Keinotekoisesti tuotettujen organismien käyttö ihmisen hyväksi

Kun tarkastellaan esimerkiksi limanahkiaisista, jotka peittävät vaikkapa raatoja limalla, niin puhutaan eläimestä, joka itseasiassa siirtää limarahasensa soluja tuon raadon päälle. Verisuonimato taas on ihmisessä elävä loinen, joka asustaa nisäkkäiden verenkierrossa. Geenimanipulaatiolla voitaisiin tuottaa esimerkiksi verisuonimatoja, jotka paikkaavat verisuonia ihmisen sisältä. Eli ne ohjelmoidaan keinotekoisen DNA:n avulla tuottamaan ihmisen verisuonten sisäpinnan soluja, joilla nämä madot sitten korjaisivat ihmisen kudoksiin tulleita vaurioita. Tämä on yksi tapa yhdistää luonnollista käyttäytymistä sekä biologiaa.

Luonnollisen prosessin tai organismin jäljentäminen esimerkiksi tekniseen laitteeseen tuo uusia mahdllisuuksia sekä tekniikkaan, että tekniseen kehitykseen. Kun oliota jäljennetään esimerkiksi juuri teknilliseen laitteeseen, niin lähtökohdaksi voidaan ottaa pelkästään toiminnallisuus. Eli rakennetaan vaikka aurinkopaneeli, joka seuraa Auringon liikettä taivaalla, niin että tuo piipinta on jatkuvasti siihen suunnattuna. Eli käytettävä tekniikka on oiekastaan sama, kuin mitä käytetään astronomisissa instrumenteissa, mutta sillä erotuksella, että tuo aurinkopaneeli voidaan suunnata sillä perusteella, että tietokone suuntaa tuon laitteen maksimaalisen tehontuoton perusteella.

Aurinkopaneelin asennon määrää yksinkertaisesti se, missä tämä laite tuottaa eniten sähkövirtaa. Toki esimerkiksi satelliittien sekä avaruusluotainten aurinkopaneeii voi vaurioitua, joten se kannattaa koostaa pienemmistä liuskoista, jolloin se muistuttaa hiukan ulkonäöltään saniaisen lehtä, mutta toki se on täysin eloton. Samoin robottien rakenteessa sekä liikkumistavassa voidaan hyödyntää esimerkiksi tietoa mittarimatojen liikkumisesta, jolloin robotti voi olla koostettu nivelikkäistä osista, jotka voivat kääntyä vapaasti. Tai ehkä robotti on "polybot"-tyyppinen, eli se voi hajottaa itsensä osiin, ja sitten koota osat itsestään yhteen. Tuo robotti voi luikerralla maassa kuin käärme, ja se voidaan melkein koostaa dumlo-palikoiden kataisista osista, ja niiden koolla ei välttämättä ole ollenkaan ylärajaa. Joten jos esimerkiksi kivi murskaa yhden niiden jaokkeista, niin se voi tuon jaokkeen pudottaa pois.

Näistä polyboteista olen ennenkin kirjoittanut, ja niiden avulla voidaan tietenkin tutkia muita planeettoja, mutta niiden käyttö voi olla myös aivan arkipäivästä. Eli niiden avulla voidaan tulevaisuudessa kerätä banaani- tai viinisatoja, eli polybot ryömii viinipensaan juurelle, ja sitten kohottaa tarttumaelimensä, jolla se ottaa viinirypäleet tai banaanit leukoihinsa, sekä siirtää ne traktorin lavalle. Biologisella puolella voidaan esimerkiksi kehitellä näitä ihmisen korjaamiseen pystyviä maksamatoja tai geenimanipuloituja sikoja, joiden avulla ihmiselle valmistetaan keinotekoisia elimiä siirrettä varten. Ja toki näistä biologisista manipulaatioista pitää toki keskustella, ja asioiden eettiset puolet tuoda esiin. Mutta oma kantani on se, että nuo eläimet ovat kuitekin vähempiarvoisia kuin ihmisen henki, ja sitten tietenkin siltä kannalta pitää keskustelu käydä.

Toki esimerkiksi Kaskelotteja tai Miekkavalaita voidaan kouluttaa hakemaan vaikkapa merenpohjaan jääneitä säiliöitä meren pinnalle, tai hyökkäämään haiden tai sukeltajien kimppuun, eli ne voidaan valjastaa vartiioimaan vaikkapa uimarantoja tai laivastotukikohtia, ja niitä voidaan ohjata sonar-äänillä, niin että nämä eläimet käyttäytyvät kuin vartiokoirat. Mutta myös haita voidaan kouluttaa, ja nämä meripedot voivat tulevaisuudessa vartioida vaikkapa laivastoasemia. Niiden toiminta perustuu näiden eläinten kielen tutkimiseen, eli analyytikko seuraa tuota valas- tai haiparvea, ja äänittää niiden viestintää, jonka jälkeen näiden eläinten toimintaa verrataan äänitettyihin ääniin. Ja sitten noita ääniä soitetaan kyseisille eläimille pätkittäin, jotta niiden käytöstä voidaan havainnoida, ja tutkia esimerkiksi  mikä on niiden hyökkäysmerkki.

Samoin esimerkiksi turkiksilla ei ole mitään tekemistä tällaisten keinotekoisten organismien kanssa, joita jatkuvasti kehitellään maailman tutkimuslaboratorioissa parantmaan ihmisten elintasoa.Mutta elävän eliön ongelma on siinä, että se voi lisääntyä, ja tällöin saattaa seurauksena olla ekokatastrofi. Karrikoiden voidaan kuitenkin sanoa, että kuka esimerkiksi Tsetse-kärpäsiä kaipaa. Me olemme kaukana pohjoisessa, missä näitä kärpäsiä ei onneksi ole. Mutta nuo Afrikkalaiset, jotka sairastuvat malariaan tai jokisokeuteen eivät varmaan itkisi uon eläimen perään. Eli aina pitää lähteä siitä, mikä on noille eläimen kanssa päivittäin tekemisissä oleville ihmisille parasta. Vaikka jonkun lajin sukupuutto on hyvin ikävää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi TseTse kärpästen kanssa elävät ihmiset eivät sitä varmaan kaipaa. Eikä kukaan Mustan lesken puremaksi joutunut pidä tuota hämähäkkiä  kovin viehättävänä.