YK:n nimissä tehty väkivalta on hyvin kaksijakoinen asia. Vastakkain ovat maailmanjärjestön uskottavuus sekä sen asema puolueettomana toimijana

YK:n nimissä käytetty väkivalta on erittäin ikävä asia, josta kuitenkin on tullut osa järjestön toimenkuvaa Bosnian sodasta lähtien. Kun rauhanjärjestö tulee paikalle puolustamaan siviilejä, pitää sen toiminnan toki olla uskottavaa. Ja jos esimerkiksi siviileille suunnattuja ruokakuljetuksia aletaan ryöstellä, pitää YK:lla olla käytössään keinoja, joilla se saa noita kuljetuksia turvattua. Mutta tuon järjestön ongelma on siinä, että koko sen doktriini eli toimintamalli perustuu siihen, että konflikti on valtioiden välinen. Mutta nykyaikaisten konfliktien ongelma YK:n kannalta on sellainen, että niissä on usein kysymys sisällissodasta, missä vastakkain ovat hallitukselle uskolliset joukot sekä sissiarmeija, jonka toiminta perustuu johonkin tiettyyn ideologiaan sekä tahtoon kaataa hallitus, joka toki voi olla aivan oikeasti vaaleilla valittu.

Noissa maissa missä sissitoiminta on ongelmana, on kuitenkin usein sellainen lainsäädäntö tai viranomaisten asenne työhönsä, että osa kansasta ei katso voivansa luottaa hallitukseen. Ja siksi nämä kansanosat aloittavat sitten sissisodan hallitusta vastaan. Tuon sodankäynnin ominaispiirre on se, että pienet sekä huomaamattomasti paikasta toiseen liikkuvat sissiryhmät saattavat aiheuttaa suhteettoman suuria tuhoja, koska heidän taktiikkansa on usein “iske ja juokse”-tyyppinen.

Nämä taistelijat siis soluttautuvat kohteen lähelle, ja sitten tyhjentävät rynnäkkökiväärit esimerkiksi poliisiasemia tai sotilasparaateja kohti, joilla iskuihin saadaan sitten näyttävyyttä. Samoin pommi-iskut ovat noiden järjestöjen tavaramerkkejä, mutta jossain vaiheessa nuo järjestöt voivat sitten siirtyä käyttämään suoranaista terroria, mutta toki myös valtion turvallisuusorganisaatiot saattavat lavastaa terrori-iskuja, jotta saisivat oikeutuksen koville otteile. Kuitenkin sissien joukossa varmasti on joka kerta ollut henkilöitä, jotka ovat toimineet vastoin järjestön ilmoittamia periaatteita.

He saattavat olla esimerkiksi ulkomaisia taistelijoita, joita sitten ei enää taistelujen jälkeen kaivata tai sitten nuo henkilöt ovat tehneet julmuuksia kummallakin puolella. Nämä ihmiset varmaan eivät voisi muuta odottaa kuin pitkiä vankeustuomioita tai hirttoköyttä, kun he jäävät kiinni. Tunnetuin sissien puolella taistellut ulkomaalainen lienee Che Guevara, joka oli kotoisin Argentiinasta, mutta sitten liittyi Fidel Castron johtamiin sisseihin. Hänet surmattiin Boliviassa, kun tuo mies oli lähdössä kohti kotimaataan.

Tuollaiset sissi-organisaatiot eivät juurikaan käytä esimerkiksi lentokoneita, koska niistä ei niille ole mitään hyötyä, vaan liikkuminen tapahtuu julkisia liikennevälineitä käyttäen, jolloin noiden taistelijoiden löytäminen ihmisten seastaon vaikeaa. Kuitenkin syy siihen, miksi sissi-armeijoita ei juurikaan huomioida YK:n toimintamalleissa on se, että nämä järjestöt määritellään hyvin helposti terroristeiksi, joiden kanssa ei haluta neuvotella ollenkaan. Ja sitten tietenkin voidaan myös todeta, että jos järjestöön kuuluu noin 500 henkilöä, niin se ei sitten varmasti myöskään kovin suurta osaa kansasta edusta.

Tuollaiseen sissisotaan kuuluu myös se, että julmuuksia tehdään puolin sun toisin, eli kiduttaminen sekä vangittujen teloittaminen ovat molemmilla puolilla käytössä olevia menetelmiä, joiden tarkoitus on herättää pelkoa. Tuollaiset sissijärjestöt sitten myös suurentelevat voimaansa, eli keskellä yötä seiniin kirjoitellaan tekstejä, joissa niiden toimintaa ylistetään. Ja silloin tietenkin ihmisten pelko on todella suurta, kun kaikki tietävät, että jos noista miehistä puhutaan pahaa, niin silloin saattaa dynamiitilla täytetty reppu lentää tuollaisen ihmisen pihalle. Kun sitten tällaisia sissisotia lähdetään purkamaan, niin tietenkin tilanne on se, että osa noista sisseistä on tietenkin iskenyt myös siviilejä vastaan.

Tai sitten myös hallituksen joukot ovat teloittaneet siviileitä, eikä suinkaan anteeksianto ole aina varauksetonta. Vaan molempien puolten kuolemanpartioiden jäseniä murhataan varmasti vuosienkin päästä, koska osa näistä miehistä on esimerkiksi pahoinpidellyt vangittuja erittäin pahasti. Ja tuollainen teko  ei varmaan koskaan unohdu. Mutta ongelmia sitten tulee sellaisessa tilanteessa, että toinen osapuoli pettää esimerkiksi rauhansopimuksen, ja aloittaa pidätykset, jotka koskevat vain toista konfliktin osapuolta. Nimittäin YK:n toimintamalli on sikäli erikoinen, että sissijärjestöjen jäseniä  eivät suojele kansainväliset sopimukset.

Heitä saa kansainvälisen lain mukaan kohdella rikollisina, vaikka näiden henkilöiden kohteet olisivat “laillisia”. YK:n toimivaltuudet koskevat perinteisesti vain valtioiden välisiä konflikteja, ja valtioiden sisällä toimivia sissiliikkeitä taas kohdellaan oletusarvoisesti rikollisina. Kun noita toimintamalleja lähdettiin aikoinaan luomaan, niin silloin tietenkin ajateltiin, että sissijärjestöt murskataan valtiollisen asevoiman toimesta ilman muuta, ja siksi näitä sisäisiä levottomuuksia ei juurikaan olla huomioitu.

Kuitenkin sissisotaa käyvät  järjestöt voivat tietenkin olla toisten valtioiden tukemia, ja niiden aseistus voi olla todella hyvää. Eli vaikka mikään valtio ei tätä myönnä, niin esimerkiksi Afrikassa toimiville sisseille on myyty tehokkaita panssarintorjunta-aseita sekä FIM 92 Stinger ja SA-7/SA-14 olkapäältä laukaistavia IT-ohjuksia, joilla voidaan tehokkaasti tuhota lähellä maan pintaa lentäviä esimerkiksi DC-3:sta rakennettuja “gunship-lentokoneita”, joihin asennetut  sivulle ampuvat gatling-konekiväärit ovat erittäin tehokkaita nimenomaan sissejä vastaan toimittaessa. Tuollaisilla aseilla voidaan kuitenkin vahingoittaa myös strategisia pommittajia tai matkustajakoneita, jos niitä käytetään niin, että terroristit tai sissit soluttautuvat lentotukikohdan tai siviili-lentokentän lähelle, ja käyttävät noita aseita laskeutuvia tai nousevia koneita vastaan.

Kun YK:sta puhutaan, niin silloin sen tietenkin pitää olla luotettava toimija, jotta sodat saadaan estettyä. Ja kuitenkaan YK ei saa ryhtyä sellaiseksi organisaatioksi, joka suojelee sitten rikollisia. Eli karrikoiden voidaan todeta, että mikään moottoripyöräjengi ei varmaan ole se, mitä varten maailmanjärjestö on perustettu. Eräässä kirjassa muuten esitettiin hyvin kaksijakoinen ajatus siitä, että mitä jos maailmanjärjestön johtajalla olisi käytössään salamurhaajien joukko, jonka tehtäviin kuuluisi surmata esimerkiksi sotaa lietsovia valtion johtajia.

Tuo kirja oli muistaakseni joku poliittisten murhien historiaa käsittelevä opus, ja siinä tällaista ajatusta valtion johtajiin sekä muihin sodanlietsojiin suunnatuista salamurhista perusteltiin “pienemmän pahan käsitteellä”. Eli olisiko oikein, että yhden mielipuolen takia kuolee miljoonia ihmisiä. Kuitenkin tuollaista salamurhaajien ryhmää voidaan varmasti käyttää väärin. Tuon takia tällaiset salamurhaajat ovat varmasti vieraita demokratialle, mutta sitten tietenkin tulee aina mieleen sellainen asia, että mitä jos joku ei sitten halua noudattaa esimerkiksi rauhansopimusta, ja sitten aloittaa entisten vihollistensa vainoamisen?

Tai mitä jos sitten joku käyttää esimerkiksi tulitaukoja omien ammusvarastojensa täyttämiseen? Mitä silloin pitää tehdä? Kuitenkin tuollaisia asioita puhuvat henkilöt eivät näe sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi YK:ta voidaan johtaa harhaan eli sille annetaan tekaistua tietoa esimerkiksi pidätyksistä. Siinä on kysymys, mitä jokainen voi itse miettiä. Kuitenkaan salamurhat eivät varmasti ole mitään kovin hyväksyttäviä tapoja hoitaa konflikteja, mutta kuitenkin on tilanteita missä sodat jatkuvat loputtomiin, ellei sitten jotain radikaalia ryhdytä tekemään.

http://yknasema.webnode.fi

Obama saattoi taktikoida tässä historiallisessa äänestyksessä, eikä tuolla tyhjällä äänellä mitään käytännön merkitystä Israelin suhteessa USA:aan ole

Kun tätä historiallista äänestystä, missä USA jätti äänensä käyttämättä YK:n turvallisuusneuvostossa saattaa olla oikeastaan pelkkää Obaman taktikointia, koska hän jättää pian Valkoisen talon, ja sitten seuraa Donald Trumpin aika, joka toivon mukaan on vastuunalaista politiikan tekemistä. Kuten varmasti me kaikki tiedämme, niin tuosta äänestyksestä ei muuta ongelmaa Israelille ole, kuin että USA jätti äänen käyttämättä eikä myöskään kaatanut tuota päätöslauselmaa veto-oikeudellaan. Kuitenkin USA on myynyt tuolle valtiolle 38 miljardin euron arvosta sotilasteknologiaa, eikä näihin kauppoihin olla kajottu, eli sitä mukaan Israel on kuitenkin USA:lle äärimmäisen läheinen sekä tärkeä liittolainen varsinkin terrorismin vastaisessa taistelussa, ja siksi sitä ei kannata suututtaa.

Näet MOSSAD on CIA:n kannalta erittäin tärkeä yhteistyökumppani, koska sen agentit osaavat toimia arabiassa erittäin taitavasti, ja samoin Mossadin jäsenten arabiankielen taitoa tarvitaan todella paljon, kun esimerkiksi NSA:n kuuntelunauhoja puretaan. Ja sen tähden Israelin asema luotettavana liittolaisena on tällä hetkellä USA:lle erittäin tärkeä. Näet nuo Mossadin kielenkääntäjät ovat luotettavia toimijoita näissä terrorisminvastaisissa toimissa, koska he eivät voi olla ikään kuin kaksoisagentteja, joista olisi USA:lle jotain vahinkoa, vaikka he sitten noita nauhoja kopioisivatkin. Eli missään nimessä ne eivät Mossadin toimistosta mihinkään vuoda, ja ei varmasti olisi mitenkään USA:n edun vastaista, vaikka Israel nuo terroristit sitten surmaisikin.

Syy miksi noita Israelilaisia voidaan pitää erittäin luotettavina yhteistyökumppanina Pentagonille sekä CIA:lle on se, että molemmat tahot taistelevat samaa vihollista vastaan, ja terrorismi on äärimmäinen kansainvälisen rikollisuuden muoto, joten sen takia terroristit halutaan ikään kuin "siivota" pois kansainvälisestä politiikasta sekä toimintaympäristöstä asevoimien eli etupäässä ilmaiskujen sekä tarkka-ampujien avulla. Mutta kun puhutaan kansainvälisen terrorismin koko kuvasta, niin kyseessä on ilmiö, joka kumpuaa voimakkaasta aatteellisesta ajattelutavasta, ja kuten tiedämme niin kuka hyvänsä voi olla terroristi.

Ja tuo tarkoittaa sitä, että tuo toimintaympäristö on täysin poikkeava sitä, mihin ennen on sotilasoperaatioissa totuttu. Noissa piireissä on usein tapana vaatia järjestöjen jäseniltä itsemurhaiskuja, sekä heidän oletetaan surmaavan itsensä ennemmin kuin jäävät kiinni. Terrorismiin kuuluu olennaisena osana esimerkiksi räjähteiden käyttö tavallisilla kaduilla, ja ajatelkaa sitten mitä voisi tapahtua, jos joku räjäyttää vaikka putki- tai viuhkapanoksen (Claymore) kadulla, joka on täynnä ihmisiä.

Mutta se miten terrorismin vastainen sota poikkeaa perinteisestä sodasta on se, että tällaisessa taistelussa saattaa kulua jopa vuosia, että mitään ei tapahdu, ja sitten yllättäen taas paukahtaa. Ja se mikä tässä tilanteessa on huomioitava, on se että terroristit eivät enää välitä omasta hengestään, vaan pyrkivät tekemään iskuja, jotka maksavat lähes aina iskijän hengen. Eli he saattavat kävellä kadulla, ja samassa noiden henkilöiden kantamat laukut tai heidän päällään olevat liivit räjähtävät kylväen laakerikuulia ympäriinsä aiheuttaen kammottavaa jälkeä ihmisten keskuudessa. Mutta joskus olen kyllä miettinyt, että räjäytetäänkö nuo liivit tai laukut joissain tapauksissa mahdollisesti radiolaukaisimilla?

Eli noille iskun tekijöille ei ehkä olla kerrottu sitä, miten voimakkaista pommeista on kysymys, tai sitten heidät pyritään vaientamaan iskun yhteydessä laukaisemalla nuo pommit keskellä katua. Ja erittäin vastenmielistä on käyttää iskuun lapsia, jotka eivät varmaan käsitä, mitä he ovat tulleet tekemään, mikäli edes tietävät kantavansa dynamiitilla tai muoviräjähteellä täytettyjä liivejä päällään, mikä tekee iskusta erittäin vaikeasti ennakoitavan, vaikka toki julkiset kohteet sekä mediajulkisuus nostavat iskun mahdollisuutta, koska nuo järjestöt pyrkivät saamaan mahdollisimman suurta julkisuutta teoilleen.

pimeakronikka.blogspot.fi

USA ei sitten lopulta tukenut Israelia, ja jätti historiallisesti äänensä käyttämättä turvallisuusneuvostossa, joka sai sitten siirtokunnat tuomittua 14 valtion voimin, kun yksi niistä jätti äänestämättä

USA teki lopulta historiaa, ja pidättäytyi äänestämästä Israelin siirtokuntia koskevan lauselman yhteydessä  YK:ssa tai oikeastaan sen turvallisuusneuvostossa, jolloin Israelille epämieluisa päätöslauselma sitten meni läpi. Tämä osoittaa sen, että ajat muuttuvat myös Capitolin kukkulalla sekä Pennsylvania Avenuella, ja enää ei Israelin tukeminen verissä päin ole USA:n poltiikan kulmakiviä. Tuo tarkoittaa sitä, että tuota valtiota on alettu pitää normaalina valtiona valtioiden joukossa, sekä se osoittaa myös sellaisen asian, että edes läheiseltä liittolaiselta ei sallita mitä hyvänsä.

Se että USA on kaatanut veto-oikeudellaan noita Israelia koskevia päätöslauselmia on osoitus siitä, kuinka tuo koko veto-järjestelmä on oikeastaan vanhentunut, ja ainakin omasta mielestäni veto-oikeuden käytön pitäisi rajoittua koskemaan vain turvallisuusneuvostoa eikä sitä saisi käyttää ainakaan yleiskokouksessa. Kuitenkin tähän Israelia koskevaan päätöslauselmaan ei USA halunnut vaikuttaa, vaikka se tehtiin turvallisuusneuvostossa, ja ainakin omasta mielestäni se että YK:ssa veto-oikeuden omaava valtio äänestää jotain päätöslauselmaa vastaan ei saisi missään nimessä merkitä, että se haluaa käyttää veto-oikeutta. Eli tuon hyvin kiistellyn päätöslauselman käyttö pitäisi mielestäni olla sellainen, että se täytyisi erikseen ilmoittaa. 

Ja eihän YK:n päätölausemia kuitenkaan tarvitse noudattaa, kuten esimerkiksi Saddam Hussein aikoinaan osoitti. Eli hän toistamiseen esti YK:n tarkastajien pääsyn tukikohtiinsa, tai oikeastaan mellakoiva väkijoukko esti Irakissa asetarkastukset tuolloin aikoinaan, ja se kehitys sitten vei tilanteen siihen, että yhdessä muiden maailman tapahtumien yhteydessä USA sitten hyökkäsi Irakiin, mutta se että noiden asetarkastajien käyntejä vastustavien mielenosoitusten takana oli Baath-puolue pääteltiin siitä, että Saddamin poliisit eivät niitä hajottaneet. Se antoiko Saddam itse käskyjä noiden mielenosoitusten koollekutsumisesta on hiukan epäselvää, koska tuolloin koolle kutsujana saattoi olla joku muukin Husseinin Baath-puolueen virkailijoista. Eli kaikkea YK:n massatuhoaseita koskeva tarkastuksia tekeviä henkilöitä pelottelemaan tehtyjä toimia ei Saddam itse varmaan tuolloin käynyt käskemässä, vaan muutkin tuon puolueen työntekijät osallistuivat tuohon toimintaan. 

Tuolloin se että joku turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista äänestäisi päätöslauselmia vastaan ei merkitsisi niiden kaatamista. Näet kyseinen yksittäisellä valtiolla oleva periaatteellinen oikeus kaataa YK:n päätöslauselmia tietenkin voi vaikuttaa upealta asialta, kun puhutaan tuolla kansojen neuvostossa tehtävistä päätöksistä, mutta toisaalta se että yksittäinen valtio voi päätöslauselman kaataa saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Tällä tarkoitan sellaisia tilanteita, missä kaikki muut valtiot tuomitsevat jonkun toimenpiteen, mutta yksi valtio sitten päättää äänestää päätöslauselmaa vastaan, saattaa aiheuttaa hiukan erikoisia reaktioita maailmalla. Kun keskustellaan USA:n suhteesta maailman tilanteeseen, niin tietenkin sen tukea halutaan kaikkialle, missä on meneillään erilaisia konflikteja. Ja mikäli tuo tuki on aseellista puuttumista esimerkiksi YK:n turvaamien ruokasaattueiden häirintään, niin silloin tietenkin alueelle pitää lähettää joukkoja, ja noissa operaatioissa on vaarana se että joku kuolee.

Tuon takia USA varmasti haluaa jakaa myös tällaista vastuuta muillekin, jotta sen ei tarvitse yksin taistella jokaisella maailman rintamalla. Sen takia Venäjä on toisaalta erittäin hyödyllinen tasapainottaja maailmanpolitiikan vähintään sekavalla näyttämöllä. Näet en usko että kukaan amerikkalainen haluaa oikeasti nähdä televisioistaan jatkuvasti sitä, kuinka heidän hävittäjänsä käyvät pommittamassa jotain kohteita. Tuon takia Venäjän operaatio Syyriassa varmasti tapahtui aivan ”kreivin aikaan”, jotta Pentagonin ei tarvinnut suorittaa pommituksia Syyriassa. Israelin asema Lähi-Idässä on perustunut siihen, että se saa jatkuvasti tukea USA:lta, ja toki aluksi sillä varmasti oli oikeutus noihin kiisteltyihin eliminoitioperaatioihin, joihin MOSSAD:in maine perustuu, mutta nykyään tuon valtion taipumattomuus neuvotteluihin palestiinalaisten kanssa on muuttunut hiukan kiusalliseksi sekä USA:lle että muille länsiliittoutuneille.

Ja jatkuva Israelia koskevien päätöslauselmien kaataminen on varmasti ollut hyvin kiusallista Obamalle sekä hänen edeltäjilleen, jotka ovat vääntäneet yökaudet noita sopimusluonnoksia, mitkä Israelin hallitus on kerran toisensa jälkeen hylännyt. Hoitaessaan tilannetta Gazassa sekä Länsirannalla ei Israel ole löytänyt muita vaihtoehtoja tai toimintamalleja kuin voimakeinojen käyttö, ja se on luottanut sotilaalliseen ylivoimaansa, kun sen asevoimat ovat hyökänneet palestiinalaisten kimppuun.

Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin tällaiset toimenpiteet ovat aiheuttaneet Valkoisen talon väelle paljon turhaa työtä, ja ennen kaikkea ongelmia USA:n oman uskottavuuden kanssa, kun sen johdon pitäisi pystyä myös keskustelemaan arabien sekä kaikkien muidenkin liittolaistensa kanssa, ja ainakin osa NATO-maista tuo öljyä sekä kaasua arabiasta, joten tällainen Israelin helliminen varmasti sitten on aiheuttanut tuolle maailman erkottuneimmalle valtiolle ongelmia muualla, kun moni henkilö näkee, että Israelin hallitus vain piileksii USA:n sotilasteknologian takana, ja luottaa siltä ostettuihin ohjuksiin sekä hävittäjiin. Sekä siihen että sitä ja sen asevoimien toimintaa puolustetaan YK:ssa amerikkalaisten toimesta.  

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/yk-ssa-historiallinen-paiva-usa-pidattaytyi-aanestamasta-israel-kysymyksessa-joka-meni-lapi/6238932

pimeakronikka.blogspot.fi

Supervallan rooli maailmassa on hiukan toinen kuin normaalin valtion eikä se perustu pelkkään sotilaalliseen voimaan

YK:n jäsenvaltiot painostavat Venäjää Krimin tilanteessa, mikä tietenkin auttaa huomaamaan tuon supervallan asema maailmalla. Venäjä on taloudellinen sekä poliittinen supervalta, jonka kohtelu maailmalla on hiukan erilaista kuin esimerkiksi Irakin tai jonkun muun valtion, jonka kanssa länsimaat ovat sotineet tässä viimeisen vuosikymmenen aikana. Venäjän ydinaseet ovat joidenkin mielestä se asia, mikä tuo tuolle valtiolle arvostusta sekä kunnioitusta maailmalla, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen, kuin normaalisti lehdissä kerrotaan. Tuo käsitys siitä, että Venäjän tai USA:n valta perustuisi puhtaasti aseelliseen uhkaamiseen on saanut joukon muita valtioita hankkimaan ydinpommeja, ja kuitenkaan niistä ei ole tullut supervaltoja. Jos valtion asema perustuisi vain aseisiin, niin sitä voidaan horjuttaa talouspakotteiden avulla.

Supervallan asema perustuu siihen, että sillä on valtava kapasiteetti esimerkiksi tekonlogian osaamisessa tai luonnonvaroissa, ja sen takia noilla valtioilla on valtava liittolaisten verkosto tukenaan. Supervallan asema on monitahoisempi sekä laaja-alaisempi kuin vain sotilaallisella toiminnalla uhkaileminen. Toki niihin voidaan vedota, kun tuon valtion kanssa ei haluta kahnauksiin, tai sitä kohdellaan hiukan eri tavalla kuin jotain lähi-idän valtiota. Eli Venäjää ei haluta ärsyttää vain koska sillä on ydinaseita, vaan kyse on paljon muustakin kuin vain uhkaamisesta jollain ohjuksilla, jotka toki antavat länsimaiden johtajille tilaisuuden vetää kovia puheita pois julkisuudesta, kun puhutaan Venäjän suhtautumisesta esimerkiksi sen lähialueisiin. Venäjän arvovalta perustuu myös sellaiseen asiaan kuin maakaasu sekä öljy, joita se haluaa toimittaa lännelle.

Noista luonnonvaroista se saa tuloja, joilla tuo valtio pystyy sitten kehittämään infrastruktuuriaan, mutta samalla sen poliittis- taloudellinen eliitti saa tuloja, joilla he pystyvät hankkimaan sitä, mitä vastaavat ihmiset lännessäkin haluavat hankkia. Eli tässä muuten huomamme että mitään eroa sillä ei ole, mistä maasta ihminen on. Hänen motivaationsa hankkia rahaa sekä vaikutusvaltaa on aina sama. Itse ihmettelen sitä, että miksi muuten venäläisiä liikemiehiä pidetään jotenkin sellaisina, että he ovat enemmän ahneita tai itsekeskeisiä kuin länsimaiset liikemiehet, vaikka liiketoiminnan sekä yhtiön hallinnan motiivi molemmilla tahoilla on sama: voiton tuottaminen yhtiön omistajille.

Se on kaupallisen yhtiön ainoa olemassaolon tarkoitus. Mutta kun palataan siihen, miten maakaasu selkä öljy mutkistavat euroopan suhdetta Venäjään, on se että jos Venäjä ei toimita maakaasua Eurooppaan, niin silloin meidän pitää tietenkin hankkia sitä muualta. Ja vaihtoehtona on silloin jääminen arabien kaasun varaan. Tuo asia ei varmaan mikään kovin suuri asia muuten olisi, mutta kriisin sattuessa esimerkiksi asevoimien kalusto on riippuvainen öljystä, ja esimerkiksi USA:n globaali iskuvoima (Global Strike Force) tarvitsee öljyä jotta sen laivat sekä lentokoneet voivat toimia.

Mutta kun puhutaan maakaasuputkesta, joka kulkee Turkin kautta, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että Turkki alkaa vaatia EU:lta myönnytyksiä, joita se ei voi hyväksyä. Mutta tietenkin Venäjän johto on länsimaille halukas toimittamaan kaasua sekä öljyä, kuten äsken kirjoitin, koska se saa tällöin käyttöönsä pääomaa, sekä välineen millä se voi vaikuttaa länsimaiden politiikkaan. Energiapolitiikka on nimittäin paljon suurempi kysymys, kuin miltä se ensi näkemältä vaikuttaa. Kaasun ja öljyn avulla voidaan muita valtioita kiristää tekemään YK:ssa myönnytyksiä, ja jos tuolla öljyn toimittsajavaltiolla on ydinaseita hallussaan, niin silloin voidaan tietenkin vetäytyä niiden suojiin, ja sanoa, että "pelkäämme noita aseita". Ydinaseet toki nostavat valtion nauttimaa kunnioitusta sekä arvostusta maailmanpolitiikassa, ja sen tähden myös Intia, Pakistan sekä Israel ovat niitä hankkineet.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi