Terrorismi sekä politiikka ovat aina olleet asioita, jotka liittyvät toisiinsa (Muslimitkin voisivat olla hiukan suvaitsevia meitä kohtaan)

Kauhu astui Tukholmaan, kun joku otti rekan luvatta käyttöönsä, ja lähti ajamaan sillä väkijoukkoon. Seurauksena oli todella surullinen tapaus, josta voidaan lukea lehdistä. Se että tämä isku tapahtui kuntavaalien alla on varmasti saanut jotkut poliitikot tai vaaliehdokkaat heittelemään kommentteja, mitä he eivät ole välttämättä miettineet loppuun. Kuitenkin meidän yhteiskunnassamme ei saa olla vallalla sellainen käsitys, että kaikki mikä kuuluu muiden kulttuurien tapoihin on oikein. Ideana suvaitsevaisuudessa on, että myös muslimien tiettyjä tapoja voidaan pitää rikollisina, ja heidän tapaansa toimia sekä myös heidän asenteitaan voidaan myös arvostella.

Eli ei ole rasismia arvostella kunniamurhia tai ylipäätään muslimien mielestä uskontoon kuuluvia lapsiavioliittoja. Samoin muslimitkin voisivat olla meitä kohtaan myös suvaitsevia, ja ymmärtää että myös meillä länsimaissa olevilla ja täällä asuvilla ihmisillä on oikeus omiin arvoihimme ja asenteisiin sekä uskontoomme, joten hekin voisivat hiukan kunnioittaa meidän kansallisia lippujamme sekä tapojamme sekä muita asioita, joita me pidämme pyhinä. Tällä tarkoitan sitä, että meidän ei myöskään tarvitse kaikessa antaa periksi siksi, että joku muu haluaa tehdä niin tai näin. Myös meillä on omat arvomme ja asenteemme, joiden takana sitten me seisomme.

Tällä tarkoitan sitä, että vaikka ihminen on maahanmuuttaja, niin se ei häntä oikeuta tekemään mitä hän sattuu haluamaan tehdä, eikä myöskään mikään uskonto vapauta ketään rikosoikeudellisesta vastuusta. Ihmisillä on oikeus tuntea epäluuloja maahanmuuttajia kohtaan, koska epäluuloisuus nyt sattuu kuulumaan ihmisluonteeseen. Se että joku tekee terrori-iskuja varmasti lisää maahanmuuttovastaisuutta, ja ihmisillä on oikeus vaatia viranomaisilta toimia tällaisten iskujen estämiseksi Missään tapauksessa ei ole oikein syyttää ihmisiä rasismista, jos he tämän jälkeen alkavat suhtautua nuivasti maahanmuuttajiin. Iskuissa kuoli kolme ihmistä, missä oli tietenkin kolme ihmistä liikaa, ja tietenkin tällainen tapaus varmasti saa aikaan sen, että esimerkiksi maahanmuuttoa halutaan rajoittaa, sekä lisää turvallisuudesta vastaavia ihmisiä kuten poliiseja sekä sotilaita halutaan palkata lisäämään yleistä turvallisuutta.

Tällaisissa tapauksissa on sellainen aspekti, että ne vaikuttavat maahanmuuttajien sekä valtaväestön suhteisiin kuten ääriryhmät toivovat niiden vaikuttavan, eli ne lisäävät valtaväestön sekä nimenomaan islamilaisista maista kotoisin olevien ihmisten välillä olevaa kuilua, ja eristää ennestään näitä vähemmistöjä yhteiskunnasta. Kun nuo terroristit alkavat tehdä iskujaan, niin heillä on vakaa ajatus siitä, että täällä Euroopassa kasvaneet islamin uskoa tunnustavat henkilöt ovat uhka heidän omalle elämäntavalleen. Samoin se että joku muslimi sitten asettuisi esimerkiksi Suojelupoliisin tai jonkun ulkomaisen tiedustelun palvelukseen, ja lähtisi sitten operoimaan lähi-itään on varmasti kauhuskenaario, mikä aiheuttaa terroristien johtajille painajaisia.

Tuollainen henkilö voi aiheuttaa todella vakavaa vahinkoa noille järjestöille, ja tämä tietenkään ei ole mikään uusi ajatus. Ensimmäisen kerran tuollainen operaatio, missä kristinuskoon kääntynyt muslimi soluttautui islamistien järjestöön tapahtui 1200-luvulla ristiretken aikaan, jolloin Temppeliherrat värväsivät erään kristinuskoon kääntyneen muslimin Monte Cassinon benediktiiniluostarista soluttautumaan Hassan Ibn Al-Sabbahin assasiinien joukkoon, ja surmaamaan heidän johtajansa. Tämän henkilön vahvuudet operaatiossa olivat sellaiset, että hän tunsi kaikki muslimien tavat sekä puhui sujuvasti arabiaa, joten tuo mies kykeni sitten tunkeutumaan assasiinien linnoitukseen. Kyseessä oli muuten Franciscus Assisilainen, jonka nimestä tulee sana "assassiini", mutta emme sitten muuta tuosta miehestä tiedä, koska hänet tunnetaan historiassa vain munkkina ollessaan käyttämällä nimellä.

Tuollaisten uhkien takia pitää valtaväestön sekä vähemmistöjen välien olla huonot, ja tietenkin terroristit haluavat myös värvätä pyhään sotaan näitä henkilöitä, joilla on länsimainen passi. He kykenevät liikkumaan vapaasti Euroopassa sekä Amerikassa, ja siksi on ääriryhmien edun mukaista, että muslimit eristetään tästä yhteiskunnasta. Jos ihmisellä menee hyvin, ja hänellä on ystäviä, niin silloin tietenkään hänestä ei tule terroristia. Näet kyseessä on tilanne, missä ei synny niin sanottua kollektiivista vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Joss ihmistä kohdellaan huonosti, niin hän altistuu ääriryhmien vaikutuksille. Tuolloin hän syrjäytyy ja alkaa vihata valtaväestöä, niin silloin tietenkin tilanne on se, että hänet on suhteellisen helppo värvätä terroristiksi.

Meidän länsimaisten ihmisten pitää kuitenkin muistaa se, että me emme saa olla liian suvaitsevia muslimeita kohtaan. Tämä on kuitenkin meidän maamme, ja se tarkoittaa sitä, että meidän velvollisuutemme ei ole integroitua täällä oleviin vähemmistöihin, vaan tämän prosessin pitää tapahtua toisin päin. Eli tietenkin meidän pitää vähän tarkemmin ryhtyä katsomaan keitä tänne päästetään, sekä myös ryhtyä hiukan vaatimaan myös pakolaisina maahan tulleita ihmisiltä jotain tapoja, eikä suinkaan kaikkea mitä he tekevät tarvitse hyväksyä. 

Mitä Armfelt epäili, kun tsaari liitti Viipurin Suomeen? (Hän pelkäsi tsaarin yrittävän sujauttaa omia virkamiehiään suurisuhtinaskunnan johtoon)

Gustav Mauritz Armfelt
(1757-1814)

Ennen Viipurin läänin liittämistä Suomeen oli korkeimmat virat Suomessa varattu suomalaista  syntyperää oleville mutta samalla luterilaista uskoa tunnustaville, mutta tuon alueen Suomeen toi eteen ongelmia. Näet tuo lääni toi sitten eteen sen ongelman, että tuo alue toi maahamme paljon ortodokseja. Se saattoi Gustav Mauritz Armfeltin (1757-1814) mielestä merkitä maan ja sen kansan sulauttamista Venäjään. Näet ajateltiin Tsaarin haluavan muuttaa omia virkamiehiään käännynnäis-luterilaisiksi. Tuo olisi mahdollistanut virkakunnan sulautumisen venäjän virkakuntaa.

Vaikka Aleksanteri I oli muodollisesti luvannut Suomelle laajan autonomian, liittäessään alueemme Venäjään, mikä sitten myöhemmin johti itsenäisyyden tielle, niin tietenkin tuolloin 1800-luvun alun henkeen kuului se, että jokainen hallitsija sitten otti kaikkiin asioihin oman linjansa, ja tietenkin myös Aleksanteri I:n kauden loppu oli tiedossa, eli kuten silloin jo asioista ajateltiin, niin kaikki ihmiset olivat kuolevaisia, ja siksi esimerkiksi Armfeltin oli toimittava nopeasti, kun hän alkoi repiä Suomea irti Ruotsista, koska hän pelkäsi tulevansa myrkytetyksi

"Kuollessaan 1792 Kustaa III määräsi Armfeltin alaikäisen poikansa holhoojaksi ja nimitti hänet valtaneuvostoon ja Tukholman ylikuvernööriksi (Överståthållare). Kustaa III:n veli, Karl, kuitenkin lähetti Armfeltin lähettilääksi Napoliin päästäkseen hänestä eroon. Napolista käsin Armfelt neuvotteli Venäjän Katariina II:n kanssa suostutellen häntä voimanäytökseen kustavilaisten pääsemiseksi valtaan Ruotsissa. Kuninkaan vakoojat paljastivat juonen, ja Armfelt pakeni häntä hakemaan määrätystä laivasta vain kuningatar Maria Carolinan avulla. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

"Hän pakeni Venäjälle, missä hänet käytännössä vangittiin: hänet sijoitettiin pienehköön huvilaan Kalugan pikkukaupunkiin kohtalaisen eläkkeen turvin – mutta tosiasiassa hän oli koko Venäjällä olonsa ajan 1794–1797 poistumiskiellossa, ja tuo sitten saattoi merkitä kuolemantuomiota. Tukholmassa hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan petturina. Hänen rakastajattarekseen mainittua kreivitär Magdalena Rudenschöldiä syytettiin myös salaliittolaisuudesta, hänet piiskattiin julkisesti ja hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin kahden vuoden vankeudeksi."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

Syy miksi Armfelt oli niin innokas lähtemään tsaarin palvelukseen, oli se että hänen sukunsa ja rakastajatterensa oli häväisty piiskaamalla tämä Tukholman torilla, ja hänet oli itse tuomittu kuolemaan. Ja vain Tanskan kuninkaan tuki pelasti hänen henkensä, ja myöhemmin sitten Kustaa IV Adolfin noustua valtaan vuonna 1800, oli hänet armahdettu. Mutta varmasti Armfelt tiesi, että kuninkaan suosio on häilyväistä, ja hänet sittenkin saatettiin mestata. Mutta kun Ruotsi sitten lähti vuonna 1908 sotaan venäjää vastaan, oli Armfeltin tilaisuus vaihtaa puolta, ja hylätä kuninkaansa koittanut. Vaikka kuninkaan sijaishallitsija Reuterholm oli aikoinaan puoltanut Armfeltin kuolemantuomiota, niin saattaa olla niin, että hänelle oli tahallaan valehdeltu, tai Armfeltin roolia tuossa salaliitossa hiukan liioiteltu.

Armfelt oli kokenut vallankäyttäjä, ja toimiessaan kuninkaan holhoojana, oli hän varmasti saanut selville asioita, joita ei kuningas halunnut missään nimessä paljastaa, joten siksi Armfeltin oli pelastettava oma henkensä, jotta hän ei olisi kokenut sen ajan versiota "poliittisesta dementiasta", mikä tarkoitti silloin sitä, että kuningas sitten olisi unohtanut antamansa armahduksen, ja ehkä hän olisi sitten syyttänyt Suomen menetyksestä Armfeltin kaltaisia miehiä, joiden kohtalona saattoi olla karvasmantelipulla, mihin oli sitten lisätty mausteeksi sinihappoa. Ja siksi Armfelt lähti innokkaasti tsaarin palvelijaksi. Kuitenkin koulutettuna virkamiehenä hän tiesi, että sama mikä päti Ruotsissa päit myös venäläisessä vallankäyttötavassa.

Kun tsaari kuoli, niin seuraava tsaari sitten arvioi suhdettaan edeltäjänsä lähipiiriin puhtaalta pöydältä, ja tietenkin Armfelt oli hankala tapaus, koska hän oli kuulunut sekä venäläisen että ruotsalaisen virkakunnan ytimeen. Vaikka tsaari Aleksanteri I oli luvannut paljon vapauksia Suomelle, niin toki Armfelt tajusi tsaarin pelaavan aikaa. Hän tiesi että "Suomen asioiden komitea" oli vain peite-elin, jonka avulla tsaari kartoitti tämän maan viranhoitotapaa, ja toki vaikka hän oli tsaarin adjutantti, niin hän oli varmasti kuullut asioita, mitä ei olisi pitänyt kuolla, ja varmasti hänen korviinsa oli kantautunut tarinoita oudoista sairauksista, joihin kuoli mm. A.I Arwidsson (1791-1858), joka sai keuhkokuumeen matkalla Turkuun. Toki Arwidsson kuoli 44 vuotta Armfeltia myöhemmin, joten juuri tämä tapaus ei hänen korviinsa enää päätynyt.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ivar_Arwidsson

Mutta kun Viipurin lääni liitettiin Suomeen alkoi monen silmissä huolestuttava kehitys, eli tsaari saattoi esittää noita henkilöitä suomalaisiin virkoihin sillä perusteella, että he olivat suomalaisia syntyperältään. Ja vaikka virkojen täyttöperuste oli luterilainen usko, niin kaikki tiesivät, että kyseessä oli vain temppu, jolla tsaari haki suosiota itselleen. Jos varsinaista suomen luterilaista hakijaa ei virkoihin ollut tarjoilla, niin silloin tietenkin riitti pelkkä syntyperäinen suomalaisuus, ja se sitten voitiin järjestää sotapalveluksen kautta.

 Eli kun upseeri lähti suomesta hakemaan syvempää oppia ammattiinsa, niin silloin hänen piti lähteä venäjälle, ja tuolloin hänen lapsensa otettiin huostaan, ja tästä kasvatettiin venäläinen ortodoksi, joka tarkoitti tsaarin palvelijaa. Ja kun puhutaan siitä, miten nuo ylemmät virkamiehet valittiin, niin silloin tärkeää oli se, mitä hän oli opiskellut, joten jos virkakielenä olisi joku muu kuin ruotsi, niin silloin tietenkään ei ruotsinkielinen voisi hakea yliopistoon opiskelemaan. Se olisi taannut sitten sen, että vanhoista virkasuvuista ei sitten olisi enää ollut kelvollisia hakijoita huippuvirkoihin, ja tsaari olisi sitten voinut nimittää oman miehensä suomalaisen tilalle.

metsantarinoita.blogspot.fi