Venäjän uhka sekä sen käyttö maamme sisäpoliittisena lyömäaseena

Kun puhutaan tutkijoiden sekä toimittajien työmoraalista, niin toki pitää muistaa se, että suurin osa länsimaisista tutkijoista sekä toimittajista ovat erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ihmisiä. Mutta muutamissa pienissä asioissa jään itse miettimään sitä, että pitäisikö tutkijoilla tai toimittajilla olla velvollisuus ilmoittaa puoluekantansa tai pikemminkin puolueen jäsenyytensä tai taloudellisia sidoksiaan? Näet meidän maassamme on oikeasti ihan hyvin toimiva koululaitos, joka ei kuitenkaan ole opiskelijoille ilmainen. Venäjän uhkaa on maassamme aina käytetty keppihevosena, ja samoin opiskelijoita on kaikkialla maailmassa lahjottu jonkun poliittisen aatteen taakse esimerkiksi ilmaisilla ulkomaan matkoilla.

Ainakin yliopistoissa sekä korkeakouluissa suurin osa opiskelijoista asuu niin, että hän kustantaa asumisensa ja ruokansa itse, ja jos totta puhutaan, niin valmistuminen ei saisi kauheasti viivästyä missään oppilaitoksessa. Kun taas puhutaan esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista, niin itse kyllä olen joissain tapauksissa pelännyt sitä, että joku valtio saattaa tehdä sitä, että se lähettää tänne opiskelijan, mutta todellisuudessa hänen tehtävänsä tekee joku ryhmä tuolla kotimaassa. Joissain tapauksissa noiden ulkomaisten opiskelijoiden jäljiltä on oppilaitosten tietokoneilta löytynyt mm. "keykoggereita" sekä muita kiellettyjä valvontaohjelmia, joiden avulla koneiden näppäimistön käyttöä on saatettu monitoroida hyvinkin tarkasti.

Kyseessä on muuten turvallisuusuhka, joka tarkoittaa sitä, että noissa maissa saattaa olla sellainen projekti, että he hakevat esimerkiksi suomalaisia korkeakoulujen päättötodistuksia, ja sitten kopiovat noita papereita omille tiedusteluviranomaisilleen. Mutta tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasia, vaan se että maassamme on ollut tapana ikään kuin komentaa ihmisiä ruotuun vihjailemalla että jos henkilö ilmaisee olevansa hallituksen kanssa eri mieltä jostain asiasta, niin hän saa sitten tästä "kokkelipiimää" elämäänsä. Ja pienet tulot saattavat ajaa jonkun opiskelijan sellaisille teille, että hänen objektiivisuuteensa alkavat vaikuttaa esimerkiksi lahjana saadut ulkomaan matkat tai muut edustustehtävät, joiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen opiskeluun, ja jostain syystä maassamme on aina korostettu opiskelijoiden vasemmistolaisuutta.  Venäjä taas nähdään meillä Suomessa jonkinlaisena karhuna, jota pitää jatkuvasti miellyttää.

Tällä sanalla "vihjaaminen"  tarkoitan sitä, että esimerkiksi sanalla "huippuyksikkö" ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että jos joku taho ei muista tukea hallituksen kantaa, niin hän saa sitten lähteä kävelemään. Samoin maassamme on ollut tapana ikään kuin pelotella seurauksilla, jos joku sattuu astumaan "isojen poikien varpaille". Noissa jutuissa  on lähes poikkeuksetta pääministerin kuva, sekä vihajauksia siitä, että vaikeuksia on tulossa, jos joku ryhtyy sanomaan vastaan noille henkilöille. Mikäli sitten kyseinen henkilö ei muista kumartaa tuota kuvaa, niin hän sitten varmasti saa muka potkut työpaikastaan. Maassamme on Venäjää käytetty aina jonkinlaisena pelotteena sisäpolitiikassa, ja esimerkiksi kertausharjoituksilla on sitten peloteltu ihmisiä, ja samalla muistutettu, että poliisi on myös reservin aliupseeri, joka kyllä kertausharjoituksissa muistaa arvonsa.

 Toki puolustusvoimat tutkii  itse piirissään tapahtuvat rikokset, mutta uskoisin kuitenkin, että noita tutkimuksia ei tee siellä reserviläinen. Eli pääesikunnan valvontaosasto kyllä varmasti tutkii nuo puolustusvoimien piirissä tapahtuvat  simputukset melko tarkasti, koska mitään tutkimuksia ei siellä tee kukaan muu kuin valtuutettu sekä rikostutkintaan koulutettu henkilökunta. Eli kantahenkilökunta toimii maamme lakien mukaan sekä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, kuten laki edellyttää.  Samoin kukaan tutkija ei kuitenkaan saa tutkia omia tekojaan, joten sitä kautta sitten on turha odottaa anteeksiantoa.

Mikäli joku uniformumies työskenteli hän sitten palo, poliisi tai puolustusvoimissa sattuu puhumaan "sopimattomia" eli esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia, niin silloin  tieto tuosta valitettavasti päätyy usein hyvin nopeasti poliisille, koska nuo "uniformulaitokset" ovat erittäin haluttu työpaikka. Kuitenkin esimerkiksi venäjän suhteilla pelotellaan maassamme aivan suhteettomasti, kun sisäpoliittista keskutelua halutaan ohjata. "Venäjän kumartelu on viisauden alku" sanotaan ilmeisesti jossain poliittisessa raamatussa, ja usein esimerkiksi sisäpoliitiikkaan kuuluvaa keskustelua on suitsittu sillä, että tietyt mielipiteet on parempi jättää ilmaisematta, koska se että joku on eri mieltä presidentin kanssa vahingoittaa maamme idän suhteita.

 Eli maamme ulkopolitiikkaa käytetään tällaisessa tapauksessa sisäpoliittisena pelotteena. Samoin suhteemme Venäjään on jotenkin outo, koska suomalaiset haluavat kaiken aikaa suhteiden perustuvan keskinäiseen luottamukseen, mutta kuitenkaan venäläisiä ei muka haluta sitten maahamme ollenkaan. Myös esimerkiksi maamme alueella harjoittelevat NATO-joukot eivät oikein istu siihen, mitä yleensä kutsutaan puolueettomuudeksi, mutta mitä varten maamme toimittajien on niin vaikea kirjoittaa amerikkalaiset joukot, vaan pitää kirjoittaa sanan "amerikkalainen" tai USA:n paikalle  "jenkki", joka kerran kun jotain tuosta valtiosta puhutaan.

Se mitä me tässä NATO-keskustelussa olemme saavuttaneet tai mitä demokratia on saavuttanut, on se että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on alettu keskustella paljon avoimemmin sekä myös presidentin sekä ulkopolitiikan arvostelu on lopulta muuttunut normaaliksi toiminnaksi. Eli NATO-keskustelu sekä "tapaus snowden" ovat vieneet ihmiset poliittisiin kulisseihin ja kabinetteihin, sekä tehneet muutenkin hyvää politiikalle,  eli ennen ei ulkopolitiikan arvostelua olisi koskaan sallittu, eikä myöskään kansanäänestys NATO:sta olisi koskaan ollut kovin vakavasti otettava aihe. Mutta poliittisen eliitin on nykyään kuunneltava kansaa toisella tavalla kuin ennen.

Eli ennen ulkopoliittinen päätöksenteko tehtiin kabineteissa, ja noista kabineteissa käydyistä keskusteluista ei ollut tapana puhua ollenkaan. Mutta nyt sitten ulkopoliittinen päätöksenteko kuuluu joka tapauksessa myös hallitukselle kokonaisuudessaan. Ja liittoutumisessa tai liittoumien ulkopuolella pysymisessä pitää kysyä kansan mielipidettä, vaikka tietenkin kyseessä on vain "neuvoa antava kansanäänestys". Eli lopullisen päätöksen liittoutumisesta NATO:n kanssa tekee Eduskunta yhdessä tasavallan johdon kanssa, mutta kuten tiedämme, niin kansanäänestys on tietenkin melko varmasti edessä, ja vaikka se on juridisesti pelkästään neuvoa-antava, niin silti Eduskunta ei voi jättää tuota äänestyksen tulosta huomiotta, vaikka se ei ehkä vastaisi edustajien kantaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi