Monday, November 30, 2015

Hyönteisten käyttö robotteina kiehtoo tutkijoita ympäri maailman

Torakka johon on kiinnitetty mikropiiri. 

Nanoteknologiaa pidetään maailman suurimpana keksintönä. Se on näkymättömien eli äärimmäisen pienten koneiden rakentamista. Näitä äärimmäisen pieniä koneita tuotetaan kemiallisesti tai muunneltujen solujen avulla, jotka voivat tuottaa tarpeeksi pieniä molekyylejä, joista voidaan tuottaa näitä äärettömän pieniä molekyylin kokoisia robotteja. Mutta toki on myös toinen mahdollisuus tuottaa äärettömän pieniä robotteja, jotka ovat kyllin vahvoja kuljettamaan esimerkiksi pieniä tarkkailu- tai paikannuslaitteita kohteisiin.

Tässä tehtävässä voidaan käyttää aivan tavallisia steriloituja hyönteisiä. Eli esimerkiksi torakoita tai jotain kärpäsiä voidaan "kouluttaa" etsimään vaikka huumekätköjä tai palopasäkkeitä. Nämä hyönteiset voidaan myös manipuloida geneettisesti siten, että ne voivat vaikka etsiä palopesäkkeitä tai paikallistaa huumekasveja tai kätkettyjä huumeita. Niiden myrkkyä voidaan tuottaa tetrimaljassa, mutta kaikkein kiehtovin ratkaisu olisi rakentaa hybridirobotti, jossa elävän hyönteisen jotain ravinnonhankkimista tai vastaavaa toimintaa hyödynnetään esimerkiksi tiedustelussa tai vastaavassa toiminnassa.

Eli esimerkiksi kovakuoriaisen ruumiiseen voidaan kiinnittää nanoteknologisesti valmistettu tarkkailulaite, ja sen ravinnon hankinta käyttäytymistä hyödyntämällä voidaan tämä tunkeilija sitten houkutella ryömimään kohti tarkkailtavaa taloa, ja kun se on saapunut oikeaan paikkaan, niin sitten tämä hyönteinen vain surmataan. Yksi pelottavimmista ratkaisuista olisi manipuloida äärimmäisen myrkyllinen mehiläinen tai ampiainen korvaamalla sen myrkyn valmistamista ohjaava geeni vaikka Mustan Lesken vastaavalla geenillä.

Toki tämä myrkyn kehittymistä ohjaava geeni voidaan ottaa vaikka kasvista, jolloin voidaan luoda esimerkiksi Risiinipistoksia jakava ampiaisparvi, jos tuon kasvin geenejä siirretään sellaiseen kohtaan tuossa pistiäisen perimässä, että se alkaa tuottaa risiiniä normaalin myrkkynsä tilalle. Mehiläinen olisi houkuttelevampi vaihtoehto tällaisen elävän salamurharobotin osaksi kuin ampiainen, koska se kuolee kerran pistettyään, ja tuo yksilö voidaan varustaa mikropiirillä, jonka avulla sitä ohjataan. Sen jälkeen nämä hyönteiset tietenkin steriloidaan, jotta ne eivät leviä huomaamatta uusille alueille, mutta tällainen mahdollisuus kyllä varmasti kouraisee vatsasta, että jossain asevoimien laboratorioissa kehitetään tällaisia eläviä aseita, joten tästä geenimanipulaatiosta sekä nanotekniikasta, jonka avulla voidaan valmistaa keinotekoista DNA tai RNA-pätkiä, joita voidaan liittää mihin tahansa kohtaan eliön perimässä.

Tällaisen bioteknologisen komponentin liittäminen robotiin on sikäli kiehtova ajatus, koska emme varmaan kovin paljoa kärpäsistä pidä, joten tällöin eivät luonnonsuojelujärjestöt kovin paljon protestoisi. Ja siksi esimerkiksi lihakärpästen käyttö rikostutkinnassa voisi kiehtoa vaikkapa viranomaisia. Nämä lihakärpäset voitaisiin viljellä mädässä lihassa, jonka jälkeen ne varustetaan esimerkiksi pienillä GPS-laitteilla, ja sitten nämä kärpäset lähetetään lentoon. Niiden liikettä seurataan GPS:n avulla, ja kun tyhmä näitä hyönteisiä laskeutuu johonkin kohtaan lähtee poliisi katsomaan tilannetta. Hyönteisten opettaminen esimerkiksi muoviräjähteiden sekä huumeiden etsintään tapahtuu kasvattamalla niitä näiden räjähteiden kanssa, tai antamalla esimerkiksi lihakärpäsille huumeita niiden toukkavaiheen aikana. Sen jälkeen ne etsivät kaikki huumekätköt, ja ateroivat niiden sisällön vatsaansa.

Sunday, November 29, 2015

Miksi Hämähäkki on pelottava?


Mustan lesken kuvio voi vaihdella todella paljon ja
tällä yksilöllä on pisteryhmä. Mutta jotkut näistä
erittäin vaarallisista hämähäkeistä ovat täysin kuviottomia
ja niiden väri on hyvin vaalea. Joten aina tällaisen otuksen
pistäessä kannattaa pistoskohtaa näyttää lääkärille. Näet
osa näiden hämähäkkien pitoista  aiheuttaa pistoskohdassa
ihokuolion, mikä on tappava. 


On totta että ihminen pelkää sekä inhoaa hämähäkkejä. Niiden joukossa on eliöitä, joiden pisto aiheuttaa hitaan sekä tuskallisen kuoleman ihokuolion muodossa. Siksi eräät neurologit ovat sanoneet, että hämähäkin pelko on kehittynyt meidän lajillemme, jotta me ihmiset emme kuolisi niiden pistoihin. Tämä toki on osittain totta, mutta hämähäkki ei toki halua olla mikään viehättävä luontokappale, koska liian viehättävänä se varmasti maistuisi linnuille sekä nisäkkäille välipalaksi. Syy miksi esimerkiksi lintuhämähäkki eli Tarantella on joskus päättänyt kasvattaa karvoituksen. Hämähäkkieläimiin kuuluvat mm. varsinaiset hämähäkit, skorpionit, siimaskorpionit, täydellistä luetteloa en viitsi kirjoittaa, joten ne voi katsoa Wikipediasta. Tämän karvan tehtävä on tehdä siitä inhottava, ja inhottavuutta lisää niiden selkäpuolella oleva kuvio.

Toki nämä karvat suojaavat tuota eläintä myös esimerkiksi lepakoiden luotainääniltä, jotka eivät kimpoa sen karvaisesta pinnasta. Itse asiassa osa hämähäkeistä käyttää tuota lepakoiden luotaimen ääntä niitä itseään vastaan. Eli nämä hämähäkit ikään kuin soittavat kitaraa, ja saavat tuon kaikuluotaimen sekoamaan. Hämähäkkien väritys sekä kuviointi on joillain lajeilla yksilöllinen, ja siksi niitä sopii tietenkin pelätä. Esimerkiksi kammotun Mustan lesken väritys saattaa poiketa jopa samassa ympäristössä elävien yksilöiden välillä. Ja tämän erittäin myrkyllisen hämähäkin pohjaväri vaihtelee ruskeasta täysin mustaan. Ja niiden kuviossa on myös yksilöllisiä eroja. Eli se vaihtelee pisteestä, tiimalasiin sekä selvään ristiin. Yllä olevalla Mustalla leskellä on pisteryhmä, ja myös täysin yksivärisiä yksilöitä löytyy.  Samoin kuvio voi olla vaalealla yksilöllä tumma tai täysin valkoinen. Ja myös vihreitä yksilöitä on tavattu. Kyseinen hämähäkki on maailman myrkyllisimpiä eläimiä, ja jo yksi pisto voi tappaa ihmisen.

Sen myrkyllisyys johtuu siitä, että jotkut näistä hämähäkeistä itseasiassa siirtävät myrkkyrauhasensa soluja uriin, ja tämä tekee niiden puremasta äärettömän vaarallisen. Ja osa näistä äärettömän myrkyllisistä eläimistä puuduttaa pistoskohdan, joten niiden purema on lähes täysin tuskaton. Tällöin lepakko lentää suoraan Tarantellan pyydykseen. Osa hämähäkeistä taas lähettää saaliinsa parittelukutsuja, ja kun ne erehtyvät lentämään hämähäkin pyydykseen, niin myrkyllinen purema surmaa ne välittömästi. Hämähäkin tapa varastoida raatoja verkkoonsa johtuu muuten siitä, että ne houkuttelevat sen saaliita tähän pyydykseen. Hämähäkin suuosat ovat näet imeviä, ja se imee saaliinsa kuiviin. Ja nuo verkkoon jääneet raadot houkuttelevat lisää erilaisia korentoja sekä petokärpäsiä paikalle. Nämä jälkimmäiset ovat erittäin vaarallisia hämähäkille itselleen, koska ne voivat siepata sen omasta seitistään pois.

Mutta toki hämähäkki voi saalistaa muutenkin kuin vain verkoilla. Osa niistä juoksee saaliinsa kiinni, osa taas hyppää saaliin päälle. Ja esimerkiksi Kolo- tai Luukkuhämähäkki on sellainen, että se itse menee pieneen koloseen, jonka suulle se on tehnyt luukun.  Ja joskus joku onneton uimari astuu sen saallistusrihmaan, ja silloin tuo kilpitarantella sitten saattaa häntä puraista. Ja hämähäkin myrkky on usein kudoksia nesteyttävää, joten kipu tässä tapauksessa on todella kovaa. Mutta hämähäkit tietenkin haluavat myös olla pelottavia, jotta niiden ei tarvitse käyttää myrkkyään.

Ja toki hämähäkki on melko pieni eläin, joka ehtii varmasti kuolla vaikkapa linnun nokassa, vaikka tämä hämähäkki sitten ehtisi linnun kieltä puraisemaan. Ja toki linnun nokka kyllä kestää sen pureman sen pinnalla olevan vahakerroksen takia. Eli myrkky ei pääse tällöin linnun nokan pintaan.  Joten hämähäkki tietenkin käyttää tämän takia feromoneja, eli eräänlaisia hermostoon vaikuttavia kemikaaleja aiheuttaakseen pelkoa saalistajissaan. Nämä feromonit ovat myös eräiden kasvien tapa suojata itseään. Eli ne ovat kemikaaleja, joiden tehtävä on aktivoida pelkotiloja käsitteleviä soluja ihmisen sekä lintujen hermostossa.

The ability to freeze light makes optical computers closer to reality.

"Intense laser pulse focused on a solid target drives inhomogeneous plasma dynamics, affecting the spatio-temporal profile of the refle...