Turkin armeija ei ehkä sitten osoittanut olevansa niin vaikutusvaltainen, kuin mitä se väitti olevansa (Miksi EU:n on vaikea tuomita Turkin vallankaappauyitys?)

Kuvituskuva
Kuva I

Turkin vallankaappausyrityksen epäonnistuminen kertoo jotain tuon maan tilanteesta, eli sen armeijaa ei enää pelätä samalla tavoin kuin ennen, mutta samalla EU on hiukan ikävällä tavoin osoittanut asenteellisuutta tässä asiassa. Kun puhutaan siitä, että armeija nousee laillista hallitusta vastaan, niin tuota tekoa voidaan kutsua sellaisella nimellä kuin "valtiopetos", ja jos tuon teon yhteydessä tapahtuu kuolemantapauksia, niin niitä voidaan kutsua sellaisella nimellä kuin murha.

Mutta tehokas sisäministeriön tiedustelu sai ilmeisesti vihiä tuosta yrityksestä ehkä puhelinkuuntelun kautta, ja sitten tuo teko voitiin estää. Yläkuva muuten on kuvituskuvaa eikä liity tähän tekstiin muuten, kuin että siinä on antenni, joka symbolisoi elektronista tiedustelua. Vaikka kyseessä on todennäköisesti aivan tavallinen TV-antenni, mutta nuo elektroniset valvontalaitteet eivät ole kuitenkaan yhtään sen kummemman näköisiä kuin tavalliset TV-antennit, ja myös asevoimien komentojärjestelmää on takkailtu ilmeisesti ulkopuolisen tahon toimesta, jotta poliisi saattoi asettaa miehensä oikeisiin paikkoihin.

 Kun poliisi sitten onnistui murtamaan tuon vallankaappausyrityksen, niin silloin tietenkin huomattiin se, että asevoimat eivät ehkä ole aivan oikea tapa ottaa valtaa missään maassa, ja se varmasti on osittain heijastunut myös osaan EU-maita, joissa armeijan pitämiseen tyytyväisenä  on aina ollut tapana ikään kuin "leikillisesti" vedota, kun puhutaan vaikka puolustusbudjeteista. Eli on muistettu mainita se, että upseerien pitää olla tyytyväisiä, kun puhutaan heidän eduistaan, ja samalla joku on aina puolustusbudjetteja leikattaessa muistuttanut siitä, että myös EU-maissa voivat tankit tulla kaduille, eikä myöskään toimittajien reserviläisyyttä ole silloin unohdettu. Samoin aina välillä on Turkkia käsitteleviin uutisiin livahtanut sana "vaikutusvaltainen armeija", eli onko tuo vallankaappaus jotenkin ollut ennakoitavissa, kun niin on noita Turkin kenraaleja muistettu nuoleskella.

Mutta kuten tiedämme, niin maailma muuttuu eikä armeijaa enää hyväksytä samalla tavoin ainakaan sisäpoliittiseksi vaikuttajaksi, kuin mitä se ennen niin sanottuna "hyvänä aikana" oli. Tietenkin nyt kun tuo vallankaappaus on epäonnistunut, niin EU-maat ovat ilmeisesti päättäneet, että noille sotilaille ei saa mitään tehdä, ja heidän ihmisoikeuksistaan kannetaan kovasti huolta. Samalla kuitenkaan kukaan ei ole kantanut huolta esimerkiksi pidätettyjen kurdien sekä normaalien varusmiesten ihmisoikeuksista missään maassa. Eli en ole koskaan kuullut minkään EU-maan antaneen turvapaikkaa esimerkiksi missään maailman maassa simputetulle alokkaalle, joka saattaa saada todella paljon "kokkelipiimää" esimerkiksi siksi, että hän sattuu olemaan vaikkapa taustaltaan johonkin etniseen vähemmistöön kuuluva.

Mutta kun joku kenraali tai amiraali laitetaan putkaan, niin jo on hätä suuri, ja hänen ihmisoikeuksiaan sitten arvostetaan suuresti. Tässä sitten voidaan kysyä, että miksi tuon vallankaappauksen tuomitseminen sekä sen yhteydessä tapahtuneiden väkivallantekojen tuomitseminen on niin vaikeaa? Eikö tämä nyt ollut se "demokratian voitto", jossa Turkin hallitus sai voiton asevoimien yrittämästä laittomasta väkivallanteosta, ja vaikka tämä pääministeri Erdogan hallitus ei ehkä täytä kaikkia EU:n asettamia demokraattiselle päätöksenteolle asetettuja normeja, niin sitä eivät varmaan nuo sotilaat olisi myöskään tehneet.

Eli jos Turkkiin olisi noussut joku sotilasjuntta, niin toki se olisi ollut noille kaasuputkilobbaajille mieluisa yhteistyökumppani, ja ehkä tuo venäläisen lentokoneen alasampuminen oli myös vallankaappauksen valmistelua, jotta Turkin asevoimat voisi saada ulkoisen vihollisen, jonka turvin se voisi suorittaa "puhdistuksen". Eli olivatko EU-maat tai niiden armeijat sitten olleet tietoisia Turkin tilanteesta, ja ainakin osassa uutisista pääministeri Ergoan näytetään maailmalle lähinnä diktaattorina, joten olisiko tuollainen sotilasjuntta ehkä ollut joillekin mieluisampi. Yleensä ennen vallankaappauksen kaltaista sotilaallista toimenpidettä pyrkii sen tekijä mustamaalaamaan vastapuolen keskushenkilöitä, sekä myös perustelemaan tekoaan jollain isänmaallisella argumentilla kuten esimerkiksi Chilessä tehtiin.

charelesfort.blogspot.fi

Kovaa peliä moskeijoiden maassa

Turkin pääministeri on sitten kukistanut sotilasvallankaappauksen ja 7500 on pidätetty tuon epäonnistuneen vallansiirto-yrityksen jälkeen. Mutta kun puhutaan tästä vallankaappauksesta, niin voidaan sanoa, että se on tukenut pääministerin asemaa todella paljon, kun hän nyt saa sitten toimia avoimesti vastustajiaan vastaan, syyttäen heitä 190 hallituksen puolesta kuolleen siviilin sekä sotilaan surmaamisesta. Ja toki demokratiassa pitää ihmisten mielipidettä kuunnella. Tuo vallankaappausyritys on antanut pääministerille "täydellisen vihollisen" sekä aseen, jolla hän sitten voi määrätä ihmisiä pidätettäväksi.

Turkin ihmisoikeustilanne ei ole mikään paras mahdollinen, ja tämä vallankaappausyritys on ollut sellainen, että siinä ei ole olemassakaan oikeaa puolta. Kun puhutaan EU:n sekä Turkin asemasta, niin ainoa huoli EU:n taholta lienee se, että Turkki alkaa muuttua islamistisemmaksi valtioksi. Kyseessä on kaukaasian kaasu- ja öljyputken sijoittelusta, jolloin Turkin muuttuminen islamistisemmaksi valtioksi ajaa sitä kohti arabimaailmaa, jota EU:ssa sekä muualla lännessä on totuttu kohtelemaan silkkihansikkain.

Eli yksikään Lähi-Idän maista ei ole aito demokratia, jossa kaikki ihmisoikeudet olisivat täysin toteutuneet. Ja vaikka esimerkiksi Israel on näennäisesti erittäin demokraattinen vaihtoehto, niin sitä rasittaa tuon valtion harjoittama miehityspolitiikka, joka on jättänyt sen vähän niin kuin yksin. Eli sen demokratia koskee vain sitä osaa kansasta, joka on valtaväestöön kuuluva eli juutalaisiin. Mutta kuitenkaan mikään muukaan valtio ei tuossa maanosassa ei noita demokratian pelisääntöjä oikeastaan noudata, joten ei ihme että ihmisiä kiehtoo islam. Näet noissa maissa on sensuuri, jonka perusteella koko Internet voidaan kaataa niin, että kukaan ei sitä voi käyttää, joten monissa perheissä on vain koraani. Tämän kirjan pohjalta sitten keskustellaan kaikista asioista, ja se tietenkin vie ihmisen radikalisoitumisen tielle, koska noissa arabimaissa joutuu hyvin helposti vankilaan tai menettää työpaikan, jos hallitusta kovin paljon arvostelee.

Näin on taattu se, että arabien öljyä on valunut tasaiseen tahtiin länsimaiden huoltoasemille. Kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi Turkissa on pitkät perinteet siihen, että armeija yrittää puuttua päivän politiikkaan. Ja joka kerran kun se tämän on tehnyt, niin silloin on ihmisiä kuollut. Ongelma on siinä, että kumpikaan taho eli turkin armeija eikä poliittinen johto tarjoa mitään sen kummempaa muutosta päivän politiikkaan tai sensuurin purkamista.

Ainoa ongelma sitten Turkin kannalta on se, että jos vastassa on pääministeri, joka nauttii jotain kansansuosiota, niin hän ei ehkä niin helposti ryhdy lännen tai venäjän nukeksi kuin epäsuosittu kenraali tai amiraali. Mutta se kyllä tiedetään että oli vallassa kumpi vain sotilas tai siviili, niin silloin voidaan sanoa, että tavallinen kansa ei siitä hyödy mitenkään. Toisin sanoen Turkin hallitsijat ovat aina olleet hiukan kovaotteista joukkoa, ja tällainen vallankaappausyritys on hyvä syy hakea kuolemanrangaistusta uudelleen voimaan, koska se toimii loistavana pelotteena vastaavaa asiaa yrittäneille henkilöille.

Kuitenkin voidaan ikään kuin leikitellä ajatuksella, että mitä jos Turkin hallitus olisi ollut jotenkin yllyttämässä tuota vallankaappausta, niin tästä se sitten olisi saanut täydellisen vihollisen eli tekosyyn ryhtyä suoraan toimintaan vastustajiaan vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt sitten pääministerillä on mahdollisuus lähettää esimerkiksi santarminsa asialle. Eli "Jadarma"-joukot voivat käydä pidättämässä ketä he haluavat. Mutta kuka tuon vallankaappausyrityksen takana sitten on ei ehkä koskaan selviä täydellisesti.