Innovaatiota voi hakea myös luonnossa tavattavista muodoista

Innovaation hakeminen luonnosta on meille kaikille melko outo kokemus. Kuitenkin esimerkiksi monesti kuva tai joku muu vastaava asia kuten maisema saa henkilön ajattelemaan jotain asiaa innovatiivisesti. Se tarkoittaa sitä, että visuaalinen muoto auttaa aivoja lämmintä maan jotain esinettä tai muuta muotoa. Kun pohditaan esimerkiksi pilviä, niin toki ne näyttävät varmasti monen ihmisen mielestä lentokoneesta tehdyltä kuvalta tai muulta vastaavalta tuotteelta, vaikka ensin emme varmasti tuota asiaa huomaa.

Tai emme yleensä ajattele noita asioita, kunnes tajuamme, että pilvet oikeasti näyttävät lentokoneilta tai helikoptereilta. Sen takia ne ovat olleet monien oikeiden lentokoneiden malleina. Kuitenkin esimerkiksi Donald Menzel ei koskaan julkisesti uskonut, että UFO:ja on oikeasti olemassa. Se miten tällaisia pilviä muodostuu on jäänyt kuitenkin mysteeriksi. Itse olen uskonut, että tuollaiset pilvet, jotka muistuttavat lentokoneita johtuvat ehkä niiden plasma-stealth-laitteista.

Syy miksi tuo suuri meteorologi oli kuitenkin päässyt Majestic-12-ryhmän jäseneksi saattaa kuitenkin johtua tällaisista pilvistä, jotka varmasti saavat aikaan mielleyhtymiä erittäin nopeisiin lentokoneisiin, jotka voivat lentää jopa tähtien välisiä matkoja, jos niillä sitten on vain on tarpeeksi polttoainetta sekä muita resursseja tällaista operaatiota varten. Kun mietitään sitä millaisen stimulantin tuollainen pilvi voi ihmiselle antaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että se selittää Menzelin mukanaolon tuossa huippusalaisessa ryhmässä. Mutta innovaatio on melko omituinen asia kaiken kaikkiaan. Se mitä kutsumme innovaatioksi tarkoittaa sellaista ideaa, jonka ihminen voi jalostaa toimivaksi tuotteeksi, mutta syntyäkseen vaatii innovaatio mielikuvan, jota aivot tai ihmisen mieli lähtevät sitten työstämään tuotteeksi.

Syntyäkseen mielikuva kuitenkin vaatii sellaista materiaalia, josta ihmisen aivot kykenevät muuttamaan jotain sellaista, mitä ne voivat käyttää tuotteen mallintamiseen. Ja mallinnuksen tuloksena on tietenkin jotain konkreettista, mutta voidakseen tehdä mitään todellista, täytyy aivojen saada sellaista informaatiota, mikä hyödyttää tuotantoprosessia. Samoin aivojen pitää saada syy laittaa tuota tutkielmassa esittelemäänsä asiaa paperille, jotta muutkin tietävät, että jollain henkilöllä on jokin uusi koje mielessään. On paljon ihmisiä, joilla on paljon ajatuksia, mutta he eivät noita mieleensä tulevia asioita koskaan tuo esiin missään mietinnössä.

Eli sen takia maailmassa on paljon keksintöjä, jotka jäävät hetkeksi mieleen, mutta myöhemmin sitten katoavat. Sen takia tuollaisia keksijöitä on todella vähän. Ja voidakseen tehdä ajatuksesta tuotteen, pitää ihmisen hallita silloin sellainen asia, mitä kutsutaan ajatus-synteesissä olemiseksi. Tuota tilaa kutsutaan nimellä “luomistyö”, ja siinä mielikuvitusta muutetaan synteettisten ajatus prosessien kautta piirustuksiksi sekä dokumentaatioksi, jonka mukaan tuote valmistetaan. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin työpaikan pitää rohkaista henkilöä kertomaan ajatuksiaan muille, jotta hänen innovaationsa tulisi muiden ihmisten tietoon.

Kun puhutaan innovoinnin opettamisesta, niin monissa korkeakouluissa on yrittäjyyttä koskevia kursseja, mutta varsinaista tuotteen keksimistä sekä sen piirtämistä sekä suunnittelua opetetaan oikeastaan aika vähän. Ja sen takia tuotteita ei aina uskalleta lähteä kehittämään alusta asti. Tuo ongelma oli myös avaruusajan alussa, kun alettiin kehittää pitkän matkan raketteja. Tällöin USA:ssa luotiin eräänlainen tuotteistamisfoorumi, missä rakettitekniikan asiantuntijat sekä muut näihin projekteihin osaa ottavat henkilöt voisivat jakaa omia mielipiteitään tuotteista, joita USA:n armeija sekä ilmavoimat olivat heiltä tilanneet.

Tuo foorumi oli nimeltään RAND-corporation, ja sen tarkoitus oli saada sekä raketti- ydinase ja muut noista asioista perillä olevat henkilöt saman pöydän ääreen ja keskustelemaan asioista keskenään. Eli tarkoitus oli saada nuo ehkä hyvinkin omaperäiset ihmiset avautumaan toisilleen, ja puhumaan siitä, millainen olisi hyvä hyötykuorma raketille, jonka pitäisi viedä satelliitti radalleen.  Tuo sama ongelma tietenkin saa aikaan sen, että esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten kärkien määrä on aina jonkinlainen kompromissi. Jos kärkiä on paljon, niin sen hyötykuorma kasvaa, mistä seuraa se, että ohjus voi lentää vain matalalla radalla.  

Mikäli hyötykuormaa on vähän suhteessa polttoaineeseen, niin silloin voidaan taistelukärki nostaa myös Maapalloa kiertävälle radalle. Jos taas suuri määrä kärkiä halutaan nostaa korkealle, vaaditaan myös raketilta suurta kokoa. Sen takia kaikki maailman raketit ovat oikeastaan kompromisseja, ja varsinkin taisteluvälineitä suunniteltaessa pitää huomioida sellainen asia, että niiden liikuteltavuus on myös hyvin tärkeä asia, kun taas siviilirakettien kohdalla hyötykuorman suuruus on tietenkin pääasiallinen suure, mitä käsitellään, kun rakettia lähdetään valmistamaan.

Toki erikoisaseet kuten FOBS (Fractional Orbital Bombardment System), joka on oikeastaan vain ydinaseilla varustettu satelliitti voidaan nostaa korkealle kiertoradalle siviili-raketilla kuten Atlaksella  tai sojuz-fregatilla. Tuolloin FOBS ase voidaan lähettää avaruuteen jo vuosia ennen konfliktin alkua, ja sen avulla voidaan uhata vihollista sekunnissa tapahtuvalla massatuholla. Mutta noita aseita vastaan on kehitetty tappaja-satelliitteja, joita kutsutaan nimellä MKV (Miniature Killing Vehicle).

Nämä muutamien senttimetrien pituiset välineet laukaistaan avaruuteen kantoraketilla, ja ne ovat oikeastaan vain kapseleita, joiden keskellä on konekiväärin luoti tai raketti. Noiden laitteiden tietojenkäsittelykyky on tietenkin rajallinen, mutta niitä tukee kiertoradalle laukaistujen datasatelliitien ryhmä, jotka ohjaavat noita laitteita. Nuo pienikokoiset mutta äärimmäisen tehokkaat välineet toimivat ryhminä, ja niiden torjuminen on erittäin vaikeaa. Yksittäinen MKV käyttää vain yhtä luotia, jolloin se on äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas. Nämä välineet voivat olla sellaisia, että niitä on kiertoradoilla miljoonia, ja ne voidaan aktivoida erittäin nopeasti. Ne ehkä on naamioitu avaruusromun kappaleiksi, jolloin kyseisiä tappolaitteita ei osata varmasti myöskään pelätä.

https://sites.google.com/view/innovaatiojapilvi/etusivu

Innovaation kehittyminen on riippuvainen yhteisön osoittamasta kannustamisesta kehittämään omia tuotteita

Yhteiskunta sekä innovaatio ovat asioita, jotka liittyvät aivan varmasti yhteen. Eli jos yhteiskunta kannustaa kehittämään uusia sekä individualistisia tuotteita, joita sitten ihmiset ostavat mielellään, niin silloin tietenkin on erittäin hyvä ajatus se, että tuotekehitys olisi koko yhtiön asia. Silloin saisivat muutkin kuin ehkä urautuneet insinöörit sanoa mielipiteensä asioista, ja ehkä joskus olisi yhtiöön hyvä ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat nuoria ja kokemattomia.

Kuitenkin nuori ja kokematon tarvitsee harjoitusta tullakseen mestariksi, ja nuorena olisi hyvä aloittaa se oppiminen, jotta yhtiö sitten saisi jatkuvuutta toiminnalleen myös silloin, kun vanha ryhmä vetäytyy eläkkeelle. Jos ei kukaan ole saanut ohjeistusta esimerkiksi tuotteistamisesta tai päässyt harjoittelemaan piirtämistä, niin yhtiöllä ei ole sitten jatkuvuutta tuolla alalla, ja siksi sen tuotteet vanhentuvat,ja aika ajaa niistä ohitse.

Kuitenkin nuorella ihmisellä on aikaa oppia työtä, ja hän voi tuoda raikkaita uusia ajatuksia yhtiöiden tuotekehitysosastoille, jossa saattaa tulla eteen tilanne, missä sitten yhtiön tuotekehittäjiltä loppuvat ideat kesken. Vain sellaiset ihmiset, jotka osaavat tehdä aidosti uusia tuotteita, voivat työskennellä vapaasti tuotekehityksen parissa. Tuotteen tekeminen on samanlaista toimintaa kuin esimerkiksi taulujen maalaaminen. Tuotteistajan eli taiteilijan kynästä lähtevät ne Marimekon tekstiilit sekä kaikki muut tuotteet maailmassa, joten sen takia hän on ihminen, jonka korvaaminen toisella henkilöllä on hiukan hankalaa.

Tuotteistajan täytyy ensin ajatella mielessään, mitä hän haluaa tehdä, ja sitten alkaa työstää omaa ajatustaan koneeksi tai muuksi tuotteeksi. Kun tuotteisiin haetaan ideoita, niin silloin tietenkin pitää ensin saada idea siitä, millaisen tuotteen ihminen haluaa yhtiölleen tehdä. Tuotteistamiseen tietenkin kuuluva piirustukset, tuotteiden rakennusohjeet ja luettelo tarvittavista työkaluista. Ja kun tuotteistaja alkaa työtään tehdä, niin hän on silloin kuin taiteilija, joka maalaa taulua. Se mitä hän tekee on tuote, joka on hänen itsensä luoma, ja aivan kuten taitelija tekee, niin myöskään kukaan oikea suunnittelija tai tuotteistaja ei koskaan anna kenenkään katsoa olkapäänsä yli. Sama koskee kaikkia muitakin asioita maailmassa, jotka ovat lähtöisin taiteilijan kynästä.

Vaikka tietyillä ihmisillä on tarve ikään kuin kurkkia toisten olkapäiden ylitse, niin kuitenkin tuota tekniikkaa voidaan pitää hiukan painostavana, vaikka toki esimiehellä on yhtiössä oikeus katsoa sitä, mitä hänen alaisensa kirjoittaa tai piirtää ruudulle, niin voin sanoa, että mitään kovin paljon parempaa tulosta ei synny, vaikka johtaja kuinka seisoisi toisen takana, ja painelisi CAD-ruudun täyteen sormenjälkiä. Toki maassamme suositaan johtajia, kun mediaan valitaan haastateltavia, ja työnantajilla on oikeus valvoa sitä, mitä heidän laitteillaan ja työajallaan tehdään.

Kuitenkaan se ei varmaan auta ketään, jos joku jatkuvasti katselee olan yli, ja tuijottaa kelloa, kun uutta tuotetta tehdään. Tuotteistamisessa tärkeää on se, että yhtiön tuotekehitystiimiin saadaan paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia tuotteiden tekemiseen. Tuolloin tietenkin on tärkeää, että nuo tiimiläiset kommunikoivat keskenään, ja vaihtavat kokemuksiaan tuotteisiin liittyvästä toiminnasta.

Kun puhutaan tiimityöstä, niin se tarkoittaa sitä, että tiimin jäsenet puhuvat keskenään ilman rajoja, jotta tuotteesta saadaan tehtyä mahdollisimman hyvä jo prototyyppivaiheessa. Taiteilija on ihminen, joka tekee työtään intohimosta. Sen takia hän on individualisti, joka haluaa erottua joukosta. Ja vain individualisti voi tehdä tuotteita, jotka ovat pohjimmiltaan vain hänen itsensä tekemiä. Taiteilija on aina sellainen, että hän ei halua keskeneräistä työtä kenellekään esitellä, ja se sitten tuo eteen tilanteita, missä taiteilija sekä moderni business-elämä eivät kohtaa.

Tuon takia taiteilijoilla on tiettyjä vapauksia, kun he tekevät omia asioitaan eli taulujaan sekä kirjoittavat tekstejään. Ja kun puhutaan esimerkiksi kankaiden värjäämisestä tai vaatesuunnittelusta, niin silloin tietenkin on taitelija sitten avainasemassa tuotteen saamisessa sellaiseksi, että se on hyvän näköinen sekä päällä miellyttävä käyttää. Taiteilija on siis henkilö, joka tekee tuotteesta visuaalisesti hienon eli hän tekee ne "marimekko-tekstiilit" ja  muotoilee autot ja muut tuotteet. Joten hän on ihminen, jota ei tuossa prosessissa voida aivan heti korvata.

metsantarinoita.blogspot.fi