Roskien kerääminen eli debuggaus on tärkeää myös koodaamisessa.

Kun tietokoneohjelmia tehdään, niin viimeinen vaihe tuossa prosessissa on "debuggaus", jota kutsutaan mýös nimellä "roskien kerääminen". Ensin koodin tarkastusohjelma eli "debuggeri" löytää valtavan määrän kielioppivirheitä ohjelmoijan kirjoittamasta koodista. Nuo päälle päin näkyvät virheet on melko helppo myös jäljittää koodin sisälle. Eli joissakin tapauksista ohjelmoija on unohtanut laittaa puolipisteen jonkun rivin perään tai muuta vastaavaa. Nykyaikainen tietokoneohjelma tehdään niin, että ohjelmoijat tekevät jonkun aliohjelman eli taulun, jotka sitten liitetään yhteen varsinaiseksi ohjelmaksi.

Tuo aliohjelma on siis rautalankamallissa se {}-merkkien väliin tuleva koodi, joka tekee ohjelmasta melko helpon kirjoittaa. Tai ainakin sen pitäisi helpottaa ohjelman kirjoittamista, koska koodarit sitten voivat tehdä jokainen oman taulunsa tätä HTML/PHP/JAVA tai C++ koodia. Tämän jälkeen tuo koodi annetaan projektissa sille henkilölle, joka yhdistää nämä paketit esimerkiksi dynaamiseksi kotisivukokonaisuudeksi, jolla voidaan ohjata joko pankkiyhteyksiä, verkkokauppaa tai Pentagonin sodanjohtoa. Kun debuggeri-ohjelma sitten on käynyt nuo koodit läpi, niin aina jää jotain tarkastettavaa sekä löydettäviä koodivirheitä, joita debuggeri ei kuitenkaan osaa näyttää suoraan tarkastajille. Nämä koodivirheet ovat niitä vaarallisia virheitä, joiden takia ihmisten tietoturva vaarantuu todella vakavaksi.

 Nämä piilevät koodivirheet ovat ihan oikeasti oikein kirjoitettua koodia, jonka syntaksi vain on väärä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo koodi saattaa sisältää väärän viittauksen tietokantaan, joka tarkoittaa sitä, että syöte ohjautuu ehkä väärään tietokantaan, mikä tietenkin saa ohjelman toimimaan väärin. Ja tällaiset virheet ovat niitä, joiden korjaamiseen ei tietokone pysty. Tällainen virhe saattaa kaataa kokonaisen tietokoneohjelman, ja vaurioittaa pahasti esimerkiksi  Internet-pohjaisen television kommunikaatiota. Vaikka puhutaan tietokoneohjelmista, niin esimerkiksi puoliautonomisen kaivinkoneen ohjausohjelmisto on erittäin tarkkaa työtä, jonka pituus on satoja tuhansia rivejä koodia.

Tällaisen kaivinkoneen hinta on erittäin kova, joten tuohon välineeseen pitää suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella, koska joku saattaa esimerkiksi varastaa tai lainata tuota laitetta ilman lupaa omien asioidensa hoitoon. Ja se tietenkin on työnantajaa kohtaan väärin. Joten hän varmasti haluaa tällaiselle laitteelle interaktiivisen valvontaohjelmiston, joka näyttää tankissa olevan polttonesteen määrän, laitteen sijainnin sekä päivällä ajetun kilometrimäärän, sekä samalla myös ilmoituksen omaan sosiaaliseen mediaansa tai vastaavaan, jos laite lähtee käyntiin tai sitä siirretään paikasta toiseen, jotta tätä kallista laitetta ei käytetä väärin. Myös kalliisiin kotieläimiin kuten Hevosen loimeen voidaan asentaa GPS, jonka avulla omistaja voi valvoa, että tuleeko kierros tehtyä ja missä hevonen on. Ja kehittyneemmät mallit sitten kertovat, että millainen tuon eläimen sydämen syke ja esimerkiksi veren happipitoisuus on. Tätä laitetta valvotaan nykyään virtuaalisen käyttöliittymän avulla, ja nuo laitteet toimivat Internetin yli millä vain nettiselaimella.

Hän varmasti haluaa tietää, missä tuo laite on, joten ne pitää varustaa aina tehokkaalla GPS-laitteella sekä muulla kulunvalvonnalla. Samoin niiden pitää olla turvallisia käyttää, joten tuon puoliautomatiikan pitää esimerkiksi osata korjata tuon kuljettajan tekemiä virheitä. Samoin näissä laitteissa on joskus sellainen moodi, että sen harjaksi tai muita teriä ei voi käyttää, jos laite ei ole oikeassa paikassa, ja työnjohto anna työlle lupaa. Eli vasta hän pystyy vapauttamaan nuo laitteet käyttökuntoon, tarkastettuaan ensin tietenkin laitteen sijainnin.

Ja siksi ohjelmiston toimintaan pitää kiinnittää erityisen paljon huomiota. Ja kukaan koodari ei osaa tehdä 30 000 riviä virheetöntä koodia, tai hän ei aina osaa tietokannan hakemistopolkua ulkoa. Kyseiset tietokannat saattavat olla erittäin pitkän hakemistopolun päässä. Ja niihin saattaa olla pääsy kielletty, ja salasanan saa avata vasta projektipäällikkö. Joskus hän unohtaa sen kuitenkin tehdä Näin ollen debuggeri ei löydä kaikkia tehtyjä virheitä, vaan koodin tarkastajan tulee aina valvoa tarkasti, että esimerkiksi hakemistopolut viittauksissa ovat täysin oikein. Ja samoin hänen tulee tarkastaa, että tietokantojen salasanat on avattu, jotta ohjelma saadaan toimimaan oikein.