivan pakko saada töitä saattaa vaikuttaa usein negatiivisesti tuohon tilanteeseen. Se että ihminen vaikuttaa säälittävältä on joillekin signaali siitä, että haastateltavaa saa kiusata mielin määrin. Eli varmaan on mukavaa ottaa halveksiva ilme naamalle, ja sanoa että toinen on haastattelijan mielestä säälittävä. Kyseinen teko varmasti tekee loistavan vaikutuksen muihin paikalla oleviin ihmisiin. Samoin huomautus esimerkiksi kuluneista kengistä osoittaa sen, että haastattelija on kiinnostunut ulkoisesta olemuksesta sekä siitä, miten ihminen pukeutuu ja arvostaa esimerkiksi toisen vaatteita enemmän kuin sitä, mitä tämä osaa tai millaisiin tehtäviin hän kykenee.


 Se että toisella on kaulassaan nimekkään valmistajan tekemä solmio saattaa toki olla esteettisesti oikein, mutta sitten kuitenkin tulee mieleen, että mitä jos hakijalta vaaditaan myös työsuorituksia tyylikkään ulkoasun lisäksi.  Sosiaalisuus voi olla joko hajottavaa tai rakentavaa. Sen me kaikki tiedämme, mutta kun ajatellaan ihmisten heikkouksia, niin silloin täytyy huomioida sellainen asia, että me kaikki hakeudumme itsemme kaltaisten ihmisten seuraan. Kun lähdemme tekemään tuttavuutta jonkun kanssa, niin silloin tietenkin ensin katsomme hänen vaatteitaan sekä muuta olemusta, koska siitä saamme muodostettua ensimmäisen repliikin.


Ja siksi esimerkiksi joku turistikohteesta hankittu paita, joka on vastapäätä istuvan henkilön päällä saattaa olla väline, minkä avulla voidaan aloittaa keskustelu. Ihmissuhteissa ensimmäisen repliikin muodostaminen on oikeastaan kaikkein vaikein asia, ja siksi toisen ihmisen ulkoasu on se asia, jonka perusteella lähdemme keskustelemaan tuon henkilön kanssa. Tämän takia on työhaastattelussa tärkeää pukeutua oikein, koska ensivaikutelma saattaa tuossa tilanteessa olla ratkaisevassa asemassa. Jos 15 minuuttia kestävän haastattelun alussa ihmisen ulkonäkö on haastattelijan mielestä epämiellyttävä, niin silloin saattaa valinta kohdistua toiseen henkilöön juuri ulkonäön tai puhevian takia.


Kyseisessä tapauksessa pitää huomioida sellainen asia, että ensivaikutelmaa on hyvin vaikea muuttaa 15 minuutissa, joten jos haastattelija ei haastateltavasta pidä, niin silloin hän päätyy toiseen henkilöön, ja pahin tilanne on se, että hän on jo tehnyt päässään valinnan, joka suosii jotain ulospäin suuntautunutta ekstroverttiä henkilöä, koska tämä on osannut esittää asiansa hyvin, ja tuolloin saattaa unohtua kysyä esimerkiksi näytteitä tehdystä työstä. Tuolloin esimerkiksi WEB-kehittäjältä voisi kysäistä hänen tekemistään kotisivuista, jotta ei sitten tarvitse ryhtyä etsimään uutta työntekijää välittömästi rekrytoinnin päätyttyä, kun se WEB-designer ei osaakaan työtään. Ja kun ajattelemme työhaastattelijan näkökulmaa tähän asiaan, niin ei hän kuitenkaan voi kaikkia ihmisiä palkata.


Joten tuolloin kannattaa miettiä sellaista, mitä ei mikään järjestelmä voi korvata. Esimerkiksi kielitaito voi olla asia, jonka takia ihminen saa töitä. Se että joku osaa vaikkapa simultaanitulkkausta, ei ole asia, minkä oppii muutamassa minuutissa tai edes vuodessa. Kun joku ihminen kertoo vaikkapa osaavansa hyvin englantia, niin silloin tietenkin olisi hyvä pyytää häntä esittelemään kielitaitoaan käytännössä. Eli kuvailemaan englanniksi jonkun työprosessin tai muun asian, koska se kertoo paljon enemmän, kuin suomeksi kirjoitettu “puhun englantia”. Se ei oikein ole sellainen asia, mikä vakuuttaa ainakaan kovin hyvin. Ihmisten tarve miellyttää työnhaussa haastattelijaa saattaa aiheuttaa erittäin ikäviä asioita, koska tuolloin ihmisten tarve miellyttää toista aiheuttaa sen, että tämä kertoo asioita joko liioitellen tai jopa antaen suoranaisesti vääriä tietoja.


Tuolloin WEB-designer saattaa tarkoittaa opiskelijaa, joka on vain istunut ryhmässä lukemassa iltapäivälehtiä, tai sitten kymmenien vuosien työkokemus voi muuttua todellisessa elämässä sellaiseksi, että henkilö on tehnyt vaikkapa kirjanpitoa tai muuta vastaavaa työtä jossain WEB-sivuja tuottavassa yhtiössä. Tietenkin ihmisillä voi olla todella paljon esimerkiksi ohjelmointikokemusta, mutta se on kuitenkin tässä tapauksessa vääränlaista kokemusta. Nimittäin jos henkilö on tehnyt tietokoneohjelmien koodeja ei tarkoita sitä, että hänellä olisi kuitenkaan ollenkaan sellaista estetiikan tajua, että hänen tekemänsä kotisivut olisivat kovin hyvän näköisiä.


Mutta hän saattaa olla loistava henkilö tekemään esimerkiksi lomakkeita sekä niiden syötteiden ohjauskoodeja, mutta kuitenkaan hän ei ehkä ole mikään suuri taiteilija. Ja paraskaan mahdollinen WEB-designer ei ole ehkä kovin hyvä tekemään muuta sisältöä kuten tekstiä  noille sivuille. Mutta tietenkin hän tekee sivujen asettelut sekä muut visuaaliset elementit, joiden tarkoitus on saada ihmiset huomaamaan nuo sivut, sekä tietenkin tilaamaan niiden kautta tuotteita. WEB sivujen ulkonäkö on tärkeää silloin kun asiakkaita hankitaan, ja silloin nimenomaan ulkoasu on tärkeä seikka asiakkaiden houkuttelemiseksi. Kun puhutaan siitä, miten kuluttaja valitsee yhtiön jonkun tuotteen kuten koneiden sekä palvelujen hankkimiseksi, niin hän ei kuitenkaan noita sivuja kovin kauaa katsele.


Kuitenkin  jokainen kuluttaja tietenkin haluaa olla valveutunut, mikä tarkoittaa sitä, että hän vertailee palveluita sekä niiden tarjoajia. Tuolloin kuluttajasta saattaa tuntua kiusalliselta valita ensimmäistä eteen tulevaa yhtiötä tarjoamaan hänelle esimerkiksi työsuoritusta. Kyseisessä tapauksessa  saattaa olla edullista olla toinen tai kolmas tuolla listalla, koska tuolloin asiakas tai liidi eli asiakas kandidaatti voi tuolloin sanoa omille sidosryhmilleen, että hän on tehnyt vertailuja esimerkiksi hinnan sekä tarjouksiin kuuluvien “extrojen” kohdalla, mutta on asia, josta pitää puhua aina, kun pyydetään tarjouksia, nimittäin kokonaishintaan vaikuttaa myös se matka, jonka palveluntarjoaja joutuu kulkemaan, ja jos työ tilataan satojen kilometrien päästä, niin se kyllä vaikuttaa ratkaisevasti hintaan.


Mikäli työtä tullaan tekemään useiden ajoneuvojen voimin, niin silloin tietenkin kilometrit maksavat todella paljon. Samoin se mikä minkäkin koneen vuokra päivältä on vaikuttaa hintaan todella paljon. Joten esimerkiksi pitkiä tikasautoja ei kannata seisottaa työmaalla turhaan, mutta tuolloin kannattaa laskea kustannukset tarkkaan. Työvoimaa ajatellen, niin suuripalkkaisia asentajia tai muita erikoisammattimiehiä ei kannata turhaan seisottaa tyhjänpanttina työmailla, koska heille joudutaan palkat maksamaan. Joten jos heitä palkataan, niin kannattaa katsoa, että heille myös löytyy töitä, joka vastaa noiden ihmisten koulutusta. Nimittäin ihan lehtiä lakaisemaan ei esimerkiksi insinööriä tai asentajaa kannata palkata, koska heidän palkkansa on sen verran suuri, että sillä saa kaksi kouluttamatonta työläistä yhden insinöörin hinnalla.


Se että henkilö päätyy valinnoissaan esimerkiksi kolmanteen tarjoukseen tai haastateltavaan antaa muille prosessiin osallistuville tuosta valinnan tekijästä tiukan sekä osaavan kuvan, kun kyseinen henkilö käy katsomassa muutamia palveluntarjoajia tilatessaan vaikkapa työsuoritteen. Kun yritys etsii urakoita, niin silloin se tietenkin tekee saman kuin yksityinen henkilö. Se etsii työtä toisilta toimijoilta. Ja samat asiat jotka pätevät yhtiöiden harjoittamaan markkinointiin pätevät myös yksityisiin ihmisiin. Kukaan työhaastattelija ei varmaan halua suoraan sanoa että “tuo on meidän tarvitsemamme ihminen”, kun ensimmäinen haastateltava astuu sisään.


Tuolloin haastattelua suorittava henkilö  haluaa varmasti tehdä jonkinlaisia vertailuja useamman kandidaatin kanssa, ja varmaan tuo haastattelija ei halua ilmoittaa tuntevansa jonkun naapurin “Jukan”, joka osaa nuo työt erittäin hyvin. Tietenkin hän haluaa piilottaa tuon tuttavansa ikään kuin joukkoon. Kyseisessä tapauksessa  hän haastattelee tuon tuntemansa kandidaatin jossain välissä jonoa. Jos ihminen tuolla tavoin pääsee töihin, niin silloin kannattaa omat työtehtävät osata kunnolla, nimittäin mikäli työnantaja ei hänestä pidä, niin silloin saattaa seurata oikeudellisia toimia, ja tuolloin saattaa ystävyyssuhde päättyä  kuin seinään. Nimittäin missään nimessä ei saa koskaan antaa itsestä sellaista kuvaa, että ihminen osaa vaikka mitä, eikä milloinkaan saa tuottaa työnantajille pettymystä.

Mikäli työhaastattelija jatkuvasti suosittelee tehtävään ihmisiä, jotka eivät työtä osaa, ja tuolla tavoin aiheuttaa vahinkoa, niin hänet voidaan haastaa oikeuteen näiden valintojen takia. Mikäli nuo jatkoon lähetetyt ovat selvästi epäsopivia kuten esiintyvät päihtyneinä joko haastattelussa tai saapuvat ensimmäisenä työpäivänä humalassa, niin silloin haastattelija saatetaan erottaa siksi, että hän ei osaa arvioida ihmisiä oikein, tai antaa muiden seikkojen kuten lahjusten vaikuttaa valintoihin. Eli siksi esimerkiksi oluen tarjoaminen ravintolassa ei varmasti ole sellainen asia, mikä saisi näihin valintoihin vaikuttaa. Samoin säälittävyys ei ole työhaastattelijan tai hänen edustamansa yrityksen kannalta sellainen asia, jonka pitäisi vaikuttaa siihen, kuka tehtävään valitaan.

Curriculum Vitae sekä positiivinen ajattelu voivat johtaa harhaan

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/


Kimmo Huosionmaa

CV eli ansioluettelo on ilmeisesti tämän päivän työelämässä kaikkein tärkein asia, jonka ihminen voi tehdä. Kyseistä ansioluetteloa varten on perustettu kaiken maailman CV-klinikoita, joissa työnhakija saa ohjeita siitä, millaisia ansioluetteloja hänen oletetaan lähettävän työnantajilla, ja tietenkään näihin hakemuksiin saa laittaa vain oikeita sekä tarkastettavissa olevia tietoja, eikä mitään negatiivista saa niistä koskaan ilmetä. Ja tietenkin on hyvä, jos kaikki työtehtävät luetteloidaan hyvin tarkasti, jotta työnantajan edustaja eli “headhunter” saa heti kaikki tarvitsemansa tiedot siitä, ketä hän kutsuu haastatteluun. 


Eikä tuossa upeassa asiakirjassa tietenkään saa olla yhtään aukkoja, koska se saa sitten työnantajat miettimään syytä siihen, miksi henkilö on työttömänä.  Kun mietin sitä, millaista positiivista tietoa noissa CV:issä pitää olla, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen tämä aukon puuttuminen, tai vaatimus pitkäaikaisesta yhtäjaksoisesta työurasta. Se saattaa johtua siitä, että joidenkin ihmisten mielestä tuo vaatimus siitä, että CV:ssä ei ole aukkoja saattaa johtua yksinkertaisesti tarpeesta ikään kuin pakottaa ihminen ottamaan työtä, jota hän ei kykene tai halua tehdä. 


Työmarkkinoilla puhutaan aina siitä, millainen “stigma” työttömyys oikeastaan on, ja myös tuota väitettä voidaan pitää kyllä sellaisena, että sen avulla voidaan ihmisiä pelotella olemaan hiljaa esimerkiksi työpaikalla olevista ikävistä asioista, ja kestämään esimerkiksi pomon harjoittamaa pompottelua. Jos työttömyyttä pelätään, niin silloin tietenkin se tekee työpaikan pomoista vahvoja, ja ehkä tuolloin ei henkilö uskalla tai muuten halua lähteä oikomaan vääryyksiä. Mutta sitten tässä hiukan keskustellaan siitä, millainen asenne esimerkiksi CV:ssä pitää muka olla, niin onko yltiöpäinen positivismin vaatimus sitten oikeastaan laitettu vain sen vuoksi, että henkilö joka tulee haastatteluun voidaan sitten lytätä sen takia, että hän ikään kuin on antanut vääriä tietoja hakemuksessaan?


Eli onko tämä positivismin vaatimus vain siksi, että joku työhönottaja saa sen avulla kiusata tai pilkata joitakin haastattelussa, jotta joku toinen siinä sitten saa tuntea olevansa jotenkin parempi? Tuolloin tietenkin on hyvä sanoa, että hakijoita on noin 1900, ja se sitten tietenkin tekee tuosta työpaikkaan päässeestä kiltin ja kuuliaisen työntekijän, joka pelkää varsinkin pomonsa varjoa. Miten esimerkiksi ensimmäistä kertaa työelämään tulevalla voi olla mitään suuria ansioita, kun niitä ei ehkä ole myöskään sellaisella joka on ollut työelämässä kymmeniä vuosia. Ja pitäähän jossain työelämän alkukin olla. Kun työvalmentaja joka kerran kertoo tarinoita siitä, mitä työnantaja haluaa kuulla, niin silloin tulee eteen sellainen asia, että miksi työnantajien pitää saada lukea vain sitä, mitä he haluavat lukea? 



Jos tuollainen vaatimus sitten on, että työhaastattelua suorittavaa henkilöä pitää jokaisessa asiassa miellyttää, niin tietenkin hänen pitäisi sitten ne vaatimukset, mitä siellä päässä halutaan lukea ennalta, niin silloin voi joku kirjoittaa hänelle sellaiset CV:t sekä hakemukset, että niistä tulee kauan kaivattua viihdettä toimiston harmaaseen arkeen. Jos ensimmäistä kertaa työelämään tulevalta tai alaa vaihtaneelta ihmiseltä vaaditaan viihdyttävää CV:tä, niin sen voi ilmoituksessa mainita, jolloin hakemuksen kirjoittaja tietää, että hänen pitää ryhtyä kirjoittamaan satiirisia tekstejä, tai oikeastaan silloin kannattaa kyllä palkata oikea kirjailija, joka osaa sitten viihdyttää noita ihmisiä. 



Tiedättekö että lyhenne CV tarkoittaa myös lentotukialusta? Tai oikeastaan tuolloin nämä kirjaimet tulevat sanoista Carrier Vehicle, mikä merkitsee kuljetusyksikköä. Tuo tarkoittaa sitä, että onko tuon paperin tarkoitus vain kerätä lista näyttäviä työpaikkoja, ja sitten lopulta sitä voi työuran lopulla esitellä jossain loistavassa toimistossa, kun henkilö hakee sitten pääjohtajan paikkaa jostain yhtiöstä. Ja jos ihmisellä on pitkä lista näyttäviä työpaikkoja takanaan, joissa hän on menestynyt loistavasti, niin silloin voisin kyllä kysäistä, että mikä vika siinä tai siinä johtajan paikassa nyt oikeastaan on ollut? Eli onko niissä sitten tehty virheitä, jotka saavat työnantajat purkamaan sopimuksia? Vai onko noita paikkoja kerätty vain siksi, että henkilö saadaan johonkin tiettyyn yhtiöön asemaan, jossa hän voi määrätä kaikesta? 



Se että jollain ihmisellä on pitkä lista joitain CEO (Chief Executive Officer) takanaan voi merkitä jotain kamalaa. Ja silloin kannattaa hieman vilkaista noiden yhtiöiden tilastoja, eli niiden pörssikursseja sekä muuta toimintaa tuolta ajalta, kun tämä henkilö on ollut niiden johtajana, koska se että joku kovin usein vaihtaa tällaista työpaikkaa ei varmaan ole kovin tavallista. Samoin jos ensimmäisen opintovuoden aikana on jo tullut kovin näyttäviä projekteja, eli henkilö on kaksi kuukautta ollut Teknisessä Korkeakoulussa lukemassa rakennusinsinööriksi, ja sitten siirtynyt piirtämään jotain Shanghain pilvenpiirtäjää, niin silloin saattaa kyseessä olla jonkinlainen väärän tiedon antaminen tai sitten joku on tehnyt ne työt hänen puolestaan. 



Samanlainen tilanne on esimerkiksi joissakin tapauksissa tullut eteen silloin kun henkilö on opiskellut kuukauden verran ohjelmointia, ja sitten hän saa hoitaakseen jonkun HUS:in tietojärjestelmää vastaavan projektin. Siinä sitten varmaan PHP:llä JAVA:lla tai C++:lla on mukavaa noita koodeja näpytellä, ja jälki on takuulla loistavaa. Mutta kuitenkin ihmettelen, että miksi CV:hen ei saisi laittaa sitä, jos sattuu käymään niin, että henkilö on ollut rakentamassa maailman korkeinta taloa. 



Ja sitten vielä viimeksi pitää sanoa, että olisi hyvin mielenkiintoista nähdä esimerkiksi takavuosien gurun Stephen Ellopin CV:n, joka ikään kuin murhasi Nokian, ja saattoi sen Microsoftin haltuun. Eli joskus jonkun johtajan motiivi saattaa olla se, että hän ikään kuin ajaa jonkun yhtiön alas, jotta tuon henkilön taustavoimat voivat sitten ostaa tuon yhtiön pilkkahintaan. Tuolloin kyseessä on agentti-sabotöörin bisnes-versio, joka tekee tarkoituksella vääriä päätöksiä sekä ajaa yhtiötä kohti ahdinkoa, jotta sen osake saadaan alas, ja sitten tuon yhtiön oston yhteydessä sen osaaminen sekä kaikki patentit ja tietotaito siirtyvät tuon ostajan haltuun. 

En tiedä oliko Ellop tällainen mies, mutta ainakin hän saattoi Nokian Microsoftin alaisuuteen tehokkaalla tavalla, eli hän teki yhtiöstä sellaisen, että se ei enää kiinnostanut sijoittajia tai sen tuotteet eivät enää kiinnostaneet, koska “ensi vuonna tulee parempaa”. Ja tällöin ei kukaan sitten varmaan tuota välimallin puhelinta osta. Ja tuo ajaa yhtiön taloudelliseen ahdinkoon. Toimitilojen myyminen antaa signaalin, että yhtiö ei enää edes aio yrittää tuottaa tuotteitaan, mistä seuraa sen osakekurssin laskeminen, ja tietenkin ilman koneita on vähän vaikeaa tehdä työtä, jolloin seurauksena on se, että myöskään tilauksia ei voida tuolloin täyttää, ja silloin edessä varmasti on konkurssi tai pilkkahintaan myyminen jollekin toiselle toimijalle. 

NOKIA:n entisillä työntekijöillä on mahdollisuus käyttää NOKIA:n tietoja hyväkseen, oli heillä lupa siihen tai ei

Tässä näin eräässä lehdessä otsikon, jossa kysyttiin sitä, että onko NOKIA:n entisillä työntekijöillä mahdollisuus käyttää tuossa yhtiössä saamaansa tietotaitoa muiden yhtiöiden projekteissa? Samoin herätettiin kysymys siitä, että käyttävätkö nuo entiset GSM-jätin palveluksessa olleet työntekijät hyödykseen NOKIA:n tuotekehitystä sekä sen yhteydessä syntyneitä tuloksia, jotka koskevat esimerkiksi puhelinten näyttöjä sekä muuta mobiiliteknologiaa sekä ohjelmoinnissa käytettäviä ohjelmistoja. Vastaus on hyvin erikoinen, eli jos henkilö on ehkä vuosia ollut jonkun yhtiön palveluksessa, ja siirtyy toiseen yhtiöön, niin hän ei mitenkään voi olla käyttämättä entisen työnantajansa palveluksessa hankittua tietotaitoa hyväkseen.

Eli tietenkin hänelle ostetut kurssit sekä materiaalit ovat hänellä itsellään, ja vaikka hän olisi miten sitoutunut siihen, että niitä ei näytetä muille, niin silti tuo henkilö voi "saunaillan" yhteydessä tämän tehdä. Toisin sanottuna kun puhutaan salassapitovelvollisuudesta, niin en kyllä usko siihen, että se pitää uuden työnantajan palveluksessa ollenkaan. Saattaa olla niin, että nuo PDF:t ovat oikeastaan jollain muistitikulla, ja sitten ne katsotaan jostain läppäriltä jossain saunan pukuhuoneessa, ja sitä ei varmasti ulkopuolisille kerrota.

Kun puhutaan ohjelmistokoodeista sekä muusta vastaavasta aineistosta, niin toki tietokoneiden näyttöjä on voitu valokuvata esimerkiksi taskukameroilla tai kamerakännyköillä. Ja joissakin työhaastatteluissa on varmasti ollut ajatuksena se, että nämä haastattelijat enemmänkin hakevat työntekijän kautta noita dokumentaatioita sekä entisen työnantajan muita tietoja, eli he ovat enemmänkin kiinnostuneita entisestä työnantajasta kuin työntekijän omasta osaamisesta.

Samoin joissakin tapauksissa on saattanut käydä niin, että edellisen yhtiön palveluksessa käytyjä kursseja on todella tarkasti katseltu, ja ilmeisesti tarkoitus on ollut pikemminkin kartoittaa sitä, miten tuo entinen työnantaja on omaa väkeään kouluttanut. Eli esimerkiksi kurssien järjestäjien sekä luennoitsijoiden nimiä on kuulemma kerätty kovin hartaasti, eikä henkilön omaan julkisessa ammattikoulussa hankittua ammatillista osaamista olla kovin paljoa edes kyselty.

Tuolloin kyllä tulee mieleeni se, että mitä varten joku työntekijä sitten kutsutaan haastatteluun, jos siellä ei muuta kuin kartoiteta hänen työelämässä käymiään kursseja sekä kontaktejaan. Samoin eräiden huhujen mukaan esimerkiksi NOKIA:n käyttämistä ohjelmointiympäristöistä on kyselty erittäin tarkasti, sekä suoraan kyselty niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat osallistuneet menestysmallien luomiseen. Jos tuo on totta, niin silloin voidaan suoraan kysyä sitä, että onko tässä nyt sitten kyseessä teollisuusvakoilu? Eli työhaastattelun yhteydessä urkitaan muiden työntekijöiden tietoja, jotta heihin voidaan ottaa sitten yhteyttä, ja eniten tässä tilanteessa tietenkin pelkäävät ne ohjelmoijat, joilta puuttuu muodollinen datanomin tai tradenomin koulutus. He ovat kyllä koodanneet paljon, mutta muodollisen koulutuksen puute saattaa aiheuttaa sen, että entinen JAVA-osaaja siirtyy siivoojaksi.

Ja tuo voi sitten tuntua nöyryyttävältä, eikä tuollainen henkilö varmasti tiedä ehkä sitä, mitä työhaastattelussa oikeasti saa edes kysyä. Eikä hän osaa tehdä ilmoituksia siitä, jos nämä työhaastattelijat kyselevät sotilaspasseja tai muiden työntekijöiden yhteystietoja. Eli vaikka hänen koodiosaamisensa on huippua, niin muista työelämään liittyvistä asioista kuten tekijänoikeuksista tai "open source":sta tuolla henkilöllä ei ole ehkä mitään hajua. Hänellä ei ehkä koskaan ole ollut yhtään ilmaisohjelmaa tietokoneessaan, eikä hän ole muuta tehnyt kuin ohjelmoinut, eli edes ohjelmistojen asennusta tuo henkilö ei sitten osaa, mikä takaa tietenkin sen, että hänelle ei ole palkkaa tarvinnut maksaa. Ja tuo asia saattaa sitten aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö vuotaa ohjelmistokoodeja kolmansille osapuolille, koska hän ei osaa tai uskalla sanoa "ei" henkilöille, jotka niitä kyselevät.

pseudotiedetta.blogspot.fi