Ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan aina löytyy lisää opittavaa. Mietteitä itsenäisestä opiskelusta sekä elämän mittaisesta oppimisesta.

"Dominikaani joka ei opiskele on kuollut dominikaani"

Dominikaanien motto

Itse-oppiminen on prosessi, mitä jostain syystä väheksytään. Kuitenkin verkkoympäristöt tekevät mahdolliseksi sen, että minkä tahansa koulun tai minkä tahansa koulutuksen voi jokainen hankkia vaikka hän ei olisi koskaan edes käynyt tuossa koulussa sisällä, mihin hän tulee suorittamaan tutkintoaan. Tietenkin esimerkiksi ammattikoulujen työnäytteet pitää antaa siten, että ne voidaan hyväksyä. Mutta kuten Helsingin Sanomien itse-oppimista koskevassa jutussa sanotaan, jossa kerrotaan kiinteistöalan ihmisestä, joka oli lukenut itsensä koodaajaksi, niin pääpaino kaikkia ammatteja hankittaessa on siinä, että henkilö osaa työnsä. Siis pelkillä papereilla ei sinällään tee kukaan yhtään mitään, vaan henkilön pitää päivittää koulutustaan jatkuvasti, jotta hän pysyy ajan hermoilla työelämässä toimiessaan.

Kuitenkin ammatilliset paperit ovat jonkinlainen tae siitä,että henkilö nyt jotain tietää työstä, mutta toisaalta saattaa olla niin, että ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tuotantovälineet sekä tekniikat sekä sitä kautta myös materiaalit muuttuvat, ja siksi ihmisen pitää päivittää osaamistaan. Kun puhutaan alasta, jossa noin on tapahtunut, niin tietysti mieleen tulee heti ICT-ala, mutta myös muilla aloilla on tapahtunut huimaa kehitystä, koska esimerkiksi arkkitehtuuriin sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä voidaan ensin hoitaa simulaattoreiden avulla, jotta ratkaisun hyvät ja huonot puolet löytyvät ennen kuin mitään konkreettista tarvitsee edes ryhtyä tekemään.

Eli ratkaisua voidaan ryhtyä testaamaan jo ennen rakennustöiden alkua, jolloin ei esimerkiksi seiniä tarvitse ryhtyä purkamaan, jos piirtäjä on tehnyt jotain virheitä. Riittää että seinää siirretään tietokoneen ruudulla sen verran, että ratkaisu muuttuu toimivaksi. Ja sitten virtuaalitodellisuuteen perustuvan 3D-mallinnuksen avulla tiloissa voidaan tehdä kiertokäyntejä ennen kuin fyysistä rakennusta varten on lähdetty edes tarvikkeita tilaamaan, mikä säästää kustannuksissa. Kun puhutaan virtuaalisten työ-ja  toimitilojen käytöstä opetuksessa, niin tietenkin se mullistaa myös opetuksen täysin. Eli todellisuudessa voidaan sanoa, että kuka tahansa saa oikeasti lukea kirjaa yliopiston ryhmän  edessä, mutta tunnilla annettuja tehtäviä sekä  kokeita saa arvostella vain sellainen henkilö, jolla on siihen valtuudet.

Tuon takia noita yliopiston saleissa puhuvia henkilöitä kutsutaan luennoitsijoiksi ja noita tapahtumia luennoiksi, koska ennen vanhaan yliopistojen opettajat saattoivat vain käydä yliopistossa kurssin alkaessa sekä keräämässä tehtävät kurssin päättyessä. Kaikki opetus tuossa paikassa tapahtui siten, että opiskelijoille luettiin suoraan kirjasta opiskelijoille, jotka kuuntelivat tuota tekstiä tarkkaavaisesti. Kun puhutaan itse-oppimisesta, niin tulevaisuudessa ainakin peruskoulun jälkeiseen opetukseen kuuluvat teoreettiset sekä yleis-aineisiin kuuluvat tehtävät voidaan tehdä kotoa käsin verkko-työtiloissa.  Tuohon työtilaan voidaan tietenkin vaatia tunnistautumista, ja myös esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset voidaan hoitaa tietenkin Internetin kautta.

Näet vaikka olen joskus ollut sitä mieltä, että mitään tällaisia kokeita ei saisi tehdä digitaalisesti, niin kuitenkin nykyaikaisten tablettien sekä mobiililaitteiden aikana tuollainen koejärjestely olisi hyvin helppo toteuttaa. Ja tuolloin voidaan näistä tietokoneista estää Internetin käyttö kokonaan, lukuun ottamatta tuota työtilaa, jossa jossa koe suoritetaan. Tuolloin voisi YTL sitten suoraan katsoa sitä, mitä YO-kokelas tekee tuon kokeen yhteydessä. Eli tietotekniikan kehitys mahdollistaa myös käsialakirjoituksen käytön tuossa kokeessa, missä voidaan hyödyntää sekä tablettitietokoneita sekä digitointi-alustoja, joita piirtäjät käyttävät kun he jäljentävät piirustusta tietokoneen muistiin.

Tai tietenkin myös A4 kokoisia tabletteja voidaan käyttää tuon tekstin luomiseen, jolloin abiturientti sitten kirjoittaa tehtävän suoraan tabletin näytölle. Eli tämä on niitä asioita, joita kannattaa hieman miettiä, kun YO kirjoituksia aletaan kehittää. Tietojenkäsittely on monilla aloilla tukijärjestelmien saumattoman toiminnan edellytys, joten tuo ala on sellainen, että siinä ollaan ikään kuin “monessa mukana”. Ja tietenkin tuollainen virtuaalinen järjestelmä tekee sen mahdolliseksi, että kouluissa ei enää olisi ryhmäkokojen rajoituksia. Eli ainakin osa tehtävistä voidaan tuolloin tehdä paikasta riippumatta. Ja tietenkin myös työelämän sekä koulujen yhteistyötä pitää kehittää, joten silloin voidaan esimerkiksi opinnäytetöitä yhdistää mukavasti työelämän tarpeisiin, joka on aina hieman toinen kuin mitä koulujen asettama vaatimustaso oikeastaan on.

Kun ihminen suorittaa ammattitutkinnon, niin silloin kuitenkin työnantaja voi siitä katsoa, että henkilöllä on jotain valmiuksia toimia oikeassa työelämässä, joka ei pidä sisällään esimerkiksi mitään extreme-osioita eikä tikan- tai saappaanheitto-kilpailuja, eikä missään oikeassa työpaikassa jossa sellainen keskiverto-ihminen käy myöskään syödä mitään raakoja mustekaloja tai juoksennella jonkun pyörivän kuution päällä. Tai tietenkin viihdealan työt kuten “Reality-TV-tähti” ovat asia erikseen. Ja onhan esimerkiksi Mötley Crüekin tehnyt hyvin rahaa omalla osaamisellaan rock.-musiikin kivisellä tiellä. Joten tietenkin jotkut ihmiset tienaavat todella hyvin tuolla viihdetaivaan tähtösten joukossa.

Mutta sellaisessa “tavallisten työssäkäyvien miesten” tai “-naisten” kuten maalarien, sähkömiesten sekä opettajien tai muiden ammatinharjoittajien versiossa työelämästä, mihin tietenkin osa ihmisistä tähtää on tarkoitus se, että henkilö ensinnäkin tekee työnsä turvallisesti sekä oikein. Eli missään nimessä missään todellisessa työpaikassa ei tarvitse mitään sen suurempia asioita tehdä kuin omat työtehtävät, mikä tietenkin on joillekin ihmisille sitten aivan täysin tuntematon käsite. Toki jokainen voi sitten lähteä kokeilemaan talenttiin tai muuhun vastaavaan televisio-ohjelmaan kokeilemaan niitä omia laulutaitoja, jos hän vaikka sitten sattuu voittamaan tuon kilpailun, ja saamaan miljoonasopimuksen joltain Sony BMG:ltä tai sen kaltaisesta viihdealan yrityksestä.  

http:\\viidettajatyoelamaa.webnode.fi

Innovaation ongelma on siinä, että taidot eivät kohtaa, ja aloittavalta yrittäjältä puuttuu oikeanlaisia kontakteja muihin yhtiöihin

Yhtiötä perustettaessa kaikkein tärkein asia, mikä pitää olla täysin mietitty, on idea siitä mitä lähdetään myymään. Tuotteen pitää olla valmiiksi mietitty, kun sitä lähdetään markkinoimaan erilaisille business-enkeleille. Samoin pitää olla selvillä sellainen asia, kuin millaista ammattitaitoa tuon tuotteen toteuttaminen vaatii. Vaikka kyseessä olisi kuinka SOAP (Service Oriented Application) niin silloin kuitenkin pitää miettiä, että tarvitaanko silloin esimerkiksi jotain tiettyä kielitaitoa muiden taitojen lisäksi, tai mahdollisesti jotain muita erikoistaitoja, kuten asentajia joilla on suurjännitelaitteiden asentamiseen oikeuttava lupa.

Aloittavan yrittäjän ongelma on liike-elämän suhteiden puuttuminen, eli vaikka työkokemusta olisi todella paljon, niin tuolla yrittäjällä ei ehkä ole niitä suhteita, joilla tehdään asiakkuuksia. Toki hänellä voi olla monia työsuhteita, mutta niihin henkilöihin ei ole tullut solmittua tuttavuuksia, jotka vastaavat alihankkijoiden palveluiden ostamisesta, eli hän ei ehkä tunne sitten oikeita ihmisiä. Liike-elämässä pitää tuntea niitä ihmisiä, jotka vastaavat yhtiön suhteesta muihin yhtiöihin eli ulkoisista suhteista vastaavia johtajia, jotka sitten pitää vakuuttaa, että oma yhtiö olisi varteenotettava alihankkija jollekin toisen yhtiön toiminnalle, joka voi olla vaikka logistiikka tai mikrotuki.

Tai jos kyseessä on esimerkiksi mikrotukea antava yritys, niin silloin pitää omien ATK-taitojen olla sitä luokkaa, että henkilö osaa tehdä työnsä kunnolla. Tietenkin se yhtiö voisi olla vaikka remonttipalvelu tai muu vastaava, mutta ideana on se, että asiakkaiden pitää löytää tuo yhtiö, ja siksi olisi hyvä tehdä hiukan pohjatyötä oman liikeidean kanssa, eli käydä katsomassa vastaavia yhtiöitä, ja mennä vastapäiseen kahvioon istumaan, sekä katsoa että käykö siellä ylipäätään yhtään ketään. Eli onko kyseessä ehkä sosiaalinen yritys, joka ei toimi normaalien liike-elämän lainalaisuuksien mukaan.

Kun perustetaan yhtiötä, niin sopivien partnereiden löytäminen on todella vaikeaa. Yhtiöllä pitää olla tuote, mitä se myy eteenpäin, lainopillista asiantuntemusta jolla selvitetään erilaisia patentteja sekä käyttöoikeuksia koskevia asioita sekä muita vastaavia taitoja. Ja varsinkin aloittavan yrittäjän tai yrityksen on hyvin vaikea löytää itselleen sopivia osaajia, joilla on taitoa tutkia sopimuksia sekä erilaisia käyttäjälisenssejä, eli on paljon tietokoneohjemistoja, jotka ovat yksityiselle käyttäjälle tai toiminimen turvin yksin toimivalle yrittäjälle ilmaisia, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yrittäjä toimisi osakeyhtiössä, niin silloin saattaa eteen tulla vaikeuksia, koska tuolloin saattaa lisenssimaksu nousta hyvin korkeaksi. Kun ihminen lähtee perustamaan yritystä, niin olisi parempi, että hän hakisi siihen heti liikekumppaneita, jotka ovat tuolloin sitoutuneempia toimimaan yhtiön hyväksi.

Toki lakipalveluita saa ostaa erilaisista lakifirmoista, mutta ne ovat todella kalliita. Joten se että tuollaisia ihmisiä olisi liikekumppaneina olisi todella upeaa, koska jos he toimisivat palkallisina työntekijöinä, niin silloin motivaatio yhteen hiileen puhaltamiseen voi olla huonompi, kuin silloin jos ryhmässä toimittaisiiin liikekumppanuusperiaatteella. Samoin tuolloin eivät kaverit karkaa yhtiöstä, jos sillä ei heti lähde kaikki vetämään. Kun yhtiössä on monta tai ainakin enemmän kuin yksi vastuunalainen toimija, niin silloin ainakin on olkapää jota vasten voi nojata, ja samoin ryhmässä voidaan puhua myös vaikeista asioista, joita ei palkatun työvoiman kanssa kehtaa ottaa puheeksi. Jos yhtiötä johtaa työryhmä, niin silloin toiset voivat antaa ideoille aitoa kritiikkiä, ilman pelkoa siitä että tulee potkut.

Eli se mahdollistaa tasa-arvoisen keskustelun yhtiön sisällä. Mutta ongelma tietenkin on sellainen, että osaamiset eivät kohtaa. Joka päivä vastaamme kävelee ihmisiä "joilla on idea", ja kuitenkaan me emme koskaan puhu noiden ihmisten kanssa. Aloittavan yrittäjän kanssa ongelma on siinä, että kenelle hän sitten menee esittämään omaa ideaansa, ilman pelkoa siitä, että toinen heittää hänet ulos, tai sitten varastaa hänen ajatuksensa. Miljoonat ihmiset maailmassa saavat "flow":eja päivittäin, mutta ne ikään kuin lähtevät lentämään tuulen mukana pois. Ihmisen pitäisi pitää aina muistivihkoa mukaanaan, jotta häön voisi kerätä omaan mieleensä tulevia "flow":eja, joista hän sitten voisi alkaa työstää ideaa, mitä sitten esitellään muille.

Mutta ongelma on se, mikä Helsinki Think Company alla olevassa videossa esittää, eli miten tuollainen ihminen, joka on päässään luonut idean alkaa sitten työstää siitä innovaatiota, eli toteuttamiskelpoista hanketta joka sitten pitää vielä muuttaa todelliseksi hankkeeksi. Ja tuolloin on vaikeuksia usein etsiä sellaisia ihmisiä, joille tuota hanketta voisi esitellä, ja jotka sitten kuuntelisivat tuota esittäjää, sekä panisivat aikaansa siihen, että tuotteesta saadaan hyvän näköinen, ja sille ehkä sitten haetaan patenttia tai vastaavaa. Eli miten saadaan nuo ihmiset kohtaamaan? Liike-elämä tai elämä yleensä on asia, missä jokaisen on ihmissuhteessa annettava jotain, jos haluaa saada jotain. Ja liike-elämän suhteet ovat myös ihmissuhteita. Ja tuolloin pitää löytää oikea foorumi, missä tuota liike-ideaa voidaan esitellä, ilman pelkoa siitä, että henkilö joutuu petetyksi tai hänen ideoitaan varastetaan. Eli tuossa foorumissa he voisivat sitten kohdata toisensa eli verkottua keskenään, jotta he voivat sitten muodostaa luottamuksellisen liikesuhteen keskenään.

Helsinki Think Companyn video tästä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=2CAGmr6YRzI


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi