On totta että ihminen pelkää sekä inhoaa hämähäkkejä. Niiden joukossa on eliöitä, joiden pisto aiheuttaa hitaan sekä tuskallisen kuoleman ihokuolion muodossa. Siksi eräät neurologit ovat sanoneet, että hämähäkin pelko on kehittynyt meidän lajillemme, jotta me ihmiset emme kuolisi niiden pistoihin. Tämä toki on osittain totta, mutta hämähäkki ei toki halua olla mikään viehättävä luontokappale, koska liian viehättävänä se varmasti maistuisi linnuille sekä nisäkkäille välipalaksi. Syy miksi esimerkiksi lintuhämähäkki eli Tarantella on joskus päättänyt kasvattaa karvoituksen. Hämähäkkieläimiin kuuluvat mm. varsinaiset hämähäkit, skorpionit, siimaskorpionit, täydellistä luetteloa en viitsi kirjoittaa, joten ne voi katsoa Wikipediasta. Tämän karvan tehtävä on tehdä siitä inhottava, ja inhottavuutta lisää niiden selkäpuolella oleva kuvio.
Toki nämä karvat suojaavat tuota eläintä myös esimerkiksi lepakoiden luotainääniltä, jotka eivät kimpoa sen karvaisesta pinnasta. Itse asiassa osa hämähäkeistä käyttää tuota lepakoiden luotaimen ääntä niitä itseään vastaan. Eli nämä hämähäkit ikään kuin soittavat kitaraa, ja saavat tuon kaikuluotaimen sekoamaan. Hämähäkkien väritys sekä kuviointi on joillain lajeilla yksilöllinen, ja siksi niitä sopii tietenkin pelätä. Esimerkiksi kammotun Mustan lesken väritys saattaa poiketa jopa samassa ympäristössä elävien yksilöiden välillä. Ja tämän erittäin myrkyllisen hämähäkin pohjaväri vaihtelee ruskeasta täysin mustaan. Ja niiden kuviossa on myös yksilöllisiä eroja. Eli se vaihtelee pisteestä, tiimalasiin sekä selvään ristiin. Yllä olevalla Mustalla leskellä on pisteryhmä, ja myös täysin yksivärisiä yksilöitä löytyy. Samoin kuvio voi olla vaalealla yksilöllä tumma tai täysin valkoinen. Ja myös vihreitä yksilöitä on tavattu. Kyseinen hämähäkki on maailman myrkyllisimpiä eläimiä, ja jo yksi pisto voi tappaa ihmisen.
Sen myrkyllisyys johtuu siitä, että jotkut näistä hämähäkeistä itseasiassa siirtävät myrkkyrauhasensa soluja uriin, ja tämä tekee niiden puremasta äärettömän vaarallisen. Ja osa näistä äärettömän myrkyllisistä eläimistä puuduttaa pistoskohdan, joten niiden purema on lähes täysin tuskaton. Tällöin lepakko lentää suoraan Tarantellan pyydykseen. Osa hämähäkeistä taas lähettää saaliinsa parittelukutsuja, ja kun ne erehtyvät lentämään hämähäkin pyydykseen, niin myrkyllinen purema surmaa ne välittömästi. Hämähäkin tapa varastoida raatoja verkkoonsa johtuu muuten siitä, että ne houkuttelevat sen saaliita tähän pyydykseen. Hämähäkin suuosat ovat näet imeviä, ja se imee saaliinsa kuiviin. Ja nuo verkkoon jääneet raadot houkuttelevat lisää erilaisia korentoja sekä petokärpäsiä paikalle. Nämä jälkimmäiset ovat erittäin vaarallisia hämähäkille itselleen, koska ne voivat siepata sen omasta seitistään pois.
Mutta toki hämähäkki voi saalistaa muutenkin kuin vain verkoilla. Osa niistä juoksee saaliinsa kiinni, osa taas hyppää saaliin päälle. Ja esimerkiksi Kolo- tai Luukkuhämähäkki on sellainen, että se itse menee pieneen koloseen, jonka suulle se on tehnyt luukun. Ja joskus joku onneton uimari astuu sen saallistusrihmaan, ja silloin tuo kilpitarantella sitten saattaa häntä puraista. Ja hämähäkin myrkky on usein kudoksia nesteyttävää, joten kipu tässä tapauksessa on todella kovaa. Mutta hämähäkit tietenkin haluavat myös olla pelottavia, jotta niiden ei tarvitse käyttää myrkkyään.
Ja toki hämähäkki on melko pieni eläin, joka ehtii varmasti kuolla vaikkapa linnun nokassa, vaikka tämä hämähäkki sitten ehtisi linnun kieltä puraisemaan. Ja toki linnun nokka kyllä kestää sen pureman sen pinnalla olevan vahakerroksen takia. Eli myrkky ei pääse tällöin linnun nokan pintaan. Joten hämähäkki tietenkin käyttää tämän takia feromoneja, eli eräänlaisia hermostoon vaikuttavia kemikaaleja aiheuttaakseen pelkoa saalistajissaan. Nämä feromonit ovat myös eräiden kasvien tapa suojata itseään. Eli ne ovat kemikaaleja, joiden tehtävä on aktivoida pelkotiloja käsitteleviä soluja ihmisen sekä lintujen hermostossa.
Comments
Post a Comment