Äärimmäisen pienten komponenttien mahdollisuuksista

Äärimmäisen pienillä valokennoilla sekä servomoottoreilla voidaan tehdä väline, joka on tätä ennen ollut mahdollinen vain elokuvissa. Kyseessä on ohjautuva luoti, joka hakeutuu kohteeseensa kuten muutkin ohjukset, mutta sen koko on vain murto-osan normaalien "shilleigh"-projektiilien koosta. Nämä älyammukset voidaan ampua kohteeseen tavallisella kiväärillä tai pistoolilla, ja ne hakeutuvat kohteeseensa samalla tavoin kuin nämä isommat ohjukset. Eli kohde osoitetaan sille laserosoittimella, joka voi olla vaikka nanohelikopterissa tai lähellä olevan agentin kädessä oleva laite, joka sitten valaisee kohteen, kuten esimerkiksi Hellfire-ohjukselle tehdään, jotta se osuisi maaliinsa tarkasti. Näiden pienten servomoottorien valmistusprosessi on samankaltainen kuin mikropiirien, ja ne voivat olla todella pieniä, joten tulevaisuudessa voidaan tehdä robotteja, joiden koko olisi pienempi kuin ihmissolujen koko.

Tai näin voidaan rakentaa myös äärettömän pieni helikopteri, joka sitten voi soluttautua ihmisten asuntoon, ja kuvata tärkeitä papereita pöydiltä, ja aivan lähitulevaisuudessa myös poliisien sekä asevoimien erikoistehtäviä hoitavilla ryhmillä on käytössään kärpäsen kaltaisia laitteita, jotka kulkevat ryhmän edellä, ja varoittavat mahdollisista talossa tai maastossa vaanivista vihamielisistä tahiosta. Ne lähettävät tietoa iskun edistymisestä johtoryhmälle, joka sitten osaa ohjata talon sisällä tapahtuvaa toimintaa niin, että mahdollisimman vähän vahinkoa pääsee tapahtumaan.

 Mutta kuten tiedämme, niin äärimmäisen pienet älykomponentit voivat tehdä myös paljon muuta, kuin ohjata luoteja maaliinsa. Ne voivat myös pelastaa ihmishenkiä, jos henkilöllä on vaikka erittäin vaikeassa paikassa oleva syöpä. Näet ihmisen verisuoneen voidaan lähettää autonomisesti toimiva sukellusvene, jota ohjataan hänen kehonsa  ulkopuolelta erityisellä radio-ohjaimella, mikä perustuu RFID-teknologiaan. Ulkoistamalla voimanlaitteen laitteen ulkopuoliseksi radiolähettimeksi, niin selvitään voimanlaitteen ongelmista, koska noin pieni paristo olisi vaikea valmistaa. Ja tuo robotti voi suorittaa tehtäviään ihmisen sisällä jopa päiväkausia kerrallaan.

Tässä mallissa RFID-lastu ohjaa tuota miniatyyrisukellusvenettä ihmisen sisällä, ja kun se saapuu oletetun kasvaimen luokse, niin sitten se voi alkaa irroittamaan noita syöpäsoluja tuosta kohdasta ihmisen verisuonistoa. Tai vaikka tällainen ehkä pienen ravun tai miniatyyrisen kaivostyökoneen näköinen sukellusvene ei ehkä olisi menestyksekäs syöpää vastaan, niin toki tällainen laite voi etsiä vaikkapa aivoverisuonistosta kalkkeutumia ja louhisi ne pois. Tämä olisi tietenkin riskittömämpää kuin katetrin vieminen aivojen herkkään verisuonistoon. Tuollainen sukellusvene tarvitsisi tietenkin nanokokoisia servomoottoreita sekä erittäin tehokkaan ohjauspiirin, jonka avulla se sitten voisi etsiä ihmisen verisuonen sisältä tukoksia, jotka se sitten voisi poistaa louhimalla ne pois. Tämä sukellusveneen vaatima tietokone sekä voimanlaite voidaan konventoida RFID-piiristä, jonka avulla tuo nanorobotti sitten saa sähkövirtansa ja kommunikoi esimerkiksi lääkärin pöydällä olevan tietokoneen kanssa.

Ja nanokokoiset valokennot voivat toimia sen silminä, jotta operaattorit näkevät sitten, missä mahdollinen tukos potilaan aivoissa on, ja sitten he voivat alkaa louhia tuota kasvainta tai muuta tukosta pois. Jos sukellusvene muistutaisi rapua, niin louhiminen voisi tapahtua vaikka ohjaamalla datahanskoilla tuota robottia, ja samoin tämä operaattori tietenkin seuraisi toimintaa virtuaalitodellisuudessa, joka muodostuu robotin välittämistä tiedoista. Eli sen CCD-näköelin on kytketty tämän operaattorin VR-näyttöön, jotta hän voi käyttää robottiaan niin, kuin operaattori käyttäisi käsiään. Eli näillä ehkä kukkakärpäsen tai hytysen kokoisilla laitteilla on todella paljon mahdollisuuksia monilla turvallisuus- ja muilla aloilla, joissa tarvitaan äärettömän pieniä tarkkailulaitteita.