Venäjän presidentti Vladimir Putin on tullut Suomeen, ja sen myös huomaa median käytöksestä

Venäjän presidentti Vladimir Putin on saapunut Suomeen, ja tämän asian sitten varmasti jokainen on pannut merkille myös median toiminnassa. Mediassa on esimerkiksi kirjoitettu siitä, kuinka Venäjän lentotukialus "savuttaa mutta toimii", ja myös muutenkin maamme media on alkanut sitten selitellä sanomisiaan sekä muita siellä esitettyjä näkemyksiä.

Eli enää Venäjä ei olekaan meille uhka, vaan suurten mahdollisuuksien maa, jonka markkinoille me Suomalaiset haluamme tuotteitamme viedä, ja tietenkin myös Venäjän johdon osaaminen kansainvälisessä politiikassa saa aikaan sen, että meidän Suomalaisten olisi aika ottaa lusikka kauniisti käteen, ja lähteä mukaan Kremlin harjoittamaan vastuulliseen politiikkaan. Kuten olemme huomanneet, niin USA:n seikkailupolitiikka on viemässä maailmaa kohti turmiota, niin siksi kaikkien vapaan maailman edustajien olisi nyt sitten ryhmityttävä Venäjän presidentin ympärille, jotta me saisimme sitten hiukan ryhtiä omaan politiikkaamme. Ja tietenkin aina välillä unohtuu sellainen asia, että meillä Suomessa on kaksijakoinen näkemys Venäläisistä.


Meidän valtiomme johdon sopii kyllä istua kahvilla Venäjän presidentin kanssa, mutta tavallisten ihmisten ei sovi missään nimessä tutustua Venäläisiin. Se tulkitaan maanpetokselliseksi toiminnaksi. Myös Helsingin alla olevat tunnelit tai niitä koskeva lehtijuttu jossain Wall Street Journalissa on herättänyt pahennusta maamme mediaväessä, mikä tietenkin on oikeastaan aivan oikeutettua. Kuitenkin Wall Street Journalin puolesta voimme sitten sanoa, että he eivät varmaan ole tietoisia näistä tunneleista sekä niiden tarkoituksesta, vaikka suurimmalle osalle Helsinkiläisistä ne ovat aivan tuttuja asioita.


Wall Street Journal on kuitenkin Amerikkalainen lehti, jonka ilmestymisalue on globaali, mikä tarkoittaa sitä, että Helsinki on heille vain yksi paikka maailmassa. Ja varmasti Helsingin alla olevat tunnelit ovat tuon lehden toimittajista erittäin kiehtova (täyte)jutun aihe, mutta se varmaan kuitenkin aiheutti jonkinlaisen reaktion Venäläisessä mediassa, mikä tietenkin on Suomessa täysin uutta, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että mikä on se uhka, jota varten puolustusvoimissa valmistaudutaan? Onko se mahdollisesti Ruotsin tai Viron hyökkäys Suomeen.


Kuitenkin pitää muistaa se, että maassamme on ollut aina tapana, että kun henkilön sosiaalinen tai muu asema muuttuu, niin hän lähtee sitten kertausharjoituksiin, jotta muistaisi mitä maassamme sopii ja mitä ei sovi sanoa. Tai niin sen ainakin itse olen käsittänyt opettajien puheista. Eli ainakin 20 vuotta sitten oli tapana, että henkilö kutsuttiin keskustelemaan asioista puolustusvoimiin, jos hänen sanomisensa olivat jotenkin sellaisia, että niitä ei olisi voinut julkisesti esitellä. Mutta tuo saattaa olla vain väärinkäsitys, joka johtuu siitä, että tuon henkilön kertausharjoituksia koskeva lause on väärinymmärretty.


Se että puhutaan Suomen valmistautumisesta sotaan Venäjää vastaan, ei varmaan kovin rakentavalta tunnu ainakaan kenestäkään Suomalaisesta, joka valmistautuu kohtaamaan supervallan presidentin tämän vierailun aikana. Ennen itäisen naapurimaan päämiehen vierailu maassamme on ollut suuri tapahtuma, missä annettiin valtionjohdolle ohjeita siitä, miten tuon suuren valtion kanssa piti menetellä, ja samalla esitettiin pyyntöjä siitä, miten esimerkiksi Venäjän sisäpolitiikasta piti kirjoittaa. Se että joku sitten saattoi kirjoittaa vastaan aiheutti sen, että kyseistä toimittajaa tai muuta "vastuuntunnotonta" henkilöä ei sitten näkynyt missään valtionjohdon järjestämillä kahvikutsuilla ainakaan vähään aikaan. Ja se sitten tietenkin aiheutti sen, että kun tällainen supervallan presidentti sitten saapui Suomeen, niin tuohon vierailuun suhtauduttiin lähes uskonnollisella hartaudella, ja tietenkin esimerkiksi puliukot poistettiin Helsingin katukuvasta.


Samoin lehdet ikään kuin puhdistettiin jutuista, jotka saattoivat aiheuttaa "kiperiä tilanteita" valtionpäämiesten välille, ja joskus olen kuullut väitteitä siitä, että joitakin "vähän turhan aktiivisesti kantaa ottavia henkilöitä" oli otettu ikään kuin turvasäilöön, koska heidän ei haluttu levittävän sellaista kuvaa, että Suomen kansa ei seisoisi presidenttinsä takana. Ja kun tuo suuren maan presidentti oli saapumassa maahamme, niin silloin tietenkin jokainen toimittaja, joka halusi jotain olla osoitti ylistäviä sanoja naapurimaatamme kohtaan, ja samalla maailmalle osoitettiin se, että maidemme johdolla oli erityinen suhde tähän itäiseen naapuriimme, jonka sotakoneiston olemassaololla perusteltiin jatkuva rähmällään olo. Eli tuo "venäläisten sotalaivojen tai tankkien savuttaminen ja toimiminen" on tietenkin sellainen aito asia, jonka taakse voidaan aina piiloutua, kun halutaan osoittaa tarvetta siihen, että naapurimaan johdolta halutaan ohjausta sisäpolitiikkaan.


Ja onhan maassamme sitten jo kohta presidentinvaalit, joten sen takia kannattaa ryhtyä jo hyvissä ajoin tekemään itsestä tunnettua, jos vaikka sitten tulisi kutsu presidentin hoviin, jolloin tuo henkilö voi vaikka omaksua saman poliittisen vaikuttajan roolin kuin Simopekka Nortamo aikoinaan omaksui. Eli hän saattoi sitten vaikuttaa poliittisen johdon sanomisiin yksinkertaisesti referoimalla heidän puheitaan ja selvittämällä sitten presidentille, kuinka joku onneton oli mennyt puuttumaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Noottien käyttö valtioiden välisissä suhteissa heijastuu aina myös niiden sisäpolitiikkaan.

Nootti on valtioiden välisiin suhteisiin kuuluva ilmaus siitä, että toinen valtio on tyytymätön toisen valtion toimintaan. Tuon takia nootteihin pitää aina suhtautua vakavasti, mutta kuitenkin varsinkin Venäjän ulkoministeriön antamiin palautteisiin suhtaudutaan Suomessa hiukan liiankin suurella hartaudella. Itse olen sitä mieltä, että noihin Venäjän ja Suomen ulkoministeriöiden välisiin nootteihin liittyy myös sellainen mahdollisuus, että niillä saatetaan yrittää vaikuttaa maamme politiikkaan sekä ehkä myös lainsäädäntöön.

Kun noottien historiaa käsitellään siltä jaksolta, kun Suomi on ollut itsenäinen valtio, niin silloin kyllä mieleeni muistuu nimenomaan Kekkosen aikaan sijoittuva “Noottikriisi” vuodelta 1961, jolloin hän keskeytti Havaijin matkansa, ja palasi Suomeen, jotta voisi neuvotella Neuvostoliiton kanssa, ja tuo sitten toi hänelle murskavoiton koko presidentti-uransa ainoasta vakavasti otettavasta vastaehdokkaasta.

Se tilasiko Kekkonen tuon nootin on jäänyt historian hämärään, ja tietenkin tuon tukitoimen saattoi ideoida NKP eli Neuvostoliiton kommunistinen puolue tai KGB, jotka saattoivat osoittaa tuolloin myös kykyä omatoimiseen ajatteluun. Tuolloin on saattanut käydä niin, että joku tuolta hyvin monimutkaisessa yhteenliittymässä halusi silloin ryhtyä tukemaan Neuvostoliitolle mieleistä ehdokasta kysymättä häneltä mitään lupaa tuollaiseen toimintaan. Joidenkin ihmisten mielestä noottikriisin tarkoitus olisi ollut tukea Olavi Honkaa eli Kekkosen kilpailijaa.

Tuolloin olisi toiminta ollut sitä, että tuo noottia koskeva tieto olisi päästetty julkisuuteen ehkä KGB:ssä olevan tekaistun “vuodon” kautta, ja siinä olisi samalla vihjattu Kekkosen tilanneen tämän tukitoimen. Tuo olisi tarjonnut presidentti Kekkoselle mahdollisuuden erota ikään kuin kunniallisesti, ja antaa paikkansa Olavi Hongalle, mutta sitten kaikki ehkä meni pieleen. Eli Kekkonen sai sitten Hongan kaadettua, ja sitten hän jatkoi presidenttinä periaatteessa aina kuolemaansa asti vuonna 1986, vaikka hänen loppu-aikansa oli todella vaikeaa. Mutta kun puhutaan siitä, mitä todella tapahtui, niin totuus ehkä nukkui pois Kekkosen sekä Hongan kuoltua, ja ehkä sitä lopullista totuutta ei koskaan tulla kuulemaan.

Jos Kekkonen tai Honka tuon kriisin tilasi, niin sitä koskevat asiapaperit varmasti on poltettu jossain takassa, kuten ehkä on myös esimerkiksi NKP:n versiolle kyseisistä papereista hävitetty viimeistään Neuvostoliiton hajottua, koska KGB ei ehkä halunnut saattaa tovereitaan vaikeaan asemaan näiden asioiden kanssa. Noottikriisi on kuitenkin jäänyt elämään ihmisten mieliin, ja sitä asetelmaa tietenkin on paljon käytetty hyväksi erilaisissa tutkielmissa, joissa väitetään Kekkosen tilanneen nootin, mutta itse olen sitä mieltä, että NKP on sen ehkä tekaissut kysymättä lupaa yhdeltäkään Suomalaiselta. Kun tuota vuoden 1961 tapahtumaa verrataan nykyiseen käsitykseen nooteista, niin silloin pitää sanoa, että aina ei voi eikä myöskään tarvitse toista valtiota miellyttää.

Kaikkia päätöksiä mitä esimerkiksi Suomen valtio tekee ei tarvitse aina alistaa Kremlin arvioitavaksi, eikä meidän myöskään tarvitse peitellä mielipiteitämme, vaikka ne olisivat eriäviä valtion johdon mielipiteiden kanssa. Eli meille riittää se että noudatamme lakia, ja tuolloin on muistettava se, että meillä jokaisella on oikeus sanoa mielipiteemme tässä maassa, oli se linjassa ulkopoliittisen johdon linjan kanssa tai ei. Toki jos joku alkaa olla kovin usein eri mieltä presidentin kanssa, niin siitä voi sotilasarvo lähteä, mutta kuitenkin voidaan sanoa niinkin, että tietenkin olisi hyvä tietää mitä mieltä presidentti sitten on, ennen kuin joku alkaa kommentoida jotain asiaa.

Kuten tiedämme, niin Suomessa on kaikilla sikäli oikeus sanoa mielipiteensä, että sen takia ei ketään saa täällä pidättää tai toimittaa vankilaan, mutta tietenkin kohtelias pitää olla. Eli mitään sellaista henkilöön menevää loukkaamista ei tuolloin  kannata kirjoitella, mutta perustellusti ilmoitetun mielipiteen ilmaiseminen  on tietenkin jokaisen oikeus. Noottien käyttö maassamme on joissakin tapauksissa ollut sellaista, että sillä ikään kuin tukitaan ihmisten suita, eli heitä pelotellaan jollain Venäjän operaatiolla, jotta he eivät uskaltaisi kirjoittaa tai puhua asioista, jotka ovat joillekin kolmansille osapuolille kiusallisia.

Tuolloin voidaan muistuttaa siitä, että viralliset huomautukset kirjoituksista tekee valtiovalta ihan itsenäisesti, ja missään nimessä niitä ei anneta esimerkiksi lenkkisaunassa tai lähiöravintolassa. Eli nämä paikat eivät ole niitä foorumeita, missä tasavallan johto jakelee palautteita ihmisille, ja muutenkin noissa valtiovallan antamissa palautteissa ei varmasti välimiehenä toimi mikään baarimikko tai paikallinen liivijengin edustaja. Eikä virallisissa esimerkiksi presidentin virkahuoneessa tai SUPO:n päämajassa pidetyissä keskusteluissa sitten ainakaan yleensä vedetä ketään turpiin, jos ei sitten kirjoitettu teksti satu jotain paikallaolijoista miellyttämään. Ja varmaan jokaisessa kirjoituksessa, mitä maailmassa tehdään on jonkun mielestä jotain huomautettavaa.

Kuitenkin se että toinen uhkaa toista väkivallalla esimerkiksi jonkun kirjoituksen yhteydessä kertoo siitä, että hän on jotenkin kyvytön vastaamaan kirjoitukseen samalla mitalla. Se joka ryhtyy väkivaltaiseksi menettää tuolloin “pelin”, eikä tietenkään tilannetta auta yhtään sellainen asia, että tuo väkivalta tehdään valtion virkapuvussa tai sen suojeluksessa eli esimerkiksi sotilasarvon turvin tapahtuva yllyttäminen pahoinpitelyyn on varmasti  tulkittavissa sellaiseksi raukkamaisuudeksi, mitä ei kovin usein tapahdu, ja sitten tietenkin maailmalla varmasti sitten kyllä tuollainen asia huomataan hyvin helposti.

Venäjän uhka sekä sen käyttö maamme sisäpoliittisena lyömäaseena

Kun puhutaan tutkijoiden sekä toimittajien työmoraalista, niin toki pitää muistaa se, että suurin osa länsimaisista tutkijoista sekä toimittajista ovat erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ihmisiä. Mutta muutamissa pienissä asioissa jään itse miettimään sitä, että pitäisikö tutkijoilla tai toimittajilla olla velvollisuus ilmoittaa puoluekantansa tai pikemminkin puolueen jäsenyytensä tai taloudellisia sidoksiaan? Näet meidän maassamme on oikeasti ihan hyvin toimiva koululaitos, joka ei kuitenkaan ole opiskelijoille ilmainen. Venäjän uhkaa on maassamme aina käytetty keppihevosena, ja samoin opiskelijoita on kaikkialla maailmassa lahjottu jonkun poliittisen aatteen taakse esimerkiksi ilmaisilla ulkomaan matkoilla.

Ainakin yliopistoissa sekä korkeakouluissa suurin osa opiskelijoista asuu niin, että hän kustantaa asumisensa ja ruokansa itse, ja jos totta puhutaan, niin valmistuminen ei saisi kauheasti viivästyä missään oppilaitoksessa. Kun taas puhutaan esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista, niin itse kyllä olen joissain tapauksissa pelännyt sitä, että joku valtio saattaa tehdä sitä, että se lähettää tänne opiskelijan, mutta todellisuudessa hänen tehtävänsä tekee joku ryhmä tuolla kotimaassa. Joissain tapauksissa noiden ulkomaisten opiskelijoiden jäljiltä on oppilaitosten tietokoneilta löytynyt mm. "keykoggereita" sekä muita kiellettyjä valvontaohjelmia, joiden avulla koneiden näppäimistön käyttöä on saatettu monitoroida hyvinkin tarkasti.

Kyseessä on muuten turvallisuusuhka, joka tarkoittaa sitä, että noissa maissa saattaa olla sellainen projekti, että he hakevat esimerkiksi suomalaisia korkeakoulujen päättötodistuksia, ja sitten kopiovat noita papereita omille tiedusteluviranomaisilleen. Mutta tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasia, vaan se että maassamme on ollut tapana ikään kuin komentaa ihmisiä ruotuun vihjailemalla että jos henkilö ilmaisee olevansa hallituksen kanssa eri mieltä jostain asiasta, niin hän saa sitten tästä "kokkelipiimää" elämäänsä. Ja pienet tulot saattavat ajaa jonkun opiskelijan sellaisille teille, että hänen objektiivisuuteensa alkavat vaikuttaa esimerkiksi lahjana saadut ulkomaan matkat tai muut edustustehtävät, joiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen opiskeluun, ja jostain syystä maassamme on aina korostettu opiskelijoiden vasemmistolaisuutta.  Venäjä taas nähdään meillä Suomessa jonkinlaisena karhuna, jota pitää jatkuvasti miellyttää.

Tällä sanalla "vihjaaminen"  tarkoitan sitä, että esimerkiksi sanalla "huippuyksikkö" ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että jos joku taho ei muista tukea hallituksen kantaa, niin hän saa sitten lähteä kävelemään. Samoin maassamme on ollut tapana ikään kuin pelotella seurauksilla, jos joku sattuu astumaan "isojen poikien varpaille". Noissa jutuissa  on lähes poikkeuksetta pääministerin kuva, sekä vihajauksia siitä, että vaikeuksia on tulossa, jos joku ryhtyy sanomaan vastaan noille henkilöille. Mikäli sitten kyseinen henkilö ei muista kumartaa tuota kuvaa, niin hän sitten varmasti saa muka potkut työpaikastaan. Maassamme on Venäjää käytetty aina jonkinlaisena pelotteena sisäpolitiikassa, ja esimerkiksi kertausharjoituksilla on sitten peloteltu ihmisiä, ja samalla muistutettu, että poliisi on myös reservin aliupseeri, joka kyllä kertausharjoituksissa muistaa arvonsa.

 Toki puolustusvoimat tutkii  itse piirissään tapahtuvat rikokset, mutta uskoisin kuitenkin, että noita tutkimuksia ei tee siellä reserviläinen. Eli pääesikunnan valvontaosasto kyllä varmasti tutkii nuo puolustusvoimien piirissä tapahtuvat  simputukset melko tarkasti, koska mitään tutkimuksia ei siellä tee kukaan muu kuin valtuutettu sekä rikostutkintaan koulutettu henkilökunta. Eli kantahenkilökunta toimii maamme lakien mukaan sekä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, kuten laki edellyttää.  Samoin kukaan tutkija ei kuitenkaan saa tutkia omia tekojaan, joten sitä kautta sitten on turha odottaa anteeksiantoa.

Mikäli joku uniformumies työskenteli hän sitten palo, poliisi tai puolustusvoimissa sattuu puhumaan "sopimattomia" eli esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia, niin silloin  tieto tuosta valitettavasti päätyy usein hyvin nopeasti poliisille, koska nuo "uniformulaitokset" ovat erittäin haluttu työpaikka. Kuitenkin esimerkiksi venäjän suhteilla pelotellaan maassamme aivan suhteettomasti, kun sisäpoliittista keskutelua halutaan ohjata. "Venäjän kumartelu on viisauden alku" sanotaan ilmeisesti jossain poliittisessa raamatussa, ja usein esimerkiksi sisäpoliitiikkaan kuuluvaa keskustelua on suitsittu sillä, että tietyt mielipiteet on parempi jättää ilmaisematta, koska se että joku on eri mieltä presidentin kanssa vahingoittaa maamme idän suhteita.

 Eli maamme ulkopolitiikkaa käytetään tällaisessa tapauksessa sisäpoliittisena pelotteena. Samoin suhteemme Venäjään on jotenkin outo, koska suomalaiset haluavat kaiken aikaa suhteiden perustuvan keskinäiseen luottamukseen, mutta kuitenkaan venäläisiä ei muka haluta sitten maahamme ollenkaan. Myös esimerkiksi maamme alueella harjoittelevat NATO-joukot eivät oikein istu siihen, mitä yleensä kutsutaan puolueettomuudeksi, mutta mitä varten maamme toimittajien on niin vaikea kirjoittaa amerikkalaiset joukot, vaan pitää kirjoittaa sanan "amerikkalainen" tai USA:n paikalle  "jenkki", joka kerran kun jotain tuosta valtiosta puhutaan.

Se mitä me tässä NATO-keskustelussa olemme saavuttaneet tai mitä demokratia on saavuttanut, on se että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on alettu keskustella paljon avoimemmin sekä myös presidentin sekä ulkopolitiikan arvostelu on lopulta muuttunut normaaliksi toiminnaksi. Eli NATO-keskustelu sekä "tapaus snowden" ovat vieneet ihmiset poliittisiin kulisseihin ja kabinetteihin, sekä tehneet muutenkin hyvää politiikalle,  eli ennen ei ulkopolitiikan arvostelua olisi koskaan sallittu, eikä myöskään kansanäänestys NATO:sta olisi koskaan ollut kovin vakavasti otettava aihe. Mutta poliittisen eliitin on nykyään kuunneltava kansaa toisella tavalla kuin ennen.

Eli ennen ulkopoliittinen päätöksenteko tehtiin kabineteissa, ja noista kabineteissa käydyistä keskusteluista ei ollut tapana puhua ollenkaan. Mutta nyt sitten ulkopoliittinen päätöksenteko kuuluu joka tapauksessa myös hallitukselle kokonaisuudessaan. Ja liittoutumisessa tai liittoumien ulkopuolella pysymisessä pitää kysyä kansan mielipidettä, vaikka tietenkin kyseessä on vain "neuvoa antava kansanäänestys". Eli lopullisen päätöksen liittoutumisesta NATO:n kanssa tekee Eduskunta yhdessä tasavallan johdon kanssa, mutta kuten tiedämme, niin kansanäänestys on tietenkin melko varmasti edessä, ja vaikka se on juridisesti pelkästään neuvoa-antava, niin silti Eduskunta ei voi jättää tuota äänestyksen tulosta huomiotta, vaikka se ei ehkä vastaisi edustajien kantaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

F-15 Suomessa ja NATO taas asialistalla

F-15 "Eagle"
Kuva I

NATO tai oikeastaan USA on tuonut yhden legendaarisimmista hävuttäjäpommittajistaan Suomeen, ja samalla harjoittelee maihinnousuja yhdessä suomalaisten kanssa. Samalla erilaisia kannanottoja sotilasliiton puolesta- ja sitä vastaan on lehdistö täynnä. Syy miksi USA:n asevoimat tekee tällaista on siinä, että tuollainen toiminta paljastaa myös ne tahot, jotka oikeasti vastustavat NATO:a. Se että maamme puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää oman etumme takia ei tarkoita sitä, että emme voisi ottaa myös globaalia vastuuta.

Mutta otammeko sen yhdessä NATO:n vai pelkän EU:n kanssa on pulmallista, mutta samalla tällä NATO-keskustelulla on ollut tervehdyttävä vaikutus maamme puolustusvoimiin, joka on ensimmäistä kertaa aloittanut avoimen keskustelun tästä hyvin vakavasta aiheesta nimeltään maanpuolustus, ja tässä sitten on olemassa tilaisuus keskustella asiasta hiukan pidempäänkin. Eli mikään yhden viikonlopun seminaari ei varmasti ole riittävä aika tällaisen pitkälle viedyn ratkaisun toteuttamiseksi. Samoin kukaan meistä ei varmasti koskaan edes kuvittele tuon päätöksen olevan meille helppo, koska esimerkiksi Venäjän kannalta katsottuna Suomi saatetaan jo laskea NATO:n jäsenvaltioksi, tai sitten Venäjän droktiini eli strateginen ennuste saattaa laskea niin, että Suomi joutuu NATO:n miehittämäksi mahdollisessa kriisissä, ja se että emme tuohon liittoon virallisesti kuulu, saattaa olla noille Venäjän sotilaallisen strategian sekä tulevien taktiikoiden suunnittelijoille täysin yhdentekevä asia.

Eli ohjuksia ammuttaisiin myös Suomessa olevia kohteita vastaan, vaikka maamme vakuuttaisi olevansa puolueeton. Ja molempien osapuolten koneet saattaisivat käyttää maamme ilmatilaa ryhmittyäkseen iskuihin. Vaikka valitsisimme sen, että emme liity NATO:oon, niin kuitenkin maamme asevoimat tarvitsevat todellisia välineitä pysäyttääkseen aluettamme uhkaavan aggression, joten kuitenkin joudumme silloin miettimään aseiden ja varsinkin taistelukoneiden hankintaa yhteistyössä muiden maiden kanssa, kuten niin usein olen kirjoittanut. Mutta ei ole sama mitä koneita hankimme, koska esimerkiksi vihamielinen taho voisi tehdä "maskirovkan" eli vale-iskun vaikka Venäläistä tukikohtaa vastaan Suomalaisilla tunnuksilla varustetuilla koneilla.

Tuo tekijä ei ehkä olisi valtiollinen taho, vaan taho joka haluaa kääntää esimerkiksi viranomaisten huomion pois omasta toiminnastaan. Eli esimerkiksi liikemiesryhmä joka on myynyt aseita terroristeille voisi olla tällaisen toimenpiteen takana, ja he voisivat päätyä tähän tekoon, koska viranomaiset ovat ehkä ryhtyneet tutkimaan heidän puuhiaan.Saamalla aikaan sodan Suomen sekä Venäjän välille he voivat sitten kääntää Kremlin huomion toisaalle omista laittomista liiketoimistaan. Toisin sanoen he voisivat maalata jo käytöstä poistettuun hävittäjä-pommittajaan suomalaiset tunnukset, ja tehdä uudet "mainilan laukaukset" hyökkäämällä esimerkiksi venäläistä alusta vastaan Itämerellä.

Eli tällainen asia pitää aina ottaa huomioon, kun valitaan puolustusvoimien välineitä. Termi "maskirovka" on yleisnimitys valehyökkäyksille tai muille peitetoimille, joita tehdään hyökkäyssodan perustelemiseksi. Vaikka sana on peräisin venäjältä, niin se ei tarkoita sitä, että hyökkääjä tai peite-iskun tekijä on venäläinen. Yhdysvaltojen poliittisessa kielenkäytössä sana "maskirovka" korvataan usein "covert action" nimisellä termillä. Eli käytännössä kyseessä on erikoissodankäynnin laji, jossa hallituksia horjutetaan esimerkiksi kouluttamalla sissejä sekä salamurhaamalla sen kannattajia. Tätä kutsutaan positiiviseksi "covert actioniksi" tai positiiviseksi "Maskirovkaksi". Tai sitten käänteinen "covert action" tarkoittaa samojen toimenpiteiden käyttämistä sissejä vastaan, eli antiterroristitoiminta (anti guerilla )tarkoittaa sitä, että sissejä vastaan taistellaan samoilla menetelmillä, kuin mitä he itse käyttävät toiminnassaan.

pseudotiedetta.blogspot.fi