Optisten tietoverkkojen ongelmana on pääosin se, että niiden viestintä ei läpäise seiniä, ja se tietenkin estää hyvin tehokkaasti verkkojen leviämisen normaalien ihmisten pariin. Toki esimerkiksi satelliitteihin perustuvaa laserkommunikaatiota on käytetty sotilaallisella sektorilla erittäin pitkään. Tämä optisen kommunikaation malli perustuu siihen, että Maapalloa kiertävään satelliittiin otetaan yhteys laserin avulla, ja tuo satelliitti sitten kopioi viestin ja lähettää sen edelleen vaikkapa sukellusveneeseen, ja yleisesti käytetty versio on sinivihreään lasevaloon perustuva viestintälaite, joka suunnataan sukellusveneen hinaamaan viestipoijuun, jossa valokenno muuttaa tuon laserin valonväläykset binaarikoodin kautta ASCII-koodiksi. Tämä laitteisto pystyy ohittamaan myös elektronisen häirinnän, joten sitä käytetään myös taistelukentän joukkojen sekä esikunnan väliseen yhteydenpitoon, ja myös taistelulennokkien kanavia vaihdetaan kyseisten laitteiden avulla, jos epäillään niiden dataliikenteen tulevan häirityksi.
Ja tuo järjestelmä mahdollistaa sen, että myös taktinen eli kenttäesikunta voi kommunikoida joukkojen kanssa ilman, että vihollisen ESM eli Electronic Surveillance Mission eli elektroninen tiedustelu ei pysty viestejä saamaan haltuunsa. Laitteisto on muuten nimeltään TACSATCOM eli Tactical Satellite Communication, joka mahdollistaa myös sen, että myös taktista toimintaa voidaan ohjata vaikka suoraan USA:n presidentin tai asevoimien komentajan työhuoneesta yhtä tehokkaasti, kuin he olisivat itse rintamalla. Ja TACSATCOM välittää heille myös samat tiedot kuin mitä taktinen kenttäesikunta saisi muutenkin, eli esimerkiksi tiedustelulennokkien ottamat kuvat saadaan Pentagoniin reaaliaikaisina, eli Pentagonin kenraali voi johtaa jopa yksittäistä miestä omasta Washingtonissa olevasta toimistostaan käsin.
Tämä tekniikka on erittäin tehokasta sekä nopeaa, mutta sen käyttöalue on rajattu ainoastaan paikkoihin, joissa on kahden pisteen välillä täysin vapaa näkyvyys. Laser-kommunikaatiota rajoittaa tietenkin se, että tuo säde voi vaarantaa ihmisen silmän, ja joissain konflikteissa on laserkommunikaatiolaite aiheuttanut esimerkiksi lentäjien tilapäistä sokaistumista, kun he ovat vahingossa katsoneet tuohon laseriin, ja esimerkiksi Amnesty on moittinut noiden laitteiden käyttäjiä siitä, että nuo kommunikaattorit toimivat tahallaan liian korkealla teholla. Ja tulevaisuudessa tuota samaa laser-kommunikaattoria voidaan käyttää puhtaasti myös laser-aseena, ja se toimiiko tuo laite vain viestintä- vai myös tuhoamisvälineenä riippuu siihen syötettävän sähkövirran tehosta.
Laser- ja maserkommunikaattorien käyttö sotilaalliseen viestintään on sikäli houkuttelevaa, että sitä ei voi salakuunnella sivulta, ja tuo kommunikaatiolaite voi toimia myös laser-osoittimena täsmä-aseille. Maser-viestimen kuuntelu sivusta on myös mahdotonta, ja sekä Mikroaalto- että radiomasereita käytetään joskus linkkien väliseen kommunikaatioon myös siviilidataverkoissa. Mutta noiden laitteiden siirtäminen esimerkiksi yksittäiseen kotiin on kuitenkin melko riskialtista. Näet jos kotiin menevään valokaapeliin siirretään liian voimakasta laser-valoa voi koko asunto syttyä palamaan. Ja siksi nuo valokaapelit tietenkin päättyvät perinteisiin kuparikaapeleihin, jotta kukaan ei voi suunnata vaikkapa teollisuuslaseria valokaapelia pitkin jonkun asuntoon.
Jos vaikka kahden kilowatin teollisuuslaser kytketään valokaapeliverkkoon, niin silloin se tuhoaa erittäin tehokkaasti tuota valokaapeliverkkoon liitettyä elektroniikkaa polttamalla nuo komponentit, ja tuosta voi sitten seurata erittäin vakavia ongelmia. Optisia viestimiä kehitetään jatkuvasti, ja LED-valoon perustuvaa viestilaitetta käyttävä verkko voi olla satoja kertoja nopeampi kuin WiFI. Mutta sen rajoitus on se, että tuo verkko pitää asentaa jokaiseen huoneeseen, ja LED-valojen pitää olla jatkuvasti tuon lukulaitteen näköpiirissä, mikä sitten rajoittaa esimerkiksi mobililaitteen asentoa. Toinen versio on sitten, että tuo LED-verkko laitetaan tulemaan huoneeseen WiFI-verkon tai kaapelin kautta, mutta se tietenkin rajoittaa tuon LED-puolen nopeutta.
Nuo valoviestintälaiteet eivät myöskään kestä myöskään sumuja tai savua, joten niiden yleistyminen on siksi hidasta. Toki kiinteissä tietokoneissa voi tuollainen laite olla, koska niitä ei koskaan siirrellä mihinkään, mutta juuri se, että tuon LED:in pitää jatkuvasti olla tuon optisen verkkokortin näkyvissä. Mutta voidaan ajatella esimerkiksi epäsymmetristä ADSL- tyyppistä viestintää, jossa tietokone lähettää WiFI puolta ḱäyttäen palvelupyynnöt Internetiin, ja tuo data kuten elokuvat sitten ladataan optisen verkon kautta koneelle. Ja useidenkin elokuvien lataaminen kestää tuon verkon avulla vain muutaman sekunnin, joten koneessa voi tietenkin olla kiinteä optinen modeemi, jossa on tarpeeksi pitkä piuha, jossa viestintä kulkee optisesti valokaapelia pitkin optiselle verkkokortille. Eli tuo pöydälle laitettava laite olisi vain laser-releasema, joka kopio tuon viestinnän valokaapelin pätkän kautta tietokoneelle, mikä mahdollistaa esimerkiksi selinmakuulla tapahtuvan tietokoneen käytön. Mutta toki optinen viestintä voi mahdollistaa uuden sukupolven supernopeiden tietokoneiden rakentamisen, eli niiden moduulien välinen verkotus hoidetaan tulevaisuudessa ehkä valokaapelien avulla, mikä nopeuttaa modulaaristen Tianhe-tyyppisten koneiden sisäistä viestintää entisestään.
Comments
Post a Comment