DARPA testaa uusia aistilaajennoksia, jotka voivat mullistaa monia asioita ihmisen elämässä

Taiteilijan näkemys tulevaisuuden
lentokoneesta

DARPA (Defence Associated Research Project Agency) testaa uusia aistilaajennuksia, joiden avulla voidaan esimerkiksi kaikkia taistelukentän sekä myös vaikkapa varastojen alueelle asennettuja valvontalaitteita linkittää saumattomasti niitä käyttävien sotilaiden, poliisien tai vartijoiden käytössä oleviin älylaseihin sekä kuulokkeisiin. Noita uuden sukupolven aistilaajennuksia voidaan käyttää samalla tavoin, kuin Stephen Hawkingin käytössä olevaa puhesyntetisattoria käytetään. Eli tuossa laitteessa voi olla sellainen käyttöliittymä, mistä henkilö näkee toiminta-alueensa kartan, ja silloin hän voi katseellaan valita sensorin, mitä hän haluaa käyttää.


Tuo sama käyttöliittymä sitten voi linkittää myös Predator-lennokin sekä nanohelikopterin kamerat sotilaiden kypärässä oleviin älynäyttöihin, ja tietenkin myös noissa droneissa voi olla aseita, joita sitten kauko-ohjataan vaikkapa saman kypäränäytön avulla, kuin millä kytkeydytään esimerkiksi alueelle asennettuihin valvontakameroihin. Tuolloin käy niin,  että henkilö saa tuon laitteen välittämän kuvan omalle HUD-näytölleen, jolloin hän voisi sitten 4G-modeemin avulla saada käyttöönsä teknisen etänäön, mikä tarkoittaa kykyä kommunikoida esimerkiksi dronejen sekä kameroiden kanssa Internetin yli.


Samoin tuollainen aistilaajennus, mikä tarkoittaa VR-näyttöjä, joita on asennettiu tulevaisuuden hävittäjiin, jotta lentäjä saa paremman kuvan ympäristöstään. Mutta kun tulevaisuuden hävittäjä-pommittaja saavuttaa ehkä nopeuden Mach-5 tai enemmän, niin silloin tietenkin lentokoneen rakenteisiin pitää kiinnittää erityistä huomiota, ja tuolloin kuomu saattaa muuttua hyvin suureksi rasitteeksi, kun lentokoneeseen ei saisi ylimääräisiä saumoja tulla, ja tuolloin tietenkin parasta olisi sitten valmistaa koneen runko yhteneväisestä alumiini- tai titaanipinnasta, jolloin ilmavirtaus ei tartu koneen kuomun saumaan, ja heitä sen kuomua irti koneesta.


Tuollaisen koneen pinta voidaan varustaa kameroilla, jotka luovat lentäjälle täydellisen keinotodellisuuden, millä tämä sitten tietenkin mahdollistaa vihollisen löytymisen taivaalta, ja tietenkin nuo keinotodellisuuslaitteet toimivat datahanskojen avulla, jolloin lentäjä näkee myös koneen hallintalaitteet silmissään. Tuolloin voi esimerkiksi aseiden kohdistaminen kohteeseen tapahtua silmää kääntämällä, niin että lentäjä valitsee katseellaan koneen, mitä hän haluaa tulittaa, eli siinä missä Stephen Hawking valitsee kirjaimia kuvaruudultaan, niin hävittäjä- tai helikopterilentäjä sitten valitsee samanlaisen käyttöliittymän avulla sen, mihin hän aikoo kohdentaa aseensa.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Kuinka myytit ja legendat elävät ja kehittyvät kaiken aikaa

Puita Örön saarella

Myyteistä ja tarinoista voidaan kirjoittaa sen verran, että mikään kahdestaan kerrottu satu tai salaisuus ei muutu suoraan miksikään legendaksi, mutta tietenkin legendoja ruokkii sellainenkin asia, kuin elokuvateollisuus. Se muuttaa lähes kaikki kansantarinat vielä kauheampaan muotoon, kuin mitä ne alunperin ovat olleet, ja sitä kautta voidaan tietenkin vielä lisätä joukkoon jotain tieteellistä oppia esimerkiksi genetiikasta.

Tuollaiset periaatteessa mahdollisten geneettisten mutaatioiden yhdistäminen esimerkiksi Lapin romantiikkaan, tuovat ihmisten silmien eteen tilanteen, missä esimerkiksi Peura muuttuu lihaa syöväksi pedoksi, joka houkuttelee naisen hahmossa nuoria miehiä kuolemaan, kuten käy kansalliseen tarinaperinteeseemme löyhästi nojaava kotimainen kauhuelokuva “Valkea Peura, jonka kaltaisiin kertomuksiin pohjautuvat urbaanit kauhutarinat, joista sitten tehdään myöhemmin varmaan moniakin Hollywood-sovituksia, joista ei alkuperäistä elokuvaa tai kansantarinaa varmasti edes tunnistaisi.

Mutta kuten tiedämme, niin jopa kaikkein moderneimman kauhutarinat sekä urbaanit legendat pohjautuvat siihen tarinankerronta perinteeseen, joka on lähtöisin jo Keskiajalta, jolloin trubaduurit viihdyttivät kansaa kertomalla satuja sekä tietenkin myös uutisia, jotka saattoivat mukavasti muuttua aivan toisiksi, kun tuo ammattimainen viihdyttäjä alkoi sitä muille kertoa. Kun puhutaan noista tarinoista, niin tietenkin kaikille mukavinta oli, että ne tapahtuivat “kauan sitten kaukaisilla mailla”, koska jos joku olisi niistä itsensä tunnistanut, niin seurauksena olisi varmaan ollut se, että trubaduuri olisi sitten saanut vähintään turpiinsa, jos kyseessä oli joku todella outo tarina.

Ja kun puhutaan siitä, että esimerkiksi prinsessa sai sammakon muuttumaan prinssiksi suutelemalla tätä, niin siitä sitten ovat saaneet alkunsa tarinat “Sammakkoprinsseistä”, jotka saattavat tietenkin olla tarkoitettu varoitukseksi siitä, että ketään ei saisi arvioida vaatteiden perusteella, vaan olisi aina muistettava se, että kuka tahansa saattoi olla kuninkaallinen urkkija, jonka tehtävänä oli saattaa kaikki epäilyttävät asiat kuninkaan tietoon, mutta tietenkin nuo paljon puhutut sammakkoprinssit ovat kiehtoneet aina välillä ihmisiä todella paljon, ja tietenkin niissä on aina joku “paha noita”, joka muuttaa puhdassydämisen prinssin samakoksi kostaakseen tälle esimerkiksi tottelemattomuuden, ja nykyaikaan tietenkin kuuluu se, että nämä vanhat “sammakkotarinat” muuttuvat alien-tarinoiksi, missä tavallinen ihminen yllättäen paljastuu ulkoavaruudesta tulleeksi alieniksi, joka saattaa olla hyvä tai paha riippuen tarinasta. Yksi erittäin häijy kansantarina  liittyy kasviin nimeltään “Jättiukonputki”, mikä on todella vaarallisen myrkyllinen. Se kertoo siitä, että joku alamaailman “nero” olisi mehumaijalla sitten ottanut tuollaisen kasvin nestettä talteen, ja sitten täyttänyt sillä jonkun spray-pullon ja käyttänyt tätä myrkkyä aseenaan.

Kun ihmisille kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka lampaat ovat joutuneet susien hyökkäyksen kohteeksi, niin hetken päästä asia muuttuu niin, että lampaan kokoiset sudet käyvät noiden kotieläinten kimppuun, ja seuraavaksi sitten aletaan puhua esimerkiksi geneettisistä kokeista, missä suden perimään olisi liitetty kasvugeeneja, joiden ansiosta ne saadaan kasvamaan tavallista isommaksi. Talojen pihaan tulevat sudet sitten saavat aikaan petovihaa, vaikka kukaan ei oikeastaan koskaan ole nähnyt yhtään noista karjaa raatelevista eläimistä, mutta kun muuallakin sitä tekee susi, niin eikö se voi olla tällä kertaa tuo vainottu ja vihattu peto, vaikka tietenkin myös villit koirat vievät kotieläimiä.

Se mikä tuolloin voi aiheuttaa väärinkäsityksiä on myyttien vahvistuminen, eli kun tarinoita kerrotaan suusta suuhun, niin niiden sisältö vääristyy, ja sitten tietenkin esimerkiksi tuollainen yhden lehmän tai lampaan raateleminen muuttuu helposti sellaiseksi, että noissa urbaaneissa legendoissa raadellaan jopa satoja eläimiä, tai yksittäistapaus muuttuu järjestelmälliseksi kotieläimiin kohdistuneiksi raatelutapauksiksi, ja lopulta sitten lopulta tarinoissa esiintyy kaiken maailman alieneja.

Samoin tietenkin noihin moderneihin kansantarinoihin eli urbaaneihin legendoihin liittyy ahdistava ilmapiiri sekä videopelien vaikutus ja myös kauhuelokuvat antavat niille lisää sisältöä, ja kasvattavat ne sellaisiin mittoihin, mitä mikään tuota alkuperäistä tarinaa kuunnellut ei koskaan edes pahimmissa päivä-unissaan kuvittelisi sitten olevan pohjimmiltaan sama, kuin se mitä hän katsoo televisiosta, kun ketsuppi lentää kameraa kohti, ja välillä käy avustaja pyyhkimässä kameran linssiä.

Kun puhutaan esimerkiksi hybridilajeista, niin tietenkin toisen lajin genomeja voidaan liittää toisen lajin perimään, ja silloin voidaan tietenkin ottaa tarkasteluun vaikka elokuva “Kärpänen”, eli siinä ihminen ja kärpänen jotenkin vaihtavat geenejä, ja sitten tuo hybridiolio muuttuu väkivaltaiseksi. Eli jos kyseessä olisi “X-filesin” jakso, niin silloin tietenkin hallitus valmistaisi viruksen, millä se sitten kykenisi muuttamaan esimerkiksi ihmisen eräänlaiseksi kärpäsen ja ihmisen sekoitukseksi, ja jos tuollaisen toiminnan tarkoitusta ajatellaan, niin tietenkin esimerkiksi kärpästen kehittyminen on valtavan nopeaa, ja jos ajatellaan tilannetta, missä joku erikoisjoukkojen sotilas sitten saa surmansa tehtävässään, niin silloin tietenkin pitää kehittää sellainen klooni, joka kasvaa äärettömän nopeasti, jotta tuo tappio voidaan peittää tuon operaattorin perheeltä.

Asiaan muuten liittyy sellainen aspekti, mitä kutsutaan nimellä “Abduktio”, joka voisi lastenkirjan muotoon kirjoitettuna olla muodossa “Mestarietsivä Murmeli ja varastettu tiedemies”. Tuo näkemys liittyy siihen, että esimerkiksi USA:n erikoisjoukot saattaisivat varastaa jonkun maan tiedemiesten perimäainesta, ja sitten kun munasolu on hedelmöittynyt, niin silloin he voivat vaihtaa tuon munasolun tuman perimän uuteen, jolloin tuloksena on ihmisklooni, joka voidaan kouluttaa lähes mihin tehtäviin noita ihmisiä huvittaa häntä kouluttaa.  Tämä tarina alkaa kuitenkin legendasta, joka käsittelee kloonattuja soopeleita. Alunperin näissä kloonauksesta kertovissa tarinoissa on kyse ollut tekniikasta, mikä on kehitetty esimerkiksi Soopelien kloonaamiseen, koska kyseistä eläintä ei saa viedä Venäjältä elävänä.

Tarinan mukaan “Organizacija” eli “Venäjän mafia” maksoi jollekin tiedemiehelle siitä, että tämä kloonaisi soopeleita, jotta nämä miehe voisivat käydä turkiskauppaa ohi Turvallisuuspalvelun valvonnan Ja sitä kautta sitten tarina on muuttunut niin, että tuo tekniikka olisikin sovellettavissa ihmisklooniin, ja genomitutkimus on tietenkin poikinut yhteyden abduktioihin. Eli vaikka nuo “abduktion uhreiksi” itseään kutsuvat henkilöt ovat nähneet humanoideja asunnossaan, niin voi olla niin, että he ovat nähneet hologrammin tai heidän kasvoillaan on pidetty VR-eli virtuaalitodellisuuslaseja.

Samoin kun ihmisille näytetään esimerkiksi “humanoidien taisteluita”, niin todellisuudessa heille voidaan esittää esimerkiksi ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyttävät kuminaamareita. Ja vaikka toinen “alien” sitten löisi kypärän toisen päästä, niin kaikki voi sitten olla kuitenkin vain harhaa, joka tehdään jostain aivan omituisesta syystä. Tai tietenkin kyseessä voi olla pilailu, mutta kuitenkin se että kaksi henkilöä mätkii toisiaan jollain ylipitkillä  sähköpampuilla saa itseni kyllä nauramaan, ja tietenkin tuollainen kuminaamari varmasti saa ihmiset uskomaan, että he ovat nähneet alieneja, varsinkin jos heidät on huumattu esimerkiksi opiaattisavulla tai LSD:llä. Tuo toimenpide voidaan tehdä siksi, että noiden henkilöiden todistuksen uskottavuutta halutaan vähentää.

Tuollainen tunne siitä, että henkilö ikään kuin liikkuu paikaltaan voidaan saada aikaan esimerkiksi sillä, että vaikkapa V-22 OSPRAY:n kaltaiseen VTOL (Vertical Take-Off and Landing) koneeseen tai sen lastitilaan asennetaan  ulos työnnettävä nosturi, ja sitten tuon henkilön sänky kiinnitetään nostokurkeen vaijereilla ja sitten hänet kiinnitetään vain tuohon omaan sänkyynsä lepositeillä. Tuon jälkeen tuon laitteen puomi työnnetään ikkunan läpi, ja kun toimenpide on valmis, niin sitten tuon ikkunan kehykset sekä lasit vaihdetaan uusiin, jotta kukaan ei huomaisi mitään.

Tai sitten ihminen imetään johonkin ilmalaivaan tai muuten äänettömästi leijuvaan alukseen pölynimurilla, eli tuohon ilma-alukseen kiinnitetään joustava putki, jota kautta tuo henkilö sitten imetään alipaineen voimalla kohti ilmassa odottavaa alusta, joka voisi kyllä olla ihan maan ihmisten tekemä. Ja tällaiset tarinat ovat osa urbaaneja myyttejä sekä legendoja, joista varmasti riittää kerrottavaa vähän jokaiselle.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Simulaatioiden uudet tuulet mahdollistavat hyvin realistiset simuloidut koulutus-radat

Tekoälyn sekä tuotekehittelyn suhde toisiinsa on hyvin monimutkainen, ja tietokoneiden suhde ihmiseen on muuttunut hyvin monimutkaiseksi verrattuna siihen, mitä se oli joskus 1970-luvulla, kun tietokoneet olivat yksinkertaisia välineitä. Tekoäly on oikeastaan vain tietokoneohjelma, joka osaa käyttää tiettyjä suureita, kun se tekee päätöksiä, ja se sitten tekee tekoälystä melko kaavamaisesti toimivan kokonaisuuden.

Tuo kaavamaisuus näkyy esimerkiksi tietokonepeleissä, joissa vihollinen hyppää aina saman kulman takaa, tai joissakin tapauksissa tuossa ohjelmassa on useampia vaihtoehtoja, ja silloin tietokone käy läpi jokaisen vaihtoehdon, eli siinä on vain sellainen loki, johon merkitään kuinka monta kertaa peliä on pelattu. Ja tuosta lokista sitten saadaan aikaan  tuo näennäinen älykkyys sekä yllätyksellisyys, eli tuo ohjelma toimii niin, että siinä on koodi, jossa lukisi suomeksi näin: “kun peliä pelataan ensimmäisen kerran, niin mies hyppää pisteestä A”. Ja kun tuota peliä pelataan toisen kerran, niin silloin tuo ohjelma käyttää “pistettä B”, mikä luo sitten käyttäjälle kuvan todellisesta tekoälystä, vaikka nuo hahmon ilmestymispaikat on todellisuudessa ohjelmoitu ennalta.

Tuollainen keinoäly on oikeastaan vain näennäinen eli “pseudo-äly”, joka ei pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin normaali tietokoneohjelma, mihin on lisätty vain enemmän “if-else”-kohtia. Mutta pohjimmiltaan keinoäly ei ole sen kummempi väline kuin esimerkiksi dieselmoottori, eli se ei tee mitään, mitä ohjelmoija ei tuohon ohjelmaan ole kirjoittanut. Samoja ohjelmistoihin asennettuja koodeja voidaan hyödyntää myös esimerkiksi ohjusten sekä torpedojen maaliin hakeutumista ohjaavissa profiileissa, mitä käytetään tietokonepelien virtuaalisten hahmojen liikuttamiseen, joten siksi tekoälyä voidaan pitää myös uhkana.  Nimittäin samantyyppinen koodi, joka ohjaa virtuaalista hahmoa ruudulla voi ohjata myös oikeaa fyysistä robottia todellisessa elämässä.

Joten sen tähden voidaan kyllä sanoa, että näiden välineiden kehittämisestä pitää välillä keskustella vakavaan sävyyn. Tietokoneohjelmoijien on tiedettävä, mitä he oikeastaan tekevät, kun he ryhtyvät luomaan jotain uutta. Keskusteltaessa esimerkiksi 2nd. Lifen kaltaisesta virtuaalisesta toimintaympäristöstä, niin sen varaan voidaan rakentaa esimerkiksi virtuaalinen sotilaallinen koulutuskeskus, missä käytetään virtuaalitodellisuutta hyväksi, kun noita miehiä koulutetaan taistelemaan.

Mikäli oikein realistista simulaatiota halutaan suorittaa, niin silloin tuo paikka voidaan sijoittaa vaikka varastohalliin, missä sitten ilmanpainetta  sekä tasojen kaltevuuskulmaa voidaan säädellä olosuhteiden mukaan, ja myös esimerkiksi lumitykkien avulla voidaan luoda hyvin todellisuutta vastaava harjoitusrata, ja jos alustat liikkuvat myös vertikaaliseen suuntaan, niin silloin voidaan valmistaa kokonainen virtuaalitodellisuuteen perustuva koulutusmalli, missä tuo rata toteutetaan virtuaalisista palikoista.

Eli nuo harjoitettavat henkilöt voivat sitten käyttää VR-laseja noiden harjoitusten läpivientiin, ja noissa laitteissa olevat RFID-tunnisteet mahdollistavat henkilön tarkan paikantamisen tuossa virtuaalisessa labyrintissa, jolloin hän ei voisi esimerkiksi kävellä seinien läpi ilman ääni-efektiä. Tietenkin noissa tiloissa voidaan käyttää sähköpaimenia, jotta nuo henkilöt eivät vain “fuskaa”. Kun puhutaan siitä, miten tehokkaita tuollaiset virtuaaliset harjoitusmenetelmät voivat olla, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että nuo armeijasta tutut osuma-simulaattorit voidaan varustaa sähkölamaajilla, joilla sitten simuloidaan oikeaa luodin osumaa. Tuollainen koulutusmalli voisi olla hyvin tehokas, mutta niiden ongelma on äärimmäinen brutaalius sekä se, että ne kovettavat henkilöä aivan toisella tavalla, kuin perinteinen sotilaskoulutus. Noiden super-todenmukaisten simulaatioiden käyttö on erittäin vaarallista, koska silloin voidaan henkilön päähän asentaa sellainen elektrodi, jonka avulla siinä ärsytetään henkilön mielihyväkeskusta sähköisesti, jolloin sitten oikeastaan kaikki tuo hyvinkin psyykkisesti rasittava koulutus tuntuu hyvältä.

Joskus aikoinaan luin kirjan tekoälystä, ja siinä kysyttiin sellainen kysymys, että onko tekoäly oikeastaan vain uusi “pedon luku” 666 jonkun tietokoneen muistissa. Sen avulla voidaan tehdä asioita, joita ei koskaan muuten koskaan olisi kyetty toteuttamaan. Kun luodaan valtavia kognitiivisia järjestelmiä, niin silloin järjestelmän pitää saada sellaista tietoa, mikä perustuu totuuteen. Tuon takia kyseinen järjestelmä voi kerätä taistelijoiden biometristä tietoa sekä harjoituksissa että myös taistelusta, ja sitten noiden tietojen perusteella voidaan arvioida jonkin ihmisryhmän sopivuutta tiettyihin tehtäviin, ja jos tehtävä ei jostain syystä onnistu, niin silloin suoritetaan arvio siitä, että pettikö henkilön varusteet vai esimerkiksi hänen oma psyykensä.

Biometristä tietoa kerätään henkilöistä normaaleilla “sport”-rannekkeilla, ja siitä näkee esimerkiksi sen, että kiihtyykö henkilön syke tai tihentyykö hengitys, mikä kertoo kiihtymisestä, tai nouseeko ihon lämpötila, mikä sitten kielii pintaverisuonten laajenemisesta “punastumisen yhteydessä”.  Ja sitten tehdään tutkimus, että miksi joku erikoisjoukkojen mies, joka valitaan yhtä tarkkoja valintaperusteita käyttäen kuin lentäjät ei sitten kyennyt suorittamaan tuota tehtävää. Jos kyse on ollut henkilöstä itsestään, niin silloin katsotaan että onko tuo mies tehnyt jossain vaiheessa esimerkiksi kokenut asioita, jotka saattavat aiheuttaa takauman sekä ilmiön, jota kutsutaan lukkoon menoksi.

Siinä henkilö kokee niin kovan muisti-reaktion, että hän ei kykene enää toimimaan kuten hänen pitäisi toimia. Vai onko hän mennyt tehtävään sairaana, tai onko hänellä ehkä ollut itsemurha-ajatuksia. Eli tässä sitten vain yleistetään tiettyjä asioita, jotka liittyvät tehtävään, mikä suoritetaan äärimmäisessä tilanteessa. Mutta sitten tietenkin kun järjestelmä huomaa, että jokin asia tehtävässä on mennyt pieleen, niin se ei sitten lähetä vastaavia ryhmiä uudelleen samaan paikkaan, vaan korvaava ryhmä on jokin muu osasto. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten pitäisi kouluttamiseen suhtautua, oli kyseessä maanpuolustus tai vaikka palokunnan savusukeltajien kouluttaminen, niin tehtävän mennessä pieleen, pitää asioista keskustella vakavasti. Syy tuohon asiaan pitää löytyä, jotta vastaavaa ei koskaan pääse tapahtumaan uudelleen.  

http://tekoalyjakoulutus.webnode.fi

Virtuaalitodellisuutta sekä mietintää saduista joiden tarkoitus on olla opettavaisia kertomuksia ihmisten ahneudesta ja ajattelemattomuudesta

Monissa saduissa on niin sanottuja "piiloviestejä", joiden tarkoitus on varoittaa ihmisiä väärästä. Piiloviesti ei välttämättä ole tarkoituksellisesti tehty, vaan se voi liittyä itseensä tarinaan, mikä voi tehdä siitä sellaisen, että sitä voidaan käyttää esimerkiksi kasvatuksen tukena. Ja kun asiaa tarkemmin mietitään, niin monet sadut on ilmeisesti kirjoitettu kasvatukselliseen tarkoitukseen. Samoin romaanit sekä novellit ovat nykyaikaisia satuja, joita on kirjoitettu sekä aikuisille että lapsille. Sadut ovat siis oikeastaan eräänlaisia visioita, joiden kautta ihminen ikään kuin ammentaa ensimmäisen kokemuksen siitä, mitä voi maailmassa olla, jos vain tekniset valmiudet vision toteuttamiseen olisivat kunnossa.

"Esimerkiksi Lumikki ja Seitsemän kääpiötä" on kirjoitettu varoittamaan siitä, että kuka tahansa saattaa olla erittäin salakavala, ja jopa lähipiiriin kuuluva henkilö saattaa olla perheenjäseniään kohtaan väkivaltainen sekä vaarallinen. Tuossa tarinassa "Lumikin" kavala äitipuoli kysyy kuvastimesta eli pelistä, että kuka on maassa kaunehin. Tarinassa oleva kuvastin tai peili on oikeastaan symboli, mikä varoittaa siitä, että kuningattarella on silmiä ja korvia ympäri valtakuntaa, ja kaikki mahdolliset sekä mahdottomat asiat päätyvät hänen tietoonsa. "Jääkuningatar" on hiukan samantapainen tarina, ja voidaan mainita sellainen asia,että tuon tarinan pohjalta Apple kehitti älypiilolinssin eli äärimmäisen pienen HUD-näytön, joka asetetaan silmän pinnalle samalla tavalla kuin piilolinssit.

Tuo laite voidaan kiinnittää suoraan ihmisen silmän pinnalle, ja se on kontaktissa esimerkiksi älypuhelimeen BlueToothin kautta, mutta nanotekniikka voi muuttaa tuon kontaktilinssin sellaiseksi, että sillä voidaan myös tehdä ihmiselle esimerkiksi infrapunanäkö. Tuolloin tuon kontaktilasin pinnalle asennetaan infrapunasäteitä havaitseva CCD-kenno, jonka ottama kuva tulee linssin kääntöpuolelle, ja antaa henkilölle täydellisen kyvyn nähdä pimeässä. Tai sitten tuo linssi on BT-yhteydellä kiinni kännykässä joka toimii tämän järjestelmän keskusyksikkönä. Samaan järjestelmään voidaan liittää henkilön bandanaan kiinnitetty LLTV (Low Level Light TV) -kamera, mikä saa henkilön näkemään pimeässä kuin kissa.

Saduissa on myös mainintoja esimerkiksi kääpiöistä,jotka sitten kasvavat valtavan suuriksi, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että tuo normaalisti hyvin näkymätön henkilö voi olla vaikka jengin pomo. Tai sitten kadulla kävelevä nuhjunen mies voi olla oikeasti vaikka kenraali tai kuningas, mikä tällä kertaa tarkoittaa yksinkertaisesti vain isoa päällikköä, joka voi työskennellä yksityisellä tai valtiollisella sektorilla. Kuitenkin monilla satujen hahmoista on paljon syvällisempi sekä enemmän vihjaileva olemus kuin mitä päällepäin saattaa joku kuvitella.

Esimerkiksi "Tuhkimossa "sellainen kohtaus, missä linnut poimivat roskat päähenkilön puolesta, ja tuollainen toiminta kertoo sen, että tuollainen henkilö ei ole tavallinen. Ja tarinan kirjoittajan mielestä on ehkä soveliasta varoittaa tällaisista henkilöistä. Kun pohditaan esimerkiksi sitä, mitä vaikkapa "tuhkimo" meille opettaa, niin tietenkin se on kaunis tarina siitä, kuinka väheksytty ihminen voi saada kunnioitusta yhteisössään, mutta samalla tarinaan sisältyy varoitus, siitä että kuka tahansa voi olla henkilö, jolla on todellisia suhteita.

Ja nuo suhteet voivat olla yllättävän korkeita. Nuo sadut ovat myös tarinoita siitä, kuinka kiusaaminen ei kannata, koska siitä saattaa seurata todella vakavia ongelmia. Kuitenkin esimerkiksi "Lumikin" tarinassa on useita viittauksi" Pyöreän pöydän ritareihin", ja myös muissa saduissa peili on ikään kuin noidan tai mustan magian harjoittajan keino nähdä etänäön avulla erilaisia asioita.

Tuon peilin varmaan moni valtionpäämies sekä pörssimeklari haluaisivat haltuunsa, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi kvanttifysiikan sekä fuusioissa käytettävän teknologian avulla voidaan tuollainen peli toteuttaa hyvin tehokkaasti. Kyseinen väline olisi ehkä tavallinen peili, jonka raameihin olisi asennettu lasereita, jotka on suunnattu samaan kohteeseen pelin edessä. Tuohon kohteeseen voisi muodostua ehkä sellainen piste, jossa on oikeat olosuhteet singulariteetin eli nanokokoisen mustan aukon muodostumiselle. Tuollainen musta aukko voi sitten olla sellainen, että sen taakse muodostuu madonreikä.

Kuitenkin uskon, että tämä väline on oikeasti vain teoreettinen tapa nähdä tulevaisuuteen, ja se tietenkin kiihottaa kaikkien ihmisten mielikuvitusta. Tuolla laitteella millä laserit luovat tarpeeksi suuren energiamäärän, jotta singulariteetti voisi muodostua kuitenkin varmasti käyttöä olisi monissa piireissä päällä maan. Ja ehkä tuollainen teleportaation mahdollistava laite sitten muistuttaa tarinoissa peiliä, joka on myös shamanismissa tuonpuoleisen sekä tämän maailman välinen raja. Eli ehkä nykyään voidaan puhua siitä, että Liisa matkustaa tuossa tarinassa keinotekoisen mustan aukon läpi toiselle planeetalle neljännen ulottuvuuden kautta, mikäli humoristinen ilmaus sallitaan. Mutta tietenkin myös puhtaasti tekniikkaan liittyvät ratkaisut ovat varmasti kehitteillä, kun puhutaan esimerkiksi teknisestä etänäöstä, nìin silloin voidaan kuitenkin puhua hyvin konventionaalisesta ratkaisusta, mihin kuuluisi silmälasien sakkoihin piilotetut valvontakamerat sekä Bluetoothin kautta esimerkiksi kännykän kautta Internetin kautta vaikka toisella puolella maailmaa olevaan tarkkailijan päätteeseen.

Samoin robottien keinotekoisten aistien kautta tuleva tieto voidaan välittää Internetin kautta robottien ohjaajien pietsosähköisillä kiteillä varustettuihin data- tai älyhansikkaisiin sekä heidän VR-visiireihinsä. Ja ehkä "Liisa Ihmemaassa"-kirja on innoittanut robottien suunnittelijoita joskus lapsuudessa niin, että he ovat halunneet luoda oman "peltimiehen", ja sen kautta orientoituneet opiskelemaan tekniikkaa. Toki heille on myöhemmin tullut ehkä uusia lähteitä, mutta alkusysäyksen on ehkä antanut tuo kirja tai animaatioelokuva, missä nykykielellä sanottuna Liisa matkustaa singulaarin läpi toiseen ulottuvuuteen.

Nykyään konesalien kautta hallitaan kaikkea Internetin kautta tapahtuvaa toimintaa. Ja niiden turvallisuuteen ollaan tietenkin kiinnitetty todella paljon huomiota. Mutta kuitenkin esimerkiksi yrityksillä tai asuinalueilla voi olla käytössään Intranet-pohjainen ratkaisu, minkä avulla huolto-yhtiö voi kerätä talojen lämmitystä sekä muuta energiankulutusta koskevaa tietoa sekä reaaliaikaista palautetta toiminnastaan. Tuolla alueella voi toimia oma WAN-verkko, jonka hallinnointiin käytetään ehkä alueella sijaitsevaa serveriä. Lähiöiden alueella toimiva serveri ei ehkä tulevaisuudessa ole muuta kuin vihreä laatikko maastossa.

Kun pohditaan serverisalien turvallisuutta, niin se tietenkin perustuu massiivisiin kulunvalvonta- ja muihin vastaaviin toimenpiteisiin. Kuitenkin on myös toinen tapa luoda servereitä koskevaa turvallisuutta, kuin sijoittaa niitä satoja metrejä maan sisällä oleviin bunkkereihin. Mutta tietenkin on olemassa todella villejä visioita maapallon tietojenkäsittelyn ratkaisemiseksi. Yksi niistä on tekniikka, mitä kutsutaan "Brahmanismiksi" tai singularisoimiseksi. Tämän tekniikan nimi on peräisin hindulaisesta teologiasta, missä ihminen pyrkii sulautumaan maailman sieluun eli brahamaniin. Tässä tietoteknisessä dystopiassa maailman sielu on valtava tietokanta, joka tallentaa sisäänsä ihmisen jokaisen ajatuksen sekä hänen kokemuksensa.

Tällä tarkoitan pelottavaa visiota siitä, että tulevaisuudessa ihmiseen ehkä asennetaan mikropiiri hänen syntyessään. Tuon piirin avulla voitaisiin hänen aivonsa liittää ilman mitään näkyviä välineitä Internetin kautta muiden ihmisten aivojen kanssa. Toisaalta tuo "kuvastin" voisi olla sellainen näyttöpääte, millä tuon valtion johtaja katsoo kansalaistensa toimintaa, ja kuuluttaa sitten megafonilla, että "kansalainen et ole tehnyt, mitä olen käskenyt".

Tuolla tavoin voidaan sitten luoda tuollaiseen valvontayhteiskuntaan sellainen skitsofreeninen ajatus, että jokaisen kansalaisen hampaassa on mikrofoni tai oikeastaan pieni integroituun piiriin perustuva, nastahampaaseen asennettu salakuuntelulaite, jolla valtion johtaja sitten valvoo kaikkea mitä toinen ihminen sanoo. Tuollainen tekniikka varmasti miellyttäisi monia totalitaristeja. Vaikka ihmistä, joka väittää että häntä tarkkaillaan pidetään usein vainoharhaisena, niin kuitenkin voidaan sanoa, että missään nimessä ei ole teknisesti mahdotonta asentaa ihmiseen sellaisia laitteita, joilla hänen yksityisyytensä viedään täysin, vaikka tietenkään kukaan ei noita välineitä muista ihmiseen asentaneensa.

Ihmisen nastahampaaseen asennettu salakuuntelulaite voi käyttää plutonium-paristoa, tai toisaalta vaikkapa CCD-tekniikkaan perustuvaa kameraa voidaan käyttää ihmisten valvontaan. Tuo valvontalaite perustuu samaan tekniikkaan kuin aktiivinen silmäproteesi. Eli se voidaan yhdistää näkökyvyn antavaan proteesin ilman että ihminen huomaa yhtään mitään, ja jos käytössä on tarpeeksi hyvät kirurgit, niin tuo implantti voidaan asentaa henkilön silmän sisäpuolelle ilman että hän edes huomaa mitään.

Temppu perustuu siihen, että esimerkiksi asevoimien työntekijä saa iskun silmäänsä, ja sitten hänelle vain kerrotaan verkkokalvon olevan irti. Sitten tuo henkilö vain viedään silmäkirurgian poliklinikalle, jossa tuo implantti asetetaan hänen silmäänsä. Eli leikkauksen jälkeen hän näkee silmillään aivan normaalisti, mutta toisen silmän implantti sitten välittää tuon henkilön näkökentän suoraan BlueToothin avulla kännykkään, ja siitä suoraan valvojan näyttöpäätteelle. En usko että kukaan oikeasti ryhtyy tuollaista implanttia silmistään kaivamaan. Mutta tietenkin tuollainen henkilö voi toimia 24/7 valvonnassa, ja esimerkiksi hänen aorttaan on voitu asentaa pieni pommi, joka lakaistaan vaikka GSM-puhelimella.

Tuo pommi voi olla vaikkapa sydämentahdistimen kaltainen laite, missä on RDX tai HMX-panos, jolla tuon henkilön sydän räjäytetään, mikäli hän toimii vastoin esimiehensä määräyksiä, ja hänellä voi olla tietenkin myös välikorvaan asennettu radiovastaanotin, millä esimies antaa hänelle käskyjä. Tämä ei enää ole teknisesti mahdotonta toteuttaa. Joten sen takia näistä protetiikan sivutuotteista pitää keskustella, jotta nämä mahdollisuudet tulisi huomioitua, kun noita välineitä kehitetään sekä siviilien että sotilaiden toimesta.

Valvontaa perustellaan sillä että sillä tehdään maailmasta turvallinen. Ja tietenkin on ihmisiä, joita pitää voida valvoa. Tämän valvontatekniikan olemassaolo on varmasti myös tehnyt maailmasta turvallisemman, mutta samalla sen väärinkäyttö on todella helppoa. Vaikka esimerkiksi kirurgisesti asennettujen GPS- laitteiden käyttö koirien merkitsemisessä on tehnyt niistä vaikeita varastaa ja varmasti myös auttanut lemmikkien löytämisessä, niin kuitenkin tuota tekniikkaa voidaan käyttää myös esimerkiksi moottoripyöräjengien jäsenten merkitsemisessä, eli tuollaisen paikannussirun asentaminen ihmiseen ei ole kovin vaikeaa, ja sen takia myös rikolliset voivat hyödyntää tätä tekniikkaa.

Ja tietenkin GPS-laitteen voi sujauttaa kaverin moottoripyörään ilman mitään sen suurempia teknisiä osaamisia. Mutta kun puhutaan siitä, että tällainen valvonta on tarkoitettu ennalta ehkäiseväksi, niin GPS-sekä RFID-implanttien avulla voidaan estää esimerkiksi erikoisjoukkojen sotilaiden pyörimisen moottoripyöräjengeissä sekä heidän lolkkaamisensa väärälle puolen lakia. Myös soluttautuvien poliisien työ varmasti muuttuu turvallisemmaksi, jos heidät voidaan paikallistaa muutamassa sekunnissa. Kuitenkin on olemassa asioita joista ei juuri koskaan muisteta puhua.

Se liittyy nimittäin siihen, kun DNA-testauksen avulla voidaan selvittää sellaisia asioita, kuin että onko ihminen oikeasti kehitysvammainen tai onko hän mahdollisesti sosiopaatti sekä muuten mahdollisesti vaarallinen ympäristölleen . Paikannuslaitteiden avulla voidaan tuollaisen ihmisen oikeusturvaa parantaa tai huonontaa, riippuen ajattelutavasta. Näet tuollaisen laitteen avulla henkilöä voidaan valvoa tehokkaasti, jolloin hän voi ehkä elää helpommin normaalia elämää yhteiskunnassa. Kuitenkin tuollaisen laitteen avulla voidaan ihmisen yksityisyys murtaa täysin. Mutta niin tapahtuisi myös mielisairaalassa tai muussa laitoksessa asuvan henkilön kohdalla. Ja kun puhutaan DNA-testauksesta, niin se tietenkin sulkee pois mahdollisuuden leikkiä hullua oikeudessa. Mutta tuo tekniikka voi myös antaa todella tehokkaan tavan hallita sekä alistaa ihmisiä kautta koko maailman, eli kun lähdemme tutkimaan geenejä tai tekemään mitä vain tieteellistä, niin samalla avaamme pandoran lippaan, ja se mitä sillä teemme on oma valintamme. On meistä itsestämme kiinni teemmekö hyvää vai pahaa, ja se on kaiken tieteellisen työn hinta, joka tieteestä on maksettava.

https://sites.google.com/view/virtuaalisatu/etusivu

Muistikuvien manipuloiminen esimerkiksi PROJECT PRESERVE DESTINY:n kaltaisissa operaatioissa sekä siitä koituvat psyykkiset haitat saattavat aiheuttaa ihmisen eristymisen yhteisöstään vaarantaa ihmisen oikeusturvan.

Muistin toiminta on erittäin hyvin tunnettua, ja sen rakennetta on tutkittu jo satojen vuosien ajan. Ensin aistista tuleva hermoimpulssi varastoidaan lyhytaikaista muistia käsitteleviin soluihin, minkä jälkeen nämä solut lähettävät muistijäljen niihin soluihin, jotka vastaavat muistijälkien säilyttämisestä, ja se mikä aiheuttaa Alzheimerin taudin liittyy juuri tähän prosessiin. Syynä on se, että hermosolujen myeliinitupet paljastuvat, jolloin solut eivät saa enää yhteyttä toisiinsa. Koska tämä prosessi tunnetaan, niin siihen tietenkin halutaan vaikuttaa tehokkaasti.

On kuitenkin tilanteita, missä henkilön ei haluta painavan mitään asioita mieleensä. Tuollainen tilanne voi olla vaikka vankilassa, missä vankien ei toivota muistavan vartijoiden tai muiden vankien kasvoja sekä heidän nimiään. Tällä tavalla estetään myös näihin henkilöihin kohdistuvat kostotoimet. Tuota varten on kehitetty erilaisia lääkkeitä, joilla estetään ihmisen lähimuistin solujen kommunikointi pitkäaikaisesta- eli säilömuistista vastaavien solujen kanssa. Tuolloin henkilö ei muista oikeastaan yhtään mitään koko tilanteesta, ja tietenkin muistia tai muistiin painamista sekä muuta  toimintaa voidaan häiritä kovalla äänellä, jolloin ihminen ei pysty painamaan asioita mieleensä.

Tällaisella toiminnalla estetään esimerkiksi salakuuntelu, ja asioiden muistiin painaminen tilanteissa, missä ihmisen muistijälki muuttuu uhaksi jonkun tahon turvallisuudelle.Muistijälkien manipuloiminen on sellainen asia, että se varmasti kiinnostaa monia tahoja maailmassa, koska muisti on meidän ihmisten kannalta sekä hyvä että huono asia, riippuen siitä miten asioista ajatellaan sillä kertaa. Kun puhutaan muistista, niin tietenkin voidaan käydä läpi erilaisia tilanteita, missä siitä, että henkilö on käynyt läpi jonkun reitin tai muun vastaavan asian ennen kuin hän joutuu “tulikokeeseen”, niin silloin tietenkin hän varmasti hyötyy tuosta kokeilusta todella paljon.

Jos henkilö on jo käynyt esimerkiksi radan läpi ennen kuin hän aloittaa performanssin, niin silloin tietenkään hänen muistinsa ei tarvitse kaiken aikaa nauhoittaa sitä, mitä esimerkiksi lenkkeilijä on tekemässä. Silloin aika tuntuu menevän siivillä, ja ihminen alkaa ohjata toimintojaan ulkomuistista, mikä vapauttaa aivojen resursseja ajatteluun. Tämä kuitenkaan ei ole mitään erityisen mukavaa silloin, kun henkilö on ajamassa autolla kotiinsa, ja ikään kuin heittää sen automaattiajon päälle. Tuolloin saattaa jäädä vilkku näyttämättä tai sitten henkilö ohjaa ulkomuistista autonsa suoraan toisen auton eteen, kun hän ei muista olla varovainen, ja tämä sitten johtuu usein siitä, että henkilön tullessa normaalisti kotiinsa, ei kukaan ole ehkä koskaan ennen kääntynyt mistään suunnasta. Mutta tuolloin ensimmäisen kerran sitten tuleekin auto vastaan tiellä.

Tässä tapauksessa sama toiminto, mikä automatisoi autolla ajamisen, eli vaihteiden vaihdot sekä muut vastaavat asiat tekee automaattisiksi sama muistin toimintaan liittyvä asia, mikä altistaa hänet vaaralle lähellä kotiaan. Tuota toimintoa kutsutaan refleksitoiminaksi. Siinä ihmisen liikerata automatisoidaan niin, että hänen ei tarvitse käyttää aivokuortaan, kun tuo tuo henkilö tekee jonkin liikkeen, mikä on hänelle opetettu useita kertoja. Tuota liikkeen tai liikeradan oppimista käytetään hyväksi esimerkiksi erilaisissa taistelulajeissa, joissa niitä kutsutaan katoiksi. Termi “kata” tarkoittaa sitä, että jotain liikettä tai toimintoa tehdään kerran toisensa jälkeen jopa tuhansia tai miljoonia kertoja peräkkäin, jolloin henkilö oppii tuon liikkeen niin, että tietyissä tilanteissa hän tekee automaattisesti tietyn liikkeen. Kyseinen liike voidaan opettaa myös virtuaalitodellisuutta käyttäen, ja jos henkilöllä on käytössään esimerkiksi elektroniset nyrkkeilyhanskat, niin silloin hän voi harjoitella erilaisia taistelutekniikoita virtuaalista vastustajaa vastaan.

Kyseistä asiaa kutsutaan nimellä “triggeri” tai laukaisin, mikä sitten saattaa aiheuttaa hiukan kiusallisia asioita kaduilla. Näet henkilölle voidaan opettaa hyvinkin monimutkaisia liikesarjoja ilman, että hän huomaa itse yhtään mitään, ja jos tuohon toimintaan liittyy jonkinlainen kuva tai toiminto, mikä saa henkilön sitten käyttämään liikesarjaa, niin silloin voi edessä olla hyvin ikävä tapaus. Näet esimerkiksi se, että henkilölle opetetaan triggerinä veitsi, ja reaktiona tähän voi olla vaikkapa sormenpäillä annettu isku kurkkuun tai ohimoon suunnattu kiertopotku, niin silloin voi edessä olla käynti poliisilaitoksella selvittämässä, miten se veitsen esiin vetänyt henkilö nyt sinne hautausmaalle joutui, kun hän . Tuollaisia kokeiluita käyttäytymistieteiden karussa maailmassa tekivät esimerkiksi kuninkaalliset turvamiehet sekä erilaiset samurait, joiden tehtäviin kuului päällikkönsä kunnian turvaaminen loppuun asti. Eli heidät oli koulutettu riisumaan vastustaja aseista.

Tuo miehistö toimi silloin kauan sitten samalla tavoin, kuin nykyiset salaisen palvelun agentit, eli he pyrkivät ottamaan tuollaisen attentaatin tekijän kiinni elävänä, jotta häntä voidaan sitten kuulustella.  Mutta periaatteessa autolla ajaminen sekä katojen oppiminen on aivan samanlainen prosessi, missä henkilön selkäydin ikään kuin ohjelmoidaan toimimaan tietyllä tavoin. Kuitenkin muisti on myös sellainen asia, mikä saattaa eristää henkilön muista sekä tehdä hänestä epäluotettavan johtajan. Vai mitä ajattelette sellaisesta asiasta, että teitä johtaisi jossain todella vaativassa tilanteessa henkilö, joka on ensimmäistä kertaa tällaisessa tehtävässä? Silloin ainakin itseltäni rupeaisi polvet lyömään loukkua, jos kukaan ryhmästä ei olisi ollut tehtävissä ennen jotain operaatiota.

Tuon teki USA:n asevoimat kehittivät myöhemmin sellaisen ohjelman, mitä kutsutaan nimellä PRESERVE DESTINY. Sen tarkoitus on ollut sellainen, että asevoimien työntekijöille luodaan virtuaalitodellisuuden avulla valheellisia muistoja siitä, että he ovat ennenkin olleet jossain tehtävissä, elli tuolloin luodaan sellainen kokemus, että kukaan ei ole koskaan ollut ensimmäistä kertaa todellisessa operaatiossa. Tuolloin käytetään kuulemma sekä ilokaasua että muita aineita, joilla ihmisen tajunnan tasoa alennetaan. Näin sotilailta poistetaan se ensimmäisen kerran jännitys, kun hän lähtee tehtäviään suorittamaan Näin ainakin Sidney Gottliebin kaltaiset miehet ajattelivat, ja tuon operaation piti tietenkin olla sellainen, että se ei leimaa yhtään ketään.

Keino millä Gottlieb aikoi sulkea henkilöiden suun oli tietenkin vaitiolovelvollisuus. Tuolla asialla  suuri aivopesuohjelmien johtaja, jonka alaisuudessa tehtiin kammottavat  MKULTRA sekä ARTICHOKE-ohjelmien kokeet,  joissa ihmisiä “ohjattiin” ajattelemaan sellaisia ajatuksia mitä keskustiedustelupalvelu halusi heidän ajattelevan. Kuitenkaan hän ei koskaan ajatellut, että jotkut ihmiset voivat tuollaisen muistiin kohdistuneen peukaloinnin jälkeen joutua todella vakaviin vaikeuksiin. Eli noita henkilöitä voidaan leimata valehtelijoiksi, jos heidän aivojensa toiminnan manipulointi saa aikaan sen, että kyseiset henkilöt saavat PTSD:n “Post Traumatic Stress Disorder” eli posttraumaattisen stressihäiriön.

Silloin tuollainen henkilö saattaa kuitenkin lähteä hakemaan hoitoa pahenevaan päänsärkyyn, jolloin hän saattaa sitten kertoa tuosta valheellisesta virtuaalitodellisuuden sekä ehkä taistelussa otettujen taltioiden  avulla  muistosta lääkäreille. Nämä sitten saattavat tarkistaa tuon henkilön kertomuksen, ja sitten tietenkin seuraa sellainen asia, että hänet todetaan valehtelijaksi. Tuon takia tuollainen ihminen voi joutua syrjityksi sekä pilkatuksi myös omassa yhteisössään. Eli hän valehtelee vaikka omasta mielestään puhuu totta. Tällöin pitää lääkärin sekä tutkijoiden käyttää tehokkaita menetelmiä, kuten valheenpaljastinta sekä erilaiisa skannereita, jotta he voivat selvittää sen, puhuuko henkilö tietoisesti valheita, vai kuvitteleeko hän sitten kaiken.

Vain tieteellinen tutkimus voi paljastaa sen, että puhuuko henkilö valheita uskoen niitä itse todeksi. Tällaisessa tapauksessa pitää sitten aina miettiä sitä, että kuka sitten on tällaisia leikkejä jonkun ihmisen kanssa leikkinyt. Ja samalla pilannut toisen elämän. Kuitenkaan tuota asiaa ei ole koskaan puitu julkisuudessa. Nykyään asia on niin, että tuollaisen virtuaalitodellisuuteen perustuvan muistinhallinnan olisi hyvä olla tuomioistuinten tiedossa, koska sama asia, mikä teki tuosta projektista hyvin lupaavan voi auttaa jotain rikollista pakenamaan oikeutta. Rikolliset ovat älykkäitä ihmisiä, joiden moraalinen käsityskyky on kuitenkin alentunut, joten tietenkin myös mafian miehet lukevat noista mielenhallinnaksi kutsutuista projekteista. Ja kun mietitään, sellaista asiaa, että VR-setti, mihin älypuhelimen voi laittaa maksaa alle 50 euroa, ja sitten vain pitää saada sellainen sovellus, mikä jakaa tuon puhelimen näytön, ja sen jälkeen tietenkin tietokoneen näyttö on hyvä yhdistää tuohon puhelimeen, jotta voidaan seurata sitä, että tuo laite toimii oikein.

Sen jälkeen uhrin tajuntaa alennetaan esimerkiksi ilokaasulla, joka sopii siitä syystä erittäin hyvin tähän tarkoitukseen, että se ei jätä jälkiä vereen. Samoin typpioksiduulia on helppo hankkia, jos sen hankkimisen perustelee vaikka rata-autoihin liittyvällä harrastuksella. Ja sitten tuota ainetta voidaan antaa henkilölle vaikka naamarin kautta, jolloin hän ei kykene sitten todistamaan mitään koko asiasta. Opiaattien hankinta vaatii tietenkin suhteita, sekä niistä jää kyllä sitten jälki uhrin vereen.

Kuitenkin tuollaisen teon tehnyt henkilö tuskin haluaa, että hänen uhrinsa käyvät verikokeessa, jolloin ainakin opiaatit paljastuvat. Ja juuri tämä asia tekee tällaisista projekteista niin vaarallisen. Näet jos tuollainen triggeri tai miksi tätä nyt halutaan sanoa luodaan henkilölle, joka työskentelee vaikka ydinaseiden parissa, niin silloin hän voi teoriassa vaikka painaa nappia, jolloin tapahtuu asioita, joita kukaan ei varmasti halua tapahtuvan.

 http://muistinhallinta.webnode.fi

Mitä jos eläisimme oikeasti virtuaalitodellisuudessa?

Oletteko muuten ajatelleet, että mitä jos me oikeasti eläisimme virtuaalitodellisuudessa? Tuollainen ajatus on ollut ilmeisesti esimerkiksi elokuvan "Matrix"-ohjaajilla sekä käsikijoittajilla, kun he ovat luoneet ajatuksen siitä, kuinka ihmiset tulevaisuudessa liitettäisiin yhteen valtavaksi supertietokoneeksi, ja silloin heidän tyynnyttelemisekseen olisi kehitetty valtavan laaja virtuaalitodellisuus, joka sitten tietenkin on heidän päivittäisten toimiensa tapahtumapaikka, ja todellisuudessa heidän kehonsa olisivat jossain säiliössä, missä elossapitojärjestelmä ruokkii heitä, ja he olisivat sitten kiinnitettyinä tietokoneeseen pään läpi asetetulla levyllä, ja jos järjestelmä sitten joskus huomaa, että tämä henkilö kapinoi, niin silloin tietenkin hänen ruumiinsa tapetaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että mitä jos oikeasti olisimme tietokoneen luomassa bittien maailmassa maailmassa. Tuollainen kysymys on aina välillä putkahtanut esiin mm. fantasiakirjallisuudessa.

 Kun itse mietin tuota matriisia sekä sitä, että mitä me tai meidän tajuntamme olisi, niin oletteko koskaan ajatelleet niin vapaasti kuin vain voitte? Siis tässä sitten on ajatusmalli, mikä varmasti asettaa ihmiset ikään kuin seinää vasten, ja he sitten varmasti pitävät tätä asiaa täytenä hölynpölynä tai vähintään arkaluonteisena asiana. Näet eräänä päivänä kävellessäni ulkona ryhdyin miettimään sellaista asiaa, että mitä jos me olisimme jossain avaruusaluksessa matkalla tähtiin, ja koska meidät olisi tuolloin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan nukutettu sekä vaivutettu syvään hypotermiaan, jonka aikana tietenkin tietokone ohjaisi ajatuksiamme, ja pumppaisi meidät täyteen tietoja kohdeplaneetastamme.

Kuitenkin voisi olla järkevämpi ajatus pakastaa meidät kloonattuina alkioina tuohon alukseen, ja kun miehistö sitten menee nukkumaan, niin totta kai he sitten vanhenevat, ellei heidän ruumiitaan pakasteta lähelle absoluuttista nollapistettä. Kuitenkin noiden ihmisten muistot voidaan ottaa talteen tuon kuvitteellisen aluksen tietokoneen kovalevylle. Kun nuo muistot ovat tallessa, niin noiden astronauttien ruumiit voidaan päästää vanhenemaan normaalisti. Jos tuo alus jossain matkan vaiheessa tutkii jotain muita kohteita kuin kohdeplaneettaansa, niin siinä sitten voidaan käyttää robotteja. Tai sitten lähitähden planeetoille leskeutuisi alkuperäinen miehistö, ja sitten alus jatkaisi matkaansa kohti muita tähtiä tai ehkä jopa toisiin galakseihin. Tai tietenkin noissa kylmätakeissa voi olla ongelmia, jolloin joku astronautti kuolee.

 Kun he sitten ovat toisessa aurinkokunnassa, niin tietenkin ystävän menetys voisi aiheuttaa tilanteen, missä keskinäiset syytökset esimerkiksi termostaatin säätövirheestä voisi aiheuttaa tuon matkan epäonnistumisen. Ja silloin tietenkin pitäisi tämä kuollut miehistön jäsen sitten korvata samanlaisella henkilöllä, jotta kukaan ei huomaisi tuon yhden toverin puuttumista. Jolloin alus tietenkin voisi kasvattaa uuden henkilön kloonaamalla kyseisen astronautin. Näet jos tuonne tähtiin halutaan lähettää jotain astronautteja, niin heidät varmaan valitaan jo lapsina tai ennen syntymäänsä, jotta voidaan olla varmoja täydellisen ryhmähengen muodostumisesta. Jos tuolla satojen tai tuhansien vuosien pituisen matkan päässä sitten joku saisi koti-ikävä kohtauksen tai muuten ajattelisi muuta kuin tehtävää, niin silloin tuo avaruusmatka voisi vaarantua.

Sen tähden nuo astronautit sitten valittaisiin sellaisten ihmisten joukosta, joilla ei ole ystäviä, joita he sitten jäisivät kaipaamaan. Tuon takia noiden henkilöiden valinta voisi kohdistua klooneista muodostettuun ryhmään, jotta heidän siteensä Maahan olisi äärimmäisen ohut. Koska jos he sitten lähtisivät yksisuuntaiselle matkalle kohti tähtiä, niin silloin tietenkin kävisi niin, että joku jäisi kaipaamaan jotain ihmistä. Ja siksi nuo interstellaariset astronautit olisi kätevää valita jo ennen syntymäänsä, jotta voidaan huolehtia siitä, että hänellä ei olisi liikaa sidosryhmiä tulevaa tehtävää ajatellen. Ja ehkä nuo tulevat tähtialuksen miehistön jäsenet sitten kasvatetaan lastenkodeissa, joissa he ovat mahdollisimman vähän tekemisissä ulkomaailman kanssa. Tuolloin voitaisiin käyttää jonkun astronautin DNA:ta kloonin rakentamiseen. Tuolla tavalla saataisiin varmasti sitten oikeanlainen henkilö koulutukseen. Ja ehkä noille ihmisille olisi ehkä tekaistu sellaisia elämäntarinoita, kuin että heidän vanhempansa olisivat kuolleet esimerkiksi auto-onnettomuudessa tai muissa tapaturmissa juuri heidän syntymänsä jälkeen, Näin heille voidaan  selittää, että miksi kukaan ei heitä käy katsomassa, jotta tuo tehtävä ei vaarannu.

https://youtu.be/dJzd2ptnLyM

pimeakronikka.blogspot.fi

Muistia ja sen vääristelyä

Kuva I

Ihmisten muisti on siitä ihmeellinen, että hän pystyy palauttamaan mitä hyvänsä mieleensä, jos aivot vain saavat oikean ärsykkeen.  Eli tietty kuva tai ääni saa aivojen hermosolut palauttamaan yhteyksiä noihin kauan sitten unohtuneisiin muistiblokkeihin. Monet ihmiset näkevät jatkuvasti unia esimerkiksi valkeista purjelaivoista, ja sitten he kertovat niistä esimerkiksi perheelleen, joka saattaa hätääntyneenä ottaa yhteyttä esimerkiksi psykiatriin. Kun tuota jatkuvasti mieleen ilmaantuvaa kuvaa aletaan sitten tutkia, niin tulee ilmi sellaisia asioita, että tuo henkilö on ollut aivan pienenä lapsena tilassa, missä on valkokankaalta näytetty elokuvia, joissa on valkoinen laiva.

Kun ihminen on aivan lapsi, niin hänen mielensä ei erota valkokangasta todellisuudesta, koska tuossa havaintoavaruudessa valkokankaan tapahtumat ovat ainoa liikkuva objekti, ja seinät taas ovat liikkumattomia. Ihmisen RAS  eli Reticular Analysing System on rakennettu siten, että silmä keskittyy nimen omaan kohteeseen jossa on toimintaa eli liikettä, koska siitä tuleva uhka on paljon todennäköisempi kuin liikkumattomasta kohteesta tuleva uhka. Kun puhutaan esimerkiksi muistojen väärentämisestä, niin silloin voidaan tietenkin luoda tila, jossa valkokankaalle näytetään esimerkiksi kaupunkikuvia vääristä kaupungeista, ja tietenkin myös esimerkiksi tuulenvire  saadaan aikaan taavallisella tuulettimella.

Mutta kysymys kuuluu sitten, että miksi joku haluaa väärentää toisen henkilön muistikuvia? Kyseinen ohjelma on kulkenut Pentagonissa ilmeisesti nimellä PRESERVE DESTINY tai PRESeRVE MOTHER , ja sen tarkoitus on ollut valmentaa ihmistä taistelukentälle, mutta tuon virtuaalitodellisuuteen liittyvän koulutusohjelman väärinkäyttö voi olla aivan mahdollista.  En usko että vajaa vuoden ikäinen lapsi kiinnostaa ketään niin paljon, että hän näyttää tuolle henkilölle elokuvia valkokankaalta, jotta kyseinen lapsi saadaan myöhemmin kertomaan tarinoita jostain avaruuslomasta. Tuo avaruusloma olisi muuten ihan helppoa tehdä siten, että henkilölle näytetään virtuaalitodellisuuden avulla esimerkiksi "Tähtien Sota"-elokuvia. Jos hän ei tajua pitävänsä VR-instrumenttia kasvoillaan, voi tuo temppu mennä häneen täydestä.

Tietenkin muistikuvia voidaan vääristellä, jotta henkilö saadaan vaikuttamaan valehtelijalta, ja näin sitten voidaan esimerkiksi jonkun ihmisen poliittinen ura tuhota. Käytettävä tekniikka on varsin yksinkertaista, eli  tarvitaan vain hiukan huumausainetta, jolla henkilön tietoisuuden tasoa lasketaan, ja sitten sopivaa filmiä, mitä hänelle näytetään virtuaalitodellisuuslaitteiden vällityksellä, ja tällä tavoin voidaan esimerkiksi aivan tavalliselle suomalaiselle  varusmiehelle uskotella, että hän on ollut vaikka jossain kommando-operaatiossa mukana.

Ja jos hän sitten menee  tekemään jotain "paljastuksia", niin tietenkin kyseinen henkilö valehtelee.  Tuolla tavoin voidaan jonkun ihmisen poliittinen ura tuhota täysin. Tarvitaan vain esimerkiksi kommandomiesten tai taistelulentäjien kypäriin kiinnitettyistä action-kameroista otetut taltioinnit, ja sitten tuo henkilö saadaan kertomaan satuja erilaisista "salaisista lentokoulutuksista" tai "osallistumisesta pimeisiin operaatioihin". Ja tällöin varmasti henkilön vanhemmat tai omaiset ottaisivat yhteyttä psykiatreihin, joiden tehtävänä on sitten saattaa kyseinen henkilö psykiatriseen sairaalaan, jotta hänet saadaan hoidon piiriin.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Renderfahrmin käyttö rangaistuslaitoksessa

Vankiloiden ongelmana on aina ollut niiden mieltäminen rangaistuslaitoksiksi. Ja rikollinen tietenkin kuvailevat noita koppeja, joiden tehtävänä on murtaa ihmisen psyyke. Rikollisuuden torjunnassa ongelma on siinä, että kaikissa maissa ei ole samaa oikeuskäytäntöä kuin länsimaissa. Eli kuten kaikki varmaan tietävät, niin toki poliittiselle vangille voidaan tekaista rikosrekisteri, mutta toisaalta esimerkiksi jotkut valtiot esittävät vaikkapa väkivaltarikollisia poliittisina vankeina, jotta nämä henkilöt eivät herättäisi liikaa sympatioita YK:ssa.

Se että jossain maassa esimerkiksi hallituksen vastaisten kirjoitusten levittäminen on rikos, koska hallituksen arvostelu katsotaan joskus viranomaisen halventamiseksi, ja sitä sitten tulee rangaistukseksi yleensä sakkoja. Mutta tuo pidätystekniikka sitten takaa sen, että tuo sakko muuttuu varmasti muuntomenettelyn kautta vankeustuomioksi. Näet noissa maissa yleensä käytäntö on ollut se, että noilta pidätetyiltä otetaan henkilöllisyyspaperit pois. Näin sitten voidaan poliisille perustella tuo pidätysmääräys. Tai sitten henkilölle tekaistaan rikosrekisteri, joka käsittää esimerkiksi terrorismia sekä muita kovia rikoksia kuten huumekauppaa, jotta länsimaiset viranomaiset olisivat myötämielisiä noiden henkilöiden pidätykselle. Ja miksi nuo valtiot haluavat olla länsimaiden "kavereita", johtuu siitä, että niiden johto haluaa ostaa länsimaisia aseita.

Mutta kun henkilö sitten joutuu vankilaan, niin hänestä tulee ongelma, koska perheet tietävät hänen olevan vankilassa. Näin ollen nuo viranomaiset sitten osassa maista turvautuvat informaation vääristämiseen. Eli he käyttävät huippuluokan animointitekniikkaa mustatakseen tuon henkilön mainetta, eli tekniikka perustuu fotorealistiseen 3-D animointitekniikkan, missä tuo pidätetty tai vangittu henkilö lisätään esimerkiksi discojen valvontavideoille, joissa sitten tuo henkilö pitää kavereidensa kanssa, ja se sitten vähentää heidän lausuntojensa uskottavuutta. Todellisuudessa nuo vankilat ovat vielä häijympiä kuin mitä ensin edes voidaan kuvitella. Noiden animointitekniikoiden sekä virtuaalitodellisuuden avulla voidaan ihmiselle uskotella, että hänen sukunsa tai ystävänsä esimerkiksi pahoinpitelevät häntä.

Hänelle laitetaan VR-lasit päähän, ja sitten niissä näytetään kuvaa tuon henkilön perheen jäsenistä, jotka pahoinpitelevät häntä. Todellisuudessa pahoinpitelyn suorittaa vanginvartija, mutta koska kyseessä on tilanne, missä henkilö ei tiedä käyttävänsä esimerkiksi juuri VR-laseja, jotka voidaan asettaa hänen kasvoilleen nukutuksessa ilman, että hän edes huomaa mitään. Samoin kuilusteluissa käytetään stroboskooppeja, ultra- tai infra-ääntä sekä ultravoimakkaita valoja, joiden tarkoitus on estää henkilön vammauttaminen putkassa. Nuo välineet aiheuttavat sen, että henkilä ei pysty nukkumaan ja hän saa myös epileptisiä kohtauksia. Kuitenkaan verikokeessa ei näy mitään epäilyttävää, joten esimerkiksi toimittajat sekä YK eivät epäile kidutusta, koska verikoe on puhdas eli siinä ei ole mitään huumeita. Samoin esimerkiksi juomavettä ei noihin koppeihin tule. Ja jos joku kysyy vedestä, niin silloin tietenkin noille kysyjille kerrotaan, että henkilö on ollut vaikkapa vatsaleikkauksessa.

 Samoin henkilön korville voidaan asettaa rakennusmiesten kuulosuojaimet, joissa on mikrofoni. Jos henkilön kädet pidetään liikkimattomina, ja ihoa puudutetaan tietyllä tavalla, niin hän ei tiedosta päähänsä asetettua VR-settiä. Ja tuon kuulokkeen kautta voi kuulustelija esittää hänelle kysymyksiä käyttäen esimerkiksi äänenmuuttajaa. Näin hän voi uskotella vangille, että tämä keskustelee vaikka jonkun toverinsa tai velijensä kanssa. Teloitus voidaan myös korvata lobotomialla, minkä takia nämä nykypäivän Rudolf Hössit eivät enää jää kiinni samalla tavoin kuin tuo 1940-luvun kuuluisa keskitysleiripäällikkö jäi. Vaan henkilö kyllä palautetaan ihmisten ilmoille, mutta kun hän palaa, niin tuo entinen vanki on vain aivan hiljaa eikä enää pysty tekemään mitään aloitteita. Noin sitten vältetään syytteet aiheettomasta teloituksesta.

Virtuaalitodellisuus sekä sen mulistavuus

Virtuaalitodellisuutta voidaan pitää ehkä yhtenä suurimmista keksinnöistä tietotekniikan kivisellä saralla. Tuon pienen silmien eteen tulevan HUD-näytön avulla voidaan kehittää henkilökohtainen näkymä, jota muut eivät pääse katselemaan olan yli. Joten esimerkiksi luottamuksellista työtä tekevät henkilöt hyötyvät tuosta teknologiasta todella paljon. Ja tuo laite tulee halpenemaan lähitulevaisuudessa entisestään, ja vaikkapa kännykkää voidaan käyttää tuollaisena näyttöpäätteenä asettamalla se silmien eteen telineen varaan, ja liittämällä siihen BT- näppäimistö sekä hiiri, voidaan sitä käyttää tietokoneen korvikkeena. Ongelma tulee siitä, että tuo näppäimistö ei ole näkyvissä käyttäjälle, mutta jos nuo näppäimet varustetaan tuntoantureilla, jotka kertovat käyttäjälle, mihin näppäimeen sormi koskee ennen painallusta, niin kännykkää voidaan käyttää kuin pientä tietokonetta myö "VR" tilassa. Muuten se pitää ottaa pois silmiltä kirjoittamisen ajaksi. Toki kännyköissä on "puhe tekstiksi"- toiminto, mutta se ei ole tietoturvan kannalta järkevää toimintaa.

Tämä VR-lasien hyödyntäminen tulee varmasti lisääntymään muuallakin kuin vain pelimaailmassa, ja ehkä jo lähitulevaisuudessa esimerkiksi perinteisiä silmälaseja aletaan korvata VR-tekniikalla. Siinä kameran avulla luodaan kuva ympäröivästä maailmasta tuolla VR-näytölle, ja koska tuo näyttö on läpinäkyvä, niin esimerkiksi matkapuhelimen sovelluksia voidaan sen avulla käyttää tehokkaasti sekä turvallisesti.

Tuo VR-näyttö voidaan varustaa samalla tekniikalla, kuin mitä Stephen Hawkingin käyttämä puhetietokone, eli ihminen voisi katseen avulla ohjata noita älypuhelimen sovelluksia, ja tällöin esimerkiksi Facebookia voidaan käyttää käsien ollessa sidottuna vaikkapa kauppakasseihin. Mutta tietenkin se käyttääkö ihminen tällaisia sovelluksia on kuitenkin hänen oma asiansa. Ja ainahan tuo henkilö voi käyttää puhekomentoja puhelimen ohjaamiseen. Toki meluisalla kadulla saattaa tekniikka pettää, eikä myöskään mitään asiakirjoja voida tuolla tavoin tehdä.

Tekniikka missä kameran kuvaa siirretään läpinäkyvälle levylle jatkuvana syötteenä kehitettiin oikeastaan A10 "Thunderbolt II" rynnäkkökonetta varten. Siitä käytetään nimeä LANTIRN Low Altitude Navigation Infra Red for Night. Lentäessään pimeässä tai sumussa A-10 rynnäkkökone käyttää kohteen etsintään infrapunakameraa, joka välittää ottamansa kuvan lentäjän HUD-näyttöön. Aikoinaan tuollainen tekniikka oli painavaa ja kallista. Mutta nykyään voidaan valmistaa kevyitä sekä huokeita infrapunakameroita, jotka mahtuvat kännyköihin. Noita välineitä myydään mm. LVI-alan liikkeissä putkivuotojen etsitää varten, mutta myös erilaisilla turvapalveluilla ja viranomaisilla on niitä käytössään, koska lämpökameralla voidaan tehokkaasti etsiä aseita tai kätkettyjä pulloja ihmisten vaatteiden läpi. Se mitä ihmiset tuosta ajattelevat voi olla kuitenkin hiukan muuta kuin hyväksyvä, koska tuo laite näkee vaatteiden läpi, ja se saatetaan kokea kiusalliseksi. Kuitenkin asenteet muuttuvat kaiken aikaa, ja kukaan ei enää kiusaannu esimerkiksi kamerakännyköistä, joten varmasti myös Infrapunakameraan aletaan suhtautua samalla tavoin. Tuon laitteen käyttö tietenkin vähentää riisuttamisen tarvetta, kun henkilö voidaan tutkia vaatteiden läpi käymättä häneen fyysisesti kiinni ollenkaan.

Mutta tuollaisen infrapunavalossa toimivan action kameran avulla voidaan ihniselle antaa infrapunäkö, jolla hän voi nähdä täydellisessä pimeydessä. Ja tuo infrapunakamera voi tehdä pimeässä pyöräilystä turvallista, koska infrapunakamera näyttää lämpökohteet, jolloin henkilö osaa välttää törmäämästä vaikkapa jalankulkijoihin. Ja tuollainen väline on käytössä mm. erikoisjoukoilla, jotta he voisivat toimia paremmin sekä tehokkaaammin. Älypuhelimen paikannusominaisuuksia voidaan hyödyntää monella tavoin, ja yksi niistä tietenkin on sen valvominen, että onko oma jälkikasvu siellä, missä he sanovat olevansa.

Tieto on valtaa, ja siksi sitä halutaan rajoittaa. Eli miksi robottiaseita kehitetään kaiken aikaa?

Kuva 1

Liika tieto esimerkiksi taisteluvälineistä lisää riskiä siitä, että esimerkiksi joku lentäjä lentää huippusalaisen STEALTH-hävittäjän vihollisen puolelle. Vaikka hävittäjälentäjien palkat ovat verraten hyviä, niin silti on aina mahdollisuus siihen, että joku heistä yrittää kaapata koneensa, ja lentää sen vaikka Kiinaan. Toki tuo ajatus on tullut varmasti monille turvallisuuspalvelun työntekijälle mieleen, ja tämän takia esimerkiksi UCAV-sekä UAV-teknologiaa kehitetään jatkuvasti. Samoin lentäjien siirtyminen huippusalaisiin koelentokoneisiin kuten BLACK STAR:iin pitää suorittaa siten, että he eivät näe noita koneita ulkoapäin. Ja sen takia esimerkiksi virtuaalitodellisuuteen perustuvaa etälentojärjestelmää kehitetään, koska nuo sotilaalliset salaisuudet eivät missään tapauksessa saa levitä mihinkään. Eikä myöskään koneita saisi olla olemassakaan ennen kuin niitä todella tarvitaan. Osa maailman salaisimmista lentokoneista on olemassa ainoastaan alumiinivaijereina sekä hiilikuitunauhana. 

Vasta kun niitä tarvitaan, alkaa noiden koneiden tuotanto 3D-printterien sekä robottitehtaiden avulla. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi etälentojärjestelmä on siitä hyvä asia, että tuolloin koelentäjän ei tarvitse nähdä konettaan, eli hän ei silloin saa tietoa siitä, miltä koelennettävä lentokone näyttää, tai hän ei voi esimerkiksi raaputtaa sen pintaa piirtopuikolla, jotta kyseisessä koneessa käytettävä materiaali pysyisi salaisuutena. Ja virtuaalitodellisuuslaseilla voidaan tiedonsaantia rajata vielä enemmän, eli kukaan ei tuolloin pysty kurkkimaan ohjaajan olan yli. Kun puhutaan F-35 Lightning II (Kuva1)kaltaisesta huippuhävittäjästä, niin siinä tietenkin on tehtävä erittäin tarkka testaus, jotta kyseisen koneen toiminta voidaan varmistaa. Tuota hävittäjää ohjataan erityisellä FBW Fly By Wire järjestelmällä, jossa joystickin liikkeet välitetään lentokoneen CPU:lle eli Central Processing Unit:ille, ja sitten tuo tietokone ohjaa lentokoneen hydraulis-pneumaattisia järjestelmiä, joiden avulla se pysyy vakaana, ja tuo järjestelmä korjaa koneen asennon kymmeniä kertoja sekunnissa, mikä tekee siitä paremmin hallittavan.

Kuva 2

Eli tieto perustuu X-29-koelentokoneen (Kuva2) julkaistuihin arvoihin, joiden mukaan tuon FSW eli Forward Sweep Wing teknologiaa käyttävän koelentokoneen tietokone suoritti asennon korjaus operaation 20 kertaa sekunnissa. Joten varmasti F-35:n tietokone on sitä huomattavasti kehittyneempi. Mutta FBW-järjestelmä on muutettavissa melko helposti etälento- sekä myös robottikoneiden ohjausjärjestelmäksi. Eli lentokoneen ohjaussauvan paikalle asennetaan etäohjausyksikkö, joka toimii Internetin kautta. Tai sitten tuo lentokone voidaan ottaa etähallintaan maa-asemasta käsin, ja tämä tietenkin kiinnostaa esimerkiksi erikoisjoukkoja, jotka voivat tällä tavoin suorittaa "False Flag"-operaatioita, joissa tuhotaan kokonaisia lentotukikohtia. Tämä toiminta voisi tapahtua niin, että turvallisuuspalvelu ottaa selville, että joku lentäjistä on ottanut viholliselta rahaa, ja lupaa toimittaa tuon koneen vihollisen käsiin kaikkine aseineen ja muine sotasalaisuuksineen. Ja kun tuo superlahjakkuus sitten alkaa lasekutua lentokoneellaan vihollisen kentälle, niin se otetaan halllintaan tai sitten sen tietokoneen hyökkäysohjelma käynnistetään, jolloin hävittäjä suorittaa hyökkäyksen tukikohtaa vastaan. 

Tuon keskustietokoneen ohjelmointi voi myös olla sellainen, että se itseasiassa suorittaa koko tehtävän automaattisesti, ja ainakaan tiedustelukoneen ei tarvitse sitten muuta tehdäkään kuin lentää ympyrää taivaalla, ja osoittaa kohteita rynnäkkökoneille tai kuvata koko tehtävänsä kovalevylle, jos kyseessä on rauhanajan tehtävä. Ja nuo etälentojärjestelmät voidaan tehdä niin, että kun ylempi upseeri ottaa tuon lennokin tms. hallintaansa, niinhän sitten saa ohittaa alemmat ohjaajat. Ja tuolla tavoin voidaan tietenkin valvoa operaation toteuttamista tarkasti, ja tuo järjestelmä voi toimia avain komentoportaan yläpäähän asti niin, että kenraali voi halutessaan käyttää jopa atomiasein varustettuja PREDATOR-lennokkeja. Eli teknisesti tuo atomipommeja pudotteleva lennokki ei mitenkään eroa risteilyohjuksesta, eikä taistelulennokki mitenkään muutenkaan ole muuta kuin ristelyohjus, missä on aliohjuksia, tai aliasejärjestelmiä. Ja voihan TOMAHAWK:iin asentaa vaikka konetykkejä tai ilmataisteluohjuksia, joilla tuo risteilyohjus voi varmistaa tehtävänsä suorittamisen, ja samalla myös omien lentäjien henki säästyy. 

Kuva 3

Mutta etälentojärjestelmissä on sellainen ongelma, että ne voidaan hakkeroida, vaikka tietenkin viestintä koneen sekä keskusvalvomon välillä voidaan suorittaa LASER- tai erittäin tarkoin suunnattujen radiojärjestelmien avulla, ja ohjelmoinnissa voidaan ottaa huomioon tilanne, että tuo UCAV alkaa käyttäytyä jotenkin oudosti. Tällöin voidaan kone komentaa siirtymään pilvien yläpuolelle, ja ryhtymään käyttämään LASER-viestintää satelliitin välityksellä. Tämä tilanne on tietenkin akuutti ainoastaan jos UCAV suorittaa ilmataistelu- tai liikkuvien kohteiden tuhoamistehtäviä, kiinteisiin kohteisiin kohdistuvissa pommitustehtävissä tuo UCAV voi sitten lentää täysin ilman ihmisen valvontaa, ja se pudottaa silloin täsmäpommit erittäin tarkasti kohteeseensa. 

Tai parhaimmillaan se voi tehdä KAMIKAZE-iskun, jos kohde on tarpeeksi tärkeä. Mutta pelkkä lentokoneen haltuunotto ei tarkoita, että vihollinen saisi sen käsiinsä. Niissä voi olla myös itsetuhovarusteet eli pommit, jotka tuhoavat koneen, mikäli se lentää liian hiljaa, laskeutuu liian alas tai työntää vihollisen alueella laskutelineet ulos. Eli tuo varustus voi olla kytketty jokaiseen laskeutumiselle kriittiseen osaan, ja se pitää ehkä purkaa erikseen, jotta noita välineitä ei voisi käyttää väärin. Samoin asejärjestelmien käyttö on tehty sellaiseksi, että PREDATOR:issa tai MQ-9 REAPER:issa (Kuva3) pitää ohjukset aktivoida ennen käyttöä, jotta niitä ei voida käyttää ilman lupaa. Ja tuo kone voidaan tuhota etälaukaismella, jos sen epäillään toimivan väärin, mutta tuo väline on tietenkin sellainen, että siinä lentäjän toimintaan voidaan puuttua kesken lennon, sekä noiden välineiden avulla voidaan oman puolen sotilaiden henki säästää, ja tuohon omien tappioiden minimoimiseen tietenkin jokainen komentaja pyrkii.

2nd Lifen kaltaisten toimintaypäristöjen mahdollisuudet sekä liiketoiminnan että viihteen kannalta

Kun puhutaan 2nd Lifen kaltaisista toimintaympäristöistä, joissa ihmiset ikään kuin vaeltavat avatarina ympäriinsä, ja keskustelevat keskenään kuten ihmiset muutenkin keskustelevat. Nämä avataret eli virtuaalihahmot ovat siis sellaisia bittiolioita, joita ihmiset ohjaavat kotitietokoneiltaan, ja jotka ovat juuri sellaisia, kuin niiden käyttäjä tai ohjelmoija niiden haluaa olevan. Tämä virtuaalimaailma voi olla sellainen paikka, missä painovoima kumoutuu, ja ihminen voi leikkiä olevansa Teräsmies, mutta näillä virtuaalitodellisuusmaailmoilla voi olla tulevaisuudessa myös kaupallista sekä koulutuksellista arvoa, ja en nyt tarkoita, että ihmiset ostaisivat tuosta 2nd Citystä vain pelioikeuksia, vaan siellä voidaan tehdä myös aivan oikeaa bisnestä.

Eli 2nd Life voi toimia myös yritysjohtajien kokouspaikkana, missä he käyvät läpi aivan normaaleja liiketoimintaan liittyviä sopimuksia täydellisen anonymiteetin suojissa. Eli nämä liikemiehet käyttäisivät 2nd. Lifeä todellisena sopimusten solmimispaikkana, jossa liikutellaan ihan oikeaa rahaa. Tämä tarkoitaa sitä, että nämä johtajat rakentavat yhteisen virtuaalihuoneen, jossa he sitten käyvät läpi oikeita sopimuksia avatarten avulla. Tämä juttu muuten perustuu digitaaliseen allekirjoitukseen sekä GSM-tunnistautumiseen. Eli nämä henkilöt käyttäisivät yritystensä rekisteröimiä avataria, joiden käyttö edellyttää tunnistumista liiketoiminnan välikappaleena. Todellisuudessa he voivat olla vaikka toisella puolella maailmaa toisiinsa nähden, mutta kävellessään yhtiönsä virtuaalipäämajassa, he olisivat toistensa kanssa kosketuksessa aivan kuten normaalisti käydessään liikeneuvotteluja.

Tulevaisuuden yrityksellä voi olla todellisuudessa virtuaalipäämaja, jossa se sitten käy liiketoimintaneuvottelunsa, ja oikeat toimitilat saattavat olla esimerkiksi tavallisessa kerrostalohuoneistossa sijaitseva palvelin, joka saattaa kuitenkin olla virtualisoitu internetin pilvipalvelin, joten nämä päämajan fyysiset osat voivat olla tuon yhtiön työntekijöiden omat asunnot. Ja sopimusten kanssa voidaan toimia siten, että johtaja käyttää sähköpostiaan sen lähettämiseen, ja lisää siihen oman digitaalisen allekirjoituksensa. Mutta 2nd Life muodostaa monella tavoin kiinnostavan toimintaympäristön monilla aloilla, joita ennen on totuttu pitämään toimintaryhmäkeskeisinä. Tuolla toimintaympäristössä voidaan vapaasti hieroa kauppoja sekä neuvotella sopimuksia, ilman että ihminen poistuu kotoaan ollenkaan. Ja tämä mahdollisuus tekee Virtuaalitodellisuudesta hyvin kiehtovan mahdollisuuden muuhunkin kuin pelaamiseen liittyvissä asioissa, ja 2 nd. Lifen mahdollisuudet esimerkiksi opetuksen kannalta kannattaisi huomioida hiukan paremmin.

Eli esimerkiksi kansainväliset yliopistot sekä muutkin oppilaitokset voisivat järjestää luentoja sekä ohjausta tuossa toimintaympristössä. Näin ollen opiskelijan ei ehkä tulevaisuudessa tarvitse matkustaa pitkiä matkoja, jos hän opiskelee ulkomailla. Jos työryhmä hoitaa tapaamisensa 2nd. Lifessä tai vastaavassa toimintaympäristössä, niin silloin heidän ei tarvitse kantaa huolta esimerkiksi majoituksesta. He voisivat tietenkin hyödyntää 2nd Lifeä tai ehkä joku yliopisto voisi järjestää tällaisen 3d työtilan opiskelijoiden sekä henkilökunnan käyttöön, jotta myös esimerkiksi opinnäytetyön eli "Gradun" ohjaaminen voi onnistua näiltä opettajilta virtuaalisen työtilan kautta erittäin mukavasti, jolloin pitkällä asuvan opiskelijan ei tarvitse saapua tapaamaan häntä fyysisesti. Toki tapaamista koskevat samat säännöt, kuin fyysistäkin opinnäytetyön ohjausta, mutta tällainen toiminta vaatii vain Internet-yhteyden sekä 3D työtilan.

Todellisuudessa 2nd Lifen kaltaiset työtilat alkavat muodostaa "matriisia", kuten William Gibson "Neurovelho"-romaanissa esittää. Tuo virtuaalitodellisuus alkaa pian hallita omaa elämäämme yhä enemmän ja enemmän. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen on vain opittava elämään yhä enenevässä määrin Internetissä, ja käyttämään yhä tehokkaampia tietojenkäsittelylaitteita kuten älypuhelimia. Tuo tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa henkilö yhä enemmän etääntyy todellisuudesta, ja Internetin kautta hoidetaan tulevaisuudessa jopa ruokaostokset.  Näin ollen ihmisten todellisuus alkaa olla jatkuvaa avatarten kanssa leikkimistä lähes jokaisessa työpaikassa. Tulevaisuudessa täytyy ihmisten yhä enenevässä määrin hoitaa kuntoaan aktiivisesti, koska työpaikka sijaitsee pääosin kotosalla. Ja tuo tarkoittaa sitä, että hyvin nopeasti alkaa paino kohota, jos ei henkilö ala harrastaa liikuntaa tehokkaasti.

Naet CAD/CAM-sovellusten avulla voidaan esimerkiksi CAD-piirros syöttää suoraan työstökoneille internetin kautta, jolloin todellinen robottitehdas on todellisuutta. Tuossa tehtaassa työskentelevät hyvin läheisessä tulevaisuudessa ainoastaan robotit. Niiden tuote määräytyy tilauksen mukaan, ja suurin osa tulevaisuuden työstökoneista on 3d-printtereitä, jotka pystyvät luomaan metalliesineitä. Tämä Modular Robot Factory-tekniikka tarkoittaa sitä, että sama tuotantojärjestelmä voi tuottaa esimerkiksi metalliastioita, kyniä tai autoja sekä lentokoneita. Tuote määräytyy sen mukaan, millainen on tilaus, ja nuo robottituotantolinjat voivat muuttaa tuotettaan nappia painamalla. Eli se voi vaikka tehdä vuoron perään autoja sekä lentokoneita, ja esimerkiksi liukuhihnan alusta sekä tuet voivat olla sellaisia, että niitä säädetään hydraulisesti. Tämä mahdollistaa sen, että sama tehdas voi tuottaa sekä astioita että lentokoneita vain tuoteryhmää vaihtamalla. Sen jälkeen tuotantoyksikön hydrauliset tuet sekä automaattisesti säädettävät välykset tekevät tuosta tuotantoyksiköistä maailman tehokkaimpia välineitä kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka monta autoa se voi tuottaa, tai kuinka nopeasti se voi muuttaa tuotetaan,  vaikka B-2 pommikoneiksi.